Pillarikauppaa 70 vuotta - Suomen pitkäaikaisin maahantuontiedustus

Autola Oy:n aloittaessa Caterpillarin maahantuontia 70 vuotta sitten rajoittui tuotevalikoima käytännössä kolmeen malliin. Asiakaskunta oli lähes yhtä suppea. Ostoon oikeuttavia tuontilisenssejä eivät aluksi saaneet kuin voimayhtiöt, kaivokset ja Pellonraivaus Oy.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Caterpillar D8 edusti 50-luvulla raivaustraktoreiden järeintä luokkaa. Koneen normaali työpaino puskulevyn ja tähän aikaan lähes vakiovarustuksena olleen Hysterin vinssin kanssa oli noin 30 tonnia. Pellonraivaus Oy omisti näitä useita kappaleita ja koneita käytettiin paljon sekä uudismaan raivauksessa että metsäautoteiden teossa.
Caterpillar D8 edusti 50-luvulla raivaustraktoreiden järeintä luokkaa. Koneen normaali työpaino puskulevyn ja tähän aikaan lähes vakiovarustuksena olleen Hysterin vinssin kanssa oli noin 30 tonnia. Pellonraivaus Oy omisti näitä useita kappaleita ja koneita käytettiin paljon sekä uudismaan raivauksessa että metsäautoteiden teossa.
Telakuormaaja oli 50-luvulla todellinen monitoimikone, jolla lastattiin, tasoitettiin ja tarvittaessa tehtiin jopa perustuskaivantoja. Kuva on Witraktorin toimipaikan pihalla Seutulassa järjestetystä näytöksestä vuonna 1958. CAT 955 oli keskimmäinen kolmesta eri kokoisesta telakuormaajasta ja aikanaan erittäin suosittu malli. Konetta ajaa asentaja ja näytöskuljettaja Jorma Viitapohja.
Telakuormaaja oli 50-luvulla todellinen monitoimikone, jolla lastattiin, tasoitettiin ja tarvittaessa tehtiin jopa perustuskaivantoja. Kuva on Witraktorin toimipaikan pihalla Seutulassa järjestetystä näytöksestä vuonna 1958. CAT 955 oli keskimmäinen kolmesta eri kokoisesta telakuormaajasta ja aikanaan erittäin suosittu malli. Konetta ajaa asentaja ja näytöskuljettaja Jorma Viitapohja.
Koulutuksen avuksi otettiin 50-luvulla jopa sarjakuvat ja Caterpillar julkaisi eri konetyypeistään sekä käyttöön että huoltoon opastavia sarjakuvavihkosia, jotka sitten käännettiin kunkin kohdemaan kielelle. Sarjakuvaoppaita tehtiin 60-luvun puoliväliin saakka. Yllä esimerkkinä ote vuonna 1964 julkaistusta uuden CAT D7E -puskukoneen kuljettajan oppaasta.
Koulutuksen avuksi otettiin 50-luvulla jopa sarjakuvat ja Caterpillar julkaisi eri konetyypeistään sekä käyttöön että huoltoon opastavia sarjakuvavihkosia, jotka sitten käännettiin kunkin kohdemaan kielelle. Sarjakuvaoppaita tehtiin 60-luvun puoliväliin saakka. Yllä esimerkkinä ote vuonna 1964 julkaistusta uuden CAT D7E -puskukoneen kuljettajan oppaasta.
Koulutuksen avuksi otettiin 50-luvulla jopa sarjakuvat ja Caterpillar julkaisi eri konetyypeistään sekä käyttöön että huoltoon opastavia sarjakuvavihkosia, jotka sitten käännettiin kunkin kohdemaan kielelle. Sarjakuvaoppaita tehtiin 60-luvun puoliväliin saakka. Yllä esimerkkinä ote vuonna 1964 julkaistusta uuden CAT D7E -puskukoneen kuljettajan oppaasta.
Koulutuksen avuksi otettiin 50-luvulla jopa sarjakuvat ja Caterpillar julkaisi eri konetyypeistään sekä käyttöön että huoltoon opastavia sarjakuvavihkosia, jotka sitten käännettiin kunkin kohdemaan kielelle. Sarjakuvaoppaita tehtiin 60-luvun puoliväliin saakka. Yllä esimerkkinä ote vuonna 1964 julkaistusta uuden CAT D7E -puskukoneen kuljettajan oppaasta.
Talvinen huoltotyö menossa Sammaljoella vuonna 1961. Isotalo & Kumppaneiden CAT D7:n telarunko saa parhaillaan uutta hitsisaumaa. Vieressä olevaan vetokoteloon on jo tehty täytehitsaukset. Isotkin korjaukset tehtiin yleensä työmaalla tai asiakkaan luona säästä ja vuodenajasta riippumatta. Kuljetuskalustoa suurten koneiden siirtoihin oli vähän, joten konetta ei yleensä siirretty korjaamolle kesken työn. Korjaajan eli piirihuoltomiehen oli lähdettävä koneen luokse.
