Koneklassikot
Poclain RC200S

Konemies muistelee: Niilo Lemolaa tarvittiin apuun, kun Poclain RC200S -kaivinkone vajosi keskelle ratalinjaa

Kostamuksen ratatyömaa vuonna 1975. Kaivinkone Poclain RC200S, painoltaan 36 tonnia, oli kolmisen viikkoa maan sisässä. Apuun haettiin kuuluisa maanrakennusyrittäjä Niilo Lemola, joka kaupan päällisiksi järjesti oman shown.
Raimo Jaara
Poclain lähti vajoamaan maaleikkausta tehtäessä keskellä tulevan radan linjaa. Runsaiden sateiden takia maa oli tavallista märempää ja uppoamispaikalla maalaji oli erittäin häiriintymisherkkää.

Ratatyöt Kostamuksen radalla syys-lokakuussa vuonna 1975 olivat täydessä vauhdissa, kun oululaisen maanrakennusysyrittäjän Raimo Jaaran Poclain RC200S -kaivinkone, painoltaan 36 tonnia, oli kolmisen viikkoa maan sisässä. Paikka oli viheliäinen: maaleikkaus, jossa päällimmäisenä oli suomutaa 2–3 metriä ja alla savikko. Kova vesisade oli viimeistellyt kurjuuden.

Tapahtumapaikka sijaitsi valtakunnan rajalta viisi kilometriä Arolan pysäkille päin. Ilmajäähdytteinen Poclain oli kaivamassa, kun se alkoi vajota velliksi muuttuneeseen maahan. Tilanne oli hankala: Poclainia ei voinut kääntää toisinpäin ja auttaa kauhalla, muuten se olisi kaatunut.

Kriittisellä hetkellä ei paikalle saatu apua. Toinen urakoitsija oli kieltänyt menemästä apuun, vaikka vieressä olisi ollut Caterpillar 980 -pyöräkuormaaja sekä puskukone, jolla Poclainin olisi voinut vetää pinteestä. Kone oli vielä siinä vaiheessa perä pystyssä eikä moottori ollut imaissut vettä.

Tämän urakoitsijan työntekijä kertoi myöhemmin, että olisi saanut lopputilin auttamisessa. Kuultuaan asiasta oli Raimo Jaara todennut, että olisit auttanut ja tullut meille töihin.

Lopputuloksena oli, että se jäi takapäästään kiinni, imaisi liejua ja vettä moottoriin ja meni täysin liikuntakyvyttömäksi. Kone ehti olla liian kauan mutavelliksi muuttuneen häiriintyneen maamassan seassa. Ennen kuin kone upposi lopullisesti maan sisään, otettiin siitä hytti ja puomi pois. Paikka merkittiin neljällä puukepillä.

Raimo Jaara
Kuva on pelastusoperaation alusta. Tässä vaiheessa tilanne näytti vielä suhteellisen helpolta. Poclain oli lähes pinnalla, mutta Caterpillar D6:n vetovoima koneen saamiseksi ylös ei riittänyt.

Koneita viisi hehtaaria neljä metriä paksusti

Sitten otettiin yhteys isoon Liminkalaiseen maanrakennusurakoitsijaan Niilo "Nikke" Lemolaan. Nikke urakoi ympäri Suomea ja kalustoa riitti. Nikellä oli koneita oman kertomansa mukaan viisi hehtaaria neljä metriä paksusti.

Yhteydenoton jälkeen ei mennyt kauaa, kun Nikke ilmestyi paikalle ja operaatio lähti etenemään Raimo Jaaran kertomana seuraavasti. Mutta annetaan Raimo Jaaran kertoa, kuinka Nikke asian hoiti:

”Nikke tuli 1975 meille yksi pyhäaamu, kun Poclain oli maan sisässä. Nikke oli ottanut permanentin pitkään tukkaansa. Tukka oli sykkyrällä ja entinen valkea paita oli ihan musta, likainen ruskea puku päällä”, kertoo Raimo Jaara.

Aloitimme suunnittelemaan koneen nostoa. Nikellä oli mukanaan iso Pohjois Suomen kartta. Siihen oli merkitty rastilla mikä kone on missäkin. Niitä koneita oli hirveästi; 6-,7- ja 8-pillareita. Alettiin suunnittelemaan mistä haalataan vetokoneita Poclainin luokse. Makasimme meidän olohuoneen lattialla ja lapset tulivat käymään sisällä ja katsoivat, että mikä ukko meidän olohuoneen lattialla makaa.

Sovittiin, että yksi seiskapillari haetaan Oritkarin satamasta. Puskukone oli seissyt siellä vuosia ja apumoottorin kaasuttajassa oli linnunpesä, nehän tekevät äkkiä pesiä, mutta kuitenkin se oli seisonut pitkään. Nikke sanoi, että tämä lähtee käyntiin kunhan vain saadaan apumoottori käymään. Mennessä ostettiin bensaa ja Nikke laittoi sitä sellaiseen kamferi pulloon. Pullon hän laittoi poveen ja hoki, että "sille pitää antaa ryyppy, sille pitää antaa ryyppy".

Nikke kaatoi apumoottorin kaasuttajaan bensaa. Apumoottori pyörähti käyntiin ja aikansa sillä päämoottoria pyöritettyään putkesta alkoi tulla valkoista savua ja se losahti käyntiin. Nissilän Martti tuli siihen lavetilla. Martti ajoi sen lavetille ja lähti viemään sitä ratatyömaalle Poclainin luokse. Kuhmossa Arolassa oli seisake, jossa oli yksi kasipillari. Jossakin Kainuussa oli sitten lisäksi yksi seiska. Koneiden piti olla vinssikoneita, joita Niken koneet pääasiassa olivatkin, kun se veti metsissä oja-auroja niillä.

