Lanz Alldog 1305 oli monikäyttöinen pikkutraktori – "Jokapaikankoira" ei sytyttänyt suomalaisia

Euroopan maatalous koneellistui tosissaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Traktorit olivat olleet vain suurtilallisten ostettavissa, pientilallisille ne olivat kalliita, yksipuolisia ja liian suuria. Hevosaika oli päättymässä ja tilalle tarvittiin monikäyttöisiä pikkutraktoreita.
Lanz Alldog 1305 Heinrich Lanz AG 1955–56, Mannheim, Länsi-Saksa
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hydraulinen nostolaite monipuolisti traktorin käyttöä huomattavasti, mutta traktorin jäljessä pystyi käyttämään vain yhtä työkonetta kerrallaan. Saksalaiset kehittelivät innokkaasti työkoneenkantajatraktoreita, joissa olisi mahdollista käyttää useita työkoneita yhtä aikaa. Pienempiä ja suurempia valmistajia oli 50-luvun mittaan alun kolmattakymmentä, ensimmäisien joukkoon ennätti Saksan ehdoton ykkösmerkki Lanz.

Bulldog-malliston jatkeeksi

Sodan jälkeen Saksan maataloustuotanto, niin kuin kaikki muukin meno, oli pahassa kriisissä. Pienviljelijävaltainen maatalous tarvitsi sopivia koneita, mutta traktorituotannon käynnistyminen kesti. Lähes jokainen traktoritehdas oli ollut enemmän ja vähemmän tekemisissä armeijan kanssa, minkä takia tehtaat olivat sota-aikana Liittoutuneiden pommikoneiden maaleina. Lanz oli ollut iso varustelija, mistä johtuen Mannheimin tehtaat olivat Liittoutuneiden erityisvalvonnassa. Tehtaan traktorituotanto pääsi jälleenrakennuksen, materiaalipulan ja rajoitusten takia alkamaan vasta 40-luvun lopulla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hehkukuulasytytteiset 1-sylinteriset Lanz Bulldogit soveltuivat kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hyvin 30- ja 40-lukujen maatalouteen, mutta 50-luvulla ne kävivät vanhanaikaisiksi. Uuden ajan traktoriviljelijä ei kehdannut värkätä puhalluslamppujen kanssa, eikä riuhtoa moottoria käyntiin vauhtipyörästä. Polttoaineetkin olivat tulleet sikäli tasokkaiksi, että kuulapäämoottorit voitiin unohtaa. Lanz kuitenkin uskoi sinnikkäästi omiin oppeihinsa ja pysytteli 1-sylinterisissä 2-tahtidieseleissään hamaan loppuunsa saakka. Bulldogia modernisoitiin sähköstartilla, nopeammilla vaihteistoilla ja nostolaitteilla, mutta kaupankäynti hiipui. Hyvä, muttei riittävän hyvä, ajatus oli pyrkiä loputtomille pienviljelijämarkkinoille.

Ensimmäiset työkoneenkantajatraktorit (saks. Geräteräger) oli tehty Saksassa jo 30-luvun lopulla, mutta ne jäivät protoasteelle. Professori Knollen johdolla kehitetty ja vuonna ‑51 Hampurissa ensiesittelyn saanut Lanz Alldog oli siihenastisista traktoreista monikäyttöisin. Uudessa Lanz-mallissa oli Triumph Werke Nürnberg AG:n tekemä ilmajäähdytetty bensiinikäyttöinen TWN Gemo 450 ‑moottori, jollaista käytettiin TWN-moottoripyörissä. Erikoista moottorissa oli sen kaksoismäntäjärjestelmä (saks. Doppelkolben). Koneessa oli yksi haarukkapäinen kiertokanki, sekä kaksi vierekkäistä mäntää ja sylinteriä, joilla yhteinen palotila. Moottori oli taka-akselin päällä, istuimen vieressä. Käynnistys tapahtui käsivivulla, sähköstartin sai myöhemmin lisävarusteena. Vaihteiston toimitti ZF, voimanottoja oli kaksi: toinen takana ja toinen vaihteiston etupuolella. Hydraulisen nostolaitteen kiinnityspisteet olivat traktorin eturungossa. Rinneajoa varten takarunkoa voitiin kääntää n. 10°, näin saatiin aikaiseksi ns. koiraohjaus, mikä esti traktoria valumasta sivusuunnassa.

Enimmät työkoneet tarkoitettiin kiinnitettäväksi Alldogin akselivälille, mihin kuljettajalla oli esteetön näkyvyys. Traktoria voitiin käyttää alustana mm. perunan- ja juurikkaannostokoneelle, kuljetuksia varten siihen sai kipattavan kuormalavan. Eri konevalmistajien kanssa traktoriin kehitettiin lähes sata erilaista työkonetta. Lanz Alldog sai runsaasti huomiota ja siinä ohessa monta kilpailijaa. Vuonna ‑54 Alldogin bensamoottori vaihtui TWN:n 1-sylinteriseen 2-tahtidieseliin ja sähköjärjestelmä muuttui 12 volttiseksi, seuraavana vuotena voimansiirtoon tuli kuudes vaihde. Viimeisenpäälle monikäyttöinen, mutta teholtaan vähäinen Alldog möi kohtuullisesti, muttei riittävästi. Vajaat 100 vuotta vanha, aikoinaan Saksan johtava maatalouskonevalmistaja siirtyi tilanteen pakosta amerikkalaisen John Deeren hallintaan v. ‑56. Isänmaalliset saksalaiset traktorimiehet suhtautuivat uuteen omistajaan penseästi, mikä ei ainakaan edistänyt Lanzin myyntiä.

Viimeinen Alldogin uudistus tehtiin samana vuonna, moottoriksi vaihtui nyt 18 hv:n 2-sylinterinen, nestejäähdytteinen MWM-nelitahtidiesel ja tasauspyörästön lukko tuli vakiovarusteeksi. Lanz Bulldogin ja Alldogin historia päättyi vuonna ‑60, jolloin mallisto uudistui täydellisesti ja merkiksi vaihtui John Deere-Lanz. Muunmerkkisten työkoneenkantajatraktoreiden valmistus jatkui varsin pitkään, suurista valmistajista pisimmälle jaksoi Fendt, jonka GTA-mallien tekeminen jatkui vuoteen 2004 asti.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suomi ei syttynyt uudelle traktorityypille

Meillä jos missä olisi luullut olevan käyttöä Alldogin kaltaiselle monipuoliselle pikkutraktorille, mutta erinäisistä syistä tämäntyyppisten koneiden myynti jäi muutamiin kymmeniin kappaleisiin. Lanz Alldog sai meillä paljon palstatilaa ammattilehdissä ja oppikirjoissa, mutta merkin maahantuoja Tuko Oy sai niitä kaupaksi 50-luvun mittaan alle 50 kappaletta. Tuontisäännöstelyn päättymisen aikoihin meille oli tuotu 5 bensiini- ja 32 dieselkäyttöistä Alldogia. Enimmät koneet myytiin puutarhoille, sekä suuremmille tiloille kakkos- tai kolmostraktoriksi. Alkuperäistarkoituksen mukaiseen pienviljelijäkäyttöön niitä tuskin myytiin. Bensiinikäyttöinen Alldog oli markkinoidemme halvimpia traktoreita, mutta dieselöinti nosti hinnan huomattavasti suurempien koneiden tasolle.

Avaa artikkelin PDF