Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Nuffieldin ja Ukkomestarin yhdistelmällä on kaivettu ojaa yli 40 000 tuntia – koneen perusrakenteet ovat jokseenkin alkuperäisiä

Sukevalainen Pentti Partanen on kaivanut jokusen metrin metsäojaa. Kirjanpidosta löytyisivät tarkatkin määrät, mutta noin pikaisesti laskettuna kaivanto ulottuisi ainakin Hangosta Jäämerelle ja takaisin. Monet pitkänlinjan kaivurimiehet ovat varmasti kaivaneet uransa aikana samanlaisia matkoja, mutta harvempi yhdellä ainoalla koneella.
Pentti Partasen 42-vuotisen kaivuriuran pitkäaikaisin työväline on ollut vm. -68 Nuffield 4/65:n ja Ukko-Mestari 355:n yhdistelmä. Reilusti yli 40 000 tuntia kaivettu kone on vielä tiukassa urakointikunnossa. Traktorin nokalla olevaan laatikkoon mahtuu sopivasti yhden päivän puuntaimet.
Pentti Partasen 42-vuotisen kaivuriuran pitkäaikaisin työväline on ollut vm. -68 Nuffield 4/65:n ja Ukko-Mestari 355:n yhdistelmä. Reilusti yli 40 000 tuntia kaivettu kone on vielä tiukassa urakointikunnossa. Traktorin nokalla olevaan laatikkoon mahtuu sopivasti yhden päivän puuntaimet. 

Pentti Partasen kaivuriura alkoi vieraan palveluksessa vuonna 1966, ensimmäinen ajokki oli Syväsen Konepajan James 600, joka oli asennettu teollisuusmalliseen MF-3303-traktoriin. James oli tullut markkinoille vasta hiljattain ja sen tuotekehitys oli vielä kesken. Eniten ongelmia oli letkujen kanssa, joiden materiaalivalinnoissa ja mitoituksissa oli valmistajalla vielä opittavaa, pahimmillaan meni 6–7 letkua päivässä. Myöhemmissä Jameksissa ei vaivoja enää ollut. Seuraava ajokki Nuffield / Ukko-Mestari 3TL oli huomattavasti parempi.

Seitsemän palkollisvuoden jälkeen Pentti Partanen kyllästyi epämääräisiin työaikoihin ja perusti oman yrityksen. Ensimmäinen kaivuri oli käytettynä hankittu Valmet 565 ja Ukko-Mestari 2TL, tämän yhdistelmän heikosta tehosta Pentti sai tarpeekseen kahdessa vuodessa. Jos maassa oli hako tai muu vahvempi juurakko, niin se piti sahata poikki moottorisahalla, kaivurin voimilla eivät katkenneet kuin pahaiset risut.

Nuffieldin mittarissa on yli 40 000 tuntia

Valmetin jälkeen hankittu kone oli sitten hintansa väärti: vm. -68 