Agritechnica 2025 -näyttelyn rehunkorjuukoneissa oli NIR-antureita, sähköä ja kokoa

Siloking 2000+ -seosrehuvaunun voimanlähteenä on Volvo Penta D13, joka on 6-sylinterinen, 13-litrainen. Tehoa on 510 hv. Vaaka-anturit on sijoitettu Silokingin tyyliin vaunun rungon päälle, jotta rungon mahdollinen väsyminen vuosien mittaan ei alkaisi vääristää vaaitustuloksia. Kone on teknisesti mitoitettu 20 000 käyttötunnin mukaisesti. Kuva: Eemeli Linna

• Siloking esitteli teknisesti suurimman mahdollisen itsekulkevan seosrehuvaunun.
• NIR-anturit yleistyvät ruokinnassa, mutta ensi kertaa myös korjuukoneissa.
• Täyssähköinen seosrehuvaunu on vielä harvinaisuus.

Siloking esitteli itsekulkevan 2000+ -seosrehuvaunun. Kolmiruuvisen vaunun tilavuus voi olla enimmillään 45 m³ ja kuormaa voi olla 20 t, jolloin suurin tekninen kokonaismassa on 50 t. Silokingilta kerrotaan, että kyseinen rakenne on lain mukaan suurin mahdollinen itsekulkeva seosrehuvaunu.

Uutuudessa toteutuu Silokingin noudattama konsepti, jossa yhden säiliöllisen ruokinta tulee kestää koneen koosta riippumatta noin 20–30 minuuttia kuormaamisen aloittamisesta siihen, kun säiliö on kokonaan purettu eläinten eteen. Kuormainpää on 15 prosenttia eli 30 cm aiempaa leveämpi, ollen nyt 2,3 m. Vaunun kaikki neljä akselia ovat ohjaavia, ja niistä kolme on vetäviä.

Faresin Leader PF 2 Plus Full Electric -seosrehuvaunussa akut ovat 91,3 kWh tai optiona 137 kWh. Sähkömoottoreiden tehot ovat 23 kW työhydrauliikalle, 52 kW ajomoottoreille, 52 kW sekoitukselle ja 23 kW kuormainjyrsimelle. Kuva: Eemeli Linna

Faresin sen sijaan panostaa täyssähköiseen ja kuormaavaan seosrehuvaunuun ja on kategoriassaan tiettävästi edelleen ainoa laatuaan. Argumenttina on energiatehokkuus ja käytön taloudellisuus.

Faresinin mukaan yhden seosrehutonnin sekoittamiseen kuluva energiankulutus on keskimäärin 7,5 kWh, jolloin 350 kg/m³ ominaispainolla 24 m³ olisi noin 8,4 t seosrehua, mikä veisi 30 minuutin sekoitusajalla energiaa 31,5 kWh. Jos sekoitusaika on lyhyempi, voi isolla akullisella tehdä useamman seoksen. Kun energiankulutuksen kertoo sähkön hinnalla, saa arvion energiakustannuksesta.

Dieselkäyttöisten seosrehuvaunujen hydraulisessa voimansiirrossa hyötysuhde ei ole paras mahdollinen, mikä ilmenee sekä ajossa, sekoituksessa että kuormauksessa. Nämä nostavat polttoainekustannuksia käytössä, mikä tasaa sähköisen vaunun korkeampaa hankintahintaa vuosien mittaan.

NIR-antureiden käyttö yleistyy rehuntekoon ja ruokintaan liittyvissä koneissa. NIR-anturi ei ole uusi ratkaisu seosrehuvaunun kuormainjyrsimessäkään, mutta Siloking on integroinut sen osaksi omaa reseptiohjelmistoaan. Kuormattavan säilörehun määrä voidaan näin säätää kuormattavan rehun kokonaispainon sijasta siten, että reseptin vaatima kuiva-aineen määrä on oikea. Jos rehusiilon rintamus on joskus sateen kastelema, tulee kosteaa rehukomponenttia kuormata enemmän, jotta reseptin ravintoarvot olisivat kohdallaan.