Raatoa ei saa jättää ratalinjalle

Ensin alue kuivatettiin Poclainin luona. Laitettiin koneen ympärille pohjavesipillit. Seurattiin, miten vesi laskeutuu. Meillä oli siinä koekuoppa, josta katsottiin, milloin vedenpinta on telojen alareunojen tasalla. Savi oli sellaista, että kun siihen uppoaa saapas niin, ensin pitää ottaa jalka pois saappaasta ja sitten repiä saapas.

Työmaalla kävi VR:n rakennuspäällikkö Helenius Helsingistä. Hän sanoi, että konetta ei saa jättää tähän ratalinjalle. Silloin oli juuri käynnissä pohjaveden alennus. Sanoin, että ei se otetaan vaikka kilon palasina. Ensin kysyin, että siltäkö se näyttää, että kone jätetään tuonne? Johon hän vastasi, että "Ei, ei, mutta tämä on juuri ratalinjalla".

Sitten alettiin kaivamaan ympäriltä auki ja sitten vetoa päälle. Alakerta oli kovasti maan imussa. Sitä piti sievästi nytkytellä, että se ei tullut osina sieltä. Sehän olisi tullut kolmen puskukoneen vetämänä ilman kaivamistakin, mutta kappaleina. Alavaunu olisi jäänyt sinne, kun ylävaunusta oli veto.

Alkoi hirvittämään, että kone hajoaa, kun alakerta oli niin kovasti imussa siellä savessa. Kone heilui sen 1,5–2 metriä. Traktorin perässä oli kompressori, jolla painettiin paineilmaa koneen alle ja se hellitti saven imua. Se tuli könttänä pois sieltä savesta. Joka kolo oli täynnä savea mikä vaan kaivinkoneessa voi olla. Puomi siitä oli tosiaan otettu pois ja hytti. Ne otettiin ennen kuin kone painui kokonaan maan sisään.

Nikke aloittaa shown

Kone oli viimein ylhäällä ja alkoi pimeä tulemaan. Oltiin nälissään ja meitä oli semmoinen parinkymmentä. Sanoin, että eiköhän käydä syömässä ensin ennekuin lähdetään eteenpäin. Lähdettiin porukalla rajalle jossa oli ruokala. Rajan takaa oli juuri tullut väkeä ja ravintola oli aivan täynnä.

Ruokalaan mahtui noin sata henkeä. Olimme ihan likaisia, savessa ja mustia. Laittoivat meille oman pöydän siihen ihan eteen. Otettiin kaalikääryleitä syötäväksi.

Siinä syötiin ja Nikke katsoi taas, että nyt on minun tilaisuus ja alkoi panna tsat tsat tsaata, kun kaikki vahtasivat meitä. Katsoivat, että mitä porukkaa tuo on, kun kaikki ovat ympäri likaisia. Nikellä oli karvalakki, josta oli ylhäältä puuhkat irti ja ne lepattivat pään sivuilla. Taas oli puku päällä ja entinen valkea paita ihan mustana sekä kravatti kaulassa.

Nikke meni niin istumaan, että "yleisö" oli edessä ja alkoi esittämään omaa numeroaan. Yksi äijä alkoi kolmen pöydän päässä tuijottamaan, että mikä hullu tuo on? Nikke otti kaalikääryleen haarukkaan ja koitti kokonaisena työntää sitä suuhun. Koitti poikittain ja toisinpäin ja mallasi sitä suuhun. Äijä vahtasi, että mikä ihmeen tyyppi tuo on.

Nikke huusi ukolle, että "Mitä sanot, tuleeko viljaa Amerikasta?" ja ukko katsoi, että mitä ihmettä ja Nikke huusi uudestaan, "Tuleeko viljaa Amerikasta?" Ukko oli ihan punaisena. Nikke söi kaalikääryleen ja sanoi, että "Tulee, mutta Vienan Karjalan kautta!" Silloin ukko hyppäsi pystyyn ja juoksi pihalle kiroten, että ei helvetti.

Hinaus yön pimeydessä

Ruokailun jälkeen alkoi Poclainin siirto rajanpintaan. Oli viisi kilometriä matkaa. Poclain laitettiin seiskan perässä olevaan vinssiin kiinni ja se oli ihan peräpaino kiinni vinssissä. Poclainin nostotyön aikana laahakauhakoneen kauha oli särkenyt puskukoneesta pakoputken, joka oli poikki heti pakosarjan jälkeen. Samassa rytäkässä oli hajonnut myös tuulilasi.

Hinaus pitkin ratapenkkaa käynnistyi. Poclain tuli telat tönkkönä puskukoneen vetämänä. Valoja puskukoneessa ei ollut, mitä vähän taskulamppuja meillä matkassa. Puskukoneen pakoputkesta löi 60–70 cm pituista liekkiä ja se valaisi yönselkää. Kuski oli ihan mustana, kun pakokaasu tuli koppiin sisälle tuulilasin puuttuessa.

Nikke juoksi koneen rinnalla ja huuteli, että "Raju on kone, mutta niin on raju mieskin kopissa!" Puskukoneessa oli Niken oma kuski, liminkalainen poika. Kone hinattiin rajan pintaan Wihuri Witraktorin hallille, jossa se käytettiin ihan muttereina ja se palasi kunnostettuna työmaalle.

Lue lisää