Pitäisikö varaosia ostaa omaan hyllyyn? Varaosien nopea saatavuus on hyvä selvittää konetta ostettaessa
Kun osan tilaa iltapäivällä, seuraavan päivän saapumisaika voi olla myöhään, kun puhutaan ajosilppurista. Tämä vaatii erityistä varaosastrategiaa ja yhä laajempia paikallisvarastoja.
”Sesonkikoneiden ennakkohuolto vähentää parhaaseen käyttöaikaan sattuvia konerikkoja,” kirjoittaa kolumnisti Erkki Holma. Kuvituskuva. Kuva: Seppo PenttiSampo-puimuri mainosti 1970-luvulla: ”Sampon osat eivät ole Poria kauempana”.
Tuon vuosikymmenen parhaina vuosina uusia puimureita myytiin 2 500 kappaletta. Kotimaisen puimurin markkinaosuus oli 40 prosenttia eli tuontikoneita tuli maahan 1 500 kappaletta vuodessa. Varaosia tarvittiin, ja logistiikka ulkomailta tuotaville sekä kiireellisesti tarvittaville osille oli hidas. Lentorahti maksoi maltaita, ja maarahti kesti päivätolkulla.
Vaikka maahantuojilla oli keskusvarastoissa osia, aina jotain silti puuttui. Kotimaisuus oli kilpailuvaltti.
Tilanne on vanhoista ajoista muuttunut. Kun tilaa osan iltapäivällä, se parhaimmillaan tulee asiakkaalle seuraavana aamuna. Mutta sekin on paljon, jos kysymys on puimurista tai itsekulkevasta silppurista. Kun vilja on parhaimmillaan korjuukypsää ja sääennuste lupaa vettä, on ymmärrettävää, jos isäntä käy kuumana, kun varaosamyyjä sanoo, että huomenna tulee.
Toinen asia, joka on muuttunut, on maahantuojien ja myyjien Suomessa olevan varaston toimituskattavuus. Osien nimikemäärä on kasvanut samaan aikaan, kun koneiden myyntimäärät ovat laskeneet. Kattavan varaosavaraston ylläpitäminen on taloudellisesti raskasta. Osien saatavuudesta voi toki kiukutella, mutta kun ostaa konetta, varaosien nopea saatavuus on hyvä selvittää konetta ostettaessa. Nimittäin onhan tässä eroja liikkeiden ja konemerkkien välillä.
Sesonkikoneiden ennakkohuolto vähentää parhaaseen käyttöaikaan sattuvia konerikkoja. Kun itse kirjaa puintiaikana havaitsemansa kohdat, jotka vielä tuon käyttökauden kestävät, mutta ennen seuraavaa kautta on syytä vaihtaa, ja jos vielä antaa huoltoyrittäjän käydä kone läpi mieluummin heti puintikauden jälkeen kuin juuri uuden kauden kynnyksellä, aihetta kiukutteluun kesken puintikauden on vähemmän.
Varaosien ostaminen omaan varastoon samalla kertaa, kun tekee kauppaa uudesta koneesta, ei juuri tule mieleen. Kun 80-luvulla Neuvostoliittoon myytiin koneita ja laitteita, ostaja vaati luettelon osista, joita toimitetaan koneiden mukana. Osia piti toimittaa pari, kolme prosenttia koneiden arvosta laskettuna. Idän ostajat tiesivät, että myöhemmin osien saaminen on mahdotonta. Eikä niitä ole sen jälkeen sinne kysyttykään.
Varaosasuosituksen laatiminen on valmistajan tehtävä. Sillä on tilastot, mitä osia kysytään, mutta en ole sellaista koskaan nähnyt.
Saksalainen koneurakoitsija, jolla on puoli tusinaa puimureita, useita silppureita, traktoreita ja työkoneita, pitää omassa hyllyssään niin paljon osia, että osat saadaan korjauksiin lähes poikkeuksetta omasta varastosta. Sillä säästetään korjausaikaa, ja kun hän tilaa kerran vuodessa ison määrän osia, hintaakin saa tingattua.
Urakoitsija toimii näin, vaikka paikallisella konemyyjällä on hyvä varasto, mutta sinne on matkaa 15 kilometriä. Se on urakoitsijan mukaan liian paljon.
Kun joitakin osia jää varastoon seisomaan, urakoitsija tuumaa: ”Se on hinta siitä, että koneet saadaan pian korjattua ja ajoon. Hinta on pieni suhteessa kaluston arvoon”.
Koneviestin teräväkynäinen kolumnisti on ruotinut ajan ilmiöitä jo vuodesta 1985 lähtien. Agronomi Holma työskenteli 14 vuotta SOK:n koneosastolla, viimeiset vuodet hankintaorganisaation päällikkönä.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