Silokingissä rehua kuormataan ensin noin 80 prosenttia kyseisen komponentin täyttömäärästä. Sen jälkeen aletaan säätää NIR-anturin analysoiman kuiva-ainepitoisuuden mukaisesti kuormattavaa kokonaismäärää siten, että reseptissä haluttu kuiva-aineen määrä saavutetaan. Kuva: Eemeli Linna

Myös Faresin käyttää NIR-antureita, mutta Silokingista poikkeavalla tavalla. Faresin on patentoinut teknologian, jossa NIR-anturin avulla voidaan määrittää aperehuseoksen homogeenisuusindeksi. Kun säiliössä oleva seos on riittävän tasalaatuinen, sekoitus pysäytetään. Näin rehuseoksessa säilyy mahdollisimman paljon ehjänä pötsin toiminnan kannalta tärkeää tehollista kuitua (effective fiber), eikä seosta sekoiteta enempää kuin on tarpeen. Turhan sekoituksen välttäminen säästää polttoainekustannuksissa.

Kverneland Group on asentanut NIR-anturin Vicon-niittomurskaimeen nurmirehun kuiva-ainepitoisuuden (KA) määrittämiseksi niittohetkellä ja piirtää näin lämpökartan niitetyistä lohkoista. NIR-datan perusteella voidaan säätää murskaimen aggressiivisuutta ja niittää tarvittaessa levälleen. Kuva: Eemeli Linna

Myös rehunkorjuukoneissa tärkein NIR-antureiden avulla selvitettävä tieto on kuiva-ainepitoisuus. Tieto helpottaa määrittämään pöyhimisen tarpeen, karhotuksen ajankohdan ja -tavan sekä varsinaisen korjuun ajankohdan ja lohkokohtaisen korjuujärjestyksen. Kvernelandilta myös argumentoidaan, että tähän tarkoitukseen hintaa on onnistuttu saamaan oleellisesti halvemmaksi kuin yleensä NIR-antureissa. Ratkaisun aikaansaama hyöty Suomen sääolosuhteiden mukaisessa korjuurytmissä on vaikea arvioida.

Fliegelin Cargos-noukinvaunujen sullojia on uusittu; teräväli on nyt 24 mm. Vaunua voidaan käyttää myös kuljetusvaununa ajosilppuriketjussa, sillä noukin ja sulloja voidaan irrottaa 20 minuutissa. Kuormainpurku onnistuu lisävarusteena saatavalla elevaattorilla ojan yli rekan lavalle, mikäli maissia kuljetetaan kaukana sijaitsevalle biokaasulaitokselle. Kuva: Uolevi Oristo

Kolmiakselisen Krampe Big Body 900 -vaunun lavan tilavuus on peruslaidoilla 30,5 m³ ja korokelaidoilla 43 m³. Vaunussa on kolme pakko-ohjattua akselia, joille voidaan valita useita eri ohjaustapoja. Pintapainetta voidaan pienentää ns. koirankäynnillä; rinneajoon tarkoitettu ohjelma kääntää pyöriä siten, että vaunu pysyy ajolinjalla eikä ”valu” alamäkeen. Kuva: Uolevi Oristo

Saksassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja Agrotruck-kuormureita käytetään pääasiassa bioenergian tuotantoon liittyvässä urakoinnissa. Tieliikenteessä sallittuja rengas- ja varustevaihtoehtoja on paljon, ja Saksassa Agrotruckia saa traktoriksi rekisteröitynä (60 km/h) ajaa traktorikortilla. Merkkivalikoima on suuri; kuvassa 4x4- ja erillisjousitettu Tatra Phoenix. Kuva: Uolevi Oristo

Tieliikennelaki rajoittaa suurinta sallittua akselipainoa useimmissa maissa. Kaksiakselisen vaunun kantavuutta voidaan lisätä apuakselilla, joka lasketaan alas maantieajossa. Kolmas akseli ei valitettavasti pienennä akselipainoja pellolla, koska pienellä pyörällä varustettu akseli on nostettuna ylös. Kuva: Uolevi Oristo