Pikkujättiläiset 50 vuoden takaa vertailussa: Onko Massey-Ferguson 35 - ja Fordson Dexta -traktoreissa muuta eroa kuin väri?

Pyhäsalmelaisen Pentti Varpamäen Massikka ja iisalmelaisen Jukka Kääriäisen Super Dexta saatiin kesän alkajaisiksi samalle pellolle. Tarkoituksena oli selvittää, onko näissä kahdessa entisessä kilpailijassa olennaisia eroja. 

Ford ja Massey-Ferguson kävivät aikanaan tiukkaa kilpaa, mutta merkeillä on kappale yhteistäkin historiaa. Henry Fordin ja Harry Fergusonin traktoribisnekset alkoivat 30-luvun lopulla, jolloin esiteltiin maailman ensimmäinen hydraulisella nostolaitteella ja painonsiirtojärjestelmällä varustettu pikkutraktori Ford-Ferguson 9N. Fergusonia traktorissa oli hydrauliikka kaikkine lisukkeineen, loppu tekniikka tuli Fordilta.

Puolenkymmenen vuoden kumppanuuden jälkeen yhteiselo kaatui Ford-yhtymän uuden pääjohtaja Henry Ford II:n näkemys-eroihin Fergusonin keräämistä voitoista. Kumpikin jatkoi tahollaan traktorituotantoa, Ferguson alkoi tehdä USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa maineikasta Ferguson 20-mallia. Fordin vastine oli 9N:stä paranneltu 8N, jonka valmistus päättyi kuuluisaan patenttikiistaan vuonna 1952.

Amerikassa Ferguson ja Ford kilpailivat samassa kokoluokassa, mutta Euroopassa tilanne oli toisenlainen. Fordin traktoritehdas Englannin Dagenhamissa teki ainoana mallinaan huomattavasti Fergusonia järeämpää Fordson Majoria. Amerikan Fordeja tänne ei juurikaan tuotu, joten jako oli selkeä, pienen traktorin tarvitsijat ostivat Fergusonin ja suurempaa konetta haluavat päätyivät Majoriin. Kummassakin kokoluokassa oli toki tarjolla muitakin merkkejä, mutta pienten valmistusmäärien takia ne olivat kalliimpia, eivät kuitenkaan parempia.

Ferguson ja Fordson Major olivat monessa läntisen Euroopan valtiossa 50-luvun alun ykkösmerkkejä. Selkeään markkinajakoon tuli muutoksia vuosikymmenen lopulla.

Fergusonilla oli suunnitelmia 60-hevosvoimaisesta LTX-traktorista jo 40-luvun lopulla, mutta Massey-Harris-fuusion myötä hanke hautaantui kiireellisempien projektien alle. Perus-Fergusonin uudistaminen nähtiin tärkeämpänä hankkeena, ja niinpä vuonna 1955 esiteltiin tehokkaampi Ferguson 35. Suurempikin malli otettiin työn alle, ensiesittelynsä se sai kaksi vuotta myöhemmin.

Ferguson 35:n pohjana oli amerikkalainen TO-30, joka oli hieman paranneltu versio Ferguson 20:stä. Meillä ”Kultamahana” tunnetussa 35:ssä oli uudistuksina 6-nopeuksinen kertojavaihteisto, ajovoimanotto, parannettu hydrauliikka ja tehokkaammat jarrut, jotka oli yhdistetty uudelleen muotoiltuun konepeltiin ja maskiin. Englantilaisissa versioissa oli Standardin bensa-, petrooli- tai dieselmoottori, amerikkalaisissa Continental.

Vuonna -57 harmaat konepellit ja lokarit muuttuivat punaisiksi, runko pronssista harmaaksi ja seuraavana vuotena merkki Massey-Fergusoniksi. Välillä konstikas 4-sylinterinen Standard-diesel vaihtui Perkinsin etukammiokolmoseen vuoden -59 lopulla. Tasauspyörästönlukko tuli vakiovarusteeksi toukokuussa ja hydraulinen Multi-Power-pikavaihde valinnaisvarusteeksi kesäkuussa -62.

Moottoriteholtaan 45-hevosvoimainen Massey-Ferguson 35X esiteltiin saman vuoden marraskuussa. Multi-Powerin lisäksi tarjolla oli kaksoiskytkimellä varustettu de luxe -malli. Vuoden -64 lopulla MF35 korvattiin 135-mallilla, joka oli konepeltejä, suorasuihkutusmoottoria ja hieman petrattua hydrauliikkaa lukuun ottamatta paljolti edeltäjänsä kaltainen traktori.

