Magneettosytytyksen toimintaperiaate

Magneettosytytys on nykyisin käytössä lähinnä pienmoottoreissa. Aikaisemmin sitä käytettiin yleisesti esimerkiksi traktoreiden bensiini- ja petrolimoottoreissa sekä hyvin pitkään myös pienlentokoneiden moottoreissa. Transistoroidun katkojalaitteen tuleminen markkinoille 1980-luvulla teki magneettosytytyksestä aikaisempaa kilpailukykyisemmän. Nykyaikainen magneettosytytys onkin lähes huoltovapaa järjestelmä, jossa erillisten osien määrä on minimoitu. Yksi tärkeä edistysaskel oli, kun Briggs&Stratton kehitti omia moottoreitaan varten Magnetron-sytytysyksikön, jossa myös kipinän ajoituksesta huolehtiva trigger-anturi oli integroitu yhteen sytytyspuolan kanssa. Tämän jälkeen ei sytytysyksikön ulkopuolella tarvinnut välttämättä kuin pysäyttimen ja tulpan johtimet. Kuva: Briggs&Stratton. Kuva: Valmistaja

Magneettosytytyksessä erillistä dynamoa tai generaattoria ei välttämättä tarvita lainkaan, sillä kipinään synnyttämiseen tarvittava sähkö indusoidaan puolan ensiökäämiin moottorin pyörimisen mukana liikkuvan kestomagneetin avulla.

Magneetti on pienmoottoreissa kiinnitetty kampiakselin vauhtipyörään. Suuremmissa magneettosytytysmoottoreissa magneetti on laakeroitu puolan keskelle ja sitä pyöritetään jakopäästä tulevan akselin välityksellä.

Sytytyskatkaisijan ollessa päällä-asennossa ja katkojan kärkien kiinni indusoituu sytytyspuolan ensiökelaan matalajännitteinen virta. Se kulkee katkojan kärkien kautta koneen runkoon eli maahan.

Tämä virta synnyttää sytytyspuolaan magneettikentän. Kun kärjet seuraavaksi moottorin pyörinnän tahdistamina avautuvat, katkeaa virran kulku ja samalla puolaan kehittynyt magneettikenttä romahtaa. Tämä magneettikentän häviäminen synnyttää puolan toisiokäämiin lyhytkestoisen korkeajännitteisen virran.

Korkeajännitteinen virta johdetaan puolan toisiokäämiltä sytytystulpille vievään johtimeen ja virta kulkee tulpan kärkivälin kautta koneen runkoon eli maahan. Jännite on niin korkea, että virta pystyy hyppäämään sytytystulpan kärjen ilmaraon yli aiheuttaen samalla kipinän.

Kun kärjet avautuvat, pyrkii ensiökäämin virta jatkamaan siitä huolimatta kulkuaan, mistä aiheutuisi avautuvien kärkien väliin valokaari hetkeksi aikaa. Tämän estämiseksi järjestelmään on liitetty kondensaattori, joka ottaa tässä tilanteessa virran sisäänsä.

Kärkien tilalla on nykyisin puolijohteilla tehty katkojalaite.