John Deere kasvoi sepän pajasta maailman johtavaksi konevalmistajaksi – "peura" on laukannut jo 175 vuotta

Seppä John Deeren vaatimattomasta pajasta kasvoi muutamassa kymmenessä vuodessa suuri maatalouskonevalmistaja, joka tuotti kaikkea, mitä 1800-luvun lopun amerikkalainen farmari tarvitsi. Traktoreiden suhteen yhtymä meinasi jäädä sivustakatsojaksi, mutta onnistuneella yritysostolla mukaan päästiin juuri oikealla hetkellä. Keltavihreät traktorit ovat muokanneet maata ja korjanneet satoa kohta sadan vuoden ajan ympäri maailmaa.
Maailman ensimmäisiin traktoreihin kuuluu John Froelichin vuonna 1892 tekemä 1-sylinterinen 20 hv:n moottorivetäjä. 33-litraisessa Van Duzen -moottorissa oli akkusytytys ja keskipakosäätäjä, nopeuksia on yksi eteen ja taakse. Traktoreiden sarjatuotannon aloittaminen ei Froelichin johtamassa firmassa vielä onnistunut. Muutamien uudelleenjärjestelyjen jälkeen alettiin tehdä Waterloo Boy -maamoottoreita, jatkossa sitten myös traktoreita. Waterloo Gasoline Engine Co. siirtyi John Deeren haltuun vuonna 1918. Kuvassa John Froelich 42-vuotiaana ensimmäisen traktorinsa aikoihin.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
John Deere teki tarinan mukaan ensimmäisen patenttiauransa erään sahalaitoksen pihalta löytämästään sahanterän kappaleesta. Tuolloin elettiin vuotta 1837. Mississipinlaakson maa tarttui lujasti valurautaiseen auransiipeen, mutta tämä sheffield-teräksestä taottu siipi pysyi kirkkaana ja kyntötyö saattoi jatkua keskeytymättä. Myös siiven kovera muotoilu oli tuolloin uutta ja osaltaan esti maan tarttumista.
John Deere teki tarinan mukaan ensimmäisen patenttiauransa erään sahalaitoksen pihalta löytämästään sahanterän kappaleesta. Tuolloin elettiin vuotta 1837. Mississipinlaakson maa tarttui lujasti valurautaiseen auransiipeen, mutta tämä sheffield-teräksestä taottu siipi pysyi kirkkaana ja kyntötyö saattoi jatkua keskeytymättä. Myös siiven kovera muotoilu oli tuolloin uutta ja osaltaan esti maan tarttumista.
Vuonna 1804 syntynyt John Deere oli alkuaan kyläseppä, mutta vuosisadan puolivälissä jo merkittävä teollisuusmies. Tuossa vaiheessa auravalmistus oli siirretty Molineen ja valikoimaan oli tulossa muitakin hevosvetoisia maatalouskoneita. Vuonna 1858 John jätti yhtiön 21-vuotiaalle pojalleen Charlesille ja paneutui itse politiikkaan. John Deere kuoli vuonna 1886.
Vuonna 1804 syntynyt John Deere oli alkuaan kyläseppä, mutta vuosisadan puolivälissä jo merkittävä teollisuusmies. Tuossa vaiheessa auravalmistus oli siirretty Molineen ja valikoimaan oli tulossa muitakin hevosvetoisia maatalouskoneita. Vuonna 1858 John jätti yhtiön 21-vuotiaalle pojalleen Charlesille ja paneutui itse politiikkaan. John Deere kuoli vuonna 1886.
Charles Deeren 49-vuotisen johtajakauden aikana muodostettiin Deere & Company ja rekisteröitiin yhtymän peuramerkki. 1900-luvulle tultaessa kymmenkunta tehdasta valmisti useimpia maataloudessa käytettyjä työvälineitä. Uutuutena olivat polkupyörät ja höyrytraktorivetoiset aurat.
Charles Deeren 49-vuotisen johtajakauden aikana muodostettiin Deere & Company ja rekisteröitiin yhtymän peuramerkki. 1900-luvulle tultaessa kymmenkunta tehdasta valmisti useimpia maataloudessa käytettyjä työvälineitä. Uutuutena olivat polkupyörät ja höyrytraktorivetoiset aurat.
Deeren ensimmäisiä omia malleja olivat vuonna 1923 valmistunut John Deere D ja viisi vuotta myöhemmin esitelty pienempi GP (kuvassa). Molemmissa oli edeltäjänsä Waterloo Boyn tapaan kaksi makaavaa sylinteriä, joiden tilavuudet olivat 7,6 ja 5,1 litraa ja tehot 27 ja 20 hv. Myöhemmin sylinteritilavuudet kasvoivat lukemiin 8 206 ja  5 553 cm³, tehojen säilyessä entisellään. D-malli oli pisimpään markkinoilla pysynyt jenkkitraktori. Viimeiset kappaleet tehtiin vuonna 1953.
Deeren ensimmäisiä omia malleja olivat vuonna 1923 valmistunut John Deere D ja viisi vuotta myöhemmin esitelty pienempi GP (kuvassa). Molemmissa oli edeltäjänsä Waterloo Boyn tapaan kaksi makaavaa sylinteriä, joiden tilavuudet olivat 7,6 ja 5,1 litraa ja tehot 27 ja 20 hv. Myöhemmin sylinteritilavuudet kasvoivat lukemiin 8 206 ja 5 553 cm³, tehojen säilyessä entisellään. D-malli oli pisimpään markkinoilla pysynyt jenkkitraktori. Viimeiset kappaleet tehtiin vuonna 1953.
Waterloo Boy -traktoreiden valmistus alkoi vuonna 1912. Parhaiten myi viisi vuotta myöhemmin markkinoille tullut 2-vaihteinen N-malli. Seuraavana vuonna Waterloo Gasoline Engine Company fuusioitiin John Deereen. 2-sylinteristä 25 hv:n Waterloo Boy N:ää tehtiin vuoteen 1924 mennessä 21 392 kpl.
Waterloo Boy -traktoreiden valmistus alkoi vuonna 1912. Parhaiten myi viisi vuotta myöhemmin markkinoille tullut 2-vaihteinen N-malli. Seuraavana vuonna Waterloo Gasoline Engine Company fuusioitiin John Deereen. 2-sylinteristä 25 hv:n Waterloo Boy N:ää tehtiin vuoteen 1924 mennessä 21 392 kpl.
Makaavasylinteriset, kiehutusjäähdytteiset Waterloo Boy -maamoottorit alkoivat valloittaa maailmaa 1900-luvun alkupuolella. Suomeen niitä ei tuotu kovin runsaasti, mutta sitäkin paremmin tekivät kauppansa kopiot, joita muutama suomalaispaja valmisti. Oli valmistaja mikä tahansa, aina puhuttiin Waterloo-moottorista.
Makaavasylinteriset, kiehutusjäähdytteiset Waterloo Boy -maamoottorit alkoivat valloittaa maailmaa 1900-luvun alkupuolella. Suomeen niitä ei tuotu kovin runsaasti, mutta sitäkin paremmin tekivät kauppansa kopiot, joita muutama suomalaispaja valmisti. Oli valmistaja mikä tahansa, aina puhuttiin Waterloo-moottorista.
John Deeren ensimmäinen hinattava puimuri valmistui vuonna 1927. Kuvan pienemmässä mallissa oli 8 tai 10 jalan leikkuupöytä, suuremmassa JD No.2:ssa vaihtoehtoina oli 12 tai 16 jalan terä. Lisävarusteena sai apumoottorin. John Deeren puimurimallisto sai roiman vahvistuksen vuonna 1936, kun yhtymän haltuun siirtyi Caterpillarin puimurituotanto. Ensimmäiset pienemmät vetopuimurinsa JD teki vuonna 1939. Ajopuimureiden vuoro tuli kahdeksan vuotta  myöhemmin.
John Deeren ensimmäinen hinattava puimuri valmistui vuonna 1927. Kuvan pienemmässä mallissa oli 8 tai 10 jalan leikkuupöytä, suuremmassa JD No.2:ssa vaihtoehtoina oli 12 tai 16 jalan terä. Lisävarusteena sai apumoottorin. John Deeren puimurimallisto sai roiman vahvistuksen vuonna 1936, kun yhtymän haltuun siirtyi Caterpillarin puimurituotanto. Ensimmäiset pienemmät vetopuimurinsa JD teki vuonna 1939. Ajopuimureiden vuoro tuli kahdeksan vuotta myöhemmin.
Lamavuosista selvittyään John Deere esitteli 30-luvun puolessavälissä uuden A- ja B-malliston, joihin kumpaankin kuului puolenkymmentä erilaista versiota. Eroja oli lähinnä pyörissä sekä etu- ja taka-akseleissa. Suomeen ensimmäiset John Deeret tulivat vuonna 1936 Laborin maahantuomina. Kahdesta mallista suositummaksi nousi kuvan 16 hv:n BR. 25-hevosvoimaista AR-mallia myytiin paljon vähemmän.
Lamavuosista selvittyään John Deere esitteli 30-luvun puolessavälissä uuden A- ja B-malliston, joihin kumpaankin kuului puolenkymmentä erilaista versiota. Eroja oli lähinnä pyörissä sekä etu- ja taka-akseleissa. Suomeen ensimmäiset John Deeret tulivat vuonna 1936 Laborin maahantuomina. Kahdesta mallista suositummaksi nousi kuvan 16 hv:n BR. 25-hevosvoimaista AR-mallia myytiin paljon vähemmän.
Ensimmäisen dieseltraktorinsa JD esitteli vuonna 1949. Moottori oli edelleen 2-pyttyinen ja maakaavasylinterinen. Kuvan 830-malli oli viimeisen (1958–1960) 2-sylinterisen sarjan suurin kone. 7,7-litraisen moottorin teho on 64 hv/1 125 rpm.
Ensimmäisen dieseltraktorinsa JD esitteli vuonna 1949. Moottori oli edelleen 2-pyttyinen ja maakaavasylinterinen. Kuvan 830-malli oli viimeisen (1958–1960) 2-sylinterisen sarjan suurin kone. 7,7-litraisen moottorin teho on 64 hv/1 125 rpm.
Amerikkalaiset suuret Deeret uudistuivat vuonna 1972, jolloin 20-sarjan seuraajaksi tuli SG-turvaohjaamolla varustettu, uudelleen muotoiltu 30-mallisto. Lopullinen suurtraktorisarja käsitti kolme traktoria, joiden tehot olivat 118–180 hv. Power-shift-vaihteisto kuului edelleen valinnaisvarusteisiin, samoin hydrostaattinen neliveto. Sound Gard -ohjaamo oli tiivis ja hiljainen, mutta yksiovisena ohjaamo ei täyttänyt Suomen turvallisuusmääräyksiä, minkä vuoksi isojen JD-traktoreiden maahantuonti oli hankalaa.
Amerikkalaiset suuret Deeret uudistuivat vuonna 1972, jolloin 20-sarjan seuraajaksi tuli SG-turvaohjaamolla varustettu, uudelleen muotoiltu 30-mallisto. Lopullinen suurtraktorisarja käsitti kolme traktoria, joiden tehot olivat 118–180 hv. Power-shift-vaihteisto kuului edelleen valinnaisvarusteisiin, samoin hydrostaattinen neliveto. Sound Gard -ohjaamo oli tiivis ja hiljainen, mutta yksiovisena ohjaamo ei täyttänyt Suomen turvallisuusmääräyksiä, minkä vuoksi isojen JD-traktoreiden maahantuonti oli hankalaa.
Saksalaisen Lanzin ja John Deeren yhdistyminen alkoi vuonna 1956. Molemmat merkit olivat tuossa vaiheessa jo pahasti jäljessä sekä amerikkalaisiin että eurooppalaisiin kilpailijoihin verrattuna.  Vuoteen 1960 asti molemmat osapuolet jatkoivat entisten malliensa valmistusta. Ensimmäinen ulospäin näkyvä muutos oli Lanz-merkin muuttuminen muotoon John Deere Lanz ja värin vaihtuminen John Deeren sävyihin.
Saksalaisen Lanzin ja John Deeren yhdistyminen alkoi vuonna 1956. Molemmat merkit olivat tuossa vaiheessa jo pahasti jäljessä sekä amerikkalaisiin että eurooppalaisiin kilpailijoihin verrattuna. Vuoteen 1960 asti molemmat osapuolet jatkoivat entisten malliensa valmistusta. Ensimmäinen ulospäin näkyvä muutos oli Lanz-merkin muuttuminen muotoon John Deere Lanz ja värin vaihtuminen John Deeren sävyihin.
Saksalaismallit uudistuivat omaan tahtiinsa. Sekura-ohjaamot vaihtuivat amerikkalaisen SG:n tyyliin tehtyihin SG2-ohjaamoihin 1980-luvun alussa. Euroopassa luotettiin mekaaniseen etuvetoon, jonka teki ZF. Kallistamalla olka-akselia taaksepäin saatiin kääntösädettä pienennettyä, koska pyörät mahtuivat taittumaan osittain rungon alle. 100-hevosvoimainen JD 3140 oli seitsemän traktoria käsittäneen saksalaismalliston toiseksi suurin malli vuosina  1981–1987.
Saksalaismallit uudistuivat omaan tahtiinsa. Sekura-ohjaamot vaihtuivat amerikkalaisen SG:n tyyliin tehtyihin SG2-ohjaamoihin 1980-luvun alussa. Euroopassa luotettiin mekaaniseen etuvetoon, jonka teki ZF. Kallistamalla olka-akselia taaksepäin saatiin kääntösädettä pienennettyä, koska pyörät mahtuivat taittumaan osittain rungon alle. 100-hevosvoimainen JD 3140 oli seitsemän traktoria käsittäneen saksalaismalliston toiseksi suurin malli vuosina 1981–1987.
Vuonna 1960 esitellyt uudet amerikkalaiset ja saksalaiset mallistot aloittivat uuden aikakauden traktorihistoriassa. Kilpailijat seurasivat JD:n esimerkkiä muutaman vuoden viiveellä. Amerikkalaiseen sarjaan kuului viisi mallia teholuokissa 44–138 hv, saksalaiseen neljä mallia välillä 18–50 hv. Jenkki-Deeret osoittautuivat erinomaisiksi traktoreiksi, mutta parissa saksalaismallissa oli alkuun runsaasti ongelmia. Kummankin maan mallistot uusittiin jälleen vuosikymmenen puolivälissä. Amerikkalaisten suosikiksi nousi 100 hv:n JD 4020 (kuvassa), joka oli USA:n yleisin traktori 1960-luvulla. Sen sai tavallisella tai riviviljelymallisella etuakselilla, bensa-, nestekaasu- tai dieselmoottorilla ja myös power-shift-vaihteisto kuului valinnaisvarusteisiin.
Vuonna 1960 esitellyt uudet amerikkalaiset ja saksalaiset mallistot aloittivat uuden aikakauden traktorihistoriassa. Kilpailijat seurasivat JD:n esimerkkiä muutaman vuoden viiveellä. Amerikkalaiseen sarjaan kuului viisi mallia teholuokissa 44–138 hv, saksalaiseen neljä mallia välillä 18–50 hv. Jenkki-Deeret osoittautuivat erinomaisiksi traktoreiksi, mutta parissa saksalaismallissa oli alkuun runsaasti ongelmia. Kummankin maan mallistot uusittiin jälleen vuosikymmenen puolivälissä. Amerikkalaisten suosikiksi nousi 100 hv:n JD 4020 (kuvassa), joka oli USA:n yleisin traktori 1960-luvulla. Sen sai tavallisella tai riviviljelymallisella etuakselilla, bensa-, nestekaasu- tai dieselmoottorilla ja myös power-shift-vaihteisto kuului valinnaisvarusteisiin.
John Deere robottitraktoriprojekti aloitettiin vuonna 1997.  Tavoitteena oli kehittää turvallinen kone, joka osaa väistää  esteet ja tulla ajoissa tankkauspisteeseen. Projektin kokemuksia on hyödynnetty myynnissä olevien automaattiohjausjärjestel-mien kehityksessä.
John Deere robottitraktoriprojekti aloitettiin vuonna 1997. Tavoitteena oli kehittää turvallinen kone, joka osaa väistää esteet ja tulla ajoissa tankkauspisteeseen. Projektin kokemuksia on hyödynnetty myynnissä olevien automaattiohjausjärjestel-mien kehityksessä.
Suomessa suunniteltu kävelevän metsäkoneen prototyyppi on päässyt esille John Deeren paviljonkiin. Koneita valmistettiin kaksi kappaletta, joista toinen on esillä metsämuseo Lustossa.
Suomessa suunniteltu kävelevän metsäkoneen prototyyppi on päässyt esille John Deeren paviljonkiin. Koneita valmistettiin kaksi kappaletta, joista toinen on esillä metsämuseo Lustossa.
John Deere 745 -kaato- ja kasauskone on varustettu sirkkelinterällä, joka katkaisee halkaisijaltaan puolimetrisen rungon. Nostovoima riittää 4,5 tonnia painavalle puulle.
John Deere 745 -kaato- ja kasauskone on varustettu sirkkelinterällä, joka katkaisee halkaisijaltaan puolimetrisen rungon. Nostovoima riittää 4,5 tonnia painavalle puulle.
Kumiteloilla ja runko-ohjauksella varustettu 764 HSD -puskukone myllää työmaata vähemmän kuin perinteinen telakone. Siirtonopeus on 25 km/h. Samanlaisia teloja käytetään traktoreissa ja leikkuupuimureissa. (Kuva: John Deere)
Kumiteloilla ja runko-ohjauksella varustettu 764 HSD -puskukone myllää työmaata vähemmän kuin perinteinen telakone. Siirtonopeus on 25 km/h. Samanlaisia teloja käytetään traktoreissa ja leikkuupuimureissa. (Kuva: John Deere)
Eero Saarisen suunnittelema John Deeren hallintokeskus on voittanut monia arkkitehtuuripalkintoja. Pintamateriaali on maalaamatonta teräslevyä. (Kuva: John Deere)
Eero Saarisen suunnittelema John Deeren hallintokeskus on voittanut monia arkkitehtuuripalkintoja. Pintamateriaali on maalaamatonta teräslevyä. (Kuva: John Deere)
John Deere aloitti maarakennuskoneiden valmistuksen 1950-luvulla. JD 544 -kuormaimessa vuodelta 1966 on 6-sylinterinen ja 94-hevosvoimainen moottori. Työpaino on 7,5 tonnia.
John Deere aloitti maarakennuskoneiden valmistuksen 1950-luvulla. JD 544 -kuormaimessa vuodelta 1966 on 6-sylinterinen ja 94-hevosvoimainen moottori. Työpaino on 7,5 tonnia.
John Deere valmistaa kolmea tiehöylämallia, jotka ovat joko 4- tai 6-pyörävetoisia. Perusmallia käytetään mekaanisilla vivuilla.  GP-mallia ohjataan kyynärnojiin sijoitetuilla minivivuilla. Automatiikka pitää  lanan kallistuskulman aina vakiona.
John Deere valmistaa kolmea tiehöylämallia, jotka ovat joko 4- tai 6-pyörävetoisia. Perusmallia käytetään mekaanisilla vivuilla. GP-mallia ohjataan kyynärnojiin sijoitetuilla minivivuilla. Automatiikka pitää lanan kallistuskulman aina vakiona.
Waterloon traktoritehtaalla valmistetaan 170–560-hevosvoimaisia pyörä- ja telatraktoreita, moottoreita, ohjaamoja ja vaihteistoja. Kuvassa runko-ohjattu 9460R-traktori, jonka 13,6-litraisen moottorin teho on 460  hevosvoimaa.
Waterloon traktoritehtaalla valmistetaan 170–560-hevosvoimaisia pyörä- ja telatraktoreita, moottoreita, ohjaamoja ja vaihteistoja. Kuvassa runko-ohjattu 9460R-traktori, jonka 13,6-litraisen moottorin teho on 460 hevosvoimaa.

