Fahr D 66 – D 177

Viimeiseksi jääneen traktorimallistonsa Fahr kehitti yhdessä Güldnerin kanssa ja ne edustivat ns. Europa-sarjaa. Malliston alapäähän tulivat aiempia Fahreja pienemmät mallit Güldnerin valmistamat D 66 ja D 88, jotka vastasivat Güldnerin AX- ja Spessart-malleja. Vaihteisto oli ZP:n 6+2. Pienin vaihde oli kaikissa uusissa malleissa entistä hitaampi eikä erillistä ryömintävaihdetta enää tarjottu. Tasauspyörästön lukko oli vakiona ja ajovoimanoton sai lisävarusteena. Painonsiirtojärjestelmä oli myös vakiona kaikissa uusissa malleissa.

D 130 A:n korvasi D 131, jonka sai sekä ilma- että vesijäähdytteisenä versiona. Malli oli Güldnerin kehittämä ja valmistama, ja vastasi sen Tessin-mallia. Vaihteisto oli ZP:n 8+4. 1000 r/min voimanotto ja ajovoimanotto olivat vakiona.

Suurin uusista malleista oli D 177 (Güldner Toledo). Siinä oli muista poiketen rungon päälle asennettu Daimler Benzin alkujaan autokäyttöön suunniteltu nopeakäyntinen etukammiodiesel. Vaihteisto ja taka-akseli oli ostettu ZF:ltä. Suomeen tuotiin nopeampaa versiota D 177 S, ja meillä vakiona oli 1000 r/min voimanoton lisäksi kaksoiskytkin.

D 180:n seuraaja oli D 133 N vuonna 1959. Se vastasi Güldner Burgundia, mutta oli moottoria ja vaihteistoa lukuun ottamatta Fahrin tekniikkaan perustuva traktori. Moottori oli vain 1,3-litrainen 3-sylinterinen, jonka vääntö jäi kauas edeltäjästä.

Vuonna 1960 D 131 -mallit korvattiin D 132 -malleilla. Niissä oli pitempi ja matalampi rakenne, jossa oli luovuttu portaaliakselista.

Etenkin D 133 ja D 177 myivät hyvin, mutta Deutzin tultua Fahrin osakkaaksi Fahr-traktorien valmistus lopetettiin vuonna 1961.