Talvinen huoltotyö menossa Sammaljoella vuonna 1961. Isotalo & Kumppaneiden CAT D7:n telarunko saa parhaillaan uutta hitsisaumaa. Vieressä olevaan vetokoteloon on jo tehty täytehitsaukset. Isotkin korjaukset tehtiin yleensä työmaalla tai asiakkaan luona säästä ja vuodenajasta riippumatta. Kuljetuskalustoa suurten koneiden siirtoihin oli vähän, joten konetta ei yleensä siirretty korjaamolle kesken työn. Korjaajan eli piirihuoltomiehen oli lähdettävä koneen luokse.
Witraktorin ensimmäinen varsinainen korjaamorakennus sijaitsi Helsingissä Pitäjänmäellä. Pian havaittiin, että Pohjois-Suomen suurten työmaiden takia sikäläinen konekanta vaatii toisen korjaamon perustamisen Rovaniemelle. Se valmistui 1957. Samaan aikaan Witraktor rakennutti uudet toimitilat myös pääkonttoria ja  pääkaupunkiseudun korjaamoa varten Seutulaan Tuusulantien varteen. Korjaamotilat suunniteltiin Caterpillarilta saatujen ohjeiden mukaisesti ja rakennus otettiin käyttöön 1958. Kuvassa Rovaniemen korjaamohalli vuonna 1962, etualalla voimayhtiölle kuuluva CAT D4.
Witraktorin ensimmäinen varsinainen korjaamorakennus sijaitsi Helsingissä Pitäjänmäellä. Pian havaittiin, että Pohjois-Suomen suurten työmaiden takia sikäläinen konekanta vaatii toisen korjaamon perustamisen Rovaniemelle. Se valmistui 1957. Samaan aikaan Witraktor rakennutti uudet toimitilat myös pääkonttoria ja pääkaupunkiseudun korjaamoa varten Seutulaan Tuusulantien varteen. Korjaamotilat suunniteltiin Caterpillarilta saatujen ohjeiden mukaisesti ja rakennus otettiin käyttöön 1958. Kuvassa Rovaniemen korjaamohalli vuonna 1962, etualalla voimayhtiölle kuuluva CAT D4.
Cat 933 G oli mallisarjansa uusin tulokas vuonna 1966. Telakuormaajien aika oli kuitenkin pian päättymässä. Seuraavan vuosikymmenen alkaessa pyöräkuormaajat ja hydrauliset kaivinkoneet ottivat telakuormaajien paikan työmailla.
Cat 933 G oli mallisarjansa uusin tulokas vuonna 1966. Telakuormaajien aika oli kuitenkin pian päättymässä. Seuraavan vuosikymmenen alkaessa pyöräkuormaajat ja hydrauliset kaivinkoneet ottivat telakuormaajien paikan työmailla.
Jorma Viitapohja tarkastaa Caterpillar 966 B -pyöräkuormaimen öljytilannetta Hallan sahalla Kotkassa vuonna 1968. Myöhemmin 80-luvun taitteessa Caterpillar toi uutena palvelumuotona öljyröntgenin, jonka avulla koneen voimansiirron komponenttien alkavat vauriot voitiin havaita öljyssä olevista metallihiukkasista.
Jorma Viitapohja tarkastaa Caterpillar 966 B -pyöräkuormaimen öljytilannetta Hallan sahalla Kotkassa vuonna 1968. Myöhemmin 80-luvun taitteessa Caterpillar toi uutena palvelumuotona öljyröntgenin, jonka avulla koneen voimansiirron komponenttien alkavat vauriot voitiin havaita öljyssä olevista metallihiukkasista.
Koulutus oli varsinkin 50- ja 60-luvuilla tärkeä osa maahantuojan toimintaa, sillä konetekniikka kehittyi hyvin nopeasti. Ensin märkälevykytkimen käyttöönotto 50-luvulla ja sen jälkeen power shift -vaihteiston tulo 60-luvun alussa olivat isoja muutoksia aikaisempaan verrattuna. Valmistajan etu oli tietysti myös se, että koneiden käyttäjät osasivat käyttää koneita oikein ja kuljettajakoulutusta oli tarjottava jatkuvasti. Kuvassa Caterpillar 933 Traxcavator -telakuormaajan ympärille ryhmittyneenä myynnin ja huollon väkeä.
Koulutus oli varsinkin 50- ja 60-luvuilla tärkeä osa maahantuojan toimintaa, sillä konetekniikka kehittyi hyvin nopeasti. Ensin märkälevykytkimen käyttöönotto 50-luvulla ja sen jälkeen power shift -vaihteiston tulo 60-luvun alussa olivat isoja muutoksia aikaisempaan verrattuna. Valmistajan etu oli tietysti myös se, että koneiden käyttäjät osasivat käyttää koneita oikein ja kuljettajakoulutusta oli tarjottava jatkuvasti. Kuvassa Caterpillar 933 Traxcavator -telakuormaajan ympärille ryhmittyneenä myynnin ja huollon väkeä.

