Viimeinen ”Faari” Fahr D177S oli aikansa parhaiten varustettuja traktoreita – suomalaisille viljelijöille merkki jäi vieraaksi

Johan G. Fahrin vuonna 1869 perustama konepaja erikoistui vuosisadan lopulla heinäkoneisiin, joita tehtiin huomattavia määriä.
Fahr D177S -traktoria valmistettiin vuosina 1958–61 Gottmadingenissa, Baden-Württembergissa, Länsi-Saksassa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

1960-luvun alkuun mennessä valmistui päälle 470 000 niittokonetta, lähes 400 000 pöyhintä ja haravakonetta, sekä vuodesta 1909 lähtien vielä yli 237 000 leikkuukonetta ja itsesitojaa. Firman keskus oli Gottmadingenissa, Sveitsin rajan tuntumassa, jonka lisäksi tuotantoa oli Stockachissa ja vuodesta 1951 alkaen myös Karlsruhessa. Näiden lisäksi toimittiin lyhyen aikaa parilla muullakin paikkakunnalla, vuosina 1952–68 jopa Argentiinassa, missä oli kokoonpanotehdas.

Eurooppa-sarjaa yhteisvoimin

Puimurit ja traktorit tulivat kuvioihin 30-luvun lopulla, mutta sotatilan takia määrät jäivät vähäisiksi. Vuoteen 1950 mennessä valmistui reilut 4 000 traktoria, mutta puimureista vain testikappaleita. Raaka-ainepulan hellitettyä tuotantoluvut alkoivat kasvaa, mutta pääpaino oli edelleen työkoneissa – traktoreita tehtiin keskimäärin 6 500 vuodessa, puimureita muutama sata. Ensimmäinen menestyneempi puimurimalli oli MDL3, jota koottiin vuosina 1959–61 yhteensä 4 670 konetta.

Länsi-Saksassa myytiin 50-luvun lopulla suunnilleen 90 000 traktoria vuodessa, joista lähes kaikki olivat kotimaisia. Tunnetuimmilla merkeillä oli mukavasti vientiäkin. Valmistajien lista oli karsiutunut neljäänkymmeneen, mutta markkinoita ei vieläkään riittänyt kaikille. Fahr yritti ratkaista hankalaa tilannetta kehittämällä Güldnerin kanssa yhteisen Eurooppa-sarjan (Europa-reihe). Porukointi ei ollut uutta, Fahr-traktoreissa oli käytetty Güldnerin moottoreita lähes alusta saakka, muita moottoritoimittajia olivat Deutz ja MWM. Vaihteistot oli saatu omasta pajasta tai ZF:ltä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Uusi traktorisarja sai ensiesittelynsä DLG-näyttelyssä (nykyisin Agritechnica) toukokuussa 1959. Kaikkiaan neljä traktoria käsittävän malliston pienimmässä Fahr D88:ssa oli 15 hv ja suurimmassa D177:ssä 36 hv. Monista saksalaismerkeistä poiketen Fahrin mallinumerointi perustui 50-luvun puolivälistä lähtien sylinteritilavuuteen senttilitroina, eikä tehoon. D88 ja D131 tehtiin Güldnerin toimesta, kun taas suurempien mallien D133 ja D177 kokoamisesta vastasi Fahr. Güldnerina myytävät traktorit olivat vihreitä ja Fahrit punaisia, myös maskeissa ja mallinumeroinnissa oli eroja. Kolmessa pienimmässä traktorissa oli Güldnerin moottorit, D177:ssä Mersun etukammionelonen, jota oli käytetty henkilö- ja pakettiautojen ohella Unimogissa, Lanzin, Kölan ja Fahrin pikkupuimureissa sekä lukuisissa paikalliskäyttösovelluksissa.

Alkuperäisessä Fahr D177:ssä tai Güldner A 4 M Toledossa huippunopeus oli saksalaistyyliin 20 km/h, mutta nopeammalla S-versiolla (Schnell=nopea) päästiin vajaata kolmeakymppiä. D177 tehtiin Gottmadingenissa, mutta aitoa Fahria siinä oli vain väri ja pellit. Mersun moottorin jatkeena oli Fichtel & Sachsin kaksoiskytkin ja ZF:n voimansiirtokokonaisuus taka-akseleineen ja jarruineen, hydrauliikan toimitti Bosch tai Bucher.

Traktorina D177 se oli aikansa parhaiten varustettuja. Kaksoiskytkin, 2-nopeuksinen voa, neljä pakkia, ajovoimanotto, tasauspyörästönlukko, painonsiirtojärjestelmä ja planeettavähennyspyörästö eivät olleet vielä 50-luvun lopulla päivänselviä varusteita etenkään brittitraktoreissa. Puimurin vetäjänä Fahr D177 oli ehdoton, neljällä vaihteella päästiin alle 5 km/h, mutta S-mallissa oli kahden suurimman pykälän välissä melkoinen loikka (12–28km/h). Lisävarusteena sai Servoduxin, jonka avulla traktoria pystyi hallitsemaan vieressä kävellen, mistä oli apua vaikka paalikuorman teossa.

Eurooppa-sarjan traktoreita tehtiin vuoden 1961 maaliskuuhun mennessä 17 302 konetta, joista Fahrin osuus oli 14 117 traktoria. Eniten koottiin D177S:ää, D133 pääsi lähes samoille tuhansille. Samana vuotena Deutz osti 25 % Fahrin osakkeista ja traktorituotannosta päätettiin luopua, 23 vuodessa oli valmistunut vajaat 80 000 Fahr-traktoria. Jatkossa Fahr keskittyi puimureihin ja työkoneisiin, lopullinen fuusio Deutzin kanssa tapahtui vuonna 1968.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vahvakaan markkinointi ei purrut

Fahr-koneet kuuluivat Keskon valikoimiin alusta lähtien, olihan merkin tuonnin aloittanut sen edeltäjä Savo-Karjalan Tukkuliike Oy jo 30-luvun puolella. Ensimmäiset Fahr-traktorit tulivat vuosina 1951 ja -52, mutta tuontisäännöstelyn ja saksalaismerkkejä vaivanneen kovan hinnan takia määrä rajoittui 34 traktoriin. Vuosikymmenen lopulla hintaero brittitraktoreihin oli kaventunut siinä määrin, että Fahr D177S oli enää 15 % kalliimpi ja pari vuotta myöhemmin lähes saman hintainen.

Kesko panosti mainontaan todella vahvasti, mutta kaupaksi meni ehkä parisataa ”Faaria”. Tekniikkaa ja varusteita riitti, mutta Fahr oli kuitenkin merkkinä vieras ja viljelijöillä oli karvaita kokemuksia taannoisista hajamerkeistä. Koeajokaan ei välttämättä lisännyt uskottavuutta: D177S oli kierroskone, jonka moottorista puuttui traktorimainen sitkeys. Kovimmat momentit olivat samaa luokkaa kuin 10 hv heikommissa traktoreissa ja ne saatiin ulos vasta 2 000 kierroksella. Saman tehoinen Fergu, Taavetti, Kormiikki tai Nuhvi veti paljon Faaria tomerammin.