Traktoriperävaunujen isot sarjat ovat historian havinaa – maatalouden kuljetustarve ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään
Myös traktoriperävaunut tehdään ja varustellaan tänä päivänä tilaajan tarpeiden mukaan.
Kuvassa viljatilan käyttöön varusteltu Laumetris PTL-14 F -perävaunu. Siinä on varusteena mm. hydraulinen tukijalka, korokelaidat, kuormapeite, äärivalot, aisajousitus ja työtaso vaunun edessä. Kuvituskuva. Kuva: Uolevi Oristo11.4.202408:00
Traktoriperävaunujen tekijöitä oli aikoinaan puolen tusinaa, suurimmilla valmistajilla vuosituotanto liikkui nelinumeroissa luvuissa. Isoimmat vaunut olivat 8-tonnisia. Malleja oli vain muutamia, jolloin valmistussarjat olivat isoja. Keskusliikkeet ostivat omalla riskillään satamäärin vaunuja kerralla. Tilakohtaista räätälöintiä ei tunnettu. Ei muuta kuin leikkurilla rautaa pieneksi ja hitsillä yhteen.
”Oi niitä aikoja”, huokailevat vanhat tehdaspatruunat.
Valmistusmäärät ovat pudonneet pieneen osaan huippuvuosista. Vaunut tehdään nykyisin asiakkaan toivomusten mukaan. Sarjavalmistus on muuttunut tilakohtaiseksi räätälöinniksi. Muutama iso vaunuvalmistaja on heittänyt kokonaan hanskat tiskiin. Junkkari lopetti jo vuosia sitten, Multiva viime vuonna. Vaunuvalmistuksen heikko kannattavuus on ollut lopettamisen taustalla.
Asiakkaalle räätälöity ratkaisu maksaa aina enemmän kuin isosta valmistussarjasta otettu vaunu. Tilan käyttöön sopimaton vaunu on kuitenkin kaikkein kallein ostos.
Yhtenä syynä valmistuksen lopettamiseen on ollut vaunutuonti Virosta. Siellä valmistuskustannukset ovat olleet halvempia. Toisaalta kustannustason nousu on ollut nyt Virossa nopeampaa kuin Suomessa. Halpuusetu on kaventunut.
Ukrainan sodan alettua valmistajilla Virossa oli myös ongelma teräksen saannissa. Virossa oli totuttu käyttämään venäläistä ja ukrainalaista terästä, joka oli edullista, mutta yhtäkkiä sen saanti tyssäsi. Uusien toimittajien löytäminen vei aikansa ja teräksen hinta nousi.
Maatalouden kuljetustarve ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin tilakoon suurentuessa äärimmäiset pellot ovat jo muutaman kymmenen kilometrin päässä. Nyt kuormassa kulkee 3‒4 kertaa enemmän tonneja.
Kuorma-autoa maatilan sisäisissä kuljetuksissa vierastetaan sen takia, että auto on huono lähtemään liikkeelle kuorman kanssa pellolta.
Kuljetukset tilalta teollisuuteen taas menevät tehokkaasti kuljetusyrittäjien toimesta. Keski-Euroopassa painoraja on 40 tn, Meillä saa ajaa 76 tonnin kokonaispainoilla, jolloin hyötykuorma on kaksinkertainen.
Tieliikenne asettaa maatalouden työkoneille ja perävaunukuljetuksille omat rajoituksensa, ja ne pitäisi aina muistaa, kun tielle lähdetään. Mutta kun sitä ei muista.
Suurin kuorma määräytyy yhtäältä perävaunun rakenteen ja toisaalta traktorin painon perusteella. Työkoneissa taas leveys voi olla kriittinen.
Jotta viljelijä ei tahtomattaan rikkoisi tieliikennemääräyksiä, on Saksassa tehty taskukokoinen ja traktorin kalupakkiin mahtuva opaskirja, mikä on sallittua ja mikä ei.
Saksassa toki rajoitukset maataloustyökoneille ovat suuremmat kuin meillä, ja poliisi on siellä hanakampi tarkkailemaan ja mittailemaan maatalouden kuljetuksia. Sen ymmärtää. Saksa on pinta-alaltaan samankokoinen kuin Suomi, mutta liikenteen määrä on 20-kertainen. Lisäksi siellä kuljetetaan maatalouden tuotteita ja tavaraa tiellä traktorilla enemmän kuin meillä, koska kuormakoko saa traktoriperävaunussa olla yhtä suuri kuin rekassa.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
