Munktellmuseet-näyttely kertoo ruotsalaisen konepajateollisuuden kehityksestä 190 vuoden ajalta – museon kokoelmassa on yli 200 esinettä

Munktellmuseet on osa vanhaa tehdasrakennusten muodostamaa kokonaisuutta Ruotsin Eskilstunassa. Museon pinta-ala on noin 5 000 neliötä. Se kertoo ruotsalaisen konepajateollisuuden kehityksestä 190 vuoden ajalta.
Munktellmuseetin kokoelma on suhteellisen suuri, noin 200 esinettä, joista kerralla näyttelyssä esillä on noin 90. Museon koneista suurin osa on ajo- tai ainakin käynnistyskelpoisia. Kuva Wikimedia Commons CC BY-SA 4.0, kuvaaja Osama Shukir Muhammed Amin FRCP(Glasg).
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Munktellmuseet on Volvo Construction Equipmentin omistama museo Ruotsin Eskilstunassa. Museo sijaitsee Munktellstadenissa, "Munktellkaupungissa", joka on jättiläiskokoinen entinen Munktellin tehdaskortteli, jossa nykyisin on tiloja kulttuurille, musiikille urheilulle ja tietysti ravintolapalveluille.

Museo avattiin vuonna 1991. Nykyisin museon pinta-ala on noin 5 000 neliötä. Suomalaisen konepajateollisuuden historian mittapuissa Munktell heittää ylikäymättömän kovan haasteen: 190 vuotta ruotsalaista konepajateollisuutta!

Nimen taustaa

Nimi Munktell juontuu tehtaan varhaisesta omistajasta, Johan Theofron Munktellista. Hän syntyi vuonna 1805. Hänen sukunsa oli tehnyt pitkän ja merkittävän uran kaivostöissä Stora Kopparbergissä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Nuorena hän sai uusia Ruotsin kuninkaallisen rahapajan konekannan ja tehdä Ruotsin ensimmäisen kirjapainokoneen. Vuonna 1832 hän perusti konepajayrityksen, johon myöhemmin rakennettiin valimo.

Munktell rakensi ensimmäisen puolidieselmoottorinsa vuonna 1905. Munktellin ensimmäinen traktori valmistui vuonna 1913. Munktelliin yhdistyi vuonna 1929 tukholmalainen moottorien valmistaja AB Avancemotor, joka oli valmistanut myös traktoreita. Tämä yritys oli perustettu vuonna 1912.

Vain muutamaa vuotta Munktellin jälkeen vuonna 1844 Jean ja Carl Gerhard Bolinder perustivat konepajan ja valimon Tukholmaan. Sen nimeksi tuli J & C G Bolinder. Se tuli tunnetuksi moottoreistaan: vuonna 1893 esitelty nelitahtinen ottomoottori oli ensimmäinen Ruotsissa rakennettu tämäntyyppinen moottori. Puolidieselmoottori muodostui Bolinderin menestystuotteeksi. Bolinderin tuotannosta meni vientiin valtaosa.

 

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Munktellmuseet:

 

  • Museon osoite on: Munktellmuseet, Munktellstorget, 633 42 Eskilstuna.
  • Pääsylipun hinta aikuisilta on 50 kruunua eli noin 5 euroa.
  • Sähköpostiosoite on: munktellmuseet@volvo.com ja nettisivut: https:// munktellmuseet.com/
Vuonna 1832 Eskilstunan vapaakaupunki antoi Johan Munktellin tehtäväksi perustaa konepajan. Nykyisin Munktellin tehdaskorttelissa on tiloja kulttuurille, musiikille ja urheilulle. Kuva Wikimedia Commons CC BY-SA 4.0, kuvaaja Raphael Saulus.
Vuonna 1832 Eskilstunan vapaakaupunki antoi Johan Munktellin tehtäväksi perustaa konepajan. Nykyisin Munktellin tehdaskorttelissa on tiloja kulttuurille, musiikille ja urheilulle. Kuva Wikimedia Commons CC BY-SA 4.0, kuvaaja Raphael Saulus. Kuva: Raphael Saulus

Eskilstuna

Vuonna 1832 Eskilstunan vapaakaupunki antoi Johan Munktellin tehtäväksi perustaa konepaja. Sen nimeksi tuli Eskilstuna Mekaniska Werkstad. Vapaakaupunki tarkoittaa kaupunkia, jonne lainsäädännön mukaan valmistajat ja käsityöläiset saivat pystyttää verovapaita työpajoja ja tehtaita ja yleensä myös uskonnonvapaus kuului vapaakaupunkiin. Eskilstunalla oli jo silloin pitkät perinteet rautateollisuuden tyyssijana.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Opintomatka Englantiin innosti Munktellin suunnittelemaan ja rakentamaan höyrykoneita, vetureita ja muita sen ajan uutuuslaitteita. Konepajan ensimmäisiä töitä oli uusia Karl Gustafin kaupungin kivääritehtaan konekanta. Karl Gustaf on Munktellin tuotantolaitosta vastapäätä joen takana vielä nykyisinkin.

Työhön tarvittiin paljon erilaisia työstökoneita, jotka sitten muodostivat konepajan konekannan ja osittain myös tuotannon. Konepajan toiminta oli alusta alkaen suurimittaista. Kuljetusongelmat ratkaistiin suurentamalla kanava Mälaren järveen, toki valtion tuella. Kanava on yhä jäljellä Munktell-museon edustalla. Tehtaasta tuli yksi Ruotsin suurimmista yrityksistä. Konepajasta muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1879 ja se siirtyy seuraavan sukupolven hoitoon.

Lamavuosina Handelsbanken järjesti Munktellin yrityksen ja J & C G Bolinderin konepajan yhteen vuonna 1932. Näin syntyi AB Bolinder-Munktell, jota on kutsuttu BM:ksi. Sen koko teollinen toiminta keskitettiin Eskilstunaan.

Tämä fuusio johti myös laajaan toimialarationointiin. Yritysten päällekkäiset tuotelinjat saneerattiin. Kaikkien kolmen yrityksen tuotteiden parhaat osat yhdistettiin, jolloin syntyi vähintään Euroopan tasoisia huipputuotteita, tässä tapauksessa lähinnä maanviljelys- ja -rakennuskoneita.

1940-luvulla BM aloitti traktorivoimansiirtojen toimitukset AB Volvolle, joka myös oli aloittanut traktorien valmistuksen sota-aikana. Tästä ei ollut enää pitkä matka siihen, että Volvo osti Bolinder-Munktellin vuonna 1950 ja siirsi traktorituotantonsa Eskilstunaan. Eikä loppujen lopuksi matka ollut pitkä Volvo BM Valmetiinkaan, joka välillisesti tyhjensi tuotannolliset tilat kulttuurikäyttöön.

Helppo sijainti

Eskilstuna ja Munktellmuseet on Ruotsin teollisessa tai ainakin entisessä teollisessa ytimessä. Kaupunki mainostaa edelleen teollista luonnettaan. Eskilstuna on Tukholma–Göteborg-tien (E 20) varressa, vain noin 110 kilometriä eli puolitoista tuntia Tukholmasta. Junalla pääsee vähän nopeammin.

Matkalle osuu helposti ainakin kaksi kuljetusvälineistä kiinnostuneille mielenkiintoista museota. Södertäljessä on Scania-museo ja Strängnäsissä Eskilstunan vieressä on Arsenalen, Ruotsin sotilasajoneuvomuseo, aivan E 20:n vieressä.

Jos laskeskelee ajankulua, niin nämä kolme museota, Munktell, Scania ja Arsenalen, sopivat hyvinkin yhden päivän ohjelmaan. Kaikissa saa ruokaa ja juomaa, tosin Munktell- ja Scania-museoissa se pitää tilata etukäteen.

Ruotsin entinen tiemuseo, joka nykyisin on Kjulan tiemestaripiirin entiseen tukikohtaan koottu "Ruotsin tiehistoriallinen kokoelma" on myös melko lyhyen poikkeaman päässä. Sinne ikävä kyllä täytyy varata käyntiaika. Jos jaksaa kiertää Mälaren-järven, niin senkin reitin varressa on mielenkiintoisia ajoneuvo- ja teknisiä museonäyttelyitä.

Kaupunkina Eskilstuna ei ole mikään maalaiskylä. Asukkaita on yli 60 000 ja palvelut sen mukaiset – kaupunki on ainakin yhden yöpymisen arvoinen paikka.

