Kehitteillä olevien peltorobottikonseptien määrä kasvaa – näissä seikoissa piilee robotiikan markkinahaasteet tulevaisuudessa

FarmDroid FD20 on aurinkovoimalla toimiva robotti. Kuvituskuva. Kuva: Valmistaja

Maatalous|Koneet ja kulkuneuvot27.3.202308:00

Kolumni

Timo Oksanen

Konsepteja on laidasta laitaan, niin pienistä yhden toimenpiteen koneista ison traktorin kokoisiin yleiskäyttöisiin koneisiin. Myös yritysten visiot autonomisesta viljelystä vaihtelevat suuresti.

Ranskan Toulousessa pidetyssä FIRA 2023 -tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa mukana peltonäytös, jossa yleisö näki useampia laitteita samalla kertaa tositoimissa. Robotit eivät yritäkään kilpailla saman ongelman ratkaisun paremmuudesta, kuten esimerkiksi rikkakasvien kitkemisessä, vaan jokaiselle on oma tarkoitus ja vertailu on vaikeaa tai tarpeetonta. Peltotyönäytöksessä voi kuitenkin arvioida, kuinka hyvin robotti tekee sen tehtävän minkä lupaa.

Robottien kehitystilanne on edelleen hyvin paljon samanlainen kuin 1910-luvulla traktorien kehityksessä. Erilaisia konsepteja on lukuisia ja voittavaa konseptia on vaikea arvata ilman käyttökokemusta. Traktorien kohdalla koneet alkoivat muistuttaa toisiaan jo seuraavalla vuosikymmenellä ja niiden toimivuuden ja turvallisuuden virallinen testaus saattoi alkaa. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy muistakin sovelluksista: ensin kehitetään kilpaa erilaisia konsepteja ja aikaa myöden yksi niistä menestyy.

Peltorobottien kohdalla tällaista konvergoitumista ei ole nähty, vaan konseptien määrä edelleen kasvaa. Syynä ei niinkään ole patenttien kiertäminen tai muut perinteiset syyt, vaan lukuisat käyttötilanteet maatalousympäristössä ja eri haasteet eri maissa. Jos vaikkapa ranskalaisessa puutarhaviljelyssä suuri ongelma on työntekijäpula, robotiikan tehtävä on suoraan korvata käsiä käyttävä ihminen eikä suinkaan korvata traktoria. Sokerijuurikkaan viljelyssä rikkakasvien kitkeminen voi aluksi kuulostaa samalta kuin omenoiden poimiminen – mutta tässä työsaavutusvaatimus on merkittävästi erilainen.

Robottikonsepteja on kahdentasoisia. Ensimmäinen ryhmä yrittää noudattaa nykyisenkaltaisia viljelyprosesseja ja automatisoida tämän. Toinen ryhmä yrittää lisäksi muuttaa viljelyprosessia tai konejärjestelmiä. Jälkimmäinen on järkeenkäypää, koska usein automaatio edellyttää joko yksinkertaistetumpaa viljely-ympäristöä tai robotti voi tehdä jotain, mitä nykyään ei voida tehdä. Koneiden kehitys voi myös ajaa viljely-ympäristön suunnittelua, kuten puiden istutusarkkitehtuuria puutarhassa.

Automatisoinnin ja viljelyprosessin uudistaminen samanaikaisesti on kuitenkin haastava yhdistelmä menestykseen. Viljelijöiden pitäisi hypätä kokonaan uuteen konekalustoon ja muuhun tarvittavaan laitteistoon maatilalla. Joidenkin konseptien kohdalla tämä voisi tarkoittaa tuotantosuunnan muutoksen suuruista investointia – vaikka viljelykasvi pysyisi samana. Tällainen ei ole kovin houkuttelevaa, vaan viljelijät mieluummin päivittävät konekalustoa asteittain ja yhteensopivuus on tärkeää. Tähän saumaan yrittävät ensimmäisen ryhmän peltorobottikonseptit, joissa traktori korvattaisiin robotilla ja vanhat (ainakin saman valmistajan) työkoneet sopivat yhteen.

Kun päästään ajassa eteenpäin, kokonaan uusi ongelma tulee olemaan käytettyjen peltorobottien markkina. Onko tällainen markkina edes lähiaikoina mahdollista, kun robottien kirjo on niin laaja ja keskinäinen yhteensopivuus on kyseenalainen – vai onko kohtalona romutus? Tällä hetkellä ongelma ei ole vielä merkittävä, kun valmistettujen robottien määrä on suuruusluokassa 500–1000 laitetta.