Massey Ferguson

Vuoden 2023 MF Activa-mallistossa 7342-mallissa oli 185-hevosvoimainen 4,9-litrainen Agco Power ja 7343- ja 7344-malleissa 7,4-litrainen (225/260 hv). Stage V -päästöihin päästiin urearuiskutuksen, hapetuskatalysaattorin ja takaisinkierrätyksen avulla. Uutta oli sähköhydrostaattinen voimansiirto.

Mattosyöttöisen PowerFlow-leikkuupöydän sai leveimmillään 6,2-metrisenä ja FreeFlow:n 7,6-metrisenä. Puintikoneiston leveys oli 132 cm ja 4,2-metrisiä kohlimia oli viisi. Puintikelan perässä oli MCS-jälkipuintikela, jonka varstasilta voitiin sähköisesti kääntää pois käytöstä kuivissa olosuhteissa. Viljasäiliö oli 5200-litrainen 72 l/s purkukapasiteetilla ja 7344:ssä 6500-litrainen (85 l/s). Kohlimien irrotettavat pohjat olivat nyt muovia.

Ohjaamo oli kevyesti uudistettu, melutaso 79 dB. Ajokahva oli kiinnitetty suoraan käsinojaan, toimintoja käytettiin perinteisillä napeilla ja informaatio ja puintitappiomittari oli keskitetty pilarin Agritronic-ajotietokoneeseen. Ohjaamon vakiovarustukseen sisältyi ilmajousitettu istuin ja lämmitettävät peilit. Seulaston sähkösäätö ja kallistuva pöytä olivat saatavissa lisävarusteena.

Puimurit

Massey Ferguson Activa 7342-7344

Agcon sylinteripuimurit perustuivat vuonna 1986 ostetun Whiten tekniikkaan. Vuonna 2011 tavoitteeksi otettiin markkinajohtajuus sylinteripuimureissa ja aloitettiin suunnittelu puhtaalta paperilta. Ideal-mallisto esiteltiin syksyllä 2017, ja sitä myydään Euroopassa Massey Fergusonin ja Fendtin merkeillä. Pohjois-Amerikassa merkki on Challenger ja Etelä-Amerikassa Valtra. Väri on aina musta ja vain logot vaihtuvat. Valmistus tapahtuu ainakin alkuvaiheessa Laverdan tehtaalla Italiassa. Malleja on kolme: 7, 8 ja 9. Pienimmässä on yksi puintisylinteri ja isommissa kaksi. Sylinterien pituus on peräti 484 cm. Koneiston puintialan luvattiin isommissa malleissa olevan 31 % suurempi kuin markkinoiden toiseksi suurimmassa puimurissa. Moottorina pienimmässä on 9,8-litrainen Agco Power (451 hv), keskimmäisessä 12,4-litrainen MAN (538 hv) ja suurimmassa 15,7-litrainen MAN (647 hv). Ajovoimansiirrossa on kaksi nopeusaluetta ja huippunopeus on 40 km/h.

Viljasäiliön koko on 125-171 hehtoa ja tyhjennysnopeus 140 tai 210 litraa sekunnissa. Niin koko kuin tyhjennysnopeuskin ovat suuremmassa versiossa markkinoiden kärkilukemia. Puintiautomatiikkaa on laajasti samoin kuin kilpailijoiden uusimmissa malleissa. Kuljettajan pääasiallinen tehtävä säädöissä on valita, painotetaanko pieniä puintitappioita, puhdasta viljaa, pientä rikkoutuneiden jyvien määrää vai työsaavutuksen määrää. Automatiikka perustuu optisiin ja akustisiin antureihin sekä konenäköön. Lisävarusteena saa automatiikan, joka kytkee tai irrottaa leikkuupöydän ilman, että kuljettajan tarvitsee poistua ohjaamosta. PL- eli Paralevel-versioissa oli 14 % sivuttaiskallistuva koneisto. Leikkuupöydässä oli vakiona +/- 8 asteen sivukallistus ja kahden isomman mallin puintikoneiston luvattiin olevan tunteeton 15  % sivukallistukselle. Kaikki mallit sai sekä pyörä- että telaketjuvarustuksella. 800/70R38 pyörillä tai kapeimmilla teloilla kuljetusleveys jäi 3,3 metriin. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 73 dB. Käyttöliittymä (10,4″) muistutti lähinnä Fendtin Varioterminaalia.

Vuodelle 2020 malliston huipulle tuli 790-hevosvoimainen Ideal 10T. Erottelupinta-ala oli 12 % suurempi kuin Ideal 9:ssä. Ohjauspyörä voitiin haluttaessa korvata vasemmalle sijoitetulla joystickillä.

Fendt / Massey Ferguson Ideal 7-10T

Vuoden 2011 lopussa uudistunut Laverda M 300 -sarja nimettiin MF:llä 7300 Activa S:ksi. Aikaisempiin Activa S -malleihin verrattuna moottorit olivat nyt molemmissa malleissa Agco Powereja ja puimurit oli saatavana myös ilman jälkipuintikelaa. Vain MF:ään saatavana oleva lisävaruste oli edelleen mattokuljettimella varustettu PowerFlow-leikkuupöytä, jota markkinoitiin rapsin, herneen, rukiin sekä lakoviljan puintiin.

Jälkipuintikela oli käännettävissä sähköisesti pois käytöstä. Viettopinnan lohkot oli nyt helposti vedettävissä pois. Ohjaamossa oli uusi TechTouch 2 terminaali, automaatti-ilmastointi, ilmajousitettu istuin ja lämmitettävät sähköpeilit.

Tallenna

Tallenna

MF 7345 – 7347 Activa S

Kaudelle 2016 MF muutti 7240 Activa -malliston numeron 7340 Activaksi. Nämä vastasivat Laverda-malleja M180 ja M200. Pienemmässä mallissa oli nyt 4-sylinterinen Agco Power -moottori, jossa oli sama teholukema kuin entisessä 6-sylinterisessä. Näissä malleissa oli yksi puintikela ja viisi kohlinta. Leikkuupöydäksi oli ensimmäistä kertaa tässä kokoluokassa saatavilla mattokuljettimella varustettu pitkä PowerFlow. Uusi lisävaruste oli myös jakautuva varstasilta, jonka etuosa voitiin vaihtaa kivikourun luukun kautta esim. maissille. XL-ohjaamossa oli pieniä muutoksia aikaisempaan verrattuna. Vakiovarustelua oli karsittu ja esim. puintitappiovalvonta oli nyt lisävaruste. Suomessa se kuitenkin sisällytettiin vakiovarusteluun.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

MF 7340 – 7344 Activa

Uudistetut MF Betat ja vastaavat Laverda M 400:t esiteltiin vuoden 2011 lopussa. Malleja oli edelleen yksi 5-kohliminen ja yksi 6-kohliminen. Isomman moottori oli aikaisempaa tehokkaampi 8,4-litrainen Agco Power. Moottoreissa käytettiin SCR-tekniikkaa päästöjen hallintaan.

Puintikelan apuna oli MCS-kaksoispuintikela ja kelojen välissä ylimääräinen syöttörumpu. Koneiston pysyminen vaakasuorassa 8 asteen pitkittäiskallistuksessa ja 20 asteen sivuttaiskallistuksessa onnistui ParaLevel-malleissa, joissa myös neliveto oli vakiona. Dronningborgin kehittämä PowerFlow-mattokuljettimella varustettu leikkuupöytä oli edelleen lisävarusteena, vaikka tehdas Tanskassa suljettiin tässä vaiheessa.

Uusi Skyline-ohjaamo saatiin valmiiksi vasta vuoden 2013 puimureihin. Uusi käyttöpaneeli oli Fendtin traktorien Varioterminalin kaltainen.

