Valmet muodostui 1960-luvun alussa useista melko itsenäisistä tehtaista. Tampereella toiminut Valmetin Lentokonetehdas oli lentokonetilausten vähennyttyä painottanut toimintaansa kiskokalustoon. Tilaukset olivat suuria, mutta niitä tuli harvakseltaan, joten niiden rinnalle oli saatava muita tuotteita täydentämään hiljaisia kausia.
Tehtaalla oli sodan jälkeen tehty sotakorvauksena puutavaranippujen kuljetukseen käytettäviä lauta-autoja eli niin sanottuja Lukkeja. Niitä valmistettiin myöhemmin kotimaahan sekä vientiin ja niitä saatiin menemään kaupaksi koko ajan enemmän. Myös haarukkatrukit otettiin tuotantoon.
Tehtaan asema kävi hankalaksi lähestyttäessä 1960-luvun puoliväliä, koska Valtionrautatiet oli siirtänyt raskaiden linjadieselvetureiden tilaukset ulkomaille ja sähköjunatilaukset olivat vasta kaukana tulevaisuudessa. Valmetilla heräsi ajatus ryhtyä tekemään täysin kotimaista pyöräkuormaajaa. Tehtaalla tuotetussa muussa siirtokalustossa ajateltiin olevan paljon sellaisia komponentteja, joita voisi melko suoraan käyttää myös pyöräkuormaajassa.
Valmetin kuormaajahanke konkretisoitui vuoden 1964 syksyllä. Yhtiön johdossa päätettiin silloin aloittaa koneen suunnittelutyö.
Ajallisesti Valmetin herääminen kotimaisen pyöräkuormaajan tarpeeseen sattui pari kuukautta sen jälkeen, kun Lokomo Oy oli ilmoittanut aikeistaan aloittaa International Payloader-kuormaajien lisenssivalmistuksen. Lokomon tarkoituksena oli valmistaa Tampereella 9,1 tonnin painoista H-65-tyyppiä, joka oli Suomessa merkin suosituin pyöräkuormaaja.
Jotain vaikutusta Valmetin päätökseen saattoi olla silläkin, että aivan hiljan oli Tie- ja vesirakennushallitus tilannut 28 kappaletta International Payloader H-65-kuormaajia. TVH:n odotettiin tilaavan lähivuosina lisää vastaavia koneita ja kotimaisen valmisteen oletettiin voivan olla vahvoilla, jos sellainen vain olisi saatavilla.
Kuormaaja päätettiin tehdä kuormaajien kysytyimpään koneluokkaan, jossa koneen paino oli 9 ja 11 tonnin välissä. Päämitoiltaan koneen oli tarkoitus olla vastaava kuin jo aikaisemmin mainittu Payloader H-65.
Suunnittelun alkaessa pyöräkuormaajien kehitys maailmalla oli hyvin nopeaa. Tämä haittasi suunnittelua, sillä uusia ratkaisuja ilmaantui yhtenään ja niiden arvo tuotteen kannalta oli joka kerta uudelleen punnittava. Aluksi ei ollut käsitystä edes siitä, millainen ohjausratkaisu olisi paras.
Tuohon aikaa tyypillinen kuormaajan rakenne oli ohjaavalla taka-akselilla ja neljällä samankokoisella pyörällä varustettu jäykkärunkoinen kuormaaja, mutta sen kääntösäde oli iso. Sen minimoimiseksi eräät valmistajat, kuten International, pyrkivät tekemään akselivälin niin lyhyeksi kuin mahdollista, mutta siitä seurasi huonot ajo-ominaisuudet.
Pienillä takapyörillä varustetut käännettyyn traktorialustaan perustuvat koneet olivat ketteriä ja Volvo oli osoittanut, että rakentamalla kone erityisesti siihen suunnitelluista komponenteista, tuotteesta voi tulla hyvin suosittu.