Konepajan toiminta-aikana siellä on valmistettu koneita hyvin monipuolisesti, mikä näkyy museon esineistössä. Höyrykoneet edustavat vanhinta tekniikkaa. Kokoelman esineisiin voi tutustua myös netin välityksellä. Kokoelma on jaettu neljään lohkoon: maarakennuskoneet, maatalouskoneet, moottorit ja arkisto. Kuva Wikimedia Commons CC BY-SA 4.0, kuvaaja Ida Dicksson.
Konepajan toiminta-aikana siellä on valmistettu koneita hyvin monipuolisesti, mikä näkyy museon esineistössä. Höyrykoneet edustavat vanhinta tekniikkaa. Kokoelman esineisiin voi tutustua myös netin välityksellä. Kokoelma on jaettu neljään lohkoon: maarakennuskoneet, maatalouskoneet, moottorit ja arkisto. Kuva Wikimedia Commons CC BY-SA 4.0, kuvaaja Ida Dicksson. Kuva: Ida Dicksson
Munktellin ensimmäinen traktori oli jättiläiskokoinen 30–40. Valmistumisvuosi oli 1913. Traktoria tarvittiin maatalouden rationointiin ja sen on arvioitu korvanneen 16 hevosen ja 8 miehen työt. Traktoreita valmistui 31 kappaletta vuoteen 1916 mennessä. Vaikka valmistusmäärä vaikuttaa pieneltä, se oli menestys. Niistä riitti vientiinkin muutamia. Tämä yksilö palasi vuonna 1954 BM:n omistukseen ja on kunnostettu ajokuntoiseksi. Se on ilmeisesti ainut säilynyt näistä Ruotsin maatalouden koneellistumisen alkutaipaleen Munktell-traktoreista.
Munktellin ensimmäinen traktori oli jättiläiskokoinen 30–40. Valmistumisvuosi oli 1913. Traktoria tarvittiin maatalouden rationointiin ja sen on arvioitu korvanneen 16 hevosen ja 8 miehen työt. Traktoreita valmistui 31 kappaletta vuoteen 1916 mennessä. Vaikka valmistusmäärä vaikuttaa pieneltä, se oli menestys. Niistä riitti vientiinkin muutamia. Tämä yksilö palasi vuonna 1954 BM:n omistukseen ja on kunnostettu ajokuntoiseksi. Se on ilmeisesti ainut säilynyt näistä Ruotsin maatalouden koneellistumisen alkutaipaleen Munktell-traktoreista. Kuva: Martti Piltz
Åkermanin vaijerikaivinkone on tuttu kapistus maa- rakennusalalla Suomessakin. Täällä vastaavaa vajaan 10 tonnin painoista Åkerman-kaivinkonetta myytiin Jussi-nimellä ja ne valmistettiin lisenssillä Suomessa Porvoon Konepajassa. Tämä 375 vm. 1960 on kehitelmä mallista 350, joka taas oli kehitelmä mallista 300, joka oli Åkermanin ensimmäinen kaivinkone vuonna 1938. Malli oli erittäin suosittu Ruotsissa. Tämän koneen valmistenumero on 3244.
Åkermanin vaijerikaivinkone on tuttu kapistus maa- rakennusalalla Suomessakin. Täällä vastaavaa vajaan 10 tonnin painoista Åkerman-kaivinkonetta myytiin Jussi-nimellä ja ne valmistettiin lisenssillä Suomessa Porvoon Konepajassa. Tämä 375 vm. 1960 on kehitelmä mallista 350, joka taas oli kehitelmä mallista 300, joka oli Åkermanin ensimmäinen kaivinkone vuonna 1938. Malli oli erittäin suosittu Ruotsissa. Tämän koneen valmistenumero on 3244. Kuva: Martti Piltz
Bolinder-Munktell oli Pohjoismaiden olosuhteissa suuri konepaja, joka pystyi tuottamaan monenlaisia laitteita. Toisen maailmansodan alussa, vuonna 1940, Ruotsin Ilmailuhallitus tilasi AB Bolinder-Munktellilta telapuskukoneen. Niitä valmistettiin sodan aikana 90 kappaletta. Niitä tarvittiin lentokenttien rakentamiseen ja energiahuoltoon ja suoturpeen kuorintaan. Tekniikka perustui BM 2 -traktoriin, johon oli sovitettu voimalaitteeksi Volvon 6-sylinterinen bensakone.
