Maatalous
Esittely

Rikkakasveja voi torjua myös tulella – liekityslaite on tärkeä osa luomuporkkanapeltojen rikkaruohojen torjuntaa

Luomutuotanto ei suinkaan tarkoita sitä, ettei rikkakasveja voisi torjua, vaan keinovalikoimaa kyllä riittää aina koneellisiin menetelmiin saakka. Yksi tehokas vaihtoehto on rikkakasvien liekitys.
Sampsa Peltola

Rikkakasvien liekitys ei perustu kasvien polttamiseen vaan niiden lämmittämiseen, aivan kuten kuumaan veteen perustuva Eco WeedKiller (KV 11/2017). Kun rikkakasvi lämpenee 70 asteeseen, kuivattavat soluvauriot rikkakasvin kuoliaaksi.

Menetelmä on suunnattu luomutuotantoon, ja erityisesti työvoimaintensiivisempään avomaanviljelyyn. Pienessä mittakaavassa työn voi tehdä käsikäyttöisellä polttimella, tai vaikkapa suomalaisvalmisteisella, käsin lykättävään kärryyn perustuvalla Rikkamestarilla. Liekitykseen on tehty myös koneellisia ratkaisuja, villeimpinä esimerkkeinä yhdysvaltalaisten kultivaattoreihinsa asentamat poltinrivistöt.

Vanha-Rauhamäen tilaa viljelevät Sampsa Peltola ja Emma Kaakko hyödyntävät traktorikäyttöistä liekityslaitetta luomuporkkanan tuotannossa. Vuosituhannen taitteessa valmistunut liekityslaite on tärkeä osa porkkanapeltojen rikkaruohojen torjuntaa.

Vanha-Rauhamäen tilan isäntäparia kiehtoo luomuporkkananviljelyssä uuden oppiminen haastavaa viljelymuotoa harjoittaessa.

Kasvuston liekitys:

  • Liekitys on rikkakasvintorjuntamenetelmä, jossa kasveja kuumennetaan kaasupolttimien avulla
  • Menetelmä soveltuu luomutuotannossa hyvin esimerkiksi porkkanan, sipulin, talvivalkosipulin, kaalien, punajuuren ja maissin viljelyyn
  • Liekitys tehoaa moniin siemenrikkakasveihin, kuten savikkaan ja pillikkeeseen, mutta ei niin hyvin juurista lisääntyviin rikkakasveihin

Porkkanapenkit puhtaiksi

Liekityslaitteen runko on alkujaan Emma Kaakon isän rakentama, ja poltinyksiköt ovat mikkeliläisen luomuviljelijä Veli Rahikaisen tuotekehityksen tulosta. Rungossa on harat, jotka käsittelevät penkkien välejä, ja polttimet torjuvat rikkakasveja vain penkin päältä, porkkanoiden varsinaiselta kasvureviiriltä.

Polttimet on kiinnitetty penkin päällä kulkevaan kehikkoon. Ne säädetään mahdollisimman lähelle pellonpintaa mutta niin, että ne eivät pääse osumaan maahan. Näin saadaan minimoitua tuulen aiheuttamat häiriöt, sillä siinä missä pienestä sateesta ei ole mitään haittaa, on tuuli liekityksen kannalta olennainen häiriötekijä.

Polttimet kuluttavat nestekaasua vauhdilla, sillä neljä 11 kilon pulloa tyhjenee kahdessa tunnissa. Peltolan mukaan nopea tyhjeneminen voisi aiheuttaa kaasupullojen jäätämistä ja siten tyhjennyksen hidastumista. Tämän vuoksi pullot on sijoitettu koneen rungon päälle siten, että liekitys lämmittää niitä, mutta kuitenkin turvalliselle etäisyydelle. Koneturvallisuusdirektiivin puitteissa tällainen järjestely ei ole mahdollista, jonka vuoksi kaupallisissa laitteissa kaasupullojen lämmitys on toteutettu esimerkiksi sähkölämmittimillä. Neljällä pullolla käsittelee reilun hehtaarin, joten kaasukustannus on alle 80 euroa hehtaaria kohden.