Runko-ohjaus oli 1960-luvun alussa melko tuntematon ohjausmenetelmä. Suuret konevalmistajat alkoivat vasta vuosikymmenen puolenvälin tienoilla esitellä ensimmäisiä runko-ohjattuja mallejaan. Runko-ohjauksen järjestelyssä oli kuitenkin vaihtoehtoja sekä nivelen rakenteen että ohjaamon sijoituksen suhteen, eikä koneteollisuuden piirissä vielä ollut täysin vakiintunutta käsitystä näiden osalta.
Runko-ohjaus oli tullut ensimmäiseksi Scoopmobile-kuormaajiin. Niissä runkonivel oli tehty pituussuunnassa kiertyväksi, jolloin molemmat akselit pystyttiin kiinnittämään runkoon nähden liikkumattomiksi. Scoopmobilea valmistava yhtiö oli patentoinut tämän ratkaisun, mikä rajasi sen käyttömahdollisuutta.
Toisenlainen ratkaisu nähtiin ensi kertaa Euclid-pyöräkuormaajassa 1959. Siinä keskinivel kääntyi ainoastaan sivusuuntiin ja taka-akseli oli tehty kallistuvaksi, jotta pyörien kosketus maahan säilyisi epätasaisella pinnalla. Samanlaiseen ratkaisuun päätyi myös Caterpillar, joka alkoi valmistaa ensimmäistä runko-ohjattua pyöräkuormaajaansa vuonna 1963. Se oli yhtiön suurin kuormaaja mallinimellä 988. Myös International alkoi käyttää edellä kerrottua nivelratkaisua, mutta sillä erolla, että sen vuonna 1964 esittelemässä HD-400-mallissa ohjaamo oli sijoitettu eturungon puolelle.
Valmetilla päädyttiin ratkaisuun, jossa keskinivel kääntyy sivusuunnassa, taka-akseli on keinuva, mutta ohjaamo sijoitettiin takarunkoon. Luonnollisesti koneesta päätettiin tehdä nelivetoinen.
Kuormaajan ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1965. Koeajot osoittivat, että suunnitelmiin oli tehtävä eräitä muutoksia. Ensimmäisten korjailujen jälkeen koeajot jatkuivat, mutta edelleen uusia muutoksia tarvittiin. Loppujen lopuksi muutoksia tehtiin lähes kaikkiin koneen järjestelmiin, kuten hydrauliikkaan, vaihteistoon, jarruihin ja koneen runkoon, jossa nivelen rakenne oli tärkein muutoskohde.
Tuotekehitykselle oli asetettu tavoitteeksi mahdollisimman suuri kotimaisuusaste. Suurin haaste sen saavuttamisessa oli se, ettei koneeseen sopivaa kotimaista moottoria tai vaihteistoa ollut tässä vaiheessa saatavilla. Moottorin tehovaatimuksena oli koneen melkein 10 tonnin painosta johtuen vähintään 100 hevosvoimaa ja vaihteistossa pitäisi olla sekä momentinmuunnin että hydraulinen suunnanvaihdin.
Valmiin tuotteen kotimaisuusasteeksi saatiin lopulta hieman yli 50 %, vaikka moottoriksi valittiin Perkins 6,354 ja vaihteistoksi Allison TT 2220-1. Samaa vaihteistoa käytettiin muun muassa suositussa Allis-Chalmers 545 -kuormaajassa.
Valmet päätyi varsinkin ohjaamon kohdalla melko omaperäisiin ratkaisuihin. Etulasi oli heijastusten välttämiseksi kallistettu eteenpäin, mikä korosti muutenkin pitkän, mutta kapean ohjaamon pituusvaikutelmaa. Kauhan hydrauliikan suuntaventtiilit tulivat ohjaamon alle runkonivelen yläpuolelle ja venttiilipaketti kiinnitettiin eturungon puolelle. Näin vain pumpulta tuleva ja sinne palaava letku tulivat etu- ja takarungon välille tavallisesti tarvitun kuuden letkun sijasta.
Myös jarrupolkimen kohdalla päädyttiin tavanomaisesta poikkeavaan ratkaisuun: poljin oli keskikohdasta nivelöity lattiaan ja jarrutus tapahtui etureunaa painamalla, jolloin jalkaa saattoi muun ajan lepuuttaa polkimen takaosalla.
