Mopedit ja moposkootteri – kumpi voittaa?

Öglandin kaksivaihteinen Sachs-moottori näytti kyntensä kiihdytysvertailussa ja laittoi kovasti kampoihin nykyaikaiselle moposkootterille.

Kiihdytystesti tehtiin Tunturin osalta toisella yksilöllä, sillä museossa aikaansa viettäneen yksilön Bing-kaasutin ei suostunut antamaan moottorille riittävästi seosbensiiniä.

Aina mopopoista keskusteltaessa suorituskyky nousee esille. Nuorisolle erilaiset moottorin viritykset ovat olleet suoranaista kansanhuvia ja sen vuoksi salaa moottorisahaviilalla pilattuja kaasutinrunkoja löytyy rompetoreilta. Koneviesti päätti vertailla, miten 60-luvun yleiset mopedit pärjäisivät nykymopoille, verrokiksi valkoitui hyvin yleinen moposkootterimalli – vakiokuntoinen 390 kilometriä ajettu Piaggio Typhoon. 100 metrin kiihdytysvertailu toteutettiin sorapintaisella kärrytiellä ja se sisälsi hyvin lievän nousun 25 metrin jälkeen. Vertailussa Tunturia edusti teknisesti vastaava uudempi versio, koska entisöity malli oli museosäilytyksen jäljiltä epävireinen, eikä sen moottorille ollut tehty totutusajoa.

Moposkootterin variaattorivoimansiirron hyödyt tulivat selvästi esille, kiihtyvyys jatkuu täydellä moottorin teholla katkeamattomasti huippunopeuteen asti. 100 metrin päästä nopeutta oli 37 km/h. Tunturin ja Soliferin ykkösvaihteen välitys on niin lyhyt, että kakkosvaihteelle vaihdettaessa ne putosivat kyydistä kuin kesäheila tarakalta soratien kuopan kohdalla. Tunturin ja Soliferin suunnittelijat ovat aikoinaan varmasti halunneet mopediensa kulkevan riittävän hitaasti myös kelirikon runtelemalla soratiellä ja aikakaudelle yleisillä metsäpoluilla männynjuurien ylityksissä. Sen sijaan Öglandin Sachs-moottorin välitykset kertoivat sen alkuperän mannermaisempana kulkuneuvona. Jos ykköseltä kakkoselle vaihtohetken hiipumista ei olisi tullut, se olisi voinut olla jopa Piaggiota nopeampi!

Tommi Hakala