Koneklassikot

Kierros Gårdskullan, Jaskarin ja Kovelan museoissa tutustumassa kolmeen mahtavaan konekokoelmaan

Varhaisimmat keräilijät aloittivat suomalaiseen maatalouskonehistoriaan liittyneen kaluston tallentamisen yli 40 vuotta sitten. Nämä veteraanikoneharrastuksen edelläkävijät saivat myöhemmin seurakseen suuren joukon samanlaisia "traktorilöylyn lyömiä", minkä tuloksena tänne on perustettu monta laajaa konemuseota ja järjestetty kymmeniä tapahtumia. Kävimme tutustumassa kolmeen vanhimpaan, tunnetuimpaan ja suurimpaan konekokoelmaan Siuntiossa, Nurmossa ja Nummi-Pusulassa.
Kimmo Kotta
Carl-Erik Rehnbergin 1982 perustama Gårdskullan maatalousmuseo käsittää nykyisellään noin 15 000 esinettä, joista traktoreita on hieman yli 100 kappaletta. Suurin osa kalustosta on tässä vuonna 1988 rakennetussa ja sen jälkeen pariin otteeseen laajennetussa varsinaisessa museorakennuksessa. Monipuoliset kokoelmat kattavat jokseenkin kaiken, mikä on liittynyt maalaiselämään 1900-luvun aikana.

Vanhoilla traktoreilla ja muilla maatalouskoneilla ei takavuosina nähty olevan minkäänlaista historiallista arvoa. Etenkin sota-aikaan ja sitä seuranneella jälleenrakennuskaudella romutettiin monta harvinaista laitetta. Viimeistään tuolloin hävisivät enimmät ennen 1920-luvun puoliväliä valmistuneet traktorit.

Sotien jälkeen ostetut ja nopeasti vanhanaikaisiksi käyneet koneet, sekä varaosapuutteiden takia hylätyt hajamerkit tulivat vuoroon 1970- ja 80-lukujen ympäristönsiivouskampanjoissa. Oikealla asiallahan molemmissa hävitystalkoissa oltiin, hankaluuksiin ajettu maa tarvitsi raaka-ainetta, eivätkä romut kuulu luontoon, mutta siinä hötäkässä katosi monta Kullervoa, Vaasaa, AllWorkia ja Lanzia. Onneksi muutamat konehistoriasta kiinnostuneet ennättivät aloittaa romutustuomion saaneiden koneiden pelastamisen hyvissä ajoin.

Gårdskulla esittelee maalaiselämää

Vuonna 2007 edesmennyt Suomen veteraanikoneharrastajien kiistaton "grand old man" Carl-Erik Rehnberg aloitti laajaan museotoimintaan johtaneen keräilynsä 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäisen N-Fordsonin jälkeen kokoelma alkoi kasvaa siinä määrin, että Siuntion kirkonkylän vieressä olevan Gårdskullan kartanon konevaraston vintti kävi ahtaaksi. Parhaimmillaan traktoreita ja muuta vanhempaa kalustoa tuli kokonaisina rekkalasteina. Kartanon työmiesten tietotaidon avulla pitkäänkin toimettomana seisseet traktorit saatiin nopeasti ajo- ja esittelykuntoon.

Museo aloitti toimintansa 1982, varta vasten museokäyttöön rakennettu 50 metriä pitkä halli valmistui 6 vuotta myöhemmin. Sekin on noista ajoista laajentunut, lisäksi kalustoa on parissa muussa rakennuksessa. Yli 100 traktorin ja muiden maatalouskoneiden lisäksi Gårdskullassa on esillä kaikkea vanhan ajan maalaiselämään liittynyttä aineistoa ja esineistöä. Yhtä monipuolista ja tasokasta kokoelmaa ei löydy Pohjoismaista, eikä kovin monta koko Euroopasta.

Museotoimintaa pyörittävät Carl-Erik Rehnbergin pojat Gustav ja Henrik, taustavoimana on hänen toivomuksestaan perustettu säätiö. Museota esitellään ryhmille tilauksesta, kesäaikaan on myös avoimien ovien päiviä. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.gardskulla.fi sekä Gårdskullan facebook-sivuilta.

