Timo Siirosella on kokemusta sekä maarakennuskoneen kuljetuksesta että koulutuksesta – ”Hyvä lopputulos syntyy omasta asenteesta ja ammattiylpeydestä”

Kuva: Arto Turpeinen

Timo Siironen

• Ikä: 63 vuotta.
• Ammatti: Käyttökouluttaja.
• Harrastukset: Moottoripyörät ja kaikki pärisevä.
• Työnantaja: Suomen Rakennuskone Oy.

Käyttökouluttaja Timo Siironen aloitti työuransa käytännön työllä. Maatilalla kasvanutta miestä kiinnosti kaikki pärisevät koneet. Käytännön maarakennustyöhön päästiin puskutraktoria ajamalla.

”Opettelin kantapään kautta murskeen levitystä tietyömaalla. Talven tullen työmaa hiljeni, joten hakeuduin maarakennuskoneen kuljettajakurssille”, Siironen kertoo.

Kurssin jälkeen hän ajoi tela-alustaisia kaivinkoneita useissa yrityksissä ja lastasi pyöräkuormaajalla tukkeja sahalla. Välillä vierähti viisi vuotta ulkomailla metsäkonetta ajaessa.

Suomeen palattuaan hän kuuli, että Wihuri hakee käyttökouluttajaa. Entinen työnantaja arveli Siirosen olevan sopiva henkilö ja suositteli tehtävään. Siitä alkoi uusi ura useamman työnantajan palveluksessa.

Muutos maarakennuskoneen kuljettajasta käyttökouluttajaksi oli suuri. Alkuun kuljettajakouluttajan työssä oli uutuuden viehätystä: matkatyö ja hotelleissa nukkuminen oli mukavaa. Vuosien varrella pestissä on kuitenkin ilmennyt myös raskaampia puolia.

”Konetta ajaessa työ oli selkeää. Työpäivän päätteeksi pystyi katsomaan, että huomenna jatkan tuosta ja sen jälkeen ovi kiinni. Suurin ero edelliseen työhön verrattuna on kalenterin seuraaminen: pitää tietää tarkasti, missä pitää olla milloinkin ja ehtiä valmistautumaan koulutusta varten. Siitä lähtien työelämä olikin koko elämäni.”

Siirosen kaikki työnantajat ovat olleet joustavia. Mies on toki venynyt, mutta myös työnantajat ovat tulleet vastaan aikataulujen suhteen.

”Tykkään tosi paljon työstäni. Kerron kuljettajille, että olen tavallinen kuski niin kuin sinäkin. Tunnelma on heti rennompi. Olen heti kärryillä, mitä kuljettaja sanoo, ja vastavuoroisuus syntyy luonnostaan. Minulla on aina hyvä olla, kun pääsee maastoon ja näkemään työmaita. Samalla on mahdollista kerätä käytännön palautetta koneista”.

Siironen kertoo, että parikymmentä vuotta sitten kaikilla yrittäjillä ei vielä ollut halukkuutta koulutukseen. Ala on kuitenkin muuttunut. Koneet ovat teknisempiä, mikä asettaa korkeammat ammattitaitovaatimukset kuljettajille.

Aiemmin oli pieniä yrityksiä, joissa omistaja osallistui myös käytännön töihin. Yritykset ovat usein aiempaa suurempia, ja omistaja saattaa osallistua operatiiviseen toimintaan ainoastaan työnjohtajan roolissa.

”Yritykset kiinnittävät itse enemmän huomiota työn tuottavuuteen. Kun ajoin koneita, tarkistin aina, miten homma täytyy tehdä. Nämä asiat tulevat usein luonnostaan, koneen huolloista lähtien. Asioita voi parantaa, mutta hyvä lopputulos syntyy omasta asenteesta ja ammattiylpeydestä. Myös uusi sukupolvi vaikuttaa pitävän koneistaan hyvää huolta.”