BM-Volvo T470 Bison -traktori sisälsi vahvaa, mutta vanhanaikaista tekniikkaa – traktori oli puuajureiden suosiossa

Nykytraktoria voi kai sanoa suureksi, jos siinä on 300 hv ja paino jossain kymppitonnin tietämissä. Ei tarvitse olla kovinkaan ikäloppu muistaakseen aikoja, jolloin yli 150 hv:n traktoreista puhuva olisi joutunut armotta hullunkirjoihin. Valmetin 900-mallia, siis sitä 60-luvun ysisatasta, tituleerattiin suurtraktoriksi, mitä se tietysti olikin johonkin 565:een verrattuna
BM-Volvo T470 Bison v. 1959–1966 AB Bolinder-Munktell Eskilstuna, Ruotsi
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Nyt sen 90 hv:n teho ja 3,2 tonnin paino ei paljoa hätkäytä, mutta siihen aikaan (1967) vain harva tila tarvitsi niin suuren traktorin. Suomessa kun oli tuolloin n. 1500 yli 50 peltohehtaarin maatilaa, niistäkin yksityisomistuksessa vain reilut 1000 kpl. Ruotsissa suuria maatiloja oli valtavan paljon enemmän ja lohkot sikäli avaria, että siellä mahtui pyörähtelemään järeämpikin kalusto. Niinpä siellä oli aloitettu tuolloin suureksi luokiteltavien traktoreiden tekeminen jo 15 vuotta aiemmin.

Vahvaa, mutta vanhanaikaista tekniikkaa

Nostolaitteettomat ja muutenkin vanhanaikaiset Volvo T43- ja BM21-traktorit korvattiin 50-luvun alussa kaasutinmoottoreilla varustetuilla Volvo T3-sarjalla ja dieselkäyttöisillä BM 35- ja 36-malleilla. Etenkin viimemainitut olivat 3-sylinterisine suoraruiskutusdieseleineen tuon ajan edistyksellisimpiä traktoreita. Uudet traktoridieselit olivat mm. Volvo Viking-kuorma-autossa käytetyn 6-sylinterisen D67-moottorin puolikkaita. BM-35 ja 36 olivat erinomaisia traktoreita, niistä kehittyi myöhemmin legendaarinen BM-Volvo 350 Boxer.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Eteläisen Ruotsin suurensuuret herraskartanot tarvitsivat kuitenkin suurempaa kalustoa, samoin maansiirtoyrittäjät ja metsäajurit. Eskilstunassa kehitettiin suurempi BM-malli yksinkertaisesti lisäämällä BM36:ssa käytettyyn moottoriin yksi sylinteri. Voimansiirto tehtiin samalla reseptillä kuin pienempiinkin malleihin, hydrauliikkaakin suunniteltiin, joskin lisävarusteeksi. Uusi BM T55 tuli saataville v. 1953, sen sai joko punaisena Volvona tai vihreänä Bolinder-Munktell:ina. 57-hevosvoimaisena se oli markkinoitten tehokkaimpia traktoreita. T55:llä pystyi ongelmitta vetämään 3-siipistä 14”-auraa, 50-piikkistä lataäestä ja kaikkein leveimpiäkin hinattavia puimureita, mikä teki siitä odotusten mukaisesti halutun koneen suurtilojen keskuudessa. Korkeamaavaraisena se oli suosittu metsätöissä, parhaimmat puolensa se kuitenkin näytti kuormaaja-alustana ja raskaan maansiirtoperävaunun vedossa, mikä pohjusti Volvon tulevaa uraa maanrakennuskonevalmistajana.

Mallistoja uudistettiin 50-luvun lopulla, nyt kaikki traktorit markkinoitiin punaisina, merkiksi vaihtui vähitellen BM-Volvo. Uuteen sarjaan kuului em. Boxer, pienemmät mallit korvattiin hieman myöhemmin Buster-Volvolla, T55:n maineikasta uraa jatkoi uudelleen muotoiltu ja parikymmentä hevosvoimaa tehokkaampi BM T470 Bison. Moottoritehoja nostettiin mm. suurentamalla porausta reilun 6 millin verran, millä iskutilavuus kasvoi puolisen litraa. Muuten muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Tehojen noston tehdas kuitenkin katsoi sikäli merkittäväksi, että oli valmis julistamaan Bison-Volvon maailman voimakkaimmaksi traktoriksi. Sitä se ei kyllä ollut, Amerikkalaiset tekivät tuolloin jo paljonkin rankempia koneita, mutta Euroopan tehokkaimpia traktoreita se oli.

Nelivetoversiotakin kokeiltiin, mutta italialaisen Selenen toimittama akseli todettiin heikoksi ja valmistus jäi 50 kappaleeseen. Takavetoisenakin ”biisoni” pystyi vetämään 4-siipistä auraa ja 7-metristä C-piikkiäestä. Bison oli vankkarakenteinen, mutta 60-luvulle tultaessa jo vanhanaikainen ja vuosikymmenen puolivälissä ero kilpailijoihin vain kasvoi. Vaihteisto oli suorahampainen 5-nopeuksinen, ajovoimansiirto ja ulosotto olivat saman, mutta tosi jämäkän kytkimen takana. Terra-Troll-hydrauliikka oli monipuolinen, mutta nostoteho tämän kokoluokan koneelle vaatimaton. Useasti varusteena oli pelkkä ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiilistö ilman varsinaista nostolaitetta, suurimmat työkoneet kun olivat enimmäkseen hinattavia. Bisonin raaka voima kuitenkin korvasi monta hienoutta. Valmistus jatkui vuoteen 1967 saakka, seuraajaksi tuli 6-sylinterinen 106 hv:n BM-Volvo 800, joka oli mallina kokonaan uusi. Siitä tuli Ruotsin johtava suurtilatraktori pitkäksi aikaa, etenkin pari vuotta myöhemmin esiteltyjen turbo- ja 4-vetomallien myötä.

Puutavara-ajureiden suosikki

Vaikka Volvot olisivat soveltuneet Suomeen joinakin aikoina jopa kotimaista merkkiämme paremmin, ei se ole meillä koskaan ollut kovin yleinen. Volvon riesana oli suolainen hinta, Buster-malli oli vielä kilpailukykyinen, mutta esim. Boxer ja sen edeltäjät olivat varsinkin brittimerkkeihin verrattuna todella tyyrishintaisia traktoreita. Kauppa kävi parhaiten Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja muilla vauraammilla alueilla, muualla suuremmat Volvo-mallit jäivät harvinaisemmiksi. Poikkeuksena olivat metsäajurit, jotka saattoivat sisämaassakin ostaa tukkikärryjensä eteen Boxerin ja parhaassa tapauksessa Bisonin. Muuten Bisonit olivat Itä-, Keski- tai Pohjois-Suomessa lähinnä maatalousnäyttelykummajaisia, joita mökinmiehenkin passasi käydä ihmettelemässä suurten sonnien ja tivolin vedenneitojen ohella.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Avaa artikkelin PDF