Koska 35:n isoveljenä mainostettu MF65 oli selkeä kilpailija Fordson Majorille, vastasi Englannin Ford haasteeseen pienellä Dextalla, joka puolestaan olisi kova vastus MF35:lle. Traktoreiden tuotannossa oli eroa sikäli, että Dextaa tehtiin vain Englannissa, mutta MF35 -mallia Englannin lisäksi Ranskassa ja USA:ssa.

Aluksi Ford suunnitteli Majorista muunneltua versiota, jossa olisi 3-sylinteriseksi sahattu Majorin moottori ja pienemmät pyörät. Samalla systeemillä toteutettiin sittemmin kolmos-Nuffield. Myyntimiehet halusivat kuitenkin ketterän Ferguson-tyylisen traktorin.

Irlantilaisen pienikokoisen lehmärodun (dexter) mukaan nimetty Fordson Dexta valmistui vuoden -57 lopulla. ”Majorille kaveri” oli usein nähty mainostermi. Moottorina oli 3-sylinterinen Perkins-diesel, johon Ford teki valuosat, mutta Perkins toteutti loppukokoonpanon. Erona alkuperäiseen oli Simmsin rivipumppu, joka oli aluksi alipainesäätöinen. Taka-akseli ja vaihteisto muunneltiin amerikkalaisesta Fordista.

Hydrauliikkaan oli paneuduttu erityisellä huolella, sillä patenttioikeudenkäynti oli vielä tuoreessa muistissa. Fordin Englannin osaston pääjohtaja Sir Patrick Hennesy lupasi omakätisesti ampua koko suunnitteluryhmän, jos uudesta traktorista löytyisi yksikin Fergusonin patentteja loukkaava systeemi.

Super Dextan ja MF35:n moottorit ovat periaatteessa samoja, suurin ero muutaman pienemmän yksityiskohdan lisäksi on ruiskutuspumpuissa, Dextassa on Simms Minimec -rivipumppu, MF:ssä CAV-jakajapumppu.  Kuva: Kimmo Kotta

Hydrauliikka otettiin sitten suoraan Amerikan Fordista, erona oli vain voimanottoakselin käyttörattaan pyörittämä Plessey-hammaspyöräpumppu, jolla korvattiin alkuperäinen nokka-akselikäyttöinen siipipumppu.

Dextan välityksiä muutettiin vuonna -60, samalla hydrauliikkaan lisättiin virtausnopeuden säätö. Valot olivat nyt traktorin maskissa, paitsi Suomeen ja muutamiin muihin maihin viedyissä koneissa, joiden keulaan ruuvattiin poikkinatsat. Tasauspyörästönlukko tuli vakiovarusteeksi vuotta myöhemmin, marraskuussa esiteltiin tehokkaampi Super Dexta.

Voimaa oli lisätty porausta suurentamalla. Lisätehon takia voimansiirtoon oli tehty joitakin parannuksia ja tehostettu moottorin jäähdytystä. Huhtikuusta -62 lähtien ruiskutuspumppuun tuli mekaaninen säätäjä.

Kesäkuussa -63 Fordsonien väritys vaihtui sini-harmaaksi, Super Dextan tehot nousivat 44,5 hevosvoimaan, eli samalle tasolle kuin MF35X:ssä. Viimeiset Dextat tehtiin kesällä -64. Syksyllä esitellyssä uudessa Ford-traktorisarjassa Super Dextan seuraaja oli Ford 3000 Super Dexta, jossa oli samanlaista tekniikkaa, mutta ei samoja osia.

MF:n moottori on Perkins, samoin Dextan sillä erolla, että valuosat ovat Fordin tekemiä, mutta kokoonpanon on tehnyt Perkins. Kuva: Kimmo Kotta

Super Dextan ja Massey-Ferguson 35X:n tulemisen aikoihin Suomessa elettiin traktorimyynnin viimeisiä huippuvuosia, vuonna -63 myytiin peräti 15 779 uutta traktoria. Enimmät suuret tilat olivat ostaneet ensimmäiset traktorinsa jo 50-luvulla, nyt koneistettiin innolla pieniä ja keskisuuria tiloja, mikä näkyi mahtavina myyntilukuina. Suomen 2,6 miljoonasta peltohehtaarista alle 20 hehtaarin tilojen hallinnassa oli 80 prosenttia. Traktoria kohti täältä löytyi tuolloin peltoa vajaat 30 hehtaaria.