Tallenna

Massey Ferguson 7360 – 7370 Beta

MF 510 esiteltiin MF 500:n seuraajaksi vuonna 1965. Skotlannissa valmistetussa puimurissa oli 5,8-litrainen kuutos-Perkins. Muotoilu oli uusimpiin puimureihin verrattuna vanhahtavaa toisin kuin isommissa 525:ssä ja 625:ssä. 510:n erikoisuutena oli automaattinen leikkuukorkeuden säätö. Tyhjennystorvi käännettiin hydraulisesti ja laonnostokelan nopeudensäätö oli myös hydraulinen. Hydrostaattinen voimansiirto oli saatavissa lisävarusteena. Leikkuupöytä oli nopeasti irrotettava. Rinnakkaismallina oli 420 cm leikkuupöydällä varustettu 515. Samaan sarjaan kuuluivat myös 400:n seuraajat 410/415, joita ei tuotu Suomeen. 415:ssä ja 515:ssä oli kohlimien jälkeen Multiflow-jälkierottelulaite (mm. Ranskassa myös malleissa 410 ja 510). Pohjois-Amerikan markkinoilla 510 oli myynnissä lähes koko 70-luvun, sillä sinne 520:aa ei esitelty.

Massey Ferguson 410-515

Vuonna 1983 tuotiin Eurooppaan mallien 530-760 seuraajiksi MF:n 800-sarjan puimurit. Pian tämän jälkeen solmittiin Dronningborg-sopimus, ja 800-sarja jäi Amerikkaan. Kanadalaiset mallit 850 ja 860 oli esitelty jo vuonna 1981. Ranskassa alettiin vuonna 1983 valmistaa useita pienempiä malleja, joiden tekniikka oli lähes täysin samaa kuin aikaisemmissa 500- ja 600-sarjan malleissa. Näiden mallien muotoilu ei ollut kovin viimeisteltyä.

Puintikoneiston mitat olivat kaikissa malleissa samat kuin aikaisemmissa malleissa. Moottoritehot sen sijaan olivat entistä suurempia ja leikkuupöydät uusia. Ulkonäkö ei ollut kovin viimeistelty, mutta uutta oli hopean värinen tyhjennysputki ja isoissa malleissa myös kaatokela. Malleissa 805, 825, 835, 855 ja 865 oli vakiona erotteluroottori kohlimilla ja 855:ssa ja 865:ssä puintitappiomittari. Lisävarusteena kolmessa suurimmassa mallissa oli mattokuljettimella varustettu Powerflow-leikkuupöytä. 855-865 -malleissa oli kolme seulaa päällekkäin. Tuotanto päättyi MF:stä erkaannutetun Massey Combine Corporationin konkurssiin vuonna 1988.

Massey Ferguson 800-865

Valmistajan muita koneita

MP-messuilla ennätysyleisö – sähköistyminen yleistyy mönkijöissä

Näyttelyn kävijämäärä ylsi uuteen ennätykseen. Lauantaina iltapäivällä halleissa oli jo vaikea liikkua.

Koneviesti

Yritykset ja tapahtumat

Moottorityökoneiden ensirekisteröinnit 2025: Lasku jatkuu, mutta kärjessä kaksi kotimaista

Kuluvasta vuodesta konemyyjät ennakoivat tulevan vuotta 2025 parempi. 

Ajoneuvot ja ympäristö

Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä.

Hiljaisuus tekee Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijällä ajamisesta elämyksen – pakkanen rokottaa ajomatkaa

Ensimmäinen suuren valmistajan sähkömönkijä on tehty G3-runkoon ja on voimansiirtoa sekä energialähdettä lukuun ottamatta samanlainen muun malliston kanssa.

CFMoto U10 Pro -traktorimönkijän voimalinja uusiksi – myös sähköinen vaihteensiirto ja aluevaihteet ovat uutta rinnakkain istuvassa mallissa

CFMoto U10 Pro Highland edustaa rinnakkain istuttavissa mönkijöissä teknisesti uusinta uutta sähköisellä vaihteensiirrolla sekä säätyvillä venttiileillä.

Hybeko Group laajentaa valikoimaansa Faresin-kurottajilla – valikoimassa sekä diesel- että täyssähkökäyttöisiä malleja

Uutiset

Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijä liikkuu lähes äänettömästi – uutuuden toimintamatkat riittävät perusmönkijälle

Outlander Electric on ensimmäinen täyssähköinen, ison valmistajan mönkijämalli markkinoilla.

Uusimmat artikkelit

Massey-Harris ja Ferguson yhdistyivät vuonna 1953 Massey-Fergusoniksi. Traktoreja valmistettiin Kanadassa, USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa. Eurooppalaisista malleista 35 ja 65 olivat Fergusonin kehittämiä malleja. Pieni 25 oli lähempänä Massey-Harrista. Amerikkalaisia malleja olivat TO-30, 35, 50 ja 65. Näistä 50 oli aikaisempi Massey-Harris. Suuremmat mallit hankittiin aluksi kilpailijoilta: 95 ja 97 olivat Minneapolis-Molinen valmistamia ja 98 oli Oliverin tuote. 1960-luvulle tultaessa tulivat kuitenkin omat mallit 85, 88 ja 90, joista viimeistä tuotiin myös Eurooppaan. Vuonna 1958 esiteltiin Amerikassa hydraulinen Multi-Power -pikavaihde.

Vuonna 1964 esiteltiin 100-sarja ja amerikkalainen 1000-sarja, jotka korvasivat kaikki aikaisemmat mallit ja nostivat MF:n maailman suurimmaksi traktorinvalmistajaksi. 1970-luvulla MF valmisti myös pienehköjä runko-ohjattavia traktoreita. Vuonna 1979 MF laajensi tuotevalikoimaansa alaspäin japanilaisen Toyoshan valmistamilla malleilla. Ensimmäinen teknisesti uusi mallisarja 100- ja 1000-sarjojen jälkeen oli 1970-luvun lopussa esitelty yli 100 hv luokan 2000-sarja. 100-sarjan perustekniikka pysyi hengissä kuitenkin vuoteen 2003 asti, jolloin 4300-sarjan valmistus päättyi. Näiden mallien yläpuolelle esiteltiin aikanaan teknisesti kehittynyt ranskalainen 3000-sarja vuonna 1986.

Omien malliensa ohella MF myi monissa maissa myös Landinin valmistamia malleja 1980-luvun loppuun saakka, jolloin se luopui Landinin omistuksesta. Tuotanto Amerikassa oli päättynyt runko-ohjattavia traktoreita ja puimureita lukuun ottamatta vuonna 1982. Runko-ohjattavista traktoreista luovuttiin vuonna 1988. Vuonna 1995 MF siirtyi Agcon omistukseen ja yhä useammissa malleissa otettiin käyttöön SisuDiesel-moottorit. Vuonna 2003 tuotiin suurimpiin malleihin Fendtin Vario-voimansiirto nimellä Dyna VT. Vuonna 2008 esiteltiin maailman tehokkain pyörätraktori, maksimiteholtaan 370-hevosvoimainen 8690. MF:n eurooppalainen tuotanto keskittyi Ranskaan. Lisäksi pieniä traktoreita ostettiin Isekiltä, TAFE:lta ja Agritalialta. MF on viime vuosikymmeninä ollut erittäin aktiivinen myymään valmistuslisenssejä kehitysmaihin.

Traktorit

Ensimmäinen itsekulkeva Massey-Harris leikkuupuimuri oli vuonna 1937 esitelty 16-jalkainen No. 20. Se oli suunniteltu Argentiinan markkinoille. Siinä oli 6-sylinterinen bensamoottori, 4 vaihdetta, 94 cm levyinen puintikela ja 21-hehtoinen viljasäiliö. Amerikkaan suunniteltiin pienempi No. 21, joka tuli tuotantoon vuonna 1941 ja oli maailman ensimmäinen kaupallisesti menestynyt ajopuimuri. Ensimmäiset 21:t oli valmistettu ruostumattomasta teräksestä eikä niitä ollut maalattu. Materiaalipula pakotti kuitenkin siirtymään tavalliseen teräkseen.

