Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä. Kuva: Seppo Nykänen

• 8-pyöräinen perävaunu kahdella keinuteliakselistolla.
• Etuakselisto kääntyy kokonaisuudessaan etummaisen telirungon yläosasta.
• Aisapainoa ei ole lainkaan.

Mönkijän perään on tarjolla erityyppisiä perävaunuja; yleisimmät ovat kevyitä yksiakselisia tai telialustaisia. Yksiakselinen vaunu on edullinen, ja siihenkin voi lastata kuormaa, mutta ykköspyörät ovat melkoisia pompottajia. Asentamalla teliakseliston kulku tasoittuu ja kantavuus kasvaa. Miten käy, jos vaunuun lisätään toinen keinuteliakselisto? Siihen saatiin vastaus, kun 8-pyöräisen vaunun kehittäjä Jukka Siironen otti yhteyttä ja tarjosi Guloksi nimettyä vaunua koeajoon.

Rakenteeltaan vaunu muistuttaa kuorma-auton täysperävaunua. Alla on kaksi jousittamatonta keinuteliä, joista etummainen on ohjaava. Vetoaisa on kiinnitetty kääntyvän telirungon yläosaan, ja se liikkuu vapaasti ylös/alas, eli aisapainoa ei ole lainkaan. Pyörät ovat kokonaan sileäpintaisen lavan alla, ja keinutelien liikettä on rajoitettu ketjuilla. Lavalla on neliöputkista tehdyt kehikkolaidat, jotka voi kääntää alas tai ottaa tarvittaessa pois. Telirungot on tehty 8 mm pokatusta teräslevystä. Keinuakseleina ovat pyörännavat, ja pyörissä on samanlaiset akselit.

Telien liikevaraa on rajoitettu ketjuilla, etteivät pyörät ota lavan pohjaan kiinni. Kuva: Seppo Nykänen

Lavan pituus on 445 cm, leveys 122 cm ja lavan korkeus maasta 72 cm. Maavaraa on alimmillaan 33 cm. Pokatut telirungot ovat kapearakenteisia, joten alla oleva maavara on kohtalaisen leveä.

Vaunussa on vinssi takana, ja syykin on selvä: peruuttaminen kapealla uralla on todella vaikeaa, koska vetopiste on taka-akselin lähellä ja sen ohjaava vaikutus vaatii etupäältä laajempia liikkeitä. Kääntyvällä etutelillä varustettua vaunua on maastossa käytännössä mahdoton peruuttaa, mutta vinssillä vetämällä peruuttaminen onnistuu helposti.

Vaunun takaosassa on vinssi, joka on asennettu siksi, että kyseisen vaunutyypin peruuttaminen on kapealla metsäuralla käytännössä mahdotonta. Kuva: Seppo Nykänen

Täytyy myöntää, että suhtauduin vaunuun hieman varauksella – se on melko suurikokoinen, erityisesti pituus mietitytti: kuinka paljon se oikoo mutkissa. Ensin vaunua vedettiin tyhjänä, ja jo silloin todettiin ettei se kovin paljon oikaise. Veturina olleessa Polariksessa vetopiste on lähellä taka-akselia, mikä osaltaan lisää oikaisuominaisuutta. Hiekkakentällä takatelin ero mönkijän pyöränjälkiin oli enimmillään noin 50 cm. Lisäämällä vetopisteen mittaa taka-akselista oikominen vähenisi. Koska aisapainoa ei ole, mönkijän akselistoon ja jousitukseen ei muodostu pystysuuntaista rasitusta.

Matalien ojien ylitys onnistuu, telit tasaavat kulkua ja jakavat painon kaikille pyörille, jolloin vetovastus vähenee. Kuva: Seppo Nykänen

Kuormaksi laitettiin kaksi noin 370 kg klapisäkkiä – kuormaan olisi sopinut kolmaskin, mutta silloin mennään jo lähes kolminkertaisesti vetäjän vetomassan yli.

Seuraavaksi kiinnittyi huomio vaunun kevyeen vetovastukseen. Kiihdytettäessä kuorman massa kyllä tuntuu, mutta vaunu liikkui kevyesti perässä. Pienellä koelenkillä metsikössä pystyi etenemään ongelmitta. Metsäpolulla noin kilometrin lenkillä vaunua ei juuri huomannut perässä. Vaikutti siltä, ettei kivikossa ja montuissa vetovastusta ollut kovinkaan paljon, jos vertaa samoilla painoilla ykköstelivaunuun. Tuplatelivaunu ei kallistele pahasti, koska telit puolittavat pystysuuntaista liikettä.

Jarrut ovat protovaunun selvä puute. Kuorman painon ylittäessä veturin massan muuttuu alamäessä ja kovemmissa nopeuksissa helposti kuljettajasta matkustajaksi. Koeajolla tämä huomattiin selkeästi.

Pitkä vaunu oikoo, mutta ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Jatkamalla vetopallon vartta saadaan oikomista vähennettyä. Kuva: Seppo Nykänen

KUVAVAIHTOEHTO B: Pitkä vaunu oikoo, mutta ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Jatkamalla vetopallon vartta saadaan oikomista vähennettyä. Kuva: Seppo Nykänen

Sileälavainen, kookas vaunu on käyttökelpoinen moneen lähtöön: matkailuyrityksille, pelastuspalveluille, maatalouteen – esimerkiksi vihannes- ja marjatiloille, joissa kapea kalusto on tarpeen. Kahdeksanpyöräisen yllättävän hyvät maasto-ominaisuudet tulivat koeajolla esille, mutta varsinaiseksi metsäperävaunuksi siitä ei ole. Sileäpintaiselle lavalle voidaan lastata tavaraa trukkipiikeillä.

Sileälle lavalle voidaan lastata tavaraa trukkipiikeillä, kyytiin saadaan helposti kolme kuormalavaa. Kuva: Seppo Nykänen

Koska kyseessä oli protovaunu, ei tarkkoja teknisiä tietoja ole saatavana. Hintaakaan ei kehittäjä halunnut edes arvioida.