JCB Fastrac oli salassa syntynyt menestysmalli ‒ tavoitteena oli tehokas traktori, jonka alusta olisi mahdollisimman lähellä kuorma-autoja

25 vuoden aikana Fastrac on ehtinyt muuttua läpikotaisin. Uusi 4000-sarja esiteltiin vuoden 2013 Agritechnicassa. Traktorin molemmilla akseleilla on automaattisesti korkeuden säätävä hydropneumaattinen jousitus. Vaihteisto toimii portaattomasti ja huippunopeus on 60 km/h. Sarjassa on kolme tehovaihtoehtoa: 175 hv (4160), 208 hv (4190) ja 235 hv (4220). Kuva: Valmistaja

JCB palasi Fastracin myötä lähemmäs alkujuuriaan. John Cyril Bamfordin konepaja oli 40-luvulla aloittanut toimintansa valmistamalla yksinkertaisia maataloudessa tarvittavia koneita, kuten traktoriperävaunuja, heinäkärryjä sekä heinän ja lannan kuormaamiseen tarkoitettuja etukuormaajia.

Sittemmin JCB:stä oli 1970- ja 80-luvuilla kehittynyt merkittävä rakennuskoneiden valmistaja. Ykköstuotteena olivat edelleen traktorikaivurit, mutta niiden rinnalle olivat tulleet telakaivinkoneet, pyöräkuormaimet ja teleskooppikurottajat.

Kahdeksankymmenluvun puolivälissä esitellyt maastokelpoiset kurottajat JCB 926 ja 930 olivat tavallaan esimakua JCB:n pyrkimyksestä huomioida maatalouden tarpeet entistä paremmin. Nämä kurottajat oli suunniteltu rakennustöiden ohella soveliaiksi muun muassa rehun käsittelyyn.

Koko 80-luvun alun ajan oli liikkunut runsaasti huhuja JCB tulosta mukaan traktoribisnekseen. Huhut eivät olleet täysin tuulesta temmattuja, sillä myöhemmin on saatu vahvistus sille, että todellisia neuvotteluja asian suhteen oli käyty.

Huhujen taustalla olivat arvelut siitä, että British Leyland joutuisi pian myymään maatalouskonevalmistuksensa. Epäilemättä JCB:llä oltiin huomioitu BMC/Nuffieldin toimintaa jatkamaan tulleen (1968) British Leylandin lähes epätoivoinen tila.

British Leylandin tuotteet ja yritys itsessään olivat JCB:n väelle jo vanhastaan tuttuja, olihan JCB:n traktorikaivureissa ollut Nuffieldin/Leylandin moottorit ja vaihteistot jo vuodesta 1965 lähtien.

JCB:n ja British Leylandin neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina ja Leylandin traktorit päätyivät Marchallille. Pääsyy JCB:n vähäiseen kiinnostukseen oli traktorivalmistuksen huono kannattavuus, mikä johtui traktorimarkkinoiden äärimmäisen kovasta kilpailusta. Tähän oli ajauduttu Euroopassa vuosien ajan jatkuneen ylituotannon seurauksena.

Tavanomaisten maataloustraktoreiden sijaan JCB:n johdossa kiinnostuttiin nopeista nelivetoisista traktoreista, joita Mercedes-Benz oli alkanut valmistaa Saksassa. Konetyypille nähtiin olevan tarvetta maatalouden piirissä, sillä tilojen ulkopuolisen koneurakoinnin osuus oli kasvamassa.

Tehokkaampi kahdesta 1991 valmistukseen tulleesta Fastrac-mallista oli 145 Turbo. Traktoria saattoi tilata joko 65 tai 75 km/h huippunopeudella. Ajonopeus oli osaltaan syynä Fastracin rengaskokoon, sillä tuohon aikaan suurin Michelinin rengas halutulle huippunopeudelle oli 445/70 R24. Tämä puolestaan vaikutti jarruvalintaan, sillä 24 tuuman vannekoko oli liian ahdas Lucasin valmistamille levyjarruille, joten JCB joutui vaihtamaan jarruosatoimittajaksi Brembon. Kuva: Valmistaja

Ajatus uudesta mallista lausuttiin ensi kertaa 1984. Kerrotaan, että projektin käynnistäminen olisi ollut nimenomaan John Cyrilin pojan Anthony Bamfordin idea ja se olisi syntynyt hänen ollessa matkalla Keski-Euroopan puolella 1984.