Caterpillarin maahantuonti on pysynyt 70 vuotta käytännössä samalla yrityksellä. Maahantuojan nimi tosin on matkan varrella vaihtunut, sillä Autolan koneosastosta muodostettiin vuonna 1956 Oy Witraktor Ab. Se puolestaan sulautettiin myöhemmin Wihuri-yhtymään. Nykyisin Witraktor on osa Wihuri-konsernin tekninen Kauppa -toimialaa.

Caterpillarin maahantuonti Suomeen käynnistyi sodan jälkeen vuonna 1947, kun helsinkiläinen Autola Oy teki Caterpillar Tractor Companyn kanssa sopimuksen jälleenmyynnin hoitamisesta yksinoikeudella Suomessa. Autola oli vuonna 1922 perustettu autojen ja autoalan tarvikkeiden maahantuontia ja kauppaa harjoittanut yritys, jonka tunnetuin edustus oli pitkään ollut amerikkalainen Packard-automerkki. Vuodesta 1950 alkaen Autolalla oli hallussaan myös Volkswagenin edustus.

Autolassa oltiin tekemisessä pääasiassa amerikkalaisten päämiesten kanssa. Osittain tästä syystä Caterpillar oli tullut yrityksenä tutuksi Autolan johdolle ja siellä oltiin hyvin kiinnostuneita päästä myymään Caterpillarin koneita. Jo 30-luvulla tämä asia oli tehty tiettäväksi Caterpillarin tehtaan edustajille.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suomessa oli jo ennen sotia ollut useitakin yrityksiä edustamassa Caterpillaria. Ensimmäisenä oli O.Y. Agros Hangosta, jonka tiedetään ainakin mainostaneen Caterpillarin edeltäjäyhtiön Holtin telatraktoreita 20-luvun alussa, mutta epäselvää on, tuottivatko myyntiponnistelut tulosta. Kolmekymmenluvulla Osakeyhtiö Ekströmin Koneliike edusti Caterpillaria, mutta yrityksen silloisen vetäjän sairastuminen keskeytti toiminnan.

Suomi osti toistasataa Caterpillaria ylijäämävarastosta

Sodan jälkeen tuotiin Suomeen lukuisia käytettyjä Caterpillareita liittoutuneiden ylijäämävarastosta ennen kuin varsinainen maahantuonti pääsi alkamaan. Normandian maihinnousun aikana ja sen jälkeen Eurooppaan laivattuja koneita oli tarjolla Länsi-Euroopan satamissa tuhansia.

