Koneet ovat kalliita, mutta halvat eivät mene kaupaksi ‒ hintatasoon vaikuttaa moni eri asia
Koneiden hinta on asia, josta on aina taitettu peistä. Hintatasoon vaikuttaa moni asia.
”Fendt on nostanut markkinaosuuttaan, vaikka se on markkinoiden kallein traktori”, sanoo Erkki Holma. Kuvituskuva. Kuva: Marcus Pasveer28.3.202508:00
Koneiden hintoja on kautta aikojen sanottu liian korkeiksi. Kun olin ensimmäisen kerran maatalousnäyttelyssä esittelytehtävissä, juuri tästä tuli moitteita. Silloin oli vuosi 1967.
On sitä yritetty tuoda markkinoille halpojakin versioita, mutta ne eivät tahdo kelvata. Esimerkiksi Fendt on nostanut osuuttaan, vaikka se on markkinoiden kallein traktori. Vanhaisäntä tuumi, että kaikki ne kaupat, joissa on ostanut itsensä kipeäksi, eivät jälkeenpäin ole koskaan harmittaneet.
Koneiden hintaa voi katsoa kolmesta näkökulmasta: valmistajan, kauppiaan ja ostajan vinkkelistä. Valmistaja tekee juuri sellaisia koneita, joille on kysyntää. Konevalmistajien tuloslaskelmat osoittavat, että yritykset juuri ja juuri pärjäävät. Ei voi sanoa, että tehdashinnoissa olisi ilmaa. Traktoreiden tekemistä ei voi verrata autojen valmistamiseen. Niitä tehdään miljoonia ja samanlaisia. Traktoreita tehdään räätälöimällä.
Kun katsoo konekauppiaiden tuloslaskelmia, eivät nekään näytä siltä, että niissä olisi tinginvaraa. Katsoin ison saksalaisen konekauppaketjun tuloksen viime vuodelta. Se näytti 0,7 prosenttia tulosta liikevaihdosta laskettuna. Tuskin tulokset Suomessakaan ovat juuri sen kummempia.
Maksaako suomalainen viljelijä koneista enemmän kuin saksalainen kollega? Ei maksa enää EU-aikana, mutta sitä ennen kyllä.
Tuon ajan korkeisiin Suomi-hintoihin oli useampi syy. Se oli aikaa ennen internetiä. Myyjien osoitteiden hakeminen Euroopasta oli työlästä, ja koneiden hintoja piti kysyä erikseen kauppiailta. Lisäksi monet valmistajat olivat kauppiassopimuksissaan kieltäneet uusien koneiden myynnin EU:n ulkopuolelle, ja Suomi oli tuolloin ulkopuolella. Nykyään valmistajat eivät saa EU:n alueella enää rajoittaa myyntiä muihin EU-maihin.
Vaikka suomalaiset viljelijät moittineet ovat moittineet EU:ta, on sinne liittymisestä jotain hyvääkin ollut.
Silloinen kielto ei koskenut käytettyjä koneita ja työnäytöskoneet luettiin käytetyiksi. Uuden ja työnäytöskoneen ero oli veteen piirretty viiva.
Esimerkiksi leikkuupuimurien kohdalla uusien hintaero oli sellainen, että saksalainen kauppias pystyi myymään uuden JD-puimurin suomalaiselle viljelijälle halvemmalla kuin mitä suomalainen maahantuoja joutui maksamaan samasta koneesta tehtaalle. Eikä saksalainen kauppias konetta tappiolla myynyt.
Myös uuden Sampo-puimurin sai ostettua Saksasta halvemmalla kuin Suomesta, vaikka puimuri seilasi kaksi kertaa Itämeren yli.
Hintaero johtui siitä, että tuontipuimurien valmistajat seurasivat Sampo-puimurin hintaa Suomessa. Sampon markkinaosuus oli silloin 40 %. Kun suomalaisen koneen hinta nousi, ulkomaiset valmistajat nostivat hintojaan saman verran, vaikka olisivat pystyneet myymään halvemmallakin. Sampo toimi silloin hintaveturina. Joka syksy kilpailijoiden tuotepäälliköt soittivat Sampon tuotepäällikölle ja kysyivät uusia hintoja. Hinnat annettiin. Nyt tuollaista tietojen vaihtoa ei saa enää tehdä.
Vaikka suomalaiset viljelijät moittineet ovat moittineet EU:ta, on sinne liittymisestä jotain hyvääkin ollut. Koneiden hinnat ovat laskeneet eurooppalaisella tasolle.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