21:n moottori oli 6-sylinterinen bensamoottori ja se oli sijoitettu etuakselin yläpuolelle. Voimansiirto oli varustettu variaattorilla, jota säädettiin portaallisesti niin, että puintinopeuksia oli käytettävissä 8 kpl. Kuljettajan käytössä olevat hallintalaitteet olivat lähinnä vaakasuoraan sijoitettu ohjauspyörä ja pystysuoraan sijoitettu leikkuukorkeuden säätöpyörä. Leikkuuleveys oli 12 jalkaa. Leikattu vilja siirrettiin ensin mattokuljettimilla leikkuupöydän keskelle. Vuonna 1943 esiteltiin rinnalle 21A, joka oli varustettu mattojen sijasta syöttökierukalla.

Vuonna 1948 esiteltiin 21:n seuraajaksi Super 26, josta kehitettiin brittiläinen 726. 26:ssa oli vain 2 vaihdetta ja 24 nopeusporrasta. Leikkuupöydän korkeutta säädettiin sähköllä. Pienempi amerikkalainen malli oli samoin vuonna 1948 esitelty 8 tai 10 jalan 222, jonka brittiläinen versio oli 722. Super 26:n isoveli oli 14-jalkainen 27. Vuonna 1952 esiteltiin uusi sarja 70, 80 ja 90. Näiden mallien pohjalta syntyi myös ranskalainen 890.

Massey-Harris 21-27

Vuonna 1948 esiteltiin Amerikassa Massey-Harris 22 ja 26 SP, joka oli varustettu 3,6-metrisellä leikkuupöydällä. Niiden pohjalta kehitettiin englantilaiset 722 ja 726 sekä vastaava ranskalainen 826. Vuonna 1950 Hankkija toi Suomeen kaksi Massey-Harrista, jotka olivat ensimmäiset itsekulkevat puimurit Suomessa.

722:ssa oli Continental-bensamoottori. 726:n moottoreina käytettiin Austin- ja Morris-bensamoottoreita. Moottori oli sijoitettu paloturvallisuuden kannalta arveluttavasti koneiston alle etupyörien väliin. Ajonopeus muutettiin variaattorin 2×12-portaisella säätimellä ja puimuri pysäytettiin variaattoria löysäämällä, kytkintä ei ollut. Kaatokela oli lisävaruste. Leikkuupöydän nosto oli sähköinen. Puintikoneiston leveys oli vain 62 cm, joten 726:n 260-senttinen leikkuupöytä oli siihen verrattuna melko rohkeasti mitoitettu. Yläseula oli säädettävä.

Vuonna 1952 korvattiin 726 uudella Massey Harris 780:lla, jossa oli leveämpi puintikoneisto. 780 perustui amerikkalaisiin Super 60 ja 80 -malleihin. 780:n moottoreina käytettiin 6-sylinterisiä Austinin ja Chryslerin sekä 4-sylinteristä Morriksen bensa- tai petrolimoottoria sekä myöhemmin myös 4,5-litraista Perkins dieseliä.  Huippunopeus jäi 12 km/h:iin. Puintikelan nopeus säädettiin ketjupyöriä vaihtamalla ”koska hydrauliset säätöjärjestelmät vain harvoin pitävät nopeuden haluttuna ilman jatkuvaa säätämistä.” Uutuus oli patentoitu laonnostokelan pituussäätö veivillä ohjaamosta. Puintikelan eteen oli lisätty kivikouru.

Vuonna 1958 esitellyssä 780 S:ssä (Special) oli hallintalaitteita parannettu. Leikkuupöydän nosto oli muutettu hydrauliseksi. Kaatokelan nopeutta voitiin säätää erikseen. Hydraulikäyttöisen ajonopeusvariaattorin vapauttamiseen oli uusi jalkapoljin. Kohlinten pohjat olivat takaosastaan irrotettavia. Rasvauskohteita oli vähennetty huomattavasti ja päivittäin voideltavia nippoja oli vain 10.

780:aa valmistettiin yhteensä noin 28 000 kappaletta. Sen seuraaja oli 788, joka säilyi tuotannossa 60-luvun loppuun saakka. Merkittävimpiä muutoksia olivat uusi viljaelevaattori ja terän kasvatettu nopeus. 788 jäi lähinnä brittiläisille markkinoille, kun muualla keskityttiin saksalaiseen 685:een ja ranskalaiseen 892:een.

Paljon 780:aa vähäisempiin valmistusmääriin jäi sen vuosina 1956-62 valmistettu pikkuveli 735. Se oli varustettu 6 jalan leikkuupöydällä, 61 cm puintikelalla ja 4-sylinterisellä BMC Newage -bensamoottorilla. Leikkuupöydän korkeussäätö oli käsikäyttöinen.

Massey-Harris/Massey Ferguson 722 – 788

Massey-Harris 890 perustui amerikkalaiseen 90-malliin ja oli tekniikaltaan läheistä sukua pienemmälle 780:lle. Se kuitenkin valmistettiin pikkuveljestään poiketen Ranskassa. Puintikoneisto oli leveydeltään 94-senttinen eli 12 cm 780:aa leveämpi. Kohlimia oli suuremmasta leveydestä huolimatta vain kolme pienemmän mallin neljän sijaan.

Voimansiirto oli pienempää mallia vastaava eli variaattori oli portaittain säädettävä ja maantienopeus jäi alhaiseksi. Moottorina oli Chryslerin 6-sylinterinen bensakone. Lisähintaan sai myös Perkins-dieselin.

Vuonna 1958 korvattiin 890 amerikkalaiseen Super 92:een perustuvalla 892:lla. Sen suurin uudistus oli kolmas vaihde, joka mahdollisti suuremman nopeuden. Moottorina oli 6-sylinterinen Perkins ja viljasäiliö oli myöhemmin vakiovarusteena. Puintikelan nopeuden säätö tapahtui variaattorilla, jota säädettiin variaattorin yhteydessä olevalla säätöpyörällä. Laonnostokelan etäisyys voitiin säätää mekaanisesti kuljettajan paikalta.

890:aa tai 892:ta ei tuotu Suomeen.

Massey-Harris/Massey Ferguson 890-892

Saksalaisen MF-haaran 630 oli merkittävä kone Suomenkin maatalouden koneellistumisessa, 50-luvun lopussa yli puolet Suomessa olleista puimureista oli 630:aa ja sen isoveljiä. Vuonna 1954 esitelty 630 tuli Suomeenkin aluksi Massey-Harris -merkkisenä. Moottorina oli VW-teollisuusmoottori. 60-luvun malleihin sai myös 1,8-litraisen dieselin. 630:n isoveli oli 87:n edeltäjä 685, jossa oli 4,5-litrainen Perkins diesel.

Leikkuupöydän ja kaatokelan hydraulinen korkeussäätö oli 630:ssa lisävaruste. Kaatokelan kierrosluku oli portaattomasti säädettävissä muuttamalla käyttötankojen sijaintia hahlossa. Kaatokelan piikkien kulma oli säädettävissä. Syöttö leikkuupöydältä puintikelalle tapahtui siirtokelojen avulla. 630:n seulaston ja kohlimien pinta-ala oli varsin vaatimaton. Ajonopeus voitiin säätää portaattomasti variaattorilla.

Vakiovarusteena oli pyöröseulalajittelija, jolla pyrittiin erottelemaan rikkaruohonsiemenet. 630:aan oli saatavana 7 hl viljasäiliö lisävarusteena, 685:ssä säiliön tilavuus oli 15 hl ja se oli myös lisävaruste.

Alkuperäisessä 630:ssa moottorin teho oli 23 hv ja leikkuuleveys 160 cm. Vuonna 1956 malli sai peräänsä kirjaimen S. Teho nousi 29 hevosvoimaan ja leikkuuleveys 175 cm:iin. Painoa tuli samalla runsaat 200 kg lisää. 685:ssä käytettiin myös toisinaan S-kirjainta mallimerkinnässä, mutta tässä tapauksessa erona ässättömään on vain merkintätapa.

Massey-Harrisilta peräisin olevan numerointikäytännön mukaan 6-alkuiset mallit olivat saksalaisia, 7-alkuiset brittiläisiä ja 8-alkuiset ranskalaisia. Niinpä Ranskassa valmistettiin mallia 830, joka poikkesi vastaavasta saksalaisesta lähinnä moottoriensa osalta. Tarjolla oli Peugeotin 1,5-litrainen bensakone (27,5 hv) ja 2-sylinterinen 1,0-litrainen Bernard diesel (25,5 hv). Brittiläisessä 735:ssä puolestaan käytettiin BMC:n 1,5-litraista bensa/petrolikonetta.

