Näin syntyi puimakone, joka oli ensimmäinen viljelyä olennaisesti helpottanut laite – maatyöläiset aloittivat mellakoita koneen takia

Puimakone oli ensimmäinen viljelytoimia olennaisesti 
helpottanut koneuutuus. Yksin­kertaisesta, pelkällä puintikelalla varustetusta laitteesta kehittyi 
aikojen saatossa täydellinen viljankäsittelylaitos, joka pui, lajitteli ja jopa paalasi. Puima­koneiden kulta-aika päättyi sotien jälkeen, jolloin länsimaissa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, eli leikkuupuimuriin.
Meiklen parannetussa puimakoneessa, joka valmistui 1786, 
vilja syötettiin umpinaisen sileän varstasillan ja vinhaa vauhtia pyörineen varstakelan väliin, jolloin jyvät irtosivat oljista varstojen iskeminä. Kuvan myöhemmässä versiossa vilja menee kelalle kahden syöttötelan välistä, jyvät erottuvat oljista ja akanoista kelan alla olevassa seulassa.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vilja puitiin aikojen alusta aina 1800-luvulle asti lyömällä korsia jotain kovaa pintaa vasten, jonka jälkeen viimeistenkin jyvien irtoaminen varmistettiin kepeillä tai erityisillä varstoilla hakkaamalla. Vilja saatiin talteen, mutta hyvin työläästi.

Etenkin itäisillä mailla käytettiin härkävetoisia puimajyriä, joilla ajeltiin maahan levitettyjen korsien yli, sama systeemi on vieläkin käytössä joillakin alueilla. Alkeellisia puimakoneita alettiin suunnitella jo 1700-luvun alkupuolella, mutta lopulliseen onnistumiseen kului vielä vähintään 100 vuotta.

Skotlantilainen oivallus

Luultavasti ensimmäinen puimakonetta koskenut patentti myönnettiin 1734 skotlantilaiselle Michael Menziesille, joka oli muunnellut vesivoimalla pyörineestä pellavalihdasta yksinkertaisen puimakoneen. Sitä ei kuitenkaan saatu toimimaan kunnolla. Leckie-niminen viljelijä onnistui hieman paremmin, mutta vain kauran puinnissa, vehnästä hänen kahdesta vastakkaiseen suuntaan pyörineestä rullasta koostunut koneensa ei saanut kuorta irti.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Edinburghin itäpuolella, Pohjanmeren rannalla Dunbarissa myllyjen tekijänä kunnostautunut insinööri Andrew Meikle päätti hänkin yrittää puimakoneen tekemistä Menziesin ja Leckien koneiden pohjalta, mutta v. 1778 valmistunut kone ei toiminut yhtään paremmin. Lopulta Meikle keksi, että jyvät ja kuoret irtoavat varmimmin iskemällä, kuten perinteisessä varstapuinnissakin.

Skotlantilainen insinööri ja myllynrakentaja Andrew Meikle (1719–1811) teki ensimmäisen puimakoneensa v. 1778. Laite perustui niin ikään skotlantilaisen Michael Menziesin 44 vuotta aiemmin patentoiman koneen tekniikkaan, mutta se ei toiminut kunnolla. Kun Meikle oivalsi, että jyvät ja kuoret irtoavat varmemmin iskemällä kuin hiertämällä, oltiin lopullisen puimatekniikan jäljillä.
Skotlantilainen insinööri ja myllynrakentaja Andrew Meikle (1719–1811) teki ensimmäisen puimakoneensa v. 1778. Laite perustui niin ikään skotlantilaisen Michael Menziesin 44 vuotta aiemmin patentoiman koneen tekniikkaan, mutta se ei toiminut kunnolla. Kun Meikle oivalsi, että jyvät ja kuoret irtoavat varmemmin iskemällä kuin hiertämällä, oltiin lopullisen puimatekniikan jäljillä. Kuva: Valmistaja

Seuraavaan koneeseensa hän teki nopeasti pyörivän kelan ja umpinaisen varstasillan, jota myöten irronneet jyvät valuivat koneen alle. Suurin osa akanoista ja oljista lensi kelan kehittämän ilmavirran avulla koneen etupuolelle. Kone toimi kuten pitikin, patentti sille myönnettiin v.1788. Myöhemmin Meikle lisäsi koneeseensa seulan, jonka avulla viljasta tuli jo puintivaiheessa lähes kauppakuntoista. Meiklen koneen valmistus alkoi seuraavana vuonna ja vuosisadan vaihtuessa sitä alettiin viedä Amerikkaankin, missä alkoi vilkas kopiointi.

Seuraavan puintitulosta olennaisesti parantaneen keksinnön teki englantilainen John Morton, joka lisäsi Lord Ducie -merkkiseen koneeseen kohlimet, jotka ravistelivat olkien seasta viimeisetkin jyvät. Kun koneeseen saatiin vielä erillinen puhallin, sekä ruumen- ja siemenseulat, oli puimakone valmis tuote. Varusteiden lisääntyminen johti siihen, että hevoskiertokaan ei ollut enää riittävä, vaan oli siirryttävä höyryvoimaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kone helpotti ja nopeutti puintia, mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Eteläisessä Englannissa kehittyi v.1830 Swing Riot -niminen kapina, jonka aloittivat alipalkatut ja puimakoneiden takia työttömiksi jääneet maatyöläiset, sekä vuokraviljelijät, jotka olivat joutuneet jättämään tilansa. Hurjistuneet joukot hajottivat puimakoneita, polttivat latoja, tappoivat lehmiä ja pieksivät suurviljelijöitä. Mellakoitsijoita rangaistiin kovimman mukaan. 9 kapinaan osallistunutta hirtettiin ja puolentuhatta lähetettiin Australiaan, joka sekin oli lähes hirttämisen veroinen tuomio.

