Ennakkoon ostamisen merkitys on muuttunut konekaupassa – ”Näin pieniä konemääriä ei ole myyty vuosikymmeniin”

”Nykyisin maatalouskoneet räätälöidään jokaiselle tilalle erikseen. Erilaisia lisävarusteita on tarjolla suunnaton määrä, ja osa sellaisia, joiden jälkiasentaminen on hankalaa tai mahdotonta”, kirjoittaa Erkki Holma. Kuvituskuva.  Kuva: Eemeli Linna

Ennakkoon ostamisen merkitys konekaupassa on muuttunut. Siihen aikaan, kun kaupan organisaatiot olivat kolmiportaisia eli oli keskusliikkeen pääkonttori, piirikonttori ja lopullisen käyttäjän kanssa kauppaa tekevä vähittäisporras, ennakkomyynti tarkoitti myyntiä vähittäisportaalle.

Ei ollut lainkaan selvää, menikö ennakkomyyntietu edelleen loppuasiakkaalle ja saiko siitä loppupelissä lainkaan etua. Kun kauppiaalle oli jäämässä ennakkoon ostettuja koneita varastoon, kauppias oli valmis myymään loppuja ennakkomyyntihintaa halvemmalla, jotteivät ne jäisi lojumaan seuraavaan vuoteen.

Kaupan moniportaisuus toi lisäkustannuksia. Joka porras halusi oman palansa myyntikatteesta, mutta ilman aktiivisesti toimivaa kauppiasta tai osuuskauppaa ei olisi ollut paikkaa, mihin tehtaalta valmistuvat tuhannen kylvölannoitinta olisi voitu toimittaa heti niiden tullessa kokoonpanolinjalta. Ei niitä voinut tehtaan pihalle varastoida, ei sellaista pihaa ollut. Lisävarusteita ei ollut juuri muuta kuin heinänsiemenkylvölaite, ja senkin pystyi asentamaan kaupan pihalla jälkikäteen.

Maatalouskoneiden markkinat ovat muuttuneet. Näin pieniä konemääriä ei ole myyty vuosikymmeniin, lieneekö kertaakaan sen jälkeen, kun teollisuus pääsi irti sotakorvausten valmistamisesta. Toisaalta koneet räätälöidään jokaiselle tilalle erikseen. Erilaisia lisävarusteita on tarjolla suunnaton määrä, ja osa sellaisia, joiden jälkiasentaminen on hankalaa tai mahdotonta. Teollisuus ei pysty enää tekemään koneita tehtaan pihalle odottamaan tilauksia, kun ei tiedetä, millä varusteilla kukin isäntä ne haluaa.

Ainoa hyvä ratkaisu on se, että koneille saadaan loppukäyttäjien tilaukset ennen kuin niiden valmistaminen alkaa. Jos joku haluaa kutsua tätä ennakkomyynniksi, niin kutsukoon. Mutta muuta myyntiä ei pitäisi ollakaan.

Kun katsoo maatalouskonevalmistajien ja maatalouskonemyyjien viimeisiä tilinpäätöksiä, ne kertovat karusti, että nykyisellä kannattavuustasolla ei riskinottomahdollisuuksia ole. Valmistajat tekevät ne koneet, joille on tilaukset, ja muita koneita ei tehdä kuin esittely- ja työnäytöskoneet.

Maatalousnäyttelyitä oli 70-luvulla vielä neljä ja kaikki kesäaikana. Maatalouskoneteollisuus ja -kauppa pitävät kesää huonona ajankohtana. Ihmisiä niissä kyllä käy, mutta osoitteita konkreettisista ostajista saa paremmin syksyn messuilla, vaikka kävijämäärä on pienempi. Kesällä tehdään perheen kanssa huviretki näyttelyyn, mutta parempi on saada paikalle sata ostajaa kuin tuhat katsojaa.

Kun katsotaan tämän päivän myyntimääriä, turhille kustannuksille ei ole sijaa.

Traktoreiden myyntimäärän on arvioitu nousevan tänä vuonna reiluun 800 kappaleeseen ja puimurien määrä lienee ollut 80–90 kpl, ja menekinedistämiskulut pitäisi saada sisällytettyä hintaan.

1980-luvulla traktoreita meni kaupaksi yli 10 000 kpl/v ja puimureita pari tuhatta. Silloin oli vielä varaa ottaa vastaan myös turhiksi luokiteltavia kuluja. Nyt ei.

Koneviestin teräväkynäinen kolumnisti on ruotinut ajan ilmiöitä jo vuodesta 1985 lähtien. Agronomi Holma työskenteli 14 vuotta SOK:n koneosastolla, viimeiset vuodet hankintaorganisaation päällikkönä.