Kuskittomia traktoreita on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä jo yli sadan vuoden ajan – parhaimmillaan pari ripeää miestä saattoi hallita onnistuneesti kymmentäkin traktoria

Pellolla ilman kuljettajaa liikkuva traktori saattaa olla yleinen näkymä jo lähitulevaisuudessa. Mikään uusi ilmiö se ei ole, kuskittomia traktoreita on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä jo yli sadan vuoden ajan.
Moneen 1910- ja 20-luvun amerikkalaiseen traktoriin sai kyntövaon reunaa seuranneen johtopyörän, joka piti kaarroksissakin traktorin reitillä. Pitkillä lohkoilla saattoi liikkua useita traktoreita perättäin ilman kuljettajaa, joita tarvittiin vain päisteissä vaihtamaan ajosuuntaa. Hyvillä järjestelyillä kaksi miestä pystyi hoitelemaan jopa kymmentä traktoria. Kuvassa johtopyörällä varustettu Avery.
Moneen 1910- ja 20-luvun amerikkalaiseen traktoriin sai kyntövaon reunaa seuranneen johtopyörän, joka piti kaarroksissakin traktorin reitillä. Pitkillä lohkoilla saattoi liikkua useita traktoreita perättäin ilman kuljettajaa, joita tarvittiin vain päisteissä vaihtamaan ajosuuntaa. Hyvillä järjestelyillä kaksi miestä pystyi hoitelemaan jopa kymmentä traktoria. Kuvassa johtopyörällä varustettu Avery. Kuva: Valmistaja
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Itsekseen maata muokkaavista koneista on haaveiltu jo kauan. Kansantarina kertoo ilmajokelaisen seppä Könnin 1700-luvulla tekemästä Kuokkamiehestä, joka liikkui tuulivoimalla kuokkien samalla peltoa. Koska laite meni vain eteenpäin, piti sen suuntaa kääntää sarkojen päissä. Kuokkamies kuokki tauotta, niinpä eräänä yönä vahtina ollut renki nukahti, jolloin Kuokkamies kaatui jokeen, eikä sitä saatu enää työkuntoon. Samaa menetelmää sovellettiin ensimmäisiin traktoreihinkin, seuraavaksi kokeiltiin mekaanista automatiikkaa, nykyään homma hoidetaan tietotekniikalla ja taivaalla päivystävillä satelliiteilla.

Automaattiohjaus:

  • Ensimmäiset automaattiohjaukset olivat mekaanisia laitteita, jotka pystyivät kääntämään ohjaavia pyöriä.
  • Myöhemmin avuksi otettiin radio-ohjaus ja hydrauliikka, sittemmin tietotekniikka ja satelliittipaikannus.
Radio-ohjausta sovellettiin onnistuneesti traktoriin 1930-luvulta lähtien, mutta sitä hyödynnettiin lähinnä maatalousnäyttelyissä ja työnäytöksissä. Tämän Fordson Majorin nostolaiteen, ohjaukseen ja kytkimeen liitettyjen hydraulisylintereiden käyttöventtiilejä hallittiin radio-ohjatuilla solenoideilla. Kuljettaja saattoi olla jopa satojen metrien päässä.
Radio-ohjausta sovellettiin onnistuneesti traktoriin 1930-luvulta lähtien, mutta sitä hyödynnettiin lähinnä maatalousnäyttelyissä ja työnäytöksissä. Tämän Fordson Majorin nostolaiteen, ohjaukseen ja kytkimeen liitettyjen hydraulisylintereiden käyttöventtiilejä hallittiin radio-ohjatuilla solenoideilla. Kuljettaja saattoi olla jopa satojen metrien päässä. Kuva: Valmistaja
Vuonna 1964 esitelty 2-pyöräinen Eicher Agri-Robot pystyi isoilla lohkoilla kyntämään viitisen hehtaaria päivässä ilman valvontaa. Nestevetoisen koneen kummallakin puolella oli erikätiset aurat, kyntö tapahtui paluuauramenetelmällä. Suunta vaihtui, kun johtopyörä osui päätyojaan tai päistevakoon. Laajasti huomioitu kone jäi protovaiheeseen.
Vuonna 1964 esitelty 2-pyöräinen Eicher Agri-Robot pystyi isoilla lohkoilla kyntämään viitisen hehtaaria päivässä ilman valvontaa. Nestevetoisen koneen kummallakin puolella oli erikätiset aurat, kyntö tapahtui paluuauramenetelmällä. Suunta vaihtui, kun johtopyörä osui päätyojaan tai päistevakoon. Laajasti huomioitu kone jäi protovaiheeseen. Kuva: Valmistaja

Itsestään liikkuvia preeriatraktoreita

Suurten preeriavetäjien mentyä muodista, alettiin Amerikan laajoja peltoja kyntää useiden pienempien traktoreiden ryhmissä. Kilometrien pituisten vakojen vetäminen hitaasti eteenpäin junnaten rasitti kuskien hartioita. Kun ohjauslaitteisiin lisättiin vaon reunaa tiukasti myötäilevä johtopyörä, traktori pysyi reitillään rattiin koskematta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Joissakin versioissa johtopyörä oli yhdistetty kytkimeen; pyörän osuessa esteeseen traktori pysähtyi. Muutamiin merkkeihin ei johtopyörä soveltunut, muun muassa Fordsoniin sai lisävarusteena lukituksen, joka jumitti ohjaavat pyörät suoraan eteenpäin.