Mitään keveitä ostoksia traktorit eivät olleet, kaikkien tilojen keskimääräinen bruttotuotto hehtaarilta oli tonnin luokkaa, netto suunnilleen puolet. Keskikokoiset traktorit maksoivat 7 000–8000 markkaa, rahat niihin otettiin lähes aina metsästä. Useimmassa pienemmässä taloudessa oli 60-luvun alussa lehmiä. Mainittuun kokoluokkaan kuuluvaan traktoriin olisi huvennut vähintään seitsemän sen ajan lehmän vuosituotanto. Tarkkailukarjojen keskilehmäluku oli tuolloin 6,3.

Hyvin usein traktorin ostoa tai vaihtoa suunnitteleva viljelijä päätyi Fordin autoliikkeeseen tai paikalliseen osuuskauppaan, jossa välitettiin Hankkijan koneita. Dexta ja MF35 olivat hyvin passeleita koneita silloisiin olosuhteisiin. Hevosaikakaudella tehdyt puurummut ja ajosillat eivät olisi kestäneet kovin painavia traktoreita, pellotkin saattoivat kantaa huonosti.

Avo-ojitetuilla, kapeilla saroilla tarvittiin ketteryyttä. Koska traktoria käytettiin maatalouden yleiskulkuneuvona, oli mopoluokan huippunopeus eduksi. Hyvät ajo-ominaisuudet ja helppo hallinta olivat tärkeitä juttuja, olihan moni omistaja ensikertaa traktorin ratissa.

Vaikka Dexta ja MF35 miellettiin pikkutilojen koneiksi, saattoi niiden varassa olla suuriakin pinta-aloja. Kylän ainoalla traktorilla hoidettiin helposti useiden kymmenien hehtaarien kyntämiset, äestykset ja niittämiset. Monen Dextan tai 35:n vaihdossa annettiin 50-luvun traktorihuumassa hankittu Pikku-Valmet, Zetor tai Allis, joiden jäljiltä uusi traktori on saattanut tuntua ylivertaiselta koneelta.

Helteisenä kesäkuun ensimmäisenä päivänä saatiin samalle iisalmelaispellolle vuoden -62 Super Dexta ja kaksi vuotta tuoreempi Massey-Ferguson 35X Multi-Power de luxe. Kokeilutraktoreiden koollekutsujana toimi kaikkeen tämänkaltaiseen toimintaan aina valmis Tapani Hyyryläinen. Matti Koljosen tiluksilta liikeni sopiva läntti äestyskokeeseen. Pentti Varpamäki toi vertailuun Massikkansa Pyhäsalmelta asti, Jukka Kääriäisen Super Dexta tuli omilla pyörillään reilun 10 kilometrin päästä. Runsaat kiitokset kaikille asianosaisille.

Super Dexta ja MF35 ovat hyvin samantapaisia traktoreita, niin ulkoapäin kuin ohjaimistakin käsin tarkasteltuna. Jos niiden pellit ja väritys vaihdettaisiin keskenään, asiaan vihkiytymätön ei huomaisi siinä mitään outoa.

Ohjaamojärjestelyt ovat yhtenäiset, suurimmat erot ovat vaihdekaavioissa ja mittareiden sijoittelussa. Kummankin traktorin kytkin- ja jarrupolkimien edessä on jalkatapit, polkimia on helppoa hallita kantapäillä.  Kuva: Kimmo Kotta

Istuimelle voi kiivetä yhtä helposti kummalta puolelta tahansa. Alhaalla istuimen vasemmalla puolella on voimanottoakselin kytkentävipu, sillä erolla, että Dextassa on vain pelkkä vakiovoimanotto, joka kytkeytyy vipua taaksepäin siirtämällä. Massikassa on lisäksi ajovoimanotto, joka saadaan päälle etuasennossa, vakiovoimanotto on Dextan tavoin takana.

Dextan kytkinpolkimessa on hyvin lyhyt liikerata, Massikassa lisävarusteena olleen kaksoiskytkimen takia hieman suurempi. Kytkimen edessä on molemmissa traktoreissa varsin kätevä jalkatappi. MF:n yhdistelmä-, lämpö-, ampeeri- ja öljynpainemittarit on keskitetty kojetauluun ratin yläpuolelle. Dextan yhdistelmämittari on tankin alapuolella, vaihdevipujen edessä. Lämpömittari, sekä öljynpaineen ja latauksen varoitusvalot ovat ratin alla. Kaikkiin näkee molemmissa traktoreissa oikein hyvin.

