Pienkuormaajien huoltokohteet puntarissa

Avantin konetilaa ympäröivät suojalevyt on kiinnitetty pienillä ruuveilla, jotka varsinkin talvella putoavat ja hukkuvat herkästi. Kuitenkin esimerkiksi pääsy akun luokse vaatii kahden suojuksen irti ruuvaamisen. 

Holderin Kubota-moottorin öljynsuodatin on erittäin ikävässä paikassa. Metallinvärinen polttoaineletku ja siinä oleva lisäsuodatin viimeistelevät tämän huoltokohteen hankaluuden. Monet muutkin moottorin varusteista jäävät ikävästi runkopalkkien tai letkujen katveeseen. 

LM Tracin pohja oli täysin vailla suojausta. Kosteus ja talviset suolaroiskeet käynnistävät vääjäämättä korroosion. Vaikka ruostuminen ei hydrauliikkaa suoranaisesti häiritsisi, vaikeuttaa se letkujen vaihtoja ja muita korjaustöitä. 

Willen konetilaa peittää yhteensä 6 suojalevyä. Kuvan 7. suoja on ohjaamon oikean sivun paneeli. 

Runko-ohjaus, matala rakenne ja monipuolinen hydrauliikka ovat niitä tekijöitä, joiden seurauksena testin koneet ovat omiaan aiheuttamaan huollon henkilöstölle ylimääräistä stressiä. Vaikka suunnittelijat ovatkin sijoittaneet useimmat rutiinihuoltojen kohteet, kuten ilmanpuhdistajan kuvan Holderissa, mukavasti esille, ovat jossain vaiheessa eteen tulevat letkuremontit varmasti työläitä. 

Tältä näytti Willen ilmanpuhdistajan sisältö koeajokoneessa. Lokasuojan päälle sijoitettu ilmanpuhdistaja ilmeisesti imee sisäänsä takapyörän lennättämiä roskia. Valmistajan kertoman mukaan tämä ongelma on huomioitu, eikä sitä pitäisi ilmetä jatkossa. 

Mikäli etenemiskykynsä menettänyttä Holderia mielii hinata, on sähköisesti toimiva seisontajarrumekanismi koneen etuosan alla vapautettava. Holderin etupyörissä on perinteiset rumpujarrut, joita voi käyttää vauhdin hillitsemiseen ajan aikana, mutta ne toimivat myös seisontajarruina. Tekniikkaa koneen alla ei ole suojattu roiskeilta taikka maassa olevien esineiden aiheuttamilta vaurioilta. 

Huollon helppous on tärkeä kilpailuvaltti. Kun oleelliset huoltokohteet ovat kätevästi käsillä, säästyy sekä aikaa että rahaa. Tässä suhteessa kaikki testin valmistajat ovat osoittaneet hyvää pyrkimystä. Hyvistä aikeista huolimatta varsinaisia huoltomiehen painajaisiakin on eri koneisiin onnistuttu sijoittamaan.

Varsinaisista testikoneista on vaikea valita voittajaa, sillä jokainen valmistaja oli onnistunut saamaan koneeseensa sekä erinomaisia ratkaisuja että varsin ikäviä huoltokohteita.

Holderissa asiaa on lähestytty periaatteessa hyvin järkevästi. Konetilan molemmin puolin on sivulle kääntyvät säiliöt – toisella puolen polttoaine- ja toisella puolen hydrauliöljysäiliö. Nämä toimivat ikään kuin ovet avaten näkymän moottoritilan puolelle. Kaikki olisikin kunnossa, elleivät rungon rakenteet käytännössä estäisi pääsyä moniin tärkeisiin kohtiin.

Konetilan päälikansi nousee hydraulisesti. Sitä kautta on helposti vaihdettavissa polttoaineensuodatin ja tehtävissä tavanomaiset moottoriin liittyvät tarkastukset. Moottorin öljynsuodatin on sitten oma ihmeellisyytensä. Se sijaitsee koneen alalaidassa lähellä laatikkomaisen takarungon seinää. Pyöränaukon kohdalla on reikä, josta suodattimelle on näköyhteys. Tätä kautta myös suodattimen vaihto olisi tehtävä. Harmillisesti polttoaineletku ja siinä oleva pieni lisäsuodatin ovat työn esteenä. Oletettavaa onkin, että suodattimen vaihto onnistuu ainoastaan edellä mainitut irrottamalla.

Holderin hydraulipumppu ja hydrauliikan venttiilit sijaitsevat hytin alapuolella koneen etuosassa. Hytti on kipattavissa, mikä on hyvä asia. Huonompi asia on se, että kippaamiseen tarvitaan erillistä kippauspumppua, jolle on tosin letkuliitos koneen edessä, mutta itse pumppu on ostettava erikseen.

Ennen ohjaamon kippaamista täytyy sen alta irrottaa kaksi mutteria. Ohjekirja myös vaatii lisätuen sijoittamisen ohjaamon alle ennen työskentelyn aloittamista. Kirjan kuvassa näkyy metrinen puupalikka hoitamassa tuen virkaa. Sama ohjeistus koskee myös konetilan luukun alla työskentelyä.

Wille avautuu huoltajalleen vain pala kerrallaan. Ensin konetilan sivuilta voi irrottaa sivupellit molemmilta puolilta. Pidemmälle meneviä huoltoja varten täytyy konetilan kansi nostaa syrjään, mikä edellyttää myös jäähdyttäjän säleikön irrottamista.