Kehittyneemmässä menetelmässä laitettiin traktoreita kulkemaan tietyin väliajoin ilman kuljettajaa, lohkon päässä vahtia pitänyt henkilö lähetti koneet paluumatkalle. Jollakin tuhannen hehtaarin palstalla pari ripeää miestä saattoi hallita onnistuneesti kymmentäkin traktoria.

Ensimmäisenä täysin ilman kuljettajaa toimineena traktorina pidetään amerikkalaisen Frank W. Andrewin v.1940 varustamaa Deeringiä, joka kiersi joka kierroksella äkeen leveyden verran laajenevaa ympyrää. Menetelmä perustui traktorin nokalla olleeseen ohjausvarteen kiinnitettyyn terässiimaan, jota vapautui ympyrän keskellä olleelta kelalta traktorin etenemisen tahtiin. Kun siima loppui kelalta, katkesi traktorin sytytysvirta. Täysimittaisen ympyrän pinta-ala oli 2,8 hehtaaria.

Radio-ohjattavia traktoreita tehtiin jo ennen toista maailmansotaa. IH esitteli ilman kuljettajaa kyntäneen F30-Farmallin vuonna 1931. Maatalouskäytössä radio-ohjauksella ei ollut merkitystä, sillä lähinnä viihdytettiin maatalousnäyttelyiden ja työnäytösten yleisöä. Sähköisten hallintalaitteiden kehitystä tekniikka toki edesauttoi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Turenkilaisten Matti ja Mikko Sampon 1990-luvun alkupuolella kehittämässä Modulairessa oli radio-ohjauksen lisäksi valmiudet jopa satelliittipaikannukseen, mutta se oli liian paljon aikaansa edellä. 60-hevosvoimainen Modulaire painoi reilun tonnin. Muutamat valmistuneet koneet myytiin tutkimuslaitosten käyttöön.
Turenkilaisten Matti ja Mikko Sampon 1990-luvun alkupuolella kehittämässä Modulairessa oli radio-ohjauksen lisäksi valmiudet jopa satelliittipaikannukseen, mutta se oli liian paljon aikaansa edellä. 60-hevosvoimainen Modulaire painoi reilun tonnin. Muutamat valmistuneet koneet myytiin tutkimuslaitosten käyttöön. Kuva: Kimmo Kotta

Agri-robot ja Modulaire

Länsisaksalainen Eicher kulutti 1960-luvun alussa runsaasti aikaa ja rahaa automaattisen moottoriauran kehittämiseen. Huhtikuun 14. päivänä 1964 päästiin lopulta esittelemään nimen Agri-robot saanut laite, jossa oli 40 hv:n 3-sylinterinen moottori, 2 nestevetoista pyörää, erikätiset aurat etu- ja takapuolella, sekä johtopyörät, jotka päätyojaan tai päistevakoon osuessaan antoivat sysäyksen hydrauliventtiiliin yhdistetylle solenoidille, jolloin kyntösuunta muuttui. Parin vihipyörän avulla kone osasi hakeutua uudelle vaolle. Kun palsta loppui, osui sivulla ollut vipu lohkon laitaan pystytettyyn tolppaan, jolloin kone pysähtyi itsekseen.

Agri-robot jäi protoasteelle, koska loppusilauksiin ei ollut enää varaa. Pelkästään kyntämiseen soveltuneesta koneesta olisi tullut liian kallis, varsinkin kun päiväsaavutus oli korkeintaan 5 hehtaaria.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Sama kohtalo oli turenkilaisten keksijäveljesten Matti ja Mikko Sampon Modulairella, jota tehtiin joitakin kappaleita pienempänä tela-alustaisena, sekä isompana 4-vetomallina. Hydrostaattisella voimansiirrolla varustetuissa koneissa oli valmiudet jopa satelliittipaikannukseen, mutta 1990-luvulla aika ei ollut vielä kypsä tälle huippuinnovaatiolle.

Nyt kun robotit ovat jo pitkään lypsäneet onnistuneesti lehmiä, leikanneet nurmikoita ja imuroineet huoneita, on todennäköistä, että ihan kohta joitakin peltotöitä aletaan hoitaa kuskittomilla traktoreilla.

Lue lisää