Tavoitteena oli saada aikaan tehokas traktori, joka alustan osalta olisi mahdollisimman lähellä kuorma-autoja. Jotta tähän päästäisiin, olisi molemmissa akseleissa oltava jousitus ja paineilmajarrut. Ohjaamo päätettiin sijoittaa traktorin keskelle. Tämä seikka ja eräät muut ratkaisut antavat viitteitä siitä, että JCB:n esikuvana oli MB Trac.

Varsinainen tekninen suunnittelutyö käynnistyi kesällä 1986. Pääsuunnittelijaksi nimettiin suunnitteluinsinööri David Brown, joka brittiläiseen traktorimerkkiin viittaavasta nimestään huolimatta oli aikaisemmin työskennellyt Massey Fergusonilla. Hänelle annettiin tehtäväksi valita itselleen pieni muutaman hengen suunnitteluryhmä. Siihen haluttiin löytää parasta osaamista niin autoteollisuuden kuin voimansiirron valmistajien joukosta.

Hyvin tärkeä rooli olisi ohjauksen ja jousituksen suunnittelijalla. Kykyjen etsijät oli pantu liikkeelle ja parhaat ehdokkaat pyrittiin haravoimaan alan merkittävistä yrityksistä. Headhuntersien huomio oli kiinnittynyt kokeneeseen General Motorsin Vauxhall-divisioonan tavara-autojen jousituksen ja pyörän ripustusten suunnittelijaan nimeltä Ray Clay.

Alkuvaiheessa HMV-projektin suunnitteluryhmällä oli useita vaihtoehtoisia ehdotuksia koneen ulkonäöksi. Tämä on yksi ensimmäisistä JCB:n teollisen muotoiluryhmän piirtämistä ehdotuksista. JCB:n budjetissa ei ollut varaa tehdä oikean kokoisia ulkonäkömalleja niin kuin autoteollisuudessa on tapana. Sen sijaan valmistettiin pienoismalli, johon voitiin liittää eri tyyppisiä etuosia. Tätä kuljetettiin suuressa puulaatikossa arviointitilaisuuksiin. Kuva: Valmistaja

Clay pyydettiin perusteellisiin haastatteluihin, mutta kutsujat eivät kertoneet Claylle, mikä yritys hänestä oli kiinnostunut. Clay on myöhemmin sanonut olettaneensa, että tuleva työnantaja löytyisi brittiläisen autoteollisuuden pääpaikalta Coventrystä, koska haastatteluissa oli edellytetty vankkaa kokemusta ajo-ominaisuuksien hallinnasta ja painotettu maantienopeuksia.

Todellisuudessa tuleva työpaikka sijaitsi JCB:n vaihteistotehtaassa Pohjois-Walesissa. Syynä paikan valintaan oli projektin pitäminen piilossa sekä myös se, että JCB halusi uuden tuotteen syntyvän pääasiassa olemassa olevien voimansiirtokomponenttien ympärille. Projekti oli saanut nimekseen High Mobility Vehicle (HMV).

HMV:n suunnitteluryhmä joutui ponnistelemaan myös eri maiden tyyppihyväksyntöjen kanssa, varsinkin siksi, että kyseessä oli ensimmäinen traktori, jossa jousitus oli molemmilla akseleilla. Erityisesti saksalaiset tyypitysviranomaiset aiheuttivat kovasti töitä. Ensimmäisen alustavan tyyppitarkastuksen tuloksena tuli 24-sivuinen lista huomautuksia. Kuvassa näkyvä punainen putki etunostolaitteen ympärillä on yksi Saksan viranomaisten vaatimista muutoksista. Kuva: Valmistaja

Tähän aikaan maatalouskonevalmistajien piirissä oltiin laajasti sitä mieltä, että taka-akselia ei voi jousittaa, jos koneella on tarkoitus kyntää. JCB:n strategiaa tiukasti luotsaava John Cyril enempää kuin hänen poikansa Anthony eivät tähän uskoneet, vaan olivat varmoja, että ongelma on ratkaistavissa.