Massikan ratin alla, keskilinjan oikealla puolella on valinnaisvarusteisiin kuuluneen Multi-Powerin vipu, jolla voidaan lisätä nopeutta 30 % kytkintä käyttämättä. Kuva: Kimmo Kotta

Massikan valonvaihdin, virtalukko, tyytty ja Multi-Powerin hanikka ovat kojetaulussa, sammutin löytyy alempaa. Dextassa kaikki sähköiset toiminnot on sijoitettu alapaneeliin, myös sammutin. Päävaihteiston ja kertojan vivut ovat vanhaan tapaan jalkovälissä, kaaviossa on pientä eroa. Dextan päävaihdevivussa on hämmästyttävän lyhyt vapaaliike.

Käsikaasu on perinteisessä paikassa, ratin oikealla puolella. Lisävarusteisiin kuulunut jalkakaasu on oikeanpuoleisen jalkatapin edessä, mikä ei ole paikkana lainkaan hullumpi. Jarrupolkimet ovat jalkatapin takapuolella. Niihin ylettää hyvin kantapäällä. Käsijarru lukitsee polkimet. Massikassa lukitusvipu on polkimien yhteydessä, Dextassa oikealla puolella, istuimen alla.

Hydrauliikkaa hallitaan istuimen oikealta puolelta, Dextassa yhdellä ja Massikassa kahdella vivulla, joista ulompi kuuluu painonsiirtojärjestelmään. Dextassa asennonsäätö tai vetovastussäätö valitaan erillisellä vivulla, samoin mukautumisherkkyys. Tasauspyörästönlukon poljin on oikealla puolella, taka-akselin edessä. Dextan nostolaitteen säätökaaren ja polkimen väli on sikäli pieni, että kantapäätään joutuu hieman asettelemaan, Massikan pedaalille mahtuu vaikka kuinka suuri kavio.

Istuimet ovat parasta 60-luvun alun tasoa, ja taakse näkee oikein hyvin. Vetokoukunkin saa näköpiiriin kurkottelematta. Astinlaudat ovat riittävän avaria, Massikassa jopa valtavia, koska laudan ja takapyörän välissä on avoin tila.

Super Dextan hydrauliikkaa hallitaan yhdellä vivulla. Painonsiirtojärjestelmä saadaan käyttöön kääntämällä istuimen alla oleva valintavipu ala-asentoon. Sen edessä olevasta mustasta nupista vetämällä ohjataan paine ulkopuoliselle hydrauliikalle. Nostolaitteen mukautumisherkkyyttä, eli käytännössä virtausnopeutta, säädetään venttiilikoneiston keskellä olevalla nupilla. Kuva: Kimmo Kotta

Massey-Fergusonin nostolaitteeseen kuuluu kaksi hallintavipua, joista sisemmällä hoidetaan nosto, lasku ja asennonsäätö. Ulompi hanikka kuuluu painonsiirtojärjestelmään tai työsyvyydensäätöön, kumpaa nimeä nyt haluaa käyttää. Haluttu työsyvyys määritellään säätökaarelta, jonka jälkeen kyntäminen sujuu ilman tukipyörääkin. Kuva: Kimmo Kotta

Kumpaakin traktoria kokeiltiin lapiorullaäkeen vedossa. Dextan perässä oli 2,3-metrinen taittuvarunkoinen Sampo, Massikka veti 2-metristä Kronosta, joka oli sille ehdottoman alimittainen. Ajolenkeillä tuli huomioitua kummankin traktorin kätevyys. Ohjaimissa on heti kuin kotonaan, ja kaikki tuntuu olevan juuri siellä missä pitääkin. Suuremmista traktoreista puuttuu takapuolituntuma, joka on korvattu nykykoneissa sähköisillä vikineillä, mutta Dextassa ja Massikassa sitä sorttia vielä löytyy.

Vuosimallin -62 Fordson Super Dexta liikutteli vajaalla 40 hevosvoimallaan 2,3-metristä Perhos-Sampoa vauhdikkaasti. Parikymmentä lisäsenttiäkään ei olisi tuntunut missään. Pienillä lohkoilla, joita 60-luvulla riitti, Dextan uskomattomasta ketteryydestä on ollut etua, kääntösäde on ilman ohjausjarruakin alle 3 metriä. Kuva: Kimmo Kotta

Molemmat traktorit ovat hyvin samanlaisia ajo-ominaisuuksiltaan, kääntyvät yhtä pienessä tilassa ja vetävät suunnilleen yhtä riskisti. Massikan kaksoiskytkimen ansiosta nostolaite nosti kytkinpoljin alhaallakin, mutta Dextassa ei voinut painaa yhtä aikaa kytkintä ja käyttää hydrauliikkaa. Yksilevyisellä kytkimellä varustetussa MF:ssä olisi sama tilanne. Tässä kohdassa molemmat merkit ovat olleet ajastaan jäljessä, vaikka niiden hydrauliikoissa on muuten ollut kovin hienoja ja eteviä toimintoja. Ulosottoakselin ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvasti kytkettynä, niin kuin Majorissa.

