”Suuren viinabensakohun”, eli 95E-bensiinilaadun markkinoille tulon yhteydessä Koneviesti pullotti kesällä 2011 (KV 9/11) kymmenestä eri öljylaadusta ja kolmesta bensiinityypistä 30 lasipullollista seosbensiiniä. Tarkoituksena oli seurata, miten itsesekoitettu 2t-bensiini käyttäytyy säilytyksessä, ja vaikuttaako bensiinissä oleva etanoli jollain tavalla öljyyn.
Seoksissa oli useampaa markkinoiden täyssynteettistä öljylaatua. Sahavalmistajien (Stihl ja Husqvarna) tuotteet edustivat valmistajiensa hitech-osaamista. Mobilin, Castroll:in ja Neste Oilin osalta testissä oli mukana myös puolisynteettinen versio. Puolisynteettisiä 2t-öljyjä edusti myös AD-Semi Synthetic. Jonsered Power oli puhtaasti mineraalipohjainen öljy. Perinnemoottoriöljyä edusti Neste Special 30W- yksiasteöljy. Se vastaa wanhanajan-tyylistä kaksitahtimoottoreiden voiteluainetta.
Bensiinilaatuja oli kokeilussa kolme: 95E10, 98E5 ja 4T-pienkonebensiini.
Kun kokeilun seoksia alkukesästä valmistettiin, tehtiin se tarkoituksellisesti väärin, eli öljy ruiskutettiin varoen bensiinin sekaan – näin voitiin seurata sekoittumisen mahdollisia ongelmia. Havaintona oli, että 4T-alkylaattibensiini vaati reilumman ravistelun sekoittuakseen. Normaali mineraaliöljy jopa laskeutui selkeäksi kerrokseksi seoksen pohjalle, reippaan ravistelun jälkeen sekin kuitenkin liukeni. Parjattu 95E10 oli parhaiten sekoittuva, reilumpi etanoliosuus ilmeisesti hajottaa öljyn nopeammin.
Puskaradioiden toitottamana on myös uskottu veden sitoutuvan uuteen polttoaineeseen ja saavan lisäksi järjestelmään kertyneen kosteuden liikkeelle. Asian tutkimiseksi yhteen lasipulloon kaadettiin veden ja 95E10:n seos (veden osuus n. 50 %), ja korkkiin tehtiin vielä reilu hengitysreikä. Vettä ei kuitenkaan erittäin kostean syksyn aikana kertynyt käytännössä lisää lainkaan. Ja sekin vesi mitä pulloon oli kesällä kaadettu, oli talvella tuloksia tarkasteltaessa umpijäässä. Johtopäätöksenä tästä on tehtävä se, että korkeakaan etanoliosuus ei riitä pitämään vettä edes kohmeisena. Käytännössä pullossa oli 5 % etanolia nestemäärästä.
Joissain seoksen sisältävissä pulloissa oli yläosassa muutama tiivistyneestä ilmankosteudesta muodostunut juuri ja juuri havaittava jääkide. Vaikka pulloa ravisteltiin, eivät jääkiteet liuenneet polttoaineeseen, vaan laskeutuivat pohjalle – sekin todistaa, että etanolin kyky ratkaista vesiongelma on rajallinen.
Kolmeen purkkiin laitettiin testibensiinin lisäksi pätkä tarvikkeena myytävää raivaussahan polttoaineletkua (eli puolet letkusta oli polttoaineen seassa). Kukin purkki edusti eri polttoainelaatua.
Kun letkut otettiin puolen vuoden kuluttua pois purkista, ei pohjalta löytynyt sakkaa, joten letkut selvästi kestivät etanolia. Letkujen mekaanisen kestävyyden mittaamiseksi tehtiin vielä yksi koe: letkut kiinnitettiin toisesta päästään ruuvipenkkiin ja niitä venytettiin rauhallisesti pihdeillä vetämällä. Kaikki letkut katkesivat pihtien vierestä, letkuosa oli testin jälkeenkin täysin kimmoisaa ja haurastumatonta. Etanoli ei siis haperra ainakaan uusia polttoaineletkuja. Sen sijaan etanolin kyvystä/ominaisuudesta irrottaa polttoainelaitteisiin kertyneitä likakerroksia ei tämän testin osalta voi sanoa mitään, koska pullot olivat puhtaita ja letku uutta.
Testin perimmäinen kysymys – pysyykö öljy sekoittuneena bensiiniin – selvisi, kun testipulloja tarkasteltiin puolen vuoden seisotuksen jälkeen. Lämpömittarin näyttäessä reilun -25 asteen pakkasta tutkittiin jokaista pulloa tarkasti, mutta erottunutta öljyä ei löydetty yhdessäkään näytteessä. Seokset olivat pulloissa edelleen tasaväriset, rauhallisesti ylösalaisin käännettyjen pullojen pohjista tippui vain notkeita bensiinitippoja, öljykerrostumasta kielivää väreilyä ei havaittu. Lopputuloksena voitiin todeta, ettei ainakaan aistinvaraisesti voida havaita seosbensiinien lajittumista säilytyksen aikana. Eikä edellä kerrotun mukaisesti ole syytä myöskään epäillä, että raivaus- tai moottorisahan tankkiin unhoittunut polttoaine tuhoaisi polttoaineletkuja säilytyksen aikana.
Kokeilun päätteeksi voikin huojentavasti todeta: ”Ollos huoleton, öljys sekaisin on”. n
Koneviestin raivaus- ja moottorisahatesteissä käytetään ensimmäisten tankillisten aikana suurissa erissä sekoitettua valmista 2t-alkylaattiseosbensiiniä. Näin laitteiden sisäänajo – jonka tekee lähes aina KV:n metsätoimittaja – tehdään varmasti tasalaatuisella ja vertailukelpoisella polttoaineella. Testaajat käyttävät sitten omia seoksiaan kokeilun aikana (yleensä 98E5-pohjaisia). Näin toimien havaitaan myös mahdolliset muutokset laitteen käytöksessä polttoaineen laadun vaihtuessa.
Yksittäisten sahojen tyhjäkäynnissä onkin havaittu muutoksia bensiinilaadun mukaan. Pienkonebensiinillä tyhjäkäyntiä (T-ruuvilla säädettävä) on joskus jouduttu lisäämään (yleisimmin pienikuutioisissa ja matalaviritteisissä moottoreissa). Kertamuutos on riittänyt, ja ero on ollut niin pieni, ettei siirryttäessä tavalliseen bensiiniin ole ollut tarvetta säätää kierroksia takaisin alaspäin. Pienkonebensiinin käytöstä on havaittu myös se mukava ilmiö, että työpäivän jälkeen eivät uunin vieressä kuivuvat työvaatteet tuo enää pirttiin mopoaikojen kaksitahdin tuoksuja.