Hieman ennen taimettumista

Jotkut kasvit, kuten sipuli, kestävät liekityksen kun varsi on kasvanut riittävän paksuksi ja kovaksi, mikä mahdollistaa käsittelyn suoraa kasvustoon. Porkkanantaimet sen sijaan eivät kestä liekitystä, vaan käsittely on tehtävä jo ennen taimettumista, tai satokasvikin kuolee käsittelyn myötä. Liian aikainen käsittely taas heikentää sen tehoa.

Paras teho saadaankin tekemällä käsittely juuri ennen kuin porkkanantaimet nousevat pintaan, eli Vanha-Rauhamäen tilalla noin 7–9 päivää kylvön jälkeen. Optimiaikaikkuna on todella lyhyt, sillä parhaat tulokset saadaan alle vuorokausi ennen taimettumista.

Sopivan ajankohdan valinta ja porkkanan kehityksen seuraaminen maan sisällä ei ole helppoa, sillä porkkanan siemenet ovat erittäin pieniä suhteessa kylvötiheyteen. Rikkamestari-liekityslaitteen kehittäjä Petri Leinosen mukaan pellolle kannattaa tehdä seurantaruutu, joka on joko kylvetty paljon tiheämpään tai muutamaa päivää aiemmin.

Veli Rahikaisen mukaan kalenterin kannattaa liekityssesongin aikaan olla tyhjänä, sillä tuolloin pellolla saa vierailla alituiseen. Hän myös tähdentää, että liekityslaitteiston tulee olla vähintään yhtä tehokas kuin kylvökoneen, sillä muutoin liekityksessä ei pysy kasvuston taimettumistahdissa.

Liekitys on siis tarkkaa työtä, mutta Sampsa Peltola ja Emma Kaakko kokevat menetelmän ehdottomasti vaivan väärtinä. Vaikka Kaakon mukaan rikkakasvit ovat vielä käsittelyn aikaan mitättömän pieniä, saadaan ne torjuttua tehokkaasti. Peltolan mukaan käsikitkennän tarpeen väheneminen on tuntuva: ”Jos penkissä on 20 rikkaa metrillä, niin se on 20 kädenliikettä metrillä vähemmän kitkentää tehtäessä, jos ne saadaan liekittämällä pois.”

Tuomas Anttila
Kuvassa keskellä on leveä, liekitetty penkki, jossa on jäljellä pääasiassa porkkanantaimia, ja vain muutamia rikkakasveja jotka tarvitsee kitkeä käsin. Oikealla, penkin sivulla kasvaa vielä rikkoja runsaammin, ja ne saadaan torjuttua myöhemmin haraamalla, jyrsimällä ja multaamalla.

Puhdas pelto on puoli ruokaa

Avomaan luomuvihannestuotannossa rikkakasvintorjuntaan liittyy erityisiä haasteita. Vihannekset ovat vilja- ja nurmikasveja heikompia kilpailemaan kasvutilasta, sillä ne taimettuvat hitaammin ja varjostavat vähemmän. Siinä missä luomuviljan viljelyssä riittää monesti jo rikkakasvien ”kurittaminen”, on vihannesviljelyssä syytä tavoitella rikkakasveista puhdasta peltoa.Tämä vaatii monipuolista keinovalikoimaa. Jo ennen satovuotta peltoa puhdistetaan viljelykierron ja tarvittaessa erilaisten kesannointien avulla. Ennen kylvöä rikkakasvipainetta voi vähentää idättämällä ja jättämällä kylvön riittävän myöhään. Kasvukaudella multaus ja muut mekaaniset keinot ovat toimivia vaihtoehtoja rivivälien hoitoon.Haastavinta onkin jäljelle jääneiden rikkakasvien torjunta kasviriveistä. Erilaiset harat ja liekitys ovat mahdollisia vaihtoehtoja, jos satokasvi kestää käsittelyn mutta rikkakasvit eivät. Laajamittainen kitkentä on työläs, mutta edelleen olennainen osa keinovalikoimaa, jota peltorobotit ja älykkäät työkoneet luultavasti tulevat tehostamaan.

Lue lisää