Nurmossa on erikoistuttu traktoreihin

Matti Jaskari on ollut jatkuvasti tekemisissä traktoreiden kanssa aina 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Ensin kotitilalla Majuri-kuskina, seuraavaksi Hankkijalla monenlaisissa toimissa ja lopulta itsenäisenä konehuolto- ja rengasalan yrittäjänä. Museotraktoriharrastus alkoi noin 40 vuotta sitten, kun erään kunnostetun traktorin vaihdossa tarjottiin resuista, mutta muuten toimivaa David Brown-työkoneenkantajaa.

Korjaamotoimintaa ja rengasmyyntiä varten v.1978 hankitun Nurmon Ylipään nuorisoseurantalon pihaan alkoi ilmestyä kantaja-Taavetin seuraksi muitakin traktorivanhuksia. Kun renkaisiin keskittyneet toiminnot siirrettiin v.1987 uusiin tiloihin Seinäjoelle, alkoi sinnekin kerääntyä veteraanitraktoreita. Monta traktoria ostettiin rengaskaupoille tulleilta asiakkailta, jotka tarjosivat niitä nähtyään laajan traktorikokoelman. Matti ja Jukka Jaskari hakivat koneita pitkistäkin matkoista.

Suomen suurimmaksi maatalousrengasliikkeeksi paisuneen Rengas-Jaskarin toiminta päättyi v.2001, jonka jälkeen Matista tuli päätoiminen entisöijä ja museomies. Ylipään tilojen jatkeeksi nousi laaja museohalli, jonka avajaisia vietettiin elokuussa 2004. Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseo on keskittynyt pelkästään traktoreihin, joita on tällä hetkellä noin 150. Kooltaan kokoelma on ainakin Suomen, ellei Pohjoismaiden suurin. Matti on omakätisesti entisöinyt päälle 100 traktoria, mikä saattaa myös olla Suomen ennätys. Entisöimättä jätetyt koneet ovat säilyneet niin hyväkuntoisina, että ne eivät kaipaa remonttia, eivätkä maalia.

Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseo on avoinna tilauksesta, mutta yleisöpäiviäkin järjestetään etenkin kesäaikaan. Yhteystiedot ja muu tarpeellinen selviää osoitteessa www.traktorimuseo.fi ja Facebookista hakusanalla traktorimuseo.

Kovelassa on itsepalvelu

Kovelan kartanoa Nummi-Pusulassa viljelleet Eero ja Erkki Karhu suunnittelivat 70-luvun alussa isänsä vm.1936 Ford-henkilöauton kunnostamista. Remontti jäi sillä erää tekemättä, kun osien hankintamatkoilla löytyi vanhoja, jo kadonneiksi luultuja traktoreita. Ensimmäiseen museokonehankintaan kuului BMW-maamoottori ja rautapyöräinen International Deering 10-20, jonka kovaa hintaa Erkki karhu harmittelee vieläkin.

Traktoreita ja muuta viljelykalustoa alkoi ilmestyä Kovelaan katkeamattomassa tahdissa, vuonna 2011 kuollut Eero Karhu oli erityisen innokas hankintamatkailija. 80-luvulla vanhoja traktoreita ei juuri harrastettu, niinpä reissuilta päästiin kotiuttamaan sellaisiakin ihmetraktoreita kuin International Junior, Volvo T-41, Hanomag R40 ja Massey-Harris Pacemaker. Harvinaisuuksille ja tavallisemmille koneille saatiin säilytystilaa v.1975 tyhjentyneestä kivinavetasta ja sen ylisiltä.

Tällä hetkellä traktoreita on toista sataa, joista suurin osa on toimintakuntoisia. Entisöinneissä on saatu apua monia museokoneita kunnostaneelta Arto Haapakorvelta. Lisäksi navetan ja myöhemmin rakennetun museohallin suojista löytyy monia puimureita, maamoottoreita, moottorisahoja ja muuta kalustoa. Päärakennuksessa on erillinen kartanomuseo. Konemuseo avattiin yleisölle 1990-luvun puolivälin tienoilla ja se on alusta saakka toiminut itsepalveluperiaatteella. Se on avoinna vuoden jokaisena päivänä aamukymmenestä iltakuuteen, pääsymaksu laitetaan navettamuseossa olevaan lippaaseen. Erkki Karhu toimii tarvittaessa oppaana, yhteys- ja muita tietoja löytyy sivulta kovelantraktorimuseo.net.

Lue lisää