Bolinder-Munktell oli Pohjoismaiden olosuhteissa suuri konepaja, joka pystyi tuottamaan monenlaisia laitteita. Toisen maailmansodan alussa, vuonna 1940, Ruotsin Ilmailuhallitus tilasi AB Bolinder-Munktellilta telapuskukoneen. Niitä valmistettiin sodan aikana 90 kappaletta. Niitä tarvittiin lentokenttien rakentamiseen ja energiahuoltoon ja suoturpeen kuorintaan. Tekniikka perustui BM 2 -traktoriin, johon oli sovitettu voimalaitteeksi Volvon 6-sylinterinen bensakone. Kuva: Martti Piltz
Kanadalainen Dominion Road Machinery Co, josta tuli Champion Road Machinery valmisti hevosvetoisia tiehöyliä vuosina 1913–1930. Tämä laite on valmistettu vuonna 1926. Kuulostaa hieman oudolta, että näitä hevosvetoisia tiehöyliä on käytetty moottorihöylien aikakaudellakin, vaikka niiden käyttökustannukset ovat olleet korkeat. Tämän höylän vetämiseen on tarvittu 2, 4 tai 6 hevosta ja kaksi miestä, toinen kuskiksi ja toinen teränsäätöön.
Kanadalainen Dominion Road Machinery Co, josta tuli Champion Road Machinery valmisti hevosvetoisia tiehöyliä vuosina 1913–1930. Tämä laite on valmistettu vuonna 1926. Kuulostaa hieman oudolta, että näitä hevosvetoisia tiehöyliä on käytetty moottorihöylien aikakaudellakin, vaikka niiden käyttökustannukset ovat olleet korkeat. Tämän höylän vetämiseen on tarvittu 2, 4 tai 6 hevosta ja kaksi miestä, toinen kuskiksi ja toinen teränsäätöön. Kuva: Martti Piltz
Munktell Model 24 on ensimmäinen Ruotsissa valmistettu tiehöylä. Se esiteltiin vuonna 1923 ja siirtyi tuotantoon vuonna 1924. Tämä yksilö on valmistettu vuonna 1930. Yhdennäköisyys Wehrin ja Bitvargenin (suomeksi Tiekarhu) kanssa on ilmeinen. Höylässä on voimalaitteena Munktellin traktorin malli ”22 HK”, mikä tekee siitä tietysti enemmän ruotsalaisen kuin Fordin tekniikkaan luottaneet amerikkalainen Wehr ja Bitvargen. Ruotsin konepajateollisuus on laajaa jo 1920-luvulla ja samankaltaisia tiehöyliä valmistui monella merkillä.
Munktell Model 24 on ensimmäinen Ruotsissa valmistettu tiehöylä. Se esiteltiin vuonna 1923 ja siirtyi tuotantoon vuonna 1924. Tämä yksilö on valmistettu vuonna 1930. Yhdennäköisyys Wehrin ja Bitvargenin (suomeksi Tiekarhu) kanssa on ilmeinen. Höylässä on voimalaitteena Munktellin traktorin malli ”22 HK”, mikä tekee siitä tietysti enemmän ruotsalaisen kuin Fordin tekniikkaan luottaneet amerikkalainen Wehr ja Bitvargen. Ruotsin konepajateollisuus on laajaa jo 1920-luvulla ja samankaltaisia tiehöyliä valmistui monella merkillä. Kuva: Martti Piltz
Champion-tiehöylä malli 810 vuodelta 1928 on Munktellmuseetin sisäänkäynnin edessä. Se omalta osaltaan avaa Munktellmuseet Eskilstunan museokonseptin. Volvo Construction Equipment on kasvanut ostamalla maailmalta yrityksiä, jotka ovat täydentäneet sen perusosaamista. Tämä hevostiehöylä on niin jämerää tekoa, ettei sellaisia ole Suomessa tarvittu. Sen valjakossa on ollut 6 tai 8 hevosta ja se on kestänyt myös moottorivedon.
Champion-tiehöylä malli 810 vuodelta 1928 on Munktellmuseetin sisäänkäynnin edessä. Se omalta osaltaan avaa Munktellmuseet Eskilstunan museokonseptin. Volvo Construction Equipment on kasvanut ostamalla maailmalta yrityksiä, jotka ovat täydentäneet sen perusosaamista. Tämä hevostiehöylä on niin jämerää tekoa, ettei sellaisia ole Suomessa tarvittu. Sen valjakossa on ollut 6 tai 8 hevosta ja se on kestänyt myös moottorivedon. Kuva: Martti Piltz

