Niva SK-5

Ensimmäinen neuvostoliittolainen ajopuimuri S-4 Stalinets esiteltiin vuonna 1947. Sen pohjalta kehitettiin Puolassa Vistula, DDR:ssä E170-sarja ja Unkarissa AC400 Emag. S-4:ssä oli 4,0 metrin leikkuuleveys, 85 cm puintikela ja 55-hevosvoimainen bensamoottori. Tässä vaiheessa Neuvostoliiton puimurituotannossa ykkössijalla olivat kuitenkin vetopuimurit, joiden suurin valmistaja oli vuonna 1929 perustettu Rostovin maatalouskonetehdas eli Rostselmash.

Vuonna 1958 Rostovissa esiteltiin SK-3, jossa oli 120 cm puintikela, 18 hl viljasäiliö ja suurimmillaan 5-metrinen leikkuupöytä. Vuonna 1962 tuli tehokkaampi versio SK-4, jossa oli 115-hevosvoimainen dieselmoottori. Vuoteen 1969 mennessä Rostovin tehdas oli valmistanut miljoona puimuria.

Vuonna 1973 tuotantoon tuli aikaisemmasta vahvasti modernisoitu Niva SK-5. Tunnusomaista alkuvuosien Nivoille oli aurinkosuojalamellein varustettu hytti ja korkea rakenne. Moottori oli 6,3-litrainen 100-hevosvoimainen diesel ja voimansiirrossa oli variaattori. Leikkuupöytiä oli aluksi saatavana 4,0-, 4,5-, 5,0- ja 6,0-metrisenä, myöhemmin myös 7,0-metrisenä. Kaatokelan nopeutta ja etäisyyttä säädettiin hydraulisesti. Molemmat seulat olivat säädettäviä. Puhaltimessa ei ollut ilman suunnan säätöä. Rasvanippojen määrä oli pudonnut SK-4:n 200:sta 60:een.

Niva oli Vakolan kokeilussa vuonna 1975 ja loppulausuntona puimurin käyttöominaisuuksiin ja kestävyyteen nähden oli runsaasti huomauttamista. Parannuksia tietysti tuli pitkän mallihistorian aikana. Moottorivaihtoehdoksi tuli ahdettu 120-hevosvoimainen, lisävarusteeksi hydrostaattinen ajovoimansiirto ja lopulta Niva Effect -mallissa Belaruksen 6-sylinterinen 155-hevosvoimainen moottori.

2000-luvulla Nivaa myytiin lähinnä Itä-Euroopassa ja Afrikassa. Tuotannon päättyessä vuonna 2018 niitä oli valmistettu 1,2 miljoonaa kappaletta.