Ajettava kolmiruuvinen Siloking on tehokas kone – ”Yhdellä koneella saadaan tehtyä kahden koneen työt yhdeltä istumalta”

Silokingin 32-kuutioinen ja kolmiruuvinen vaunu on järkälemäisen kokoinen. Kolme akselia ja isot pyörät takaavat kuitenkin tasaisen menon Härmä Bull Oy:n siirtymillä navetoiden välillä. 7,7-litraisen moottorin teho on 285 hv.  Kuva: Matti Turtiainen

Kauhajoen Alahärmässä Härmä Bull Oy:n neljässä navetassa kasvatettavat n. 1200 sonnia on ruokittu ajettavalla Siloking SelfLine System 1000+ 3225 -apevaunulla vuoden 2023 heinäkuusta lähtien. Maatilayrityksestä vastaa Hannu Karkauksen lisäksi hänen kolme poikaansa, Joonas, Sasu ja Eemeli.

Iso vaunu mahtuu hyvin uusimman navetan ruokintapöydälle. Vasemmalle puolelle jaetaan rehut eteenpäin ajettaessa ja oikealle puolelle, kun vaunu peruutetaan takaisin.  Kuva: Matti Turtiainen

Sonnien ruokintaresepti on yksinkertainen, sillä appeeseen täytetään ainoastaan nurmisäilörehua, murskeviljaa ja kivennäisseosta.

Sekoitusruuvit ovat korkeahkoja, mutta onhan säiliössä tilavuuttakin 32 kuutiota.  Kuva: Matti Turtiainen

Viljat ostetaan pääasiassa lähiseudulta ja säilötään aumassa. Nurmisäilörehu tehdään itse noukinvaunulla, ja sekin säilötään isoissa aumoissa.

Karkaukset ovat tehneet appeen aina ajettavilla vaunuilla. Ennen Silokingiä tilalla oli ajettava Kuhn ja sitä ennen Seko. Syykin ajettavien apevaunujen käyttöön on selvä.

”Yhdellä koneella saadaan tehtyä kahden koneen työt yhdeltä istumalta”, sanoo Hannu Karkaus.

Kameroiden ja vaakajärjestelmän näytöt eivät vie paljoa tilaa kuskin näkökentästä. Isot ikkunapinnat antavat hyvin näkyvyyttä ulos.  Kuva: Matti Turtiainen

Silokingin valintaan oli kaksi pääsyytä. Ensimmäisenä haettiin isoa vaunua, ja Silokingiltä löytyi sopiva kokoluokka. Koneessa on 32 kuution säiliö, jossa apetta sekoittaa kolme ruuvia. Toiseksi syyksi Karkaukset mainitsevat täyttöjyrsimen ja kuljettimen tehokkuuden.

Eläimet ruokitaan kerran päivässä yleensä aamulla. Reseptejä on yksi ja satseja tehdään yksi joka navettaan.

Silokingin jyrsin pyörii monista muista merkeistä poiketen vastapäivään. Kuppimaiset käpälät tehostavat rehun siirtoa mattokuljettimelle. Jyrsinpää ja kuljetin ovat kovilla rehua vaunuun täytettäessä.  Kuva: Matti Turtiainen

”Tänään on tehty neljä, mutta huomenna voi olla, että tehdään vain kolme sen mukaan mitä on syöty”, Joonas Karkaus sanoo.

Aikaa koko ruokintarupeamaan menee päivässä puolitoista tuntia. Apevaunun mittariin kertyy siis 500–600 tuntia vuodessa.

Varsinkin isossa vaunussa on tärkeää, että rehukomponentit lentävät kunnolla keskelle säiliötä, josta ne on nopeampi sekoittaa tasaiseksi.  Kuva: Matti Turtiainen

”Ulkomailla aina ihmettelevät, miksi Suomeen pitää ostaa näin isoja vaunuja yhdelle tilalle, kun Keski-Euroopassa näillä urakoidaan. Mutta kun seuraava tila on 15 kilometrin päässä, niin ei se oikein toimi, jos lähdetään tuota valtatietä ajamaan”, Joonas Karkaus naurahtaa.

Huoltoväli on 1000 tuntia, mutta Karkaukset sanovat vaihtavansa moottoriöljyt 300 tunnin välein. Polttoaineen kulutus on kokemusten mukaan luokkaa tankillinen viikossa.

Täsmällisemmin laskettuna kulutus on lähellä 30 litraa tunnissa. Päivässä Karkaukset ruokkivat 32 tonnia apetta, jolloin kulutus on vajaa puolitoista litraa tonnia kohti.

Silokingin moottori on säiliön etupuolella ohjaamon vieressä.  Kuva: Matti Turtiainen

Resepti on tallennettu koneen tietokoneen muistiin, ja kun oikea määrä kutakin komponenttia on lastattu, niin jyrsin pysähtyy. Järjestelmä myös hälyttää hetkeä ennen oikean määrän täyttymistä, jotta kuljettaja voi pysäyttää jyrsimen ilman ylitäytön vaaraa.

”Järjestelmä myös mukauttaa täyttömäärät sen mukaan, paljonko halutaan kullakin tekoterralla tehdä apetta”, Joonas Karkaus sanoo.

Rehunkulutuksen seurantaan Karkaukset eivät käytä vaaka- ja tietojärjestelmän antamaa dataa.

”Mutta mahdollisuuksia tässä koneessa on vaikka mihin sen puolesta”, Hannu Karkaus sanoo.

Hydrauliikan sydän on vaunun vasemmalla puolella. Edessä on kuljetinmatto rehun jakoa varten, mutta takana on pudotusluukut.  Kuva: Matti Turtiainen

Ainoa negatiivista palautetta saava koneen ominaisuus on näyttö, joka tuntuu varsin vanhanaikaiselta.

”Kyllä sen pitäisi olla kosketusnäyttö jo nykyaikana. Jos reseptin nimi pitää kirjoittaa rullalla joka kirjain valitsemalla, niin se on köppäänen”, Sasu Karkaus toteaa.

Vaunun vetokyky tuntuu riittävän Alahärmän talvioloissa, varsinkin kun painonsiirto toimii ilmatoimisesti. Taka-akselille löytyy myös tasauspyörästön lukko. Karkaukset ottivat vaunuun myös korkeammalla profiililla olevat pyörät.

Takimmaisella akselilla on ilmatoiminen painonsiirto sekä tasauspyörästön lukko.  Kuva: Matti Turtiainen

Vaunun hinta saa aikaan pään pyörittelyä.

”Se on kieltämättä suolainen, sillä hankintatuki on jo pääomittunut hintaan. Tuki vääristää aina tilannetta”, Hannu Karkaus sanoo.

Toisaalta halvaksi ei olisi tullut traktorin ja vaunun yhdistelmäkään, jos kaikki tekijät otetaan huomioon. Vaihtoehtona olisi ollut yli 300 hv:n traktori ja ainakin samankokoinen vaunu kuin mitä Silokingin säiliö on, ynnäilee Joonas Karkaus.

”Ja työmukavuutta ajatellen sen traktorin pitäisi olla nykyaikainen ja portaattomalla vaihteistolla. Eikä traktoriin saisi avustusta.”

Hannu (vas.), Joonas, Sasu ja Eemeli Karkaus ovat tyytyväisiä ison Silokingin työtehoon ja ominaisuuksiin.  Kuva: Matti Turtiainen

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje