Viron maatalous kehittyi aivan eri tavalla kuin arvioitiin – maan maataloutta hallitsevat suurtilat
Kun Viro itsenäistyi 1990-luvun alussa ne suvut, joiden maat oli liitetty neuvostovallan aikana kolhooseihin, saivat maansa takaisin. Kuviteltiin, että Viroon syntyy uudestaan pientilavaltainen maatalous, jollaista se oli ollut ennen sotaa. Näin ei kuitenkaan käynyt.Näillä uusilla pientiloilla ei ollut omia koneita. Suomalaisilta maatiloilta lahjoitettiin hyvästä sydämestä itselle pieneksi käyneitä koneita aloittaville tiloille.
Nyt Viron maatilat ovat keskimäärin kaksi kertaa suurempia kuin tilat Suomessa. Peltoala on jo keskimäärin 100 ha ja kasvaa. Maatalous kehittyi Virossa aivan eri tavalla kuin oli arvioitu.
Jos tilalla on peltoa vähemmän kuin 200 ha, virolainen viljelijä kyselee, kuka olisi halukas vuokraamaan tai ostamaan pellot. Peltoalasta 45 % kuuluu tiloihin, joiden peltoala on yli 500 ha.
Viron maaseutua ajaessa huomaa, että isot peltoaukeat ovat tehokkaasti viljeltyjä, satotaso on selvästi suurempi kuin Suomessa keskimäärin.Puintiaikana pelloilla ei näkynyt kuin suuria puimureita, joiden leikkuuleveys oli yli 10 metriä, ja niitä oli usein kaksi peräkkäin.
Pienet ja kiviset peltotilkut on jätetty viljelemättä tai niillä kasvaa heinää, joka niitetään kerran kesässä ja siitä otetaan EU-tuet. Tukitaso on pienempi kuin Suomessa, koska Viron liittyessä Euroopan Unioniin keskisato oli alhainen. Tilatuki on n. 150 euroa/ha ja muita hehtaaritukia ei ole.
Sen sijaan maatilat ovat saaneet EU:n tukia maatalouden alkuvaiheen kehittämiseen. Niitä on saanut myös konehankintoihin ja niitä koneita on käytettyinä tullut myös Suomeen.
Myös lypsykarjat ovat Virossa isoja. Lehmistä vain 8 % on alle 100 lehmän tiloilla ja 42 % lehmistä on yli 600 lehmän tiloilla. Virossa on 8 tilaa, joissa on yli 1200 lypsylehmää. Lehmien keskituotos on 10,6 tn/lehmä ja se on EU:n korkeimpia
Kun 30 vuotta sitten virolaiset halusivat ottaa oppia Suomen maataloudesta, nyt voi tehdä päinvastoin.
Ennen sotaa maatalousopiskelijat Suomesta tekivät opintomatkoja Viroon, koska siellä oli maatalous edistyksellisempää kuin Suomessa. Neuvostovallan aikana mentiin takapakkia.
Tarton maatalousyliopiston historia ulottuu jo vuoteen 1632. Kun kesällä oli tilaisuus käydä yliopistolla katsomassa maatalousteknologian laitosta, suomalainen alan professori näytti tulevan kateelliseksi.
Viron sijainti on muutama sata kilometriä meiltä etelään ja se on selvä etu. Syysviljan osuus vilja-alasta on lähes 60 %. Siellä ei kasva kevätrypsiä, vaan merkittävästi satoisampaa syysrapsia. Lypsykarjatiloilla on isoja maissiviljelyksiä.
Suomalaisen mittapuun mukaan suurtilojen omistajat tai haltijat eivät välttämättä ole virolaisia eivätkä asu tilalla. He ovat yrittäjiä, joilla on ollut rahaa ja rohkeutta aloittaa koneellistaminen ja tilan kehittäminen. Siihen joukkoon kuuluu suomalaisiakin. Joillekin Viroon viljelijäksi lähteminen on onnistunut, mutta myös epäonnistumisia on tullut.
Koneet ovat länsimaistuneet. Neuvostoaikaista kalustoa ei ole enää käytössä.
Muutos on ollut nopea.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