Nämä koneet olivat Suomelle äärimmäisen tärkeitä, sillä maan taloustilanne oli ajoittain lähes toivoton eikä uusien koneiden osto olisi siinä tilanteessa ollut mahdollista. Suomeen ostettiin ylijäämävarastosta satoja koneita, mikä oli varsin huomattava määrä. Caterpillarin valmistamia koneita oli kevääseen 1947 mennessä saapunut 126 kappaletta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Myös yksi tehdasuusi Caterpillar-traktori tuli heti sodan päätyttyä 1945. Sen ostajana olleen kartanon tuleva nuori isäntä oli opiskellut ruotsalaisessa maatalousalan oppilaitoksessa ja tilannut koneen ruotsalaiselta edustajalta.

Maahantuonnista käytiin kisaa

Sodan jälkeen Caterpillar halusi järjestää myyntinsä Suomessa mahdollisimman tehokkaasti. Edustuksen päätyminen Autolalle ei ollut kuitenkaan mikään itsestään selvä asia. Myös muita vaihtoehtoja mietittiin ja yksi tärkeä ehdokas oli maataloustuotteiden kauppaan keskittynyt Labor. Todettakoon, että vielä toiseen maailmansotaan saakka Caterpillar-traktoreita käytettiin pääasiassa maa- ja metsätaloudessa.

Kerrotaan, että Caterpillarin e- dustajana maahantuojaehdokkaina oleviin yrityksiin kävi tutustumassa Ruotsin myyntikonttorissa työskennellyt ja tässä asiassa tärkeää vaikutusvaltaa käyttänyt piiriedustaja Oscar von Seeger. Hän oli tutustumassa Laborin varastotiloihin mukanaan Autolan toimitusjohtaja Arvo Aalto, joka huomasi varaston hyllyjen epäsiisteyden ja vetäisi sormellaan juovan paksuun pölykerrokseen. ”Tämänkö pölypeiton alle Caterpillarin osat vastedes varastoidaan”, Aalto kysyi. ”Eipä totta vie varastoida”, von Seeger vastasi ja edustuksen kohtalo taisi olla sillä erää selvä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Sodan päätyttyä ajat olivat taloudellisesti erittäin vaikeat, mikä tietysti teki myös konemyynnistä vaikeaa. Kaikkein suurin hankaluus oli ulkomaan valuutan saamisessa. Sotakorvaustuotannon vaatimat osat ja raaka-aineet imivät lähes kaiken saatavilla olevan valuutan. Valtion lisenssivirasto valvoi hyvin tiukoin ottein kaikkea ulkomaan tuontia ja luvan ostoihin saivat ainoastaan sotakorvausten tai muuten maan talouden kannalta ensiarvoisen tärkeät hankkeet. Yhtään konetta ei saanut ostaa ilman todistusta siitä, että kone on menossa ehdottoman välttämättömälle työmaalle.

Vain harvoille myönnettiin tuontilisenssi

Etuoikeutettuja olivat tässä tilanteessa luonnollisesti kaivokset ja voimayhtiöt. Myös välirauhan aikana perustettu Pellonraivaus Oy oli taho, joka sai ostaa ulkomaisia koneita. Tästä luonnollisesti seurasi se, että potentiaalisia asiakkaita Caterpillar-koneille ei ollut kovin monia ja niilläkin oli tiukat rajoitukset investoinneissaan.

Myynnin rajoituksista ja asiakaskunnan rajallisuudesta johtuen Autola aloitti Caterpillarin maahantuonnin hyvin pienellä miehityksellä. Aluksi konetuontia hoidettiin osa-aikaisesti automyynnin ohessa, mutta 50-luvun alussa palkattiin taloon päätoimiseksi myynti-insinööriksi Olli Tapanainen, joka myöhemmin Witraktorin aikana toimi eri johtotehtävissä aina 80-luvulle asti.

Alkuvaiheessa Caterpillarin myynti jakaantui käytännössä kahden mallin kesken: D7 meni raskaaseen raivaustyöhön ja kevyempi D4 yleensä penkkakoneeksi. Molemmat koneet joutuivat Suomessa selvästi raskaampiin töihin, kuin ne oli alun pitäen tarkoitettu. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että seiskalla tehtiin töitä, joihin muualla maailmassa olisi käytetty D8:a ja nelosella tehtiin kutosen töitä.

Pääkonttorilla ihmeteltiin, mitä suomalaiset tekevät heidän koneilleen

Kaiken lisäksi suomalainen maaperä asetti koneet suuremmalle rasitukselle kuin muualla. Kivinen moreeni ja kallioiden erittäin kovat kivilajit kuluttivat koneita nopeasti. Talviajan kovat pakkaset ja routa tekivät tuhojaan runkorakenteelle. Pian maahantuonnissa opittiin vahvistamaan telarungoista tietyt kriittiset kohdat päälle hitsaamalla liitetyillä teräsvahvikkeilla ja näin koneille saatiin huomattavasti parempi kestävyys.

Tästä kerrotaan tiedon menneen jotain kautta valmistajan pääkonttoriin, jossa asiaa pidettiin täysin sopimattomana, sillä heidän tuotteet oli suunniteltu kestämään kaikkia normaalisti ajateltavissa olevia työtehtäviä. Tehtaalta lähetettiin lopulta delegaatio Suomeen selvittämään, mitä ihmettä suomalaiset oikein puuhaavat heidän valmistamien koneiden kanssa. Kerrotaan, että maahantuojan miehet olivat joutuneet perustelemaan amerikkalaisille hartiavoimin, että täkäläisen maaperän kanssa työskenneltäessä mikään muu menettely ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Antti Wihuri ostaa Autolan

Autolan myynti kasvoi jatkuvasti ja 50-luvun alussa alkoi pääomien puute rajoittaa kasvuvauhtia. Erityisesti Volkswagenin myynti olisi tarvinnut pääomaa myyntivaraston ylläpitoon. Ennakoitavissa oli myös osamaksukaupan tuleminen tärkeäksi rahoitusmuodoksi. Tässä tilanteessa Autolan omistajat lähtivät etsimään mahdollista ostajaa yritykselleen. Etsintä päättyi, kun merenkulun alalla toiminut Antti Wihuri ilmoitti olevansa kiinnostunut kaupasta.

Kaupat tehtiin vuonna 1954. Pari vuotta tämän jälkeen Autola Oy:n koneosastosta, joka varsinaisesti oli huolehtinut työkoneiden edustuksista tähän saakka, päätettiin muodostaa erillinen yhtiö. Se sai nimekseen Oy Witraktor Ab.

Sotakorvaukset päättyivät 1952 ja tämä antoi Suomelle mahdollisuuden suunnata voimavaroja oman maan kehittämiseen. Caterpillarin tuonti saavutti 1953 lähes sadan kappaleen määrän, mutta tahti hiljeni tämän jälkeen. Konekanta kasvoi kuitenkin koko ajan.

Vanhempiakaan koneita ei hevin romutettu, koska koneista oli työmailla jatkuvasti pulaa. Vuonna 1956 laskettiin Suomessa olevan jo yli 600 Caterpillaria. Vuosikymmenen loppupuolella Caterpillarin tuontimäärä ylsi jo puoleentoista sataan uuteen koneeseen vuosittain.

Maa alkaa vaurastua

Kuusikymmenluvun alkupuoli oli konekaupan kulta-aikaa Suomessa. Kovasta kilpailusta huolimatta Caterpillar nautti maansiirtoalalla vankkaa arvostusta ja myyntiluvut kasvoivat vuoteen 1965 asti. Vuosittain myytiin noin 200 uutta Caterpillaria. Vastaaviin lukuihin päästiin seuraavan kerran vasta yli 20:n vuoden päästä 80-luvun lopun nousukaudella.

Caterpillar lähti mukaan kaivinkonemarkkinoille varsin myöhään. Tosin pitkän kypsyttelyn ansiosta sillä oli tarjota alusta alkaen varsin onnistunut konemallisto. Parhaiten myydyksi malliksi muodostui 24-tonninen 225, joka esiteltiin Suomessa vuonna 1974. Suomi joutui kuitenkin 1975 alkaen niin pahaan taloudelliseen lamaan, että kappalemääräinen konemyynti putosi useammaksi vuodeksi noin puoleen verrattuna vuoteen 1973.

Seitsemänkymmenluvun aikana alkoi puskutraktoreiden myynti hiipua. Osasyynä oli suurten maansiirtotyömaiden katoaminen. Vesivoiman uudisrakentaminen oli päättynyt eikä suuria tietyömaitakaan ollut merkittävissä määrin. Konemyynnissä päästiin jälleen uuteen ennätykseen 1980.

Tässä vaiheessa telakaivinkoneet olivat jo merkittävä tuoteryhmä ja niitä meni kolmisen kymmentä kappaletta vuosittain. Pyöräalustaista konetta ei Caterpillarilla ollut vielä tähän aikaan tarjota, joten Witraktor toi maahan Länsi-Saksalaista Atlasta, jota myytiin noin 15 kappaletta vuodessa. Myös JCB:n traktorikaivurit olivat tähän aikaan edustuksessa ja niitä onnistuttiin myymään parhaimmillaan kolmatta kymmentä vuodessa. Edustus päättyi 1986, kun Caterpillar sai myyntiin oman traktorikaivurimallinsa.

Romahdus tulee yllättäen

Yhdeksänkymmenluvun alun lama alkoi nopeasti ja se tuli suurimmalle osalle ihmisistä täytenä yllätyksenä. Pudotus oli Suomessa kaikilla teollisuudenaloilla raju, mutta rakentamisessa se oli niin totaalinen, että mitään sen kaltaista ei oltu osattu edes kuvitella.

Kun huippuvuonna 1989 myytiin pääluokkien koneita Suomessa yli 2 400 kappaletta, niin seuraavan vuonna määrä oli enää 1 700. Tämä pieneni vielä vuonna 1991 vajaaseen 700 kappaleeseen. Tilanne paheni kuitenkin edelleen ja seuraavana vuonna myyntimäärä oli enää 275 konetta. Tämäkään ei ollut vielä laman pohja, vaan 1993 saavutettiin myynnin pohjalukemana ainoastaan 242 konetta, mikä oli kymmenesosa vuoden 1989 myynnistä.

Laman seurauksena suuret määrät työtä vailla olevia koneita myytiin ulkomaille. Arviolta 3 000 käytettyä konetta lähti 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla kaukomaille. Tämä oli tietysti suuri kansantaloudellinen tappio ja toi hankaluutta työmaiden taas käynnistyessä vuoden 1995 jälkeen.

Uuden 300-sarjan lanseeraus viivästyi

Caterpillar oli tuonut laman aikana 1992 myyntiin uudet 3-sarjan kaivinkoneet, joita ei talousvaikeuksista johtuen oltu myyty kuin yksi ainokainen kappale, joka sekin pian rahdattiin pois Suomesta. Laman jälkeen myynti lähti hyvään vauhtiin ja Caterpillarin tela-alustaiset kaivinkoneet olivat hetken markkinajohtajana Suomessa.

Lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta lisääntyi Caterpillarin tuotevalikoima lähes vuosittain uusilla konetyypeillä. Perinteisten tuotteiden lisäksi ovat valikoimiin tulleet muun muassa jyrät, liukuohjatut kuormaajat, asfaltinlevittimet, asfaltin jyrsimet, minikaivinkoneet, kurottajat ja runko-ohjatut dumpperit.

Aivan viime vuosina on kaivostoiminta tullut euromääräisesti entistä merkittävämmäksi tuoteryhmäksi. Tähän osaltaan vaikutti Caterpillarin tekemä kauppa Bucyrus International -yhtiöstä vuonna 2010. Tämä oli siihen mennessä maailman suurin maansiirtokonevalmistajaa koskenut yrityskauppa.

Caterpillar on kasvanut maailman ylivoimaisesti suurimmaksi konevalmistajaksi. Huolimatta kaivannaisteollisuuden laskusuhdanteesta, mikä on vähentänyt erityisesti kaivoskoneiden myyntiä kahtena edellisvuotena, oli Caterpillarin työntekijämäärä vuonna 2016 yli 95 000 henkeä.

Lähteet: Jukka Pihlajavesi, Witraktor 50-vuotisjuhlajulkaisu, toimittanut Olli Tapanainen, kuvat: Witraktor, valmistaja