Kehitystiimi teki runsaasti koeajoja MB Tracilla. Tiimi ja Clay tulivat siihen tulokseen, että MB Tracin suurin puute ja ongelma 1500-mallissa oli taka-akselin jousituksen puuttuminen.

HMV-suunnittelutiimi päätyi taka-akselin osalta varsin erikoiseen ratkaisuun. Jousitus toteutettiin hydropneumaattisesti samaan tapaan kuin Citroen oli aikaisemmin tehnyt eräissä henkilöautoissaan. Nostolaite tuettiin suoraan akseliin, jolloin voitiin pääosin sivuuttaa jousituksen negatiiviset vaikutukset työlaitteen korkeudensäätöön.

Ensimmäinen prototyyppi saatiin valmiiksi elokuussa 1987. Aluksi sillä ajettiin testiajoja hylätyllä lentokentällä. Päämääränä oli hioa akseleiden kiinnitys selviytymään sekä vetovoimista että toimimaan samalla turvallisesti myös suurissa nopeuksissa.

Ensimmäisten testien jälkeen päätettiin rakentaa 15 konetta, jotka lähetettiin valikoiduille maatiloille käytännön töihin. Testaus päättyi varsinaisesti vasta vuonna 1990, kun projekti julkistettiin ensi kertaa messuilla joulukuussa.

Fastrac 145 Turbo vuodelta 1991. Kuva: Valmistaja

Fastrac 155, 150 hv, valmistus alkoi vuonna 1993. Kuva: Valmistaja

Koneen tuotanto aloitettiin seuraavan vuoden kesällä. Konetta oli päätetty myydä kahtena eri tehoisena mallivaihtoehtona, jotka olivat 125 (120 hv) ja 145 Turbo (140 hv).

Aluksi uutukainen oli tarkoitus panna markkinoille nimellä HMV Nomad. Nimestä järjestettiin kuitenkin JCB:n sisäinen ideakilpailu, jonka tuloksena löytyi nyt käytössä oleva Fastrac, yhdistelmä sanoista fast ja tractor.

Vuonna 1998 2000-sarja korvasi aikaisemman 1100-sarjan. Fastrac sai uuden 54x18 Autoshift-vaihteiston kolmiportaisella pikavaihteella ja työn mukaan ohjelmoitavalla vaihtoautomatiikalla. Kuva: Valmistaja

Fastracista tuli tärkeä osa JCB:n konevalikoimaa. Sillä on alusta alkaen ollut vahva markkina-asema varsinkin kotimaassaan, mutta kahden kymmenen vuoden aikana kilpailu Fastracin ympärillä on kiristynyt merkittävästi, sillä perinteisten maataloustraktorivalmistajien suurimman pään traktorit ovat ominaisuuksiltaan lähentyneet Fastracia.

Fastracin täyttäessä 25 vuotta on myös akseleiden tuennan suunnittelijana ja myöhemmin pääsuunnittelijan toiminutta Ray Clayta haastateltu projektin syntyajoista. Clay on ollut jo useiden vuosien ajan eläkkeellä, mutta hän opettaa edelleen tekniikan opiskelijoille koneensuunnittelua. Hän on kertonut lehtihaastattelussa, että aika JCB:llä oli hänen työuransa huippu: ”Olen tavattoman onnellinen, että sain työskennellä niin loistavien ammattilaisten kanssa. Meillä oli unelmatiimi – ja me onnistuimme!”

Fastrac 8250 tuli markkinoille 2005. Yhdessä 7000-sarjan kanssa 8000-sarja on lähempänä perinteisiä maataloustraktoreita. Kuva: Valmistaja

Kuvat: Valmistaja