Farmall Super BMD -traktori oli varmatoiminen ja tasokas traktori – Suomessa kysyntä kariutui kokoon ja hintaan

Suomessa ei voitu sota-aikaan, ja varsinkaan sen jälkeen, edes uneksia tasokkaista amerikkalaistraktoreista, mutta moneen Euroopan maahan niitä saatiin. Yhdysvallat aloitti v. 1941 Lend and Lease -nimisen avustusohjelman, tarkoituksenaan tukea maita, jotka olivat Yhdysvaltojen puolustuksen kannalta tärkeitä.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Käytännössä se oli laina pitkällä maksuajalla ja matalalla korolla, jotka edullisimmillaan olivat luokkaa 50 vuotta ja 2 %. Kohteita olivat Englanti, Neuvostoliitto, Ranska ja Kiina, joiden saamat vipit olivat 31,4 miljardia, 11,3 miljardia, 3,2 miljardia ja 1,6 miljardia. Dollarilainat annettiin etupäässä sotatarvikkeina, mutta joukossa oli myös siviilikalustoa, kuten traktoreita ja puimureita.

Sodan päätyttyä amerikkalaiset jakoivat Euroopan jälleenrakentamiseen Marshall-apua, jonka USA toivoi jollakin tavalla koituvan vielä omaksi hyödykseen. Tukea tuli vuosina 1948–51 yhteensä 13 miljardia dollaria, joka nykyrahassa olisi n. 100 miljardia. Sitä ottivat läntiselle puolelle jääneet maat. Neuvostoliittokin meinasi olla osilla, mutta jätti sitten ottamatta, kun arveli amerikkalaisten sekaantuvan apunsa myötä Euroopan asioihin. Suurimman potin sai Englanti, joka kuittasi 3,3 miljardia (25,4 miljardia v. 2011). Ruotsi sai ”jälleenrakentamiseensa” 347 miljoonaa dollaria (2,67 miljardia v. 2011). Suomikin olisi saanut, mutta ”isoveli” ei antanut ottaa. Marshall-avun myötä alkoi Eurooppan pelloilla taas pyöriä uusia Amerikan traktoreita.

Eurooppalaiset ja etenkin britit pääsivät ”aputraktoreiden” myötä jenkkitekniikan makuun, joten kysyntä vain vahvistui, mikä rohkaisi amerikkalaisvalmistajia perustamaan tänne tehtaita.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kuningattaren kunniaksi kultaisia traktoreita

Syyskuun kolmantenatoista päivänä 1949 ajettiin IH:n Doncasterin tehtaan tuotantolinjalta ulos ensimmäinen kokonaan englantilainen IH-traktori. Punaisen Farmall M:n ohjaimissa istui maatalousministeri Tom Williams. Doncasterin tehdas oli avattu jo 11 vuotta aiemmin, tarkoituksena tehdä osia IH-koneisiin, mutta sota-aikaan tehdasta tarvittiin armeijan tarpeisiin. Britti-Farmallin suurin ero amerikkalaiseen löytyi etuakselin kiinnityksestä. Amerikassa yleistä riviviljelymallin etuakselia ei katsottu täällä tarpeelliseksi, vaan tyydyttiin normaaliin leveään malliin. Kapean akselin sai toki lisävarusteena. Erotukseksi ”Amerikan serkkuun”, brittiläinen Farmall oli tyyppiä BM. Illinoisin Rock Islandin tehtailla tehtiin vuosittain parikymmentä tuhatta M-Farmallia, mutta Doncasterissa päästiin vain pariin kolmeen tuhanteen. Brittiläisistä kilpailijoista Fergusonia ja Fordsonia koottiin parhaimmillaan yli 50 000:n vuosivauhdilla, mikä näkyi hinnassa. Farmall BM oli tuplasti kalliimpi kuin vain hieman pienempi Fordson ”Mörkö” Major E27N. Tosin tekniikan tasossakin oli eroa.

Diesel oli tulossa ”joskus hieman konstikkaiden” petroolimoottoreiden tilalle ja tähän kilpaan IH:lla oli tarjota erinomainen moottori: BD264. Amerikkalaisten diesel-Kormiikit startattiin bensalla, mutta englantilaisten kone käynnistyi hehkutuksen jälkeen suoraan polttoöljyllä. Ensimmäinen diesel-Farmall BMD tehtiin v. 1952, mutta jo vuoden kuluttua se vaihtui hieman tehokkaampaan Super BMD:hen. Kuningatar Elisabeth kruunattiin virkaansa 2. kesäkuuta 1953 ja juhlan kunniaksi puolensataa Farmallia maalattiin kultavärillä – nykyään näistä juhlakaluista maksetaan hirmuisia hintoja.

Super BMD oli oikein tasokas traktori. Moottori ei ollut kaikkein nopeimpia käynnistymään, mutta muuten varmatoiminen ja tehokas. Nopeutta oli kilpailijoihin verrattuna runsaasti, joskin nelos- ja vitosvaihteiden välillä oli 16 kilometrin rappu, josta oli haittaa mäkisillä seuduilla. Nostolaite oli hieman alkeellinen, mutta sen toiminta oli kytkimestä riippumaton, toisin kuin Majorissa ja monessa muussa brittikoneessa. Diesel-mallin ohella tehtiin myös petroolilla pyörivää Super BM:ää, mutta kaasutinmoottoristen traktoreiden suosio oli jyrkässä laskussa. Leveästä etuakselistaan huolimatta Super BMD oli selkeästi riviviljelytyyppinen kone, mistä ei ollut kaikissa töissä etua. Tavallista yleistraktoria tarvitseville alettiin vuodesta 1954 alkaen tuottaa Super BWD-6:tta, jossa oli sama perustekniikka kuin Super BMD:ssä. Kummankin mallin viimeiset koneet tehtiin v. 1958, tilalle tuli Super BWD:n pohjalta tehty B-450.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Meillä kysyntä kaatui kokoon ja hintaan

Super BMD oli IH:n valikoimissa juuri silloin, kun meillä vallitsi tiukka tuontisäännöstely. Amerikkalaista M- ja englantilaista BM-Farmallia tuotiin v. 1947–54 yhteensä 472 kpl. Kovin haluttu traktori se ei ollut, päätellen useista lehti-ilmoituksista, joissa niitä vaihdeltiin Majoriin, Ferguun, David Browniin tai muuhun pienikokoisempaan ja halvempaan koneeseen. Farmall M, BM ja Super BMD olivat varmasti päteviä laitteita suuren tilan peltotraktoreina, mutta metsä- tai raivaustöihin niiden rakenne ei oikein soveltunut suuresta maavarasta huolimatta.

Super BMD:nkin myynti jäi v. 1956 mennessä 74:ään traktoriin kaventuneesta hintaerosta huolimatta. Maahantuojana toimineella SMK:lla oli edustuksessaan IH:n lisäksi Takra, David Brown, Bolinder-Munktell ja Valmet, joten markkinoinnissa oli varmasti keskittymisvaikeuksia. Vuosikymmenen lopulla SMK:lla oli enää IH:n edustus, jonka myynti kohosi uusien pienempien B250- ja B275-mallien ansiosta kokonaan uusille lukemille.

Avaa artikkelin PDF