Massey-Harris/Massey Ferguson 630 – 685 S

Vuonna 1960 esiteltyjen MF 400:n ja 500:n muotoilu oli edellä aikaansa ja tekniikka oli monilta osin edistyksellistä. Laonnostokelan nopeussäätö oli hydraulinen. Syöttö tapahtui kolakuljettimella. Puintikelan nopeus säädettiin variaattorilla kuljettajan paikalta. Myös tyhjennysputken hydraulinen kääntö ja laonnostokelan pituussäätö onnistuivat ohjaamosta. Mittarivarustus oli aikanaan runsas. Ohjaus oli tehostettu ja jarruina oli hydrauliset levyjarrut. Viljasäiliön taakse sijoitetun moottorin ilma otettiin pyörivän ritilän kautta.

Puintikelan leveys oli 400:ssa 94 cm ja 500:ssa 114 cm. Kohlimia oli molemmissa malleissa kuusi. Yläseula oli säädettävä, mutta alaseula oli vielä näissä malleissa vaihdettava. Satulamallisen kaksiosaisen viljasäiliön tilavuus oli 23/28 hl. Säiliö oli koko puimurin levyinen. Vaaralliset kohteet oli koteloitu alusta alkaen varusteeksi suunniteltujen suojapeltien taakse. Takaraideväli oli suunnilleen sama kuin edessä. Kuva esittää 400:aa. 500:ssa oli laajempi ohjaamo ja portaat etupyörän takaa. Suomeen tuotiin vain mallia 400 vuodesta 1963 lähtien. Näitä malleja valmistettiin sekä Englannissa että Ranskassa.

Massey Ferguson 400-500

MF 30 ja 31 olivat markkinoiden pienimpiä ja edullisimpia puimureita. Leikkuuleveys oli 30:ssa 175 cm ja 31:ssä 210 cm. Puintikelan leveys oli 60 cm ja halkaisija 30:ssa 45 cm ja 31:ssä 56 cm. Ajonopeus oli portaattomasti säädettävissä mekaanisesti toimivalla variaattorilla. Normaaliin tapaan puimuri voitiin toimittaa joko säkki- tai säiliövarustuksella. Säiliön tilavuus oli 30:ssa 6,5 hl ja 31:ssä 10 hl.

31:ssa oli hydrauliset jarrut, hydraulinen leikkuupöydän korkeussäätö ja kaatokelan korkeussäätö, syöttökuljetin kelasyötön sijasta ja lieriöseula rikkasiemenien erottamiseen. Suomessa vakiona oli Perkinsin 1,8-litrainen dieselmoottori. Suomessa 30:n myynti päättyi jo vuonna 1967, ja sen jälkeen se sai saman seulaston kuin 31. Molemmat mallit säilyivät valmistuksessa 70-luvun puoliväliin.

Massey Ferguson 30-31

Saksassa valmistettu MF 87 korvasi mallin 685 S. Edeltäjän kanssa yhtäläisiä olivat mm. 63 hv Perkins, puintikelan leveys ja kohlinten mitat. Puintikelan halkaisija sen sijaan oli kasvanut 56 senttiin. Kaatokelan kierroslukua voitiin säätää portaattomasti. Syöttö puintikelalle tapahtui nyt kolakuljettimella. Puintikelan nopeus vaihdettiin ketjulla 730 tai 1100 kierrokseen. Kohlimia oli kolme ja rikkaruohonsiemeniä eroteltiin lieriöseulalla. Päivittäin voideltavien nippojen määrä oli pienennetty murto-osaan entisestä. Eturenkaat olivat muhkeat pallorenkaat 20×20″. Ohjaamo oli vasemmalla sivulla ja moottori puimurin päällä viljasäiliön takana. Laihonjakajat olivat perinteiseen MF-tyyliin kiinteä osa leikkuupöytää.

Vuonna 1966 tuli Suomeen halvempi rinnakkaismalli MF 86. Siinä oli pienempi 165-traktorin moottori ja renkaat. Rikkasiementen erotinta ei ollut. Samaan aikaan 87:n moottori vaihdettiin 175:ssä käytettyyn uudempaan Perkinsiin.

86:n ja 87:n isoveli oli MF 890/892:n uudistettu painos MF 99, jota ei tuotu Suomeen. 99 oli rakenteeltaan vanhanaikainen jo syntyessään ja erittäin matala. Viljasäiliön tyhjennysputki alkoi aivan puimurin alaosasta. Varustelu oli kuitenkin pienempiä malleja parempi: mm. puintikelan nopeus ja laonnostokelan etäisyys olivat portaattomasti kuljettajan paikalta säädettäviä.

Massey Ferguson 86-99

Isoista MF-puimureista Suomeen tuotiin vain pienintä mallia eli 520:aa. Suurin Euroopassa myyty malli oli 152 cm leveällä puintikoneistolla varustettu 760. Näissä puimureissa oli moottori sijoitettu ohjaamon sivulle kelakammion päälle.

MF 525 ja 625 oli esitelty jo vuonna 1964. Ulkomuodoltaan ne olivat paljon modernimpia kuin pienempi 510 samaan aikaan. Moottorina oli Perkinsin uudet A6.354 ja A6.372. Kohlimet olivat 11″ puintikelaa leveämmät. Kohlimien takana oli pyörivä jälkierottelija, joka palautti kohlimilta yli tulleet jyvät elevaattorin avulla takaisin kohlimille. 625:ssä oli omalaatuinen kolmen päällekkäisen seulan rakenne.

Vuonna 1971 esiteltiin 510:n seuraajaksi modernimmin muotoiltu 520, jossa kohlimia ja seulastoa oli edeltäjään verrattuna merkittävästi suurennettu. 520 oli itse asiassa sama puimuri kuin 525, mutta ilman jälkierottelijaa ja muutamia muita varusteita. Suomeen ei 525:ttä tuotu ja täällä 520:ssa oli vakiona mm. säädettävä viljaseula ja leikkuupöydän automaattinen korkeussäätö. 520:n ongelmana Suomen oloissa oli satulamaisen viljasäiliön pystykierukkojen tukkeutuminen. Pitkä leikkuupöytä tuli 520:aan Super II-mallin myötä 1977.

Massey Ferguson 520 – 760

186 ja 187 olivat viimeiset Saksassa valmistetut MF-puimurit. Eteläisemmille markkinoille näitä malleja valmistettiin myös Ranskassa. Kestävyydeltään huonon maineen saavuttanut 5-kohliminen 487 puolestaan oli ensimmäisiä kappaleita lukuun ottamatta valmistettu Ranskassa, vaikka se olikin tekniikaltaan suurelta osin pikkuveljensä kaltainen ja 50 % osista oli samoja kuin 187:ssa. Puimureissa oli edeltäviä malleja jyrkempi terän kulma ja suurempi terän nopeus. Myös varstasilta oli entistä suurempi. Näkyvin ero oli tietysti modernin kulmikkaassa muotoilussa. 187 erosi 186:sta moottorinsa, leikkuuleveytensä ja renkaidensa osalta. Lisäksi siinä oli portaattomasti säädettävä puintikelan kierrosluku ketjupyörien vaihtamisen sijasta. 186:n moottori oli edeltäjästä poiketen vaihdettu 165-traktorin 3,5-litraiseen. Espanjassa valmistettiin 187:n kaltaista mallia 227, jossa oli 68 hv moottori, pitemmät kohlimet ja jopa 366 cm leikkuupöytä.

487:ssä oli hydrostaattinen ohjaus, hydraulinen kaatokelan nopeussäätö ja pika-irroitettava leikkuupöytä. 187:ssä ja 487:ssä oli lisävarusteena 45 cm:llä kavennettava Telescopic-leikkuupöytä.