Tuotekehitys otti aikansa ja valmis kone mallinimellä Valmet 1200 pystyttiin esittelemään vasta vuoden 1968 alussa. Tässä vaiheessa Valmet saattoi kehua olevansa ainoa pyöräkuormaajia tekevä kotimainen valmistaja – Lokomon hanke oli kariutunut heti esisarjan valmistuttua.
Ajankohta uuden maanrakennuskoneen esittelylle oli erinomaisen huono, sillä Suomi oli joutunut syvään lamaan, joka oli pysäyttänyt lähes kaiken rakentamisen ja rakennuskonekaupan. Suomen Pankki oli kiristänyt osamaksukaupan sekä tuontikoneiden rahoitusehtoja ja samalla kaikki lainansaanti pankeilta oli vaikeutunut.
Vaikka Valmetilla oli varmasti ajateltu 1200-mallin olevan yhtiön päätuote pyöräkuormaajamarkkinoilla, oli myös alun perin esillä ollut vaihtoehto Volvo BM -tyyppisestä hieman kevyemmästä ja edullisemmasta koneesta oli jäänyt elämään. Varsinkin maassa vallitsevan huonon taloustilanteen katsottiin puoltavan tämäntyyppisen koneen tuomista myyntiin.
Pienempi vaihtoehto sai nimen Valmet 1000 ja se esiteltiin syksyllä 1968. Koneen paino oli 7,3 tonnia ja vakiokauhan tilavuus 900 litraa. Moottorina oli perusversiossa Valmet 411 A ja tehokkaammassa S-mallissa 411 AS. Kuormaaja oli nelivetoinen.
Kotimaisuusaste tässä koneessa oli korkealla tasolla, sillä moottorit tulivat Linnavuoren tehtaalta, Tourulan tehdas valmisti vaihteiston, akselit sekä muun voimansiirron. Lentokonetehdas Tampereella valmisti rungon, hydrauliikan osat, työvälineet, ohjaamon ja suoritti kokoonpanon.
Markkinoille tullessaan Valmet 1000 oli kuitenkin pahasti myöhässä. Konetyyppinä käännetty kuormaaja oli tässä vaiheessa jo poistumassa ja koneelle asetetut myyntitavoitteet tuskin olisivat toteutuneet paremmassakaan taloussuhdanteessa. Valmet 1200 sen sijaan alkoi mennä paremmin kaupaksi laman hellitettyä vuoden 1970 puolella.
Samalla voimistui tarve korjata asiakkaiden pahimmiksi epäkohdiksi kokemia asioita. Tärkeimpänä ongelmana voitiin pitää koneen jarruja, joita jotkin asiakkaat olivat kuvailleet ”hengenvaarallisiksi”.
Koneeseen alkujaan suunnitellut paineilmatehosteiset yksipiiriset nestejarrut saattoivat vikaantua niin, että kone tuli käytännössä jarruttomaksi. Pakkasilla paineilmajärjestelmään tullut jää poisti jarrujen tehostuksen ja jarruvoima oli yritettävä saada aikaan painamalla poljinta kovempaa. Kiikkulautatyyppistä jarrupoljinta pidettiin vääränä ratkaisuna, sillä voimakas jarrutus kengän kärjellä oli vaikeaa.
Paranneltu versio saatiin valmiiksi vuoden 1971 keväällä. Siinä pyöräjarrut olivat edelleen nestetoimiset, mutta nyt nestesylinteriä käytettiin paineilmavälitteisesti. Lisäksi jarrut oli jaettu kahteen piiriin. Hankalaksi koettu keinupoljin oli korvattu tavanomaisella polkimella. Ilmajärjestelmään oli lisätty käsikäyttöinen jäänpoistolaite.
Ohjaamon osalta iso parannus oli lämmityslaitteen muuttaminen raitisilmaperiaatteella toimivaksi. Myös äänieristystä ja kuljettajan istuimen jousitusta oli parannettu. Samalla ohjaamo koestettiin Vakolassa ja se täytti tämän jälkeen turvaohjaamoille asetetut normit, vaikka turvaohjaamot eivät tuolloin vielä olleetkaan pyöräkuormaajissa pakollisia. Uudistetun Valmet 1200 -kuormaajan hinta oli vuonna 1971 134 000 markkaa.