John Deere syntyi vuonna 1804 Vermontin Rutlandissa USA:ssa, lähellä Kanadan rajaa. Deeren isä oli englantilainen räätäli William Deere, jonka kohtalona oli kadota laivamatkan aikana vuonna 1808. Tarkoituksena oli noutaa kotimaasta perintö, mutta Sarah-vaimo sai turhaan odotella miestään takaisin.

Työkuntoiseksi vartuttuaan John elätti itsensä nahkurina. Hän yritti käydä jonkin aikaa Middlebury Collegea, mutta opinnot jäivät suppeiksi. Kapteeni Benjamin Lawrencen antamat sepänopit tuntuivat paljon mielekkäämmille. Deere kierteli ympäri Vermontia takoen viikatteita, hankoja ja muita käsityövälineitä sekä kengittäen hevosia.

Elo Vermontissa alkoi luonnonolosuhteiden ja muiden tekijöiden takia käydä tukalaksi, minkä seurauksena John Deere muutti vuonna 1836 Illinoisiin, minne hän perusti vaatimattoman pajan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Seuraavana vuonna Deere teki paikallisen sahan pihalla kuuluisan terälöytönsä. Farmarit käyttivät auroissaan valurautaisia suoria siipiä, jotka toimivat hiekkamaassa hyvin, mutta Mississipin laaksossa niillä kyntäminen ei onnistunut, koska maa oli siellä hyvin tarttuvaa. Deere takoi sheffield-teräksestä tehdyn raamisahanterän kappaleen koveraksi ja muotoili siitä auran siiven.

Keksintö toimi loistavasti, ja Deere sai jatkossa keskittyä kokonaan aurojen tekemiseen. Rahaakin tuli niin runsaasti, että vaimo ja viisi lasta pystyivät muuttamaan Vermontista Illinoisiin.

Neljän vuoden kuluttua auroja syntyi jo sadan kappaleen vuosivauhdilla. Vuosisadan puolivälissä edessä oli muutto Molineen, missä auroja alettiin tuottaa uudessa 130 neliön pajassa. Tuotanto kasvoi tuhansiin kappaleisiin vuodessa, mutta kysyntä vain kasvoi, maahan kun virtasi Euroopasta jatkuvasti uusia uudisraivaajia, joilta puuttuivat kunnolliset työvälineet.

Mukaan traktoribisneksiin

Vuonna 1868 muodostetun Deere Companyn tuotevalikoima kattoi vuosisadan lopussa kaiken, mitä tarvittiin hevosaikakauden maanmuokkauksessa, kylvössä ja kuljetuksessa. John Deere oli vuonna 1858 jättänyt enimmät firman johtotehtävät tuolloin 21-vuotiaalle pojalleen Charlesille. Hän itse keskittyi politiikkaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

John Deeren tuotemerkki, hyppäävä peura, rekisteröitiin 18 vuotta myöhemmin. Noihin aikoihin Deere Co. teki vuosittain keskimäärin 100 000 hevostyökonetta.

1900-luvun alkupuolella yhtymä alkoi tuottaa niitto- ja leikkuukoneita, itsesitojia, haravakoneita, pöyhimiä ja lannanlevittimiä. Polkupyörät olivat tuon ajan hittituotteita.

Deere oli valmistanut auroja höyrytraktoreihin jo 1800-luvun puolella, mutta itse traktoreihin firma ei tuolloin vielä paneutunut. Kilpailevilla amerikkalaisyrityksillä alkoi 1910-luvulla olla jo hyvinkin onnistuneita moottorivetäjiä, jolloin myös Deere alkoi kiinnostua alasta enemmän.

Parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Deere sai haltuunsa toimivan traktorin vuonna 1918 tapahtuneen yrityskaupan myötä. Saksalaisperäinen John Froelich oli vuonna 1892 rakentanut 1-sylinterisestä Van Duzen -kaasutinmoottorista ja vankasta alustasta traktorin, jota käytettiin puimakoneen pyöritykseen ja siirtelyyn.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Höyrytraktorit olivat toimivia laitteita, mutta tulipalon vaara oli niiden ympärillä jatkuva ja ne olivat työläitä käyttää. Froelichin traktori alkoi toimia hyvin. Sillä puitiin 52 päivän aikana 72 000 bushelia (25 372 hl) viljaa ilman suurempia ongelmia. Seuraavana vuonna Froelich perusti muutaman Iowan Waterloossa vaikuttavan bisnesmiehen kanssa Waterloo Gasoline Traction Engine Co -yhtiön jonka tarkoituksena oli aloittaa traktoreiden sarjatuotanto.

Tehdyksi ja myydyksi saatiin kaksi konetta, jotka kuitenkin palautettiin. Firma päätti jatkossa keskittyä maamoottoreihin, joilla oli kasvava kysyntä. Nimeksi muutettiin vuonna 1895 Waterloo Gasoline Engine Co. Tuossa vaiheessa enemmän traktoreista kiinnostunut John Froelich häipyi kuvioista. Hän toimi loppuelämänsä sijoitusneuvojana.

Waterloo Boy -moottoreita alettiin valmistaa suuremmissa määrin heti 1900-luvun alussa. Niiden saaman valtaisan suosion myötä uskaltauduttiin yrittämään taas traktorinkin valmistusta.

Ensimmäiset vuodesta 1912 lähtien tehdyt koneet olivat vielä yksittäisiä harjoitelmia, mutta vuonna 1914 esitellyssä Waterloo Boy L -mallissa oli päästy jo lopullisille linjoille. Moottori oli makaava 2-sylinterinen, vaihteita oli yksi eteen ja taakse. Vähennyspyörästössä oli avoin hammaspyörävälitys.

Noihin aikoihin USA:ssa myytiin noin 15 000 traktoria vuodessa. Viisi vuotta myöhemmin määrä oli yli 10-kertainen. Ensimmäisenä vuonna Waterloo Boy L:n valmistusmäärä oli 26 konetta. Seuraavaa R-mallia valmistettiin parhaimmillaan jo pari tuhatta vuodessa. Niitä laivattiin jonkun verran Eurooppaankin, Englannissa koneet myytiin Overtime-merkillä.

Viimeisimmässä ja eniten myydyssä N-mallissa oli isompi moottori ja 2-nopeuksinen voimansiirto, mutta omaan lukuunsa firma teki sitä vain vuoden ajan. Waterloo Gasoline Engine Co. siirtyi vuonna 1918 Deeren haltuun 2,35 miljoonalla dollarilla tehtaineen ja patentteineen.

”Johnny Popper” esittäytyy

Deere jatkoi Waterloo Boyn valmistusta vuoteen 1923 saakka, ainoa muutos oli uusi keltavihreä väri. Ensimmäinen oma malli John Deere D oli olemukseltaan jo nykytraktorin kaltainen. Moottori oli edelleen sama poikittainen makaava 2-sylinterinen, mutta sylinterikannet osoittivat nyt eteenpäin. Voimansiirtokin oli pitkälti samanlainen, avoin vähennyspyörästö oli vain vaihtunut suljettuun ketjuvetoon.

Kaikki John Deeren traktorit tehtiin pitkälti samalla kaavalla aina 1950-luvulle asti. D-malli ei pystynyt minkäänlaiseen hintakilpailuun Fordsonin kanssa, mutta JD oli vahvempi, laadukkaampi ja paremmin varustettu, voimanottoakselinkin sai lisävarusteena. Valmistusohjelmassa John Deere D pysyi seuraavat 30 vuotta, toki pieni muutoksin.

1930-luvulla suurin osa amerikkalaisista traktoreista oli 4-sylinterisiä, olipa joukossa 6-pyttyisiäkin koneita. Deere oli kuitenkin vankasti 2-sylinteristen kannalla, niissä kun oli vähemmän osia ja ne voitiin siksi tehdä vahvemmiksi. Kun kilpailijat alkoivat levittää huhuja Deereen tulevista useampisylinterisistä moottoreista, julkaisi yhtymä vuonna 1937 oikein lehti-ilmoitusten sarja otsikolla: ”Nelisylinterinen moottori, ei sinun elinaikanasi!”

Useimmat Deeren omistajat olivat samaa mieltä. Heille riitti tuttu ”Johnny Popper” (Popottaja-Jussi), kuten merkin lempinimi kuului.

Toinen Deeren pitkään vastustama keksintö oli dieselmoottori, suurin osa amerikkalaisista traktorimiehistäkin oli yleisesti kaasutinmoottorin kannalla vielä 1950-luvun puolella. John Deeren ensimmäinen dieselmalli R esiteltiin vuonna 1949. Makaavista sylintereistä ei vieläkään luovuttu, ei myöskään poikittaisesta asennosta. Käynnistymään 6,8-litrainen ja 48-hevosvoimainen kone saatiin pienellä bensamoottorilla.

Yritysfuusion myötä markkinajohtoon

John Deeren traktorit poikkesivat 1950-luvun puolivälissä melko paljon kilpailijoistaan, mutta muutkin jenkkivalmistajat olivat tuohon aikaan vielä melko vanhakantaisia esimerkiksi brittiläiseen tuotantoon verrattuna.

Saksalainen Lanz muistutti monessa asiassa John Deereä. Sekin oli ikivanha merkki, joka kantoi samanlaista kansallismerkin mainetta. Lanz teki vieläkin 1-sylinterisiä ja hidaskierroksisia 2-tahtidieseleitä, jotka tuolloin saatiin pyörimään jo ilman puhalluslamppuja. Muut saksalaisvalmistajat olivat mitenkuten selvinneet 1940-luvun lopun aloitushankaluuksista, mutta Lanzin toipuminen kesti kauemmin.

Pelastajaksi tuli John Deere, joka vuonna 1956 sai haltuunsa osan huonossa jamassa olevasta yhtiöstä. Lopullinen fuusio tapahtui vuonna 1960. Suurista jenkkivalmistajista Deere laajensi toimintojaan viimeisenä Euroopan puolelle. Molemmat tehtaat esittelivät uudet mallinsa 1960-luvun alkaessa.

Saksalaiset eivät ensimmäisessä sarjassaan oikein onnistuneet, mutta amerikkalaiset sitäkin paremmin. Kun pahimman kilpailijan, IH:n, 1950-luvun lopun uusi Farmall-mallisto meni vielä pahasti poskelleen, siirtyi JD uusilla traktoreillaan vuosikymmeniä pitämältään kakkospaikalta ykköseksi, missä se on pysynyt siitä lähtien.

Deeren 10-sarja uudistui 20-sarjaksi vuosikymmenen puolivälissä. Muotoilu ja perustekniikka pysyivät kuitenkin pitkälti samana. Myös saksalainen mallisto uusittiin, missä onnistuttiin tällä kertaa paremmin.

Seuraavan kerran uudennäköisiä traktoreita nähtiin 1970-luvun alussa, jolloin tulivat pyöreälinjaiset amerikkalaiset 30-sarjan traktorit. Toinen ulospäin näkyvä uutuus oli omaperäisesti muotoiltu SG-ohjaamo.

Deere oli ja pysyi Amerikan ykkösmerkkinä, mutta Euroopassa yleistyminen oli hitaampaa. Näin oli tilanne jopa Länsi-Saksassa, jossa markkinointi oli varmasti kunnossa. Suomessa John Deere tuli kunnolla saataville vasta 1980-luvulla, siihen asti merkkiä oli myyty enimmäkseen Etelä- ja Länsi-Suomeen ja sinnekin harvakseltaan.

Nykyään John Deeren laukkaava peura ja keltavihreät traktorit, puimurit, silppurit, paalaimet – ylipäätään kaikki JD-maatalouskoneet – ovat yleinen näky lähes kaikkialla maailmassa. Tekniikassa John Deere on ollut viimeiset 50 vuotta edelläkävijä, jossain vaiheessa jopa turhankin edellä, mutta monet rohkeat uudistuksen ovat lopulta yleistyneet. Laukkaava peura on pitänyt kilpailijatkin vauhdissa. n

John Deere on parhaiten tunnettu traktorinvalmistajana, vaikka yhtiö valmistaa koneita puskutraktoreista työnnettäviin ruohonleikkureihin. Nykyisin John Deere on yksi maailman suurimpia yrityksiä, joka työllistää yhteensä 60 000 henkeä viidellä eri mantereella. Suomessa John Deeren Joensuun-tehdas valmistaa metsäkoneita.

Uolevi Oristo

John Deeren tuotevalikoima on 175 vuoden aikana laajentunut maatalouskoneista maarakennus- ja metsäkoneisiin, moottoreihin ja voimansiirtolaitteisiin sekä ympäristön ja viheralueiden hoitokalustoon, jota myydään niin kuluttajille kuin yrityksillekin.

Maatalouskoneiden osuus liikevaihdosta on edelleen yli 50 prosenttia, maarakennus- ja metsäkoneet tuovat liikevaihdosta reilut 20 prosenttia.

Vuodesta 1912 lähtien pörssiyhtiö

John Deere on pyrkinyt koko ajan kasvamaan nopeasti, minkä vuoksi yritys on tarvinnut alusta alkaen sijoittajia osakkaiksi. Yhtiön nimi vaihteli 1800-luvulla erilaisten osakasjärjestelyjen vuoksi useasti. Omistuspohja laajentui merkittävästi vasta, kun ensimmäiset Deeren osakkeet myytiin New Yorkin pörssissä vuonna 1911. Pörssiyhtiö Deere & Company perustettiin seuraavana vuonna.

Nykyisin yhdelläkään taholla ei ole viittä prosenttia suurempaa nurkkaa Deerestä. Suvun edustajat pysyivät yhtiön johdossa aina vuoteen 1981 asti. Noin 80 prosenttia yhtiön omistajista on eläkevakuutusyhtiöitä ja muita institutionaalisia sijoittajia.

Deere & Company on ollut turvallinen sijoitus ja varma osingonmaksaja. Viimeisin tappiollinen vuosi oli 2009, jolloin konevalmistus sukelsi rajusti. Vuoden 2012 aikana yhtiön tulos on kehittynyt erittäin hyvin. Ensi vuonna maatalouskoneiden kysynnän ennustetaan pysyvän nykyisellä tasolla ja metsä- ja maarakennuskoneiden myynnin odotetaan kasvavan lievästi.

Yrityksen vuositasolla laskettu liikevaihto on 31.10.2012 päättyneellä vuosineljänneksellä 36,157 miljardia dollaria, euroissa laskettuna 27,47 miljardia eli noin puolet Suomen valtion menoarviosta.

Kansainvälistyminen alkoi vasta 1950-luvulla

John Deere on 175-vuotisen historiansa ajan ollut erittäin vahva kotimarkkinoillaan. USA:ssa sen markkinaosuus on traktoreissa ja puimureissa yli 50 prosenttia. Kasvua onkin haettava uusista alueista ja tuotteista, koska perinteisillä kotimarkkinoilla kasvun rajat ovat tulleet vastaan.

Vienti alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta todellinen kansainvälistyminen vasta vuonna 1956. John Deeren koneita myydään tällä hetkellä 140 maassa.

John Deere on kasvanut sekä yritysostoin että laajentumalla. Tällä vuosituhannella tehdyt merkittävimmät investoinnit ovat kohdistuneet traktoritehtaisiin Intiassa ja Etelä-Amerikassa sekä Venäjälle rakennettuun maanmuokkaus- ja kylvökonetehtaaseen. Deere & Companyllä on 58 tehdasta ympäri maailmaa.

John Deerellä on myös oma rahoitusyhtiö, joka rahoittaa joka toisen USA:ssa tehdyn JD-kaupan. Valmistajan oman rahoitusyhtiön on ulkopuolista rahoittajaa helpompi arvioida vakuutena olevan koneen hintakehitys. Toisaalta toimintatapa kertoo, että asiakasyritysten kannattavuus ei ole niin hyvä, että muut rahoittajat olisivat halukkaita veriseen kilpailuun.

Maatalous Deeren selkäranka

John Deere on todellinen maatalouskoneiden ”full liner”, joka valmistaa traktoreiden lisäksi sadonkorjuukoneita, kylvö- ja muokkauskoneita, kasvinsuojeluruiskuja sekä sadetuslaitteistoja.

Uusien R-sarjan traktoreiden tärkeimmät markkina-alueet ovat Eurooppa ja USA. Myös Venäjän ja sen naapureiden markkinat kasvavat nopeasti. Tällä hetkellä John Deere on monessa maassa eniten myyty traktori.

Meikäläisittäin katsottuna pienten, alle 100 hv:n traktoreiden valmistusmäärät ovat valtavia: pelkästään Intiassa myydään yli

200 000 traktoria, joista suurin osa on tosin yksiakselisia ”sarvitraktoreita”.

Pienten nelipyöräisten traktoreiden käyttökohteet – ja myös asiakkaiden investointihalu sekä -kyky – vaihtelevat eri alueilla paljon. Euroopan ja Amerikan päätoimiset viljelijät haluavat mukavamman ja teknisesti monipuolisemman traktorin kuin kehittyvien maiden talonpojat. Intiassa tehtyjä ”peruskoneita” kaupataan kuitenkin myös USA:n harrastelijaviljelijöille, jotka hankkivat tilalleen mieluummin uuden ja kauniisti kiiltävän pikkujontikan kuin navetan takana haalistuneen käytetyn traktorin.

Sadonkorjuukoneiden valikoimaan kuuluu puimureiden ja ajosilppureiden lisäksi muun muassa puuvillankorjuukoneita.

Suurikin yritys tarvitsee liittolaisia

Maarakennus- ja metsäkoneet kuuluvat samaan tuoteryhmään, joka muodostaa yli 20 prosenttia John Deeren liikevaihdosta. John Deere maarakennus- ja metsäkonedivisioona on perustettu 1950 luvun puolivälissä, ensimmäiset jälleenmyyjät aloittivat vuosien 1957 ja 1958 vaihteessa. Maarakennuskoneiden juuret ovat vuonna 1947 Iowan Dubuqueen perustetussa tehtaassa, jossa alettiin valmistaa tela-alustaista M-traktorimallia sekä puskulevyllä varustettua CM-rinnakkaismallia.

Nykyäänkin Dubuque on John Deeren maarakennus- ja metsäryhmän kotipaikka, johon myynnin tukitoimet ja markkinointi on keskitetty. Dubuquessa valmistetaan puskukoneita, telakuormaimia, liuku-ohjattuja kuormaimia sekä kaivurikuormaimia. Samassa tehtaassa valmistetaan myös kokorunkomenetelmän tela-alustaisia kaato-, kasaus- ja kuormauskoneita sekä harvestereita.

Dumppereita, juontokoneita ja pyöräkuormaimia valmistetaan Davenportin-tehtaalla.

John Deere ja Hitachi perustivat vuonna 1998 Deere-Hitachi Specialty Products (DHSP) yhteisyrityksen, joka valmistaa tela-alustaisia kaivu- ja metsäkoneita Kanadassa ja Meksikossa. Pienet kaivukoneet tehdään Meksikon Saltillossa.

Eteläafrikkalainen Bell ja John Deere liittoutuivat vuonna 1999. Yhteistyö syveni vuonna 2005, kun yritykset aloittivat ensimmäisen dumpperimallin valmistuksen Davenportissa.

John Deere osti Timberjackin metsäkoneet vuonna 2000. Amerikkalainen Timberjack oli sitä ennen hankkinut FMG:n, johon oli niputettu muun muassa Kockumsin ja Lokomon metsäkoneet. Suomalaisten onneksi Deere & Company keskitti pohjoismaisen puutavaralajimenetelmän koneiden valmistuksen Joensuun-tehtaalle.

Moottoreita myös muille valmistajille

Deerestä tuli traktorivalmistuksen seurauksena myös moottorivalmistaja. Päätehdas on traktoritehtaan yhteydessä Waterloossa, muita valmistuspaikkoja ovat Ranskan Sarin, Meksikon Toreon, Intian Pune sekä Rosario Argentiinassa.

Ensimmäiset dieselmoottorit tehtiin vuonna 1949. Oman konevalmistuksen lisäksi Jonh Deere Power Systems kauppaa voimanlähteitä myös muille konevalmistajille. Kaikkiaan dieselmoottoreita on valmistettu yli viisi miljoona kappaletta. Tehoalue on nykyään 36–448 kilowattiin (49–600 hv).

Ympäristönhoitokoneita yrityksille ja kuluttajille

John Deere alkoi panostaa ruohonleikkuu- ja golfkenttien koneisiin jo 1960-luvulla. Merkittävin yhteistyökumppani on japanilainen Yamarin. Ruohonleikkureiden lisäksi on JD on hyödyntänyt brändiään ja myyntiverkostoaan valmistuttamalla työkaluja, tarvikkeita sekä pien- ja työkoneita, joita on markkinoitu John Deeren nimellä.

Viheralueiden ja golfkenttien hoitoon tullaan jatkossa panostamaan entistä enemmän. Sähkökoneet yleistyvät akkutekniikan kehittymisen ansiosta. Sähköllä voidaan korvata myös hydrauliikkaa, jolloin öljyvuotojen riski pienenee.

John Deere valmisti myös moottorikelkkoja vuosina 1971–1984. Kelkan mainoslause ”Nothing Runs Like a Deere” on elänyt pidempään kuin kelkkatuotanto.

Deere valmistaa kuitenkin edelleen erittäin suosittuja Terra Gator -lavamönkijöitä. Mallistossa on koneita niin harrastajien kuin ammattilaistenkin käyttöön.

Kehityksen kärjessä

John Deere hakee uutta liiketoimintaa uusiutuvan energian tuotantoon tarkoitetuista koneista, paikkatiedon hyödyntämisestä ja automaatiosta. Paikkatieto- eli GPS-signaalin käyttö on USA:ssa arkipäivää. John Deere on tähän mennessä valmistanut yli

100 000 traktoria, joissa on joko täydellinen automaattiohjaus tai ainakin valmius sen käyttöön

(KV 7/2012).

Vesi on niukka luonnonvara, jonka hyödyntämiseen ja vesivarojen tuhlaamisen vähentämiseen panostetaan lähitulevaisuudessa paljon. Myös John Deere kehittelee uutta Water Management -tuotealuetta, joka keskittyy kastelujärjestelmiin. n

Deere & Company esitteli juhlavuotensa kunniaksi toimintaansa kansainvälisille toimittajaryhmille. Tutustuimme pääkonttorin sekä museo- ja näyttelytilojen lisäksi tuotekehitykseen ja kolmeen tehtaaseen.

Uolevi Oristo

Deeren USA:n toiminnot ovat keskittyneet yrityksen syntysijoille Iowan ja Illinoisin osavaltioihin, jotka ovat edelleenkin vahvoja maatalousalueita. Deere & Companyn pääkonttori sijaitsee Molinessa, minne John Deere siirsi yhtiönsä toiminnan vuonna 1848.

Molinessa sijaitsee myöskin puimuritehdas, joka viettää ensi vuonna satavuotisjuhliaan. Vuonna 1913 perustettua tehdasta on laajennettu useaan otteeseen. Puimakoneiden ja hinattavien puimureiden valmistus alkoi vuonna 1927 ja ensimmäinen ajopuimuri valmistui vuonna 1947. Nykyisin puimuritehdas työllistää noin 2 000 henkeä. Puolet tehtaan tuotannosta menee vientiin, jonka tärkeimpiä kohteita ovat Kanada, Australia, Brasilia, Venäjä ja Saksa.

Waterloon traktoritehdas siirtyi John Deerelle vuonna 1918, kun Deere & Co osti Waterloo Gasoline Enginen. Suuret, 170–560-hevosvoimaiset John Deere -traktorit valmistetaan edelleenkin samassa paikassa. Waterloossa sijaitsee myös moottori-, ohjaamo- ja voimansiirtotehtaat, jotka toimittavat komponentteja myös yhtiön muihin tehtaisiin.

Des Moinesin kaupungissa sijaitseva tehdas valmistaa muokkaus- ja puuvillankorjuukoneita. Tehdas on alunperin toisen maailmansodan aikainen ammustehdas, jonka Deere osti vuonna 1947. n

Amerikkalaisen ja eurooppalaisen yrityskulttuurin erot ovat yllättävän suuria. Mielestäni jopa Deeren Saksassa tai Suomessa sijaitsevat tehtaat muistuttavat enemmän muita eurooppalaisia yrityksiä kuin emoyhtiön tuotantolaitoksia.

Deeren USA:n tehdaskiinteistöt ja toimistot ovat hyvin tarkoituksenmukaisia: tiilisiä ruukinseiniä ei näkynyt, mutta ei myöskään lasikattoisia uusia tuotantolaitoksia. Monissa rakennuksissa on tehty alunperin sotatarvikkeita. Yhdysvaltojen sotatarviketeollisuus ratkaisi liittoutuneiden voiton toisessa maailmansodassa. Keskilänteen perustettiin monta tarviketehdasta, koska ne olivat japanilaisten laivoista toimivien pommikoneiden ulottumattomista.

Samalla yhteiskunnan työkulttuuri muuttui, koska työntekijöiksi palkattiin runsaasti naisia.

Nykyisinkin heitä on Deere & Companyn USA:n tehtaiden kokoonpanolinjan työntekijöistä

40 prosenttia.

Amerikassa tuntipalkkaisten tehdastyöntekijöiden ja kuukausipalkkaisten valkokaulustyöläisten määrä kerrotaan yleensä erikseen. Pukeutumiserot pistivät silmään, sillä kokoonpanolinjan työntekijät olivat pukeutuneet farkkuihin ja T-paitaan, eivätkä firman haalareihin. Asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa työskentelevät toimihenkilöt kulkivat puolestaan kaikki samanlaisessa puuvillahousut ja paita -univormussa. Pukumiehiä löytyy vasta varsinaiselta bisnestasolta.

Työtä tehdään vauhdilla ja ainakin ulospäin rennolla meiningillä, varsinkin vanhemmat työntekijät tervehtivät vierailijoita iloisesti. Päivittäinen työaika on pitempi kuin meillä ja myös sosiaaliturva on heikompi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, työntekijät tuntuvat olevan erittäin sitoutuneita työnantajaansa. Yritteliäisyyden arvostus tuntuu myös palkkatyötä tekevien henkilöiden asenteessa: ahkeruutta, sitoutumista ja omaa työtä arvostetaan.

”Teemme tässä tehtaassa maailman hienoimpia traktoreita. Tiedän mistä puhun, sillä aloitin täällä 50 vuotta sitten tultuani armeijasta. John Deere on hieno yhtiö”, vakuutteli tehdaskierroksella oppaanamme toiminut eläkeläinen Joe.

 

Uolevi Oristo

 

Avaa artikkelin PDF