Munktell-museosta

Museo on Volvo Construction Equipmentin omistama. Se tietysti näkyy sekä kokoelmassa että näyttelyesineissä. Toisaalta Volvo CE:n filosofia kasvaa yritysostoin näkyy myös näyttelyesineissä. Monet itsenäisinä yrityksinä maineensa ja menestyksensä ansainneet maarakennusalan yritys- ja tuotenimet näkyvät näyttelyssä. Positiivisesti voi ajatella, että Volvo CE haluaa näyttää, kuinka laajaan ja arvostettuun tekniseen osaamiseen heidän tuotepalettinsa rakentuu.

Ruotsalaiseen tapaan Munktellmuseetin yhteistyökumppaneiden lista on pitkä. Siihen kuuluvat ensisijaisesti paikallinen arkisto, Arkiv Sörmland. Arkiv Sörmlandissa on valokuvat, arkisto ja esineistöä koskevat kyselyt saavat vastauksensa sieltä. Luonnollisesti yhteiskumppaneihin kuuluvat edellä mainitut "tiehistorialliset kokoelmat", jotka nykyisin ovat osa Ruotsin Merenkulku- ja Kulkulaitoshistoriallista museota (Statens maritima och transporthistoriska museer). Lisäksi joukkoon kuuluvat Julitan-maatalousmuseo ja Volvo CE:n jälleenmyyjä SWECON.

Yhtälailla ruotsalaiseen tapaan kuuluu, että nämä yritysmuseot ovat samalla yritysten koulutus- ja kokouskeskuksia. Museon pyörittäminen on kallista puuhaa, joten on aivan luonnollista, etteivät yritykset sido pääomiaan ja kuluta katettaan pelkästään ilokseen tai museovieraiden iloksi, vaan ne ovat tuloksen tekijöitä osana muuta viestintämekanismia. Onko se sitten museokävijälle hyvä vai huono juttu?

Ainakin Scania-museossa se on hienoa, että museovierailijaryhmät voidaan ruokkia henkilökunnan ravintolassa korkealuokkaisesti, edullisesti ja hienoissa puitteissa. Toisaalta sitten ainakin Munktell-museossa on (tai on ollut käynneilläni) nurkat täynnä tuoleja ja tilanjakoseinäkkeitä ja muuta kokoustarviketta ja tämän vuoksi esimerkiksi valokuviin tulee pakosta turhaa taustamateriaalia.

Museotosikkona ainakin itse joudun hetken perustelemaan itselleni, miksi näin on. Perustelun tulos kuitenkin on, että näin he toimivat ja minä katselen. On tietysti hienoa, että tiloissa voidaan järjestää jopa 500 henkilön tilaisuuksia.

Munktell-museolla on hyvät sähköiset sivut (https://munktellmuseet.com), joista voi lukea oikeastaan kaiken, mitä voi kuvitella haluavansa tietää. Tai voihan asian tehdä toisinkin päin: opiskelee lähtiessä, mitä kaikkea tietoa saa irti etukäteen ja katsoo sitten paikan päällä, voiko se olla totta.

Munktellmuseetin kokoelma on suhteellisen suuri, noin 200 näyttelyesinettä, joista kerralla näyttelyyn mahtuu noin 90. Sähkösivuilla kokoelma on jaettu loogisesti neljään lohkoon: maarakennuskoneet, maatalouskoneet (traktorit), moottorit ja arkisto.

Museon koneista suurin osa on ajo- tai ainakin käynnistyskelpoisia. Museossa on myös demonstraatiokoneita, joissa voidaan esitellä miten koneet toimivat ja millaista pihinää ja puhinaa ne ovat aikoinaan tuottaneet. Kuten lähes kaikki – ainakin palvelutehtävissä olevat – ruotsalaiset käyttäytyvät hienosti ja huomaavaisesti.

Yleensä joukossa on aina joku suomen kieltä osaava, ettei suomeksi tai savoksi tarvitse vaieta ja tuntea itseään ihan ulkopuoliseksi. Epätoivoinenkin yritys käyttää ruotsin kieltä palkitaan poikkeuksetta. Ainakin ne kerrat, kun olen käynyt siellä, ovat jääneet mieleen erityisesti positiivisen henkilökunnan takia, joka on nähnyt vaivaa, että museoasiakas viihtyy.

Munktell-museossa on pieni verstas, jossa on meneillään aina jonkun koneen kunnostus. Oletettavasti työ sinänsä ei ole pääasia, vaan on osa museon elämyksellisyyden ylläpitoa. Verstastakin pääsee katsomaan, jos uskaltaa yrittää. On aina mielenkiintoista päästä näkemään ja kuulemaan, miten ja millä tiedoilla koneita pidetään kunnossa.

Museon myymälässä on melko laaja valikoima lähinnä ruotsalaisia konepajoja ja koneita käsitteleviä kirjoja. harrastajalle kauppa on suhteellisesta pienuudestaan huolimatta aarreaitta, koska Suomessa vastaavat kirjat ovat harvinaisia ja hinnat tähtitieteellisiä Ruotsiin verrattuna.