Massey Ferguson 186 – 487

206, 307 ja 506 olivat suoria seuraajia 186:lle, 187:lle ja 487:lle. Suomeen nämä mallit tulivat vuonna 1975. Myös pienet mallit valmistettiin nyt Ranskassa. 206 esiteltiin ensimmäisenä ja siinä oli uusi moottori. 307:ssä oli aikaisemmasta poiketen 4 kohlinta ja suurempi seulasto. Myös 206:n kohlimet olivat kasvaneet. MF:n tapaan kohlintila oli selvästi puintikoneiston alkupäätä leveämpi. 307:ssä oli hydrostaattinen ohjaus. Malliston uutuus oli 6-sylinterisellä moottorilla varustettu 507, jota ei tuotu Suomeen.

Massey Ferguson 206 – 507

Uusista malleista ensimmäinen oli vuonna 1978 aikaisemman 506:n seuraajaksi esitelty 440. Siinä oli uusi pitkä leikkuupöytä ja hydraulitoiminen kaatokelanpyöritys 520:n tapaan. Vuonna 1979 sen renkaat suurenivat 26-tuumaisiksi Samana vuonna esiteltiin 206:n seuraajaksi 240. 240:ssa oli myös heilurikampityyppinen, öljykylpyinen teränkäyttö, kuten 440:ssa ja edeltävissä 307:ssä ja 506:ssa. Kaatokela oli kiilahihnavetoinen ja takaraideväli aikaisempaa kapeampi. Ohjaamo sijaitsi edelleen keskilinjan vasemmalla puolella. Myös 240:aan tuli 1982 pitkä leikkuupöytä, pitkät laihonjakajat ja uusi tehdasasenteinen silppuri.

Massey Ferguson 240 – 440

MF:n puimurituotanto Brasiliassa alkoi vuonna 1973. Ensimmäisiä malleja olivat 187:ään ja 487:ään perustuneet 210, 220 ja 310. Pienimpäänkin malliin sai 4,5 metrin leikkuupöydän.

Vuonna 1978 esitelty brasilialainen MF 3640 perustui eurooppalaisista malleista eniten 507:ään ja 440:aan. Kohlimet ja seulat olivat kuitenkin näitä pidemmät. Moottori oli 6-sylinterinen Perkins. Vuonna 1980 rinnalle esiteltiin 5-kohliminen 5650. Vuonna 1994 muotoilu modernisoitiin ja viljasäiliöt suurenivat tuntuvasti. Vuoden 2004 Advanced-mallissa oli moderni, pyöreälinjainen ohjaamo. Vuosien myötä moottoritehoa tuli lisää ja varustevalikoima lisääntyi. Saatavana on mm. telavarustus, neliveto, leikkuupöydän automaattinen korkeussäätö ja muoviset kaatokelan piikit. 3640 ja 5650 ovat olleet myynnissä kaikissa maanosissa ja vuosina 1989-1990 myös USA:ssa valmistettiin 5650:aa.

Massey Ferguson 3640 – 5650

Vuonna 1980 edeltävän 520:n korvanneen 530:n tärkeimmät uudistukset olivat uusi ohjaamo sävylasein, hallintalaitteet, suurennettu varstasilta, varstojen kulma, suuremmat renkaat ja suurempi säiliö. Edeltävän malliston tapaan rinnalla oli paremmin varusteltu 535, jossa oli mm. automaattinen leikkuukorkeuden säätö, jälkierottelija ja ilmastoitu ohjaamo vakiona. Suomessa myydyissä 530-puimureissa oli myös automaattinen leikkuukorkeuden säätö. Vuosimallin 1984 MF 530:t saivat tunnuksen S, joka tarkoitti 40 hl viljasäiliötä (aikaisemmin lisävaruste), vahvistettua etuakselia ja voimansiirtoa sekä uutta seulakoppaa.

Suomeen ei edelleenkään tuotu suurempia malleja. Vuonna 1981 esitelty ranskalainen 565/665 oli viimeinen MF:n itse Euroopan markkinoita varten kehittämä puimuri. Siinä oli uusi ilmastoitu ohjaamo, vaihteisto, etuakseli ja puimurin ulkopuolelle tuotu seulaston säätö. Muiden 530:aa isompien mallien tapaan siihen sai Power Flow -leikkuupöydän, jossa oli hihnakuljetin terän ja syöttöruuvin välissä. Tässä vaiheessa pöytä ei kuitenkaan vielä ollut tavanomaista pitempi. 665:n kanssa samaa sukupolvea edustivat 540 ja 550 Pohjois-Amerikan markkinoilla. 750 ja 760 olivat tässä vaiheessa jo astetta vanhemmat mallit Kanadan tuotannossa, mutta ainoat MF:t hydrostaattisella voimansiirrolla.

Massey Ferguson 530-760

Ensimmäiset Sampo Rosenlewin valmistamat MF-puimurit olivat 500:n ja 600:n rinnakkaismalleja. Erona Sampoihin olivat Perkins-moottorit.

Massey Ferguson 330 – 430

Vuonna 1984 MF teki Dronningborgin kanssa vastaavan sopimuksen kuin hieman aikaisemmin Sampo Rosenlewin kanssa. Dronningborgin valmistamat mallit jatkoivat kokoluokassa siitä mihin Sampon valmistamat päättyivät. Mm. Norjassa ja Saksassa myytiin myös pienempiä Dronningborgeja mallimerkinnöillä MF 21 ja 21H.

MF 24-31 -mallistossa oli neljä kokoluokkaa. Kaikissa oli 6-sylinterinen Perkins, hydrostaattinen voimansiirto, hydraulinen laonnostokelan pyöritys ja lieriöseula jälkipuhdistuslaitteena. Lähinnä vastaavat Dronningborg-mallit olivat D4500, D7200, D7500 ja D8500. Dronningborgeissa oli hieman Massikoissa käytettyjä Perkinsejä tehokkaammat Valmet-moottorit.

Vuonna 1988 MF:n moottorit saivat lisää tehoa ja isompiin malleihin tuli vakiovarusteeksi Unicontrol-järjestelmä, jossa oli mm. kierrosluvun valvonta 9:llä akselilla ja puidun pinta-alan mittaus.

Massey Ferguson 21 – 31

Sampo 580/680/690:n rinnakkaismallit olivat mallimerkinnöiltään 16/20/20 XP. Nämä olivat viimeiset Perkins-moottorilla varustetut MF-puimurit. Uutta edeltäjiin verrattuna oli mm. ohjaamo, hitaampi 2. vaihde, seulaston vastakkainen iskuliike ja kaistoihin jaettu heittokuljetin.

Massey Ferguson 16 – 20

MF kehitti omia 900-sarjan roottoripuimureja 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Ennen kuin ne saatiin tuotantoon, MF osti vaikeuksiin joutuneen Whiten roottoripuimurien oikeudet vuonna 1986 ja omista malleista luovuttiin. Perustetussa Massey Combines Corporationissa MF:llä oli 40 % osuus, sijoittajilla 40 % ja Kanadan valtiolla 20 %. Puimurien nimi oli Massey, mutta ne markkinoi Massey Ferguson. Vuonna 1988 Massey Combines ajautui konkurssiin. Vuosina 1990-1997 näitä puimureita valmisti MF:lle alihankkija Linamar.

White 9320 nimettiin 8560 Rotaryksi ja vuonna 1985 esitelty White 9720 oli 8590 Rotary. Pienemmässä malleissa roottorin pituus oli 350 cm ja 8590:ssa 427 cm. Myös mm. moottoritehon (177 hv vs. 248 hv) viljasäiliön osalta ero mallien välillä oli huomattava. White 9720/Massey 8590 on hyvin arvostettu puimuri, mutta Masseynä sitä ehdittiin valmistaa vain noin 100 kappaletta. Pienempi malli kärsi pienestä moottoritehosta. Kilpailijoihin verrattuna mainosvaltiksi katsottiin se, että puimurissa oli vain 12 hihnaa. Vakiovarusteluun sisältyi mm. ilmastointi, pöydän automaattinen korkeussäätö ja laaja merkkivalojärjestelmä. Lisävarusteena sai mm. nelivedon ja puintitappiovalvonnan.

Linamarin valmistamassa mallistossa ainoa malli oli 8560:n korvannut 8570. Siinä oli 220-hevosvoimainen 8,3-litrainen Cummins.

Massey Ferguson 8560-8590 Rotary

MF:n pohjoisamerikkalaisessa mallistossa oli 80-luvun lopulla vain Whiten peruja olevia roottoripuimureja. Mallistoa täydentämään päätettiin ostaa Claasilta kohlinpuimureja. 8450 vastasi lähinnä 98:aa ja 8460 Claasin 108:aa. Moottorit olivat MB:n vanhempaa versiota ja leikkuupöydät olivat MF:n amerikkalaista tuotantoa. MF:n tavoista poiketen MB:n moottoreja käytettiin markkinointivalttina ja alkuvaiheen esitteessä tuotiin myös vahvasti esille Claasin rooli puimurin valmistajana. Rinnepuintiseulaston sai lisävarusteena.

Massey Ferguson 8450-8460

Sampo Rosenlew 2020:n ja 2025:n rinnakkaismallit tunnettiin malleina MF 17 ja 19. Moottori oli nyt Valmet. 19:ssa moottori oli ahdettu ja voimansiirto hydrostaattinen.

Massey Ferguson 17 – 19

Uudet MF-puimurit esiteltiin samaan aikaan vastaavien Sampojen kanssa. Muotoilu näytti hieman perinteisemmältä, koska kyljissä oli Sampoja hillitymmät tarrat vaakasuorassa. Perkinsien sijasta myös Massikoissa oli nyt Valmet-moottorit.

Massey Ferguson 22 – 26

Vuodelle 1991 esitellyt MF-mallit poikkesivat aikaisempaa enemmän Dronningborgin nimellä myydystä mallistosta, vaikka moottorit olikin nyt yhtenäistetty Valmeteiksi. MF:t vastasivat seulaston ja kohlimien osalta Dronningborgin pienempää Jumboa, mutta moottori, viljasäiliö ja puintikela olivat pienempiä. MF 34 oli muuten D 8900 Jumbon kaltainen, mutta viljasäiliö oli suurempi. RS-rinnakkaismallissa oli kohlinten edessä pyörivä erottelusylinteri (Rotary Separator). Näissä malleissa oli myös mattokuljettimen avulla pidennetty leikkuupöytä, joka helpotti pitkän kasvuston puintia. Jälkipuintilaite oli Massikoissa Dronningborgeista poiketen vasta mallista 34 lähtien.

Ohjaamo oli aikaisempaa hiljaisempi (80 dB). Vakiovarusteena oli Daniavision (ks. Dronningborg Jumbo). Sadon mittaus oli tosin vakiona vain 34-malleissa. Vuodesta 1991 lähtien lisävarusteena oli GPS:ään perustuva täsmäviljelyjärjestelmä. Vuodesta 1993 lähtien korvattiin Daniavision uudistetulla Datavisionilla ja lisävarusteisiin lisättiin kallistuva leikkuupöytä, jossa oli myös ajonopeuden mukaan automaattisesti säätyvä laonnostokelan pyörimisnopeus.

Samaan aikaan korvattiin 34 RS moottoriteholtaan suuremmalla 36 RS:llä ja lisättiin toinen RS-malli, 32 RS. Vuonna 1997 esiteltiin uusi kaarevalasinen ohjaamo (ks. MF 38), jossa oli uusi monitoimikahva ja täysin uudistettu Datavision II.

Taulukossa esitetyt tiedot ovat Ruotsin markkinoiden mukaisia. Kansainvälisesti mm. vakioleikkuupöydät ovat kapeampia ja renkaat pienempiä.

Massey Ferguson 30 – 36 RS

Vuoden 1991 MF 38 vastasi pääpiirteissään Dronningborg D 9000 Jumboa. RS-rinnakkaismallissa oli kohlinten edessä pyörivä erottelusylinteri (Rotary Separator). Lisävarusteena oli saatavissa mattokuljettimen avulla pidennetty leikkuupöytä, joka helpotti pitkän kasvuston puintia. Tehoa 38-mallien 7,4-litraisessa Valmetissa oli 240 hv ja 6-kohlimisen puimurin puintikoneiston leveys oli 168 cm. Vakioleikkuupöytä oli Ruotsissa 6,8-metrinen.

Vuonna 1993 moottoritehoa lisättiin 265 hevosvoimaan ja 40 RS-mallissa 290 hevosvoimaan. Samalla Daniavision-puintitietokone korvattiin Datavisionilla, jonka käyttöliittymä oli kuitenkin edelleen merkkipohjainen. Modernimpi ulkoasu tietokoneelle saatiin vuoden 1997 Datavision II-versiossa. Vuonna 1997 ohjaamo muuttui entistä hiljaisemmaksi, kaarevalasiseksi malliksi ja hallintalaitteita uusittiin. Polttoainesäiliö suureni 600-litraiseksi. 6-kohlimisen malliston alapäähän esiteltiin säästömalli 38E, jossa oli 225-hevosvoimainen moottori ja pienemmät renkaat. 40 RS:n teho nousi 300 hevosvoimaan.

Massey Ferguson 38 – 40 RS

Sampon Optima-malliston uutuudet tulivat myös Massikkoihin. MF:llä säilyi kuitenkin mallitunnus 23, vaikka Sampolla luovuttiin 2050:sta. 2035 nimettiin puolestaan 22 S:ksi.

Massey Ferguson 22 S – 28

Vuonna 1997 esitelty 8780 Rotary sai rinnalleen perinteisen kohlinpuimurin 8680:n. Puimurien tekniikka oli mahdollisimman pitkälle yhtenevä, mutta joitakin ratkaisuja oli otettu Agcon toisen merkin, Gleanerin mallistosta. Gleanerilla saman puimurin tyyppimerkintä oli C62. Kohlimet ovat lyhyet, mutta siitä huolimatta 8680 on hieman koomisen näköinen suuren peräylityksen takia. Normaalin kolakuljettimen perässä oli vielä runsaan metrin mittainen, normaalia enemmän taakse kohoava toinen kolakuljetin. Kahden puintikelan perässä oli vielä erotinrumpu.

Jälkimmäinen puintikela oli suunnilleen kuljettajan pään korkeudella. Kohlimia oli viisi, vaikka koneistolla oli leveyttä normaalin 6-kohlimisen puimurin verran. Rakenteen erikoisuuksista huolimatta viljasäiliölle jäi samoissa kuorissa enemmän tilaa kuin roottoripuimurissa. MF käytti tässä mallissa Gleanerin leikkuupöytää.

Massey Ferguson 8680

Vuonna 1997 esitellyn 8780 Rotaryn tuotanto alkoi Linamar-yhtiön tehtaalla Kanadassa, mutta AGCO osti oikeudet itselleen ja siirsi tuotannon tehtaalleen USA:han. Edeltävään 8570:aan verrattuna 8780:ssa oli lisää tehoa (260 hv, maksimi 275, nelinopeuksinen vaihteisto, 6 cm pidempi roottori, uusittu ohjaamo ja vuodesta 1998 lisävarusteena Fieldstar-satokartoitus. Painoa oli tullut 100 kg lisää, mutta 11 tonnia oli vielä vähän verrattuna 16 tonniin myöhemmissä sukupolvissa kymmentä vuotta myöhemmin.

Vuoden 2000 XP-mallissa oli Cumminsin sähköisesti ohjattu 24-venttiilinen moottori, jonka teho oli 2000 kierroksella 305 hv. Pienimmän ja suurimman vaihteen nopeuksia oli nostettu tuntuvasti.

Massey Ferguson 8780-8780 XP Rotary

Syksyllä 1999 esitellyissä tanskalaisissa 7200-sarjan MF-puimurien teknisissä arvoissa oli varsin vähän eroa aikaisempiin 30-sarjan koneisiin, vaikka peltien muotoilu oli jyhkeämpi. Jopa viljasäiliöiden tilavuudet olivat ennallaan. Moottorit olivat vaihtuneet tuoreempiin SisuDieseleihin, joissa oli taulukossa ilmoitetun nimellistehon lisäksi 23-35 hv lisätehoa. 7250:aa lukuun ottamatta moottorit olivat välijäähdytetyjä.

