BM-Volvo T800 Bison oli jyhkeä traktori, joka toi raakaa voimaa rahtiajoon ja suurtiloille

Ruotsalaisten varhaiset traktorit olivat hyvinkin kookkaita, mutta isoja olivat niitä ostaneet tilatkin. Ennen ensimmäistä maailmansotaa siellä oli päälle 2 000 yksityisten omistamaa ja hieman yli 1 000 vuokraviljelmää, joissa oli peltoa yli 100 hehtaaria. Suomessa yli sadan peltohehtaarin tiloja oli tuolloin vajaat 900.

Seuraavat vuosikymmenet eivät tuoneet ruotsalaisten omistussuhteisiin juuri minkäänlaisia muutoksia, sillä vielä 1960-luvun alussa yli sadan hehtaarin omistajia oli 2 186 isännän verran, ne hallinnoivat noin 10 prosenttia Ruotsin peltoalasta. Lähinnä sodanjälkeisen suuren maareformin takia yli 100 hehtaarin viljelmiä oli Suomessa tuohon aikaan enää 237 kappaletta. Kokonaispeltoalastamme näiden tilojen hallussa oli melko tarkkaan 1,5 prosenttia. Niinpä Volvon vuonna 1966 esittelemälle uudelle suurtraktorille oli kotimarkkinoilla varma menekki, mutta Suomessa niitä tarvittiin vain joillekin harvoille tiloille.

Volvon kanssa vuonna 1950 fuusioitunut Bolinder-Munktell teki viimeiset kaksitahtiset kuulapäätraktorinsa vuonna -52, jonka jälkeen siirryttiin käyttämään suorasuihkutusdieseleitä. Ensimmäinen dieselmalli oli kolmisylinterinen BM 35/36, joka esiteltiin vuonna -52. Seuraavana vuotena vuoroon tulivat kaksisylinterinen BM 24/25 ja nelisylinterinen BM 55, joka 57-hevosvoimaisena ja vajaan kolmen tonnin painoisena kuului aikansa suurimpiin traktoreihin. Vuoteen -59 mennessä sitä tehtiin vihreänä Bolinder-Munktellina ja punaisena Volvona 3162 kappaletta, jonka jälkeen se korvattiin poraukseltaan kuusi milliä suuremmalla ja parikymmentä hevosvoimaa tehokkaammalla T470 Bisonilla. Traktoreita ei myyty enää kahdella merkillä, vaan jatkossa kaikki olivat punaisia BM-Volvoja.

Bison oli edeltäjänsä tavoin jyhkeä ja vahva traktori, mutta 60-luvun puolivälin lähentyessä jo melko vanhanaikainen. Eteläisen Ruotsin suurtilalliset olivat alkaneet kiinnostua yli 100-hevosvoimaisista jenkkitraktoreista, ja hyvin monen vanhan herraskartanon pelloilla ajeltiin sellaisilla huippumoderneilla jättiläisillä kuin John Deere 4020, Farmall 806 ja Massey-Ferguson 1100.

BM-Volvo vastasi haasteeseen kokonaan uudella kuusisylinterisellä T800 Bisonilla, joka ylitti kuudella hevosvoimalla maagisen 100 hv:n rajan. Suurtraktori syntyi tavallaan muun tuotannon ohessa. Moottori oli sama 5,13-litrainen kuin monessa Volvon kuorma-autossa ja bussissa. Voimansiirtokomponentteja käytettiin maansiirtokoneissa, jotka olivat hyvää vauhtia nousemassa BM-Volvon ykköstuotteiksi.

Ruotsalaisviljelijät ja etenkin puutavara-ajurit olivat uuteen malliin tyytyväisiä. Vaihteisto oli perinteinen suorahampainen, eikä hydrauliikasta löytynyt yhtä runsasta tuottoa kuin amerikkalaisista kilpailijoista, mutta hintaakin oli 20 prosenttia vähemmän. Tehostetulla ohjauksella ja hallintalaitteiden kuljettajaystävällisellä sijoittelulla oli päästy jo jonkinlaisen ergonomiankin makuun, mutta ensimmäisissä T800 Bisoneissa käytetty Fernmo-turvaohjaamo oli samanlainen ahdas kaikukammio kuin muutkin 60-luvun hytit.

Volvo T800 oli mainosten mukaan uusi, suuri, vahva ja moderni traktori, joka tarjosi kaivattua voimavaraa suurviljelyyn. Ruotsalaiset asiakkaat olivat samaa mieltä, niinpä siitä tuli välittömästi maan eniten myyty yli 100-hevosvoimainen. Toki muutkin Volvot olivat siellä teholuokkiensa ykkösiä, mutta Bisonin johtoasema oli selvin.

Kolmisen vuotta ensiesittelyn jälkeen tarjolle tuli 20 prosenttia tehokkaampi, 540/1000 voimanotolla varustettu turbomalli T810 ja sen nelivetoversio T814. Perus-Bisoniinkin sai valinnaisvarusteena Trac-Trol -vaihteiston, jossa oli tuplamäärä nopeuksia. Uudet Hara-ohjaamot olivat paljon aiempia väljempiä ja hiljaisempia, mutta varsinaiseen mukavuuteen oli vielä matkaa. Isoja Volvoja uudistettiin vähäisillä muutoksilla T26-sarjaksi 70-luvun lopulla, ja viimeinen Bisonin sukuinen traktori valmistui Eskilstunassa joulukuun alussa -87.

Suomeen ostettujen T800 Bison-Volvojen määrä jäi varmasti muutamiin kymmeniin, mutta 70-luvun alkuun asti se oli täällä kaiketi yleisin tuon kokoluokan traktori, ja jenkkimerkeistä poiketen sitä ostettiin lähes jokaiseen Suomen kolkkaan. Itä- tai pohjoissuomalaisilla pelloilla niitä ei juuri näkynyt, mutta sitäkin useammin suuren puukuorman edessä. Jatkettu lähikuljetus oli tuolloin vielä yleistä ja nopealla ajovoimanotolla varustettu Volvo, sekä järeä vetävä tukkikärry olivat siihen toimeen aikansa toimivin yhdistelmä.

Suomeen kilpailijoita paremmin soveltuneiden ominaisuuksien lisäksi Bisonin valintaa puolsivat varmempi varaosahuolto ja huokeampi hinta, sillä Volvon hevosvoima oli noin 15 % halvempi kuin vastaavissa jenkkimalleissa. Jatkossa, kun huomattavasti kehittyneempiä eurooppalaisia suurtraktoreita alkoi tulla saataville, asetelma muuttui päinvastaiseksi; Bison-Volvo oli 70-luvulla teholuokkansa kallein ja monelta osin myös vanhanaikaisin traktori.