Kaiken kaikkiaan äestäminen Dextalla ja Massikalla helteisessä yläsavolaismaisemassa oli miellyttävä kokemus. Minkähän takia sitä piti 40 vuotta sitten jatkuvasti marmattaa pienistä mitättömistä avotraktoreista.

Kokeilussa ollutta Massikkaa oli hieman ruuvailtu, normaalisti tehoa on 45 hevosvoimaa, tässä tapauksessa varmasti yli 50. Kaksimetrinen Kronos 44 oli 35:lle turhan vaatimaton työkone, leveyttä olisi saanut olla paljon enemmän tai sitten yksi tai kaksi ylimääräistä teräakselia. Dextan tavoin Massikan kääntösäde on alle 3 metriä, joten kiveräkin kurvi onnistuu. Kuva: Kimmo Kotta

Fordson Super Dextan ja Massey-Ferguson 35X:n paremmuusjärjestykseen laittaminen on aika toivotonta. Perusmallisten traktoreiden varusteluissakaan ei ole ratkaisevia eroja. Massikassa on ajovoimanotto, mutta sen tarpeellisuus tämän kokoluokan traktorissa on kyseenalaista. Jonkun perunannostokoneen tukkeuman sillä kyllä selvittää, mutta vetävän perävaunun eteen ei höyhensarjan traktorista ole, ellei kärryä ole tehty jostain jakeluautosta. Toisekseen 2 kierrosta metriä kohti on liian hidas pyörimisnopeus kärrykäyttöön, tulee liikaa rasitusta voimansiirrolle.

Pakkosyötöllä varustettu rivipumppu on mielestäni parempi talvikelissä ja muutenkin. Mikä sitten lieneekään virallinen totuus? Tässä kohden pisteeni menivät Dextalle. Hydrauliikat ovat tekniikaltaan erilaisia, mutta samanlaisiin toimintoihin on pyritty ja päästy molemmissa tapauksissa. MF:n pumppusysteemi saattaa olla pitkäikäisempi, mutta Dextan 1-vipuhydrauliikka vaikuttaa helppokäyttöisemmältä.

50 vuoden takaisten pikkujättien vertailu ei ollut mitään humpuukiajelua, vaan oikeaa työtä. Matti Koljonen kylvi Dextan ja MF:n pehmittämään peltoon kauran heti, kun enin pöly oli laskeutunut. Kuva: Kimmo Kotta

Lisävarusteet ovat pitkälti samoja, lukuun ottamatta MF:n Multi-Poweria, joka oli aikanaan melkoinen uutuus. Se ei kuitenkaan ollut alussa kovin yleinen varuste, hintaa oli reilut 800 markkaa, mikä teki hyvinkin 10 prosentin korotuksen traktorin hintaan. Vieläkin merkittävämpi seikka oli se, että Multi-Powerilla varustettua traktoria ei voinut hinata pyörimään. Akut olivat kalliita ja ne käytettiin loppuun. Niinpä traktoreissa piti olla valmiudet mäkistarttiin.

Nykykatsannossa Multi-Power on melko alkeellinen. Kun vipu on nopeammassa asennossa, ei päävaihteen vaihtaminen onnistu kuin kaksoiskytkin täysin pohjaan painettuna. Hitaammalla alueella puuttuu taas moottorijarrutus, mikä saattaa yllättää äkkinäisen. 50 vuoden takaiseksi varusteeksi Multi-Power on toki fiksu vekotin.

Super Dextan ja MF35:n keskinäinen paremmuus on makuasia. Hydrauliikat poikkeavat huomattavasti toisistaan, mutta niidenkään tuotoissa, nostotehoissa ja toiminnoissa ei ole ratkaisevia eroja. Kuva: Kimmo Kotta

60-luvun isäntämies on saattanut pähkäillä pitkäänkin, ennen päätöstään traktorimerkistä, tai sitten kaikki on ollut selvää alusta saakka. Merkkiuskollisuus oli tuolloin tavallista ja kauppiaat osasivat puheillaan vahvistaa epätietoisen uskoa. Myös naapureiden esimerkki saattoi olla ratkaiseva – ennevanhaan oli oikeita Fergu- ja Fordson-kyliä, jopa pitäjiä. Tämän vertailun perusteella suosittelisin valinnan apuvälineeksi pitkää tikkua tai lantinheittoa, kumpikaan lopputulos ei aiheuttaisi karvasta pettymystä.

Avaa artikkelin PDF