5-kohlimisessa mallistossa puintikoneiston leveys oli 140 cm ja edeltäjien tapaan kahdessa pienimmässä mallissa puintikelan halkaisija oli 45 cm. Muissa kokoa oli 60 cm ja jälkipuintilaite oli vakiona. 7250:aa lukuun ottamatta kohlimien eteen oli saatavana pyörivä erottelusylinteri ja leikkuupöytä oli saatavissa kallistuvana versiona. Myös hihnakuljettimella jatkettu Powerflow-leikkuupöytä oli edelleen saatavana.

Rakenteessa oli suuri uudistus se, että kantavana rakenteena oli ”puimakoneen” sijasta kuorma-automainen runko, johon komponentit oli pultattu kiinni. 7254:stä ylös päin hydrauliikan kaksoispumppu oli vaihtunut kolmoispumppuun, joka varmisti nopeammat toiminnot. Ohjaamo oli kokenut vain pieniä muutoksia hallintalaitteissa. Vaihteet vaihdettiin ratin alla olevilla painonapeilla. Datavision II -valvontajärjestelmä oli ennallaan ja sitä voitiin täydentää satomittaus- ja täsmäviljelytoiminnoilla (Fieldstar).

Massey Ferguson 7250-7256

Syksyllä 1999 esitellyssä MF 7200-mallistossa oli kolme 6-kohlimista mallia: 7272 (265 hv), 7274 (300 hv) ja 7276 (325 hv). Moottorit olivat uusia 8,4-litraisia SisuDieseleitä ja huipputehoa oli 23-32 hv ilmoitettua nimellistehoa enemmän. Kahdessa suurimmassa mallissa oli uusi 4-portainen voimansiirto.

Painoa näille erilliselle rungolle rakennetuille puimureille oli kertynyt 15 000 – 16 300 kg. Suurimmassa mallissa oli vakiona kallistuva leikkuupöytä. Kaikkiin malleihin sai myös mattokuljettimella varustetun pitkän Powerflow-leikkuupöydän.

Massey Ferguson 7272-7276

MF-malleissa tehtiin samat uudistukset kuin vastaavissa Sampoissa. MF:n suurin malli tunnettiin aluksi 28 XP:nä, mutta mallitunnus vaihtui 7238:ksi, joka oli yhtenäistä sarjaa Dronningborgin valmistamien 7200-sarjan MF-puimurien kanssa. MF-puimureiden myynti Suomessa päättyi vuonna 2002. Tämän jälkeen MF-puimureita myytiin mm. Norjassa ja Saksassa samoilla 2000-sarjan mallimerkinnöillä kuin Sampoja. 2045:ssä oli 4-sylinterinen 115 hv moottori ja 2065:ssä 130-hevosvoimainen kuutonen. Norjassa myynnissä olivat myös 2035 ja 2085. Vuosimalliin 2008 tulivat uudenlaiset tarroitukset ja Tornado-tunnukset kuin Sampossa.

Massey Ferguson 22 S – 28, 2045-2065

Syksyllä 2000 esiteltiin MF 7200-sarjan huipulle 8-kohliminen 7278 Cerea, jossa oli 350-hevosvoimainen moottori (387 hv ISO). Leikkuupöydässä oli nyt vakiona Powerflow-järjestelmä (mattokuljetin) ja automaattinen leikkuukorkeuden säätö. Leikkuupöydän pituus sormista syöttöruuvin keskelle oli peräti 114 cm. Ohjaamon monitoimikahvassa oli entistä enemmän toimintoja, mm. Datavision II -järjestelmän hallinta. Uusi lisävaruste oli rinnepuintiseulasto.

Samoilla ominaisuuksilla varustetut 7256, 7272, 7274 Cereat tulivat vuonna 2002. Näistä pienin oli 5-kohliminen, muut 8-kohlimisia. Puintikela oli nyt kaikissa malleissa halkaisijaltaan 60-senttinen ja muutenkin rakenteita oli yhtenäistetty Fendt-puimurien kanssa. Kohlinten edessä oleva Rotary Separator oli vakiona 7278 Cereassa. Vain kaksi suurinta mallia jäi tuotantoon sen jälkeen, kun MF:n mallistoon otettiin Laverdan valmistamat Activa- ja Beta-sarjat vuonna 2004. Fendtin ohella Cerea-sarjan puimureita valmistettiin myös Challengerin väreissä.

Massey Ferguson 7256-7278 Cerea

Whiten peruja olevat MF:n roottoripuimurit siirtyivät 9000-sarjaan vuonna 2003. Moottoritehoa oli jälleen lisätty ja ohjaamo uudistettu. Roottorille oli nyt erillinen hydrauliikkapumppu ja hydraulijärjestelmä oli kuormantunteva. Leikkuupöytiä oli merkittävästi uudistettu ja vakiona oli leikkuupöydän sivuttaiskallistus. Vuonna 2006 siirryttiin SisuDieseleihin. Brasiliassa jatkettiin 9690:n ja 9790:n valmistusta vielä sen jälkeen, kun USA:ssa ja Euroopassa esiteltiin 9695 ja 9795.

Massey Ferguson 9690-9790

Laverda M-sarja tuli myyntiin Massey Fergusonina vuoden 2004 lopussa. MF Beta -sarjassa oli Laverdan Caterpillarien sijasta SisuDieselit, teholtaan 275 ja 305 hv. Malleja oli siis vain kaksi Laverdan neljän mallin sijaan: yksi 5-kohliminen ja yksi 6-kohliminen. Beta-malliston myötä MF:n Cerea-mallistosta karsittiin pienimmät mallit.

8 asteen pitkittäiskallistus ja 20 asteen sivuttaiskallistus oli Laverdasta poiketen lisävaruste, mutta leikkuupöydän sivuttaiskallistus oli MF:ssäkin vakiona. Neliveto oli saatavissa lisävarusteena. Laverdan leikkuupöydän ohella oli saatavana Dronningborg-tehtaalta peräisin oleva mattokuljettimella varustettu pöytä, jossa leikkuupöydän pituus oli 114 cm.

Puintikelan takana oli jälkipuintikela ja kolakuljettimen edessä ylimääräinen syöttörumpu. Viljasäiliön tilavuus oli 90 hehtoa (kallistuvassa versiossa 82 hl).

Massey Ferguson 7260 – 7270 Beta

Agco aloitti vuonna 2004 yhteistyön Laverdan kanssa ja sen seurauksena MF Cerean alapuolelle tuotiin Laverdan valmistamat Activa- ja Beta-sarjat. Activa vastasi Laverda REV-mallistoa. Puintikelan perässä oleva REV-rumpu oli MF:n kielessä ABC-moduuli (Active Beater Concave). Ohjaamoa kutsuttiin XL-ohjaamoksi. Muut termit, kuten Agritronic-monitori ja Terra Control -leikkuukorkeuden säätö olivat samoja kuin Laverdalla.

Activa-mallisto muodostui kolmesta mallista, joista suurin oli 6-kohliminen. Iveco-moottori oli pienimmässä mallissa 220- ja suuremmissa 255-hevosvoimainen. Viljasäiliöt olivat 70- ja 75-hehtoisia. Vuonna 2008 moottorit uusittiin ja malliston alapäähän tuotiin vain 176-hevosvoimainen 7240. Sitä vastaavaa versiota ei ollut Laverda-valikoimassa. 7240:n viljasäiliö oli vain 52-hehtoinen ja vakiovarustelusta oli karsittu mm. Agritronic-ajotietokone, ilmajousitettu istuin ja varstasillan sähkösäätö.

Vuodelle 2012 Laverda REV-sarja korvattiin M 200:lla. MF:n Activa-valikoimasta jäivät jäljelle 7240 ja 7244, jotka saivat vastaavat muutokset kuin Laverda, mm. moottori vaihtui Agco Poweriin. Näiden mallien tekniset tiedot MF julkaisi hyvin puutteellisina.