Tämän jälkeen on vielä irrotettava akkukotelon suoja, mikäli ohjelmassa on akun tarkastus. Jäljellä on vielä yksi suojakappale konetilan etuosan päällä. Kaikkiaan konetilassa on siis kuusi irrotettavaa suojusta.

Willessä on voimansiirron nivelakseli yhdistämässä koneen etu- ja taka-akselia. Sen kuusi rasvanippaa edellyttävät säännöllistä voitelua.

Avant on tiukkaan verhottu niin alta kuin päältäkin. Tässä mielessä Avantin rakenne muistuttaa isompia pyöräkuormaimia. Kaikki huollot ja tarkastukset edellyttävät aina jonkin suojapeitteen avaamista, mutta loppupelissä huoltokohteet ovat silti helposti saavutettavissa.

Konetilassa on kohtuullisesti käsillä niin moottorin varusteet kuin suodattimetkin. Hydrauliikan painesuodatin on myös helposti vaihdettavissa, sillä se sijaitsee konetilan etuosassa pumppuyksikön päällä. Koska Avantissa ei ole voimansiirtoon kuuluvaa nivelakselia, on rasvauskohteita alustassa vähemmän, mutta kuormaajan puomirakenteen rasvanipat saavat nippojen kokonaismäärän Willen ja Holderin tasolle.

LM Tracin moottoritilaan pääsee käsiksi ainoastaan nostamalla konetilan kansi moottorin voimalla hydraulisesti ylös. Mitä sitten tehdään, jos esimerkiksi polttoaineen totaalisen loppumisen seurauksena polttoainejärjestelmä vaatisi ilmausta? Ainakaan ohjekirja ei sitä kerro.

Konetilassa ovat polttoaineen suodatin, hydrauliikan paluusuodatin ja moottorin öljynsuodatin joko hyvin tai vähintään kohtuullisen hyvin saavutettavissa. Valitettavasti useimmat muut toimenpiteet on tehtävä koneen alla.

Näkymä LM Tracin alla paljastaa lähes kaikki oleelliset hydrauliikan komponentit kuten Holderissakin. Molemmat valmistajat ovat pitäneet alustan suojaamista pohjapanssarein tarpeettomana.

LM Tracissa on ajohydrauliikan painesuodatin vaihdettava alakautta 500 tunnin välein. Hieman tiheämmin eli 250 tunnin välein kehottaa ohjekirja tarkastamaan alakautta mahdolliset vuotokohdat letkuliitoksissa taikka muissa hydrauliikan komponenteissa. Ilmeisen tarpeellinen neuvo sillä, koeajattavana olleessa koneessa pientä tiputusta näytti esiintyvän.

Varsinaisen testin ulkopuolelta verrokiksi otettu Bobcat S530 on myös huoltoasioita pohdittaessa oiva vertailukohta. Perinteisesti liukuohjattuja kuormaajia on totuttu pitämään vaikeina huollettavina. Viimeistään uuden Bobcatin kohdalla on tätä mielikuvaa pakko tarkistaa.

Kun Bobcatin konekopan kääntää sivulle, tulevat moottori apulaitteineen sekä akku erinomaisesti näkyviin. Tätä kautta on mahdollista tankata polttoaine ja vaihtaa polttoaineensuodatin, moottorin öljynsuodatin, ilmanpuhdistajan panos sekä tarvittaessa ilmata polttoainejärjestelmä.

Moottorin öljynvaihtoa varten on koneen perän alareunasta avattava kahdella pultilla kiinnitetty pieni luukku, jonka takana on öljytilan tyhjennysletku. Kätevää! Päivittäisiin tarkastusrutiineihin kuuluu jäähdytyselementtien puhtauden toteaminen, jota varten moottoritilan päälikansi on nostettava pois.

Ohjaamon kippaaminen ylös osin moottoritilan päälle paljastaa hydrauliikan oleellisimmat venttiilit. Viikoittainen hydrauliletkujen ja putkistojen kunnon tarkastus tapahtuu tätä kautta. Työskentelytila koneen sisällä ei tässä tilanteessa ole paras mahdollinen, mutta kaikesta huolimatta moniin komponentteihin pääsee käsiksi todella nopeasti.

Hankalana seikkana voisi pitää sitä, että sulake- ja relekotelo sijaitsee ohjaamon lattian rajassa poljinkaukalossa. Samoin esimerkiksi ohjaamon ja moottoritilan välissä sijaitsevan hydrauliikan painesuodattimen vaihto vaatii notkeita käsiä. Valmistaja on kuitenkin selvästi paneutunut huoltokysymyksiin ja koneen perusrakenteen rajoitukset huomioon ottaen on sanottava, että ratkaisut ovat onnistuneita.

Kaikkiaan jokaisessa testin koneessa tavanomaiset suodattimen vaihdot ja nestepintojen tarkistukset oli joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta järkevästi tehtävissä. Sen sijaan näiden koneiden matala rakenne yhdessä runko-ohjauksen kanssa sai aikaan sen, että letkuniput ja sähkökaapelit oli vedetty erittäin vaikeapääsyisesti ja ahtaasti koneiden rakenteisiin. Ei mitenkään käy kateeksi niitä asentajia, jotka siinä vaiheessa, kun näiden koneiden tuntimittarit ovat saavuttaneet muutaman tuhannen lukemia vaihtavat puhjenneita letkuja taikka rikki kuluneita sähköjohtoja.

Nämä tuskin ovat ensimmäisen omistajan harmeja ja mikäli mitään odottamatonta ei satu, ei ensiomistajalla välttämättä ole mitään suuria huoltomurheita. n

Avaa artikkelin PDF