Tilan ykköskone

Puimakoneet saivat lopulliset muotonsa 1800-luvua päättyessä. Suurten päältä syötettävien kartanokoneiden ohella alettiin tehdä vaatimattomampia pienviljelyskoneita, käsin pyöritettäviäkin oli saatavilla aina toiseen maailmansotaan asti, kehitysmaissa niille on kysyntää vieläkin.

Puimakoneteollisuuden suuria nimiä olivat muun muassa amerikkalaiset Case, Rumely, IH, Huber, Minneapolis ja Baldwin (Gleaner), englantilaiset Ransomes, Marshall ja Clayton, saksalainen Lanz, sekä ruotsalaiset Munktell ja Thermaenius.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ennen traktoreiden ja leikkuupuimureiden yleistymistä puimakone oli ylivoimaisesti kallein maatalouskone. Niinpä etenkin Amerikassa oli voimissaan puimaurakointi, meillä taas suosittiin enemmän puimakoneosuuskuntia, johon saattoivat kuulua koko kylän pienviljelijät.

Puimakone oli aikanaan verraton apulainen, vaikka se aiheutti paljon vahinkojakin. Varomattomalla syöttämisellä saattoi menettää kätensä, kelasta silmään lentänyt jyvä teki monia silmäpuolia, avohihnaan tarttuneet vaatteetkin aiheuttivat elinikäisiä vammoja. Suurin osa kuitenkin selvisi ehjin nahoin puimakonekaudesta, joka päättyi läntisissä maissa lopullisesti 1960-luvulla.

Täydellisillä erottelu- ja puhdistuslaitteistoilla varustettujen puimakoneiden tekniikka sai lopulliset sovellutuksensa 1800-luvun lopulla. Koneita hankittiin aluksi pelkästään suurtiloille, mutta vuosisadan vaihtuessa niitä alkoi olla kaikenkokoisissa talouksissa. Kuvan kone on Teijo jostain 1950-luvulta. Koneisto on olkiseulaa ja puuttuvaa olkikelaa lukuun ottamatta jokseenkin samanlainen kuin nykyisissäkin kohlinpuimureissa.
Täydellisillä erottelu- ja puhdistuslaitteistoilla varustettujen puimakoneiden tekniikka sai lopulliset sovellutuksensa 1800-luvun lopulla. Koneita hankittiin aluksi pelkästään suurtiloille, mutta vuosisadan vaihtuessa niitä alkoi olla kaikenkokoisissa talouksissa. Kuvan kone on Teijo jostain 1950-luvulta. Koneisto on olkiseulaa ja puuttuvaa olkikelaa lukuun ottamatta jokseenkin samanlainen kuin nykyisissäkin kohlinpuimureissa. Kuva: Valmistaja
Kokonaan metallirakenteisia urakointiin tarkoitettuja siirrettäviä koneita tehtiin lähinnä USA:ssa, mutta eurooppalaisiakin vaihtoehtoja oli saatavilla. Vuonna 1929 esitelty saksalainen Stahl-Lanz syöttölaitteineen, akanalietsoineen ja paalaimineen oli täydellinen puimalaitos, jonka päiväsaavutus oli parhaimmillaan lähes 50 tonnia. Suomeenkin tuli jatkosodan aikaan jokunen Stahl-Lanz (kuva Dirk Pflückhahn)
Kokonaan metallirakenteisia urakointiin tarkoitettuja siirrettäviä koneita tehtiin lähinnä USA:ssa, mutta eurooppalaisiakin vaihtoehtoja oli saatavilla. Vuonna 1929 esitelty saksalainen Stahl-Lanz syöttölaitteineen, akanalietsoineen ja paalaimineen oli täydellinen puimalaitos, jonka päiväsaavutus oli parhaimmillaan lähes 50 tonnia. Suomeenkin tuli jatkosodan aikaan jokunen Stahl-Lanz (kuva Dirk Pflückhahn) Kuva: Dirk Pflückhahn
Käsikäyttöisten puimakoneiden valmistuksesta tuli 1800-luvun puolella merkittävä teollisuuden ala, josta alkoi muun muassa Case-­yhtymän pitkä ura maatalouskoneiden tuottajana. Puiset hammaspyörät ja enimmät muutkin rakenteet vaihtuivat vähitellen teräkseen, mutta koneiden rungoissa käytettiin puuta hamaan loppuun saakka. Erottelua tehostaneiden lisävarusteiden takia käsin pyöritys vaihtui hevoskiertoon ja koneiden koon edelleen kasvaessa höyryvoimaan.
Käsikäyttöisten puimakoneiden valmistuksesta tuli 1800-luvun puolella merkittävä teollisuuden ala, josta alkoi muun muassa Case-­yhtymän pitkä ura maatalouskoneiden tuottajana. Puiset hammaspyörät ja enimmät muutkin rakenteet vaihtuivat vähitellen teräkseen, mutta koneiden rungoissa käytettiin puuta hamaan loppuun saakka. Erottelua tehostaneiden lisävarusteiden takia käsin pyöritys vaihtui hevoskiertoon ja koneiden koon edelleen kasvaessa höyryvoimaan. Kuva: Valmistaja