Kilpailun kiristyminen pyöräkuormaajamarkkinoilla pakotti Valmetin melko välittömästi tämän jälkeen miettimään molempien mallien perusteellista päivittämistä. Valmet 1200 kärsi erityisesti alhaisesta moottoritehostaan. Perkins-moottorin tuottama 106 hv oli kilpailijoihin nähden liian vähän.
Uusi moottori tuli Volvolta. Numeroarvoilla TD 70B ei ollut kovin paljoa voimakkaampi, mutta 118 hevosvoimaa asetti sen samalle viivalle pääkilpailijoiden kanssa. Ohjaamoa nykyaikaistettiin merkittävästi ja siitä tuli nyt parikymmentä senttiä aikaisempaa leveämpi.
Uusittu Valmet 1200 esiteltiin vuonna 1974. Sen mallitunnuksen loppuun oli lisätty B-kirjain osoituksena muutosten merkittävyydestä. Koneen paino oli kasvanut niin paljon, että kone siirtyi koneluokituksessa pykälän ylemmäs. Uusi työpaino oli hieman yli 12 tonnia.
Valmet 1000 sai osakseen radikaalimman ratkaisun. Sen valmistus päätettiin lopettaa kokonaan, kunhan tilalle saataisiin uusi malli. Sen haluttiin olevan hieman suurempi, mutta selvästi 1200-mallia pienempi kone.
Tämän koneen suunnitteluun vaikutti alusta alkaen tieto siitä, että TVH oli kaavaillut hankkivansa merkittävän määrän uusia pyöräkuormaajia. Hankinnan odotettiin toteutuvan 1970-luvun puolivälin tienoilla.
Suunnittelutyö aloitettiin vuonna 1972. Valmet sai projektiin mukaan sekä TVH:n että Kauppa- ja teollisuusministeriön, jotka osaltaan rahoittivat koneen kehitystyötä.
Koneen rakenteeseen liittyvät ratkaisut ja komponenttivalinnat teki periaatteessa Valmet, mutta TVH esitti joitakin toivomuksia, joita kuunneltiin tarkkaan. Esimerkiksi moottorin osalta toiveena oli ensinnäkin, että se oli Suomessa valmistettu ja toisekseen TVH halusi sen olevan samaa tyyppiä kuin traktorikalustossa käytetty 4-sylinterinen moottori. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että moottorin oli oltava Valmet 411. Kuormaajaan valittiin 88 hevosvoimaa tuottava 411 BS -versio.
Kehityssopimuksen mukaisesti TVH sai käyttöönsä ensimmäisen valmiin Valmet 800 -kuormaajan vuonna 1974. Seuraavana vuonna järjestettiin tarjouskilpailu, jonka pohjalta oli määrä tilata ensimmäinen erä uusia kuormaajia. Protokoneen ja esisarjan käytöstä saatuja kokemuksia käytettiin arvosteltaessa tarjokkaita.
Valmet voitti kilpailutuksen sekä myös jatkotilauksia koskeneet kilpailutukset niin, että sadas kone TVH:lle toimitettiin vuonna 1978. Samaan aikaan muualle saatiin myydyksi vain 50 konetta. Yhtenä syynä alhaiseen myyntiin oli taas kerran vuonna 1977 alkanut ja kaksi vuotta jatkunut talouslama.
Valmetilla tiedostettiin, että laman loppuessa olisi suurempi kuormaajamalli jo monelta osin jäänyt vanhanaikaiseksi eivätkä sen ominaisuudet olisi muiden valmistajien koneiden tasolla. Siksi malliuudistusta alettiin suunnitella sillä ajatuksella, että uusi malli olisi valmis ennen vuosikymmenen vaihtumista.