Massey Ferguson 7244 – 7246 Activa

Kanadassa MF osti vaikeuksiin joutuneen Whiten roottoripuimurituotannon vuonna 1986. Vuonna 2003 siirryttiin pienin muutoksin Whitestä johdetusta 8000-sarjasta modernimpaan 9000-sarjaan.

MF:n Hesston-tehtaalla USA:ssa valmistama roottoripuimuri 9895 Fortia otettiin myyntiin Euroopassa pienin muutoksin vuonna 2007. Viljan leviämistä tasaisemmin roottorissa oli kehitetty ja leikkuupöydäksi Länsi-Euroopassa otettiin Dronningborgin kehittämä Power Flow. Itä-Euroopassa käytettiin amerikkalaispöytää. Ulkomuodoltaan Fortia oli alun perin tehty Laverda-pohjaisia MF-malleja muistuttavaksi ja ohjaamon monitori oli MF:n traktoreissa käytetty GTA II.

9895 Fortiassa oli Caterpillarin 12,5-litrainen moottori teholtaan 459 hv. Puintikoneisto muodostui halkaisijaltaan 80-senttisestä lieriöstä sekä kooltaan kilpailijoita vastaavasta seulastosta. Lieriön pyörintänopeuden perussäätö tehtiin 3-vaihteisella vaihteistolla ja hienosäätö hydraulisesti. Nopeus pyrittiin pitämään automaattisesti vakiona kuormituksen vaihdellessa. Viljasäiliön koko, 123 hl ja tyhjennysnopeus, 158 l/s olivat kärkilukemat ainakin Euroopan markkinoilla.

Vuonna 2009 mallistoon tulivat 8,4-litran Agco Power -moottoreilla ja halkaisijaltaan 70-senttisellä lieriöllä varustetut 9695 ja 9795, joiden perustekniikka vastasi aikaisempia malleja 9690 ja 9790. Merkittävin ero oli paljon aikaisempaa tehokkaampi viljasäiliön tyhjennys. Pienin malli oli rakenteeltaan kapeampi, joten esim. seulasto ja viljasäiliö olivat muita malleja pienemmät. Näissä malleissa lisäteho oli käytettävissä vain säiliön tyhjennyksen ollessa käynnissä.

Massey Ferguson 9695-9895 Fortia

Laverda LCS-malleja vastaavat MF Activa S:t esiteltiin vuodelle 2008. Olennaisin ero Activa-malleihin oli jälkipuintikela. Leikkuukorkeuden vakaana pitävä Auto Level -järjestelmä oli S-malleissa vakiona. Pienemmässä mallissa oli 245-hevosvoimainen Iveco-moottori ja suuremmassa 275-hevosvoimainen Sisu. 7245:stä oli myös AL-malli, jossa koneisto pysyi suorassa 20 asteen sivukallistukseessa ja +/-8 asteen pitkittäiskallistuksessa.

MF 7245 – 7247 Activa S

Dronningborgin tekniikkaan perustuva 8-kohliminen MF Cerea korvattiin vuonna 2008 pyöreälinjaisemmalla Centoralla. Ulkomuotoa lukuun ottamatta puimuria ei juurikaan ollut yhtenäistetty Laverda-pohjaisten mallien kanssa. Puimurit oli tehty palkkirungolle ja esim. ohjaamo ja käyttöjärjestelmä olivat aivan erilaisia. Tanskan tehdas suljettiin vuonna 2010 ja myös Centoran tuotanto siirtyi Italiaan Laverda-tehtaalle.

Moottorit olivat 8,4-litraisia ja tehoa oli entistä enemmän. Leikkuupöydät olivat nyt aina mattokuljettimella varustettuja Power Flow -pöytiä, joista levein oli nyt 9,2-metrinen. Molemmat mallit sai myös 12 % kallistuvana Auto Level -versiona.

Vuonna 2014 tuli uusi Skyline-ohjaamo ja Fendtin Varioterminaalin kaltainen hallintalaite. Mallinumerot vaihtuivat 7300-sarjaan. Myös pienemmässä mallissa oli nyt 105 hl viljasäiliö.

Tallenna

Tallenna

Massey Ferguson 7280-7382 Centora

Viimeinen Tanskan Randersissa suunniteltu puimuri on syksyllä 2009 esitelty hybridipuimuri MF Delta. Sen oli myös tarkoitus tulla tuotantoon Tanskassa, mutta ennen sarjatuotannon alkua Agco päätti sulkea tehtaan ja siirtää tuotannon Italiaan Laverda-tehtaalle, jonka se samaan aikaan osti kokonaisuudessaan itselleen. Vuonna 2009 puimureita oli valmistunut Tanskassa 220 kpl ja Italiassa 320 kpl.

Delta perustui vuotta aikaisemmin esiteltyyn Centoraan. Kohlimien tilalla oli kuitenkin kaksi pitkittäistä roottoria. Puintikelan takana oli olkikela ja roottorinsyötin, joka jakoi olkimassan kahdelle roottorille. Erikoisuutena mainittiin myös Venturi-ilmiötä hyödyntävä puhdistusjärjestelmä, jossa kahden puhaltimen väliin muodostui matalapainealue. Leikkuupöytänä oli mattokuljettimella varustettu Power Flow. Delta oli saatavana myös 12 astetta kallistuvana AL-mallina.

Deltan moottorina oli tässä mallissa ensiesittelynsä saanut 7-sylinterinen 9,8-litrainen Agco Power, jossa tehoa oli lisäteho mukaan lukien 500 hv. Moottorissa käytettiin SCR-tekniikkaa. Markkinoille Delta saatiin vuoden 2011 puinneille ja se tuli myyntiin myös Fendt X-sarjana.

Vuodelle 2014 tuli uusi Skyline-ohjaamo ja hallintalaitteeksi Fendtin 10,4″ Vario-terminaali.

Tallenna

Massey Ferguson 9280-9380 Delta

Bautz

Bizon

Braud

Case IH

Claas

Deutz / Deutz-Fahr

Dronningborg

Fendt

Fortschritt

Gleaner

John Deere

Köla

Laverda / Fiatagri

New Holland

Rostselmash

Sampo Rosenlew

Volvo BM

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Subscribe

Paywall

Automaattiohjauksen siirtosarjan asennus leikkuupuimuriin – Efix on helppo vaihtaa koneesta toiseen

Siirtosarjan antennin jalusta asennettiin traktorin katolle. Antennijalkojen kaksipuolinen teippi tarttui tukevasti puimurin kattoon. 

Koeruutupuimurit ovat tärkeä tuoteryhmä Sampo-Rosenlewille – C2-malli kuuluu koeruutupuimureiden raskaaseen sarjaan

C2-koeruutupuimuri on suunniteltu helposti puhdistettavaksi.

Sampoja on myyty koeruutujen puintiin yli 60 vuotta – ensimmäinen koeruutujen erikoismalli esiteltiin 1985

Sampo Rosenlew on valmistanut yli 4000 koeruutupuimuria. Kuvassa Västankvarnissa käytössä oleva Sampo 130 -koeruutupuimuri. Kuva: Juho Ryyppö 

Lukijan idea: Avain parempaan paikkaan

Euroopan paras tekninen tietokanta osaksi Koneviestin verkkopalveluita

Konedatan ulkoasu muuttuu, ja se löytyy jatkossa Koneviestin verkkosivujen yhteydestä. Käytettävyyttä on myös parannettu erityisesti mobiilikäyttäjiä silmällä pitäen.

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy 28.2.2025. Emoyhtiö SDF aikoo keskittyä jatkossa traktoreiden ja viininviljelyn erikoiskoneiden valmistukseen.

John Deeren T- ja S-sarjojen puimurit uudistuvat – molemmissa on X9-malleista tuttu ohjaamo ja uusia varusteita

John Deeren S- ja T-sarjojen puimurit uudistuvat. Puintikoneistot pysyvät suurin piirtein ennallaan. Suurimmat muutokset ovat ohjaamossa ja elektroniikassa.