Uusi malli sai nimekseen Valmet 1400. Ehkä merkittävin muutos siihen tuli moottorin osalle. Nyt vihdoin oli tarjolla riittävän tehokas kotimainen moottori, kun Linnavuoresta sai 110 kW:n Valmet 611 CS -dieselin. Samalla myös vaihteisto vaihdettiin nykyaikaisempaan. Ohjaamon pääpiirteet säilyivät samanlaisina kuin 1200 B -mallissa.
Pyöräkuormaajan tuotekehityksen ohessa oli Valmetilla meneillään vielä suurempi kehityshanke. Yhtiön tavattoman monet toisiinsa nähden hyvin erilaiset tuotteet olivat johtaneet sekavuuteen eri tehtaiden työnjaon suhteen. Organisaatiouudistuksessa Lentokonetehtaan valmistamat tuotteet tulivat uuden Kuljetusvälineryhmän alaisuuteen. Ryhmän sisälle muodostettiin siirtokoneosasto, jonka tehtäväksi tuli valmistaa kuormaajat, haarukkatrukit, lukit ja kontinkäsittelykoneet. Viimeksi mainittuihin kuuluvissa suurissa kolmikerrospinkkareissa Valmet oli tuohon aikaan johtava valmistaja maailmassa ja niiden valmistaminen oli Kuljetusvälineryhmälle erittäin kannattaa.
Kuormauskoneiden suunnittelu ja kokoonpano tulivat nyt saman johdon alaisuuteen, kun ne aikaisemmin olivat erillään. Tuotantotilojen pinta-alaa ja kapasiteettia kasvatettiin huomattavasti. Investoinnin odotettiin maksavan itsensä takaisin reilussa vuodessa, jos tuotteiden kysyntä kasvaisi odotetusti.
Uuden Valmet 1400 -mallin myynti ei ollut erityisen vahvaa. Pyöräkuormaajamarkkinoilla oli vahvistunut samaan aikaan noin 15 tonnin painoisten koneiden myynti. Menestyäkseen jatkossa päätettiin tehtaalla tuoda tarjokas myös tähän kokoluokkaan. Kunnianhimoisena pyrkimyksenä oli suunnitella kilpailijoita uudenaikaisempi ja kaikilta osin huippuluokan kone. Valmet 1600 esiteltiin vuonna 1985. Se jäi yhtiön viimeiseksi yritykseksi tällä alalla.
Koneessa käytettiin edelleen Valmet 611 BS -moottoria, mutta muuten se oli rakenteeltaan lähes kokonaan uusittu ja kaikin puolin moderni. Esimerkiksi ohjaamo oli eristetty rungosta ja sen pystyi kippaamaan hydraulisesti sivulle huoltoa varten.
Koneessa oli paljon uusinta tekniikkaa hyödyntäviä ratkaisuja. Mittaristo oli korvattu näyttöruudulla, jossa oli nähtävillä hyvin kattavasti kaikki koneen toiminnan kannalta oleellinen tieto. Jopa momentinmuuntimen luistosuhteen saattoi katsoa näytöltä. Esisarja käsitti 15 konetta.
Ikävä kyllä, oli Valmet yhtiönä ajautunut kuilun partaalle muutama vuosi aikaisemmin. Kauan jatkunut osittain tappiollinen toiminta ja suuren luokan epäonnistumiset olivat syöneet yhtiön varat. Yhtiön talousjohdon laatiman selvityksen mukaan yhtiön asettaminen selvitystilaan olisi ollut edessä viimeistään 1982.
Ongelmia oli monella alueella. Traktoriryhmän toiminta oli muuttunut tappiolliseksi, kiskokaluston tuotanto oli supistumassa entisestään, eikä kuljetusvälineryhmä kyennyt enää tekemään merkittävää tulosta. Kriisistä selvitäkseen yhtiö supisti toimintoja ja henkilökuntaa.
Tämän jälkeen Valmetin erillisiä toimialoja ryhdyttiin eriyttämään osakeyhtiöiksi. Kaikilta tulosyksiköiltä vaadittiin aikaisempaa selvemmin kannattavuutta ja tiukkaa keskittymistä vahvoihin tuotteisiin. Pyöräkuormaajat eivät sopineet tähän strategiaan ja ne saivat mennä.
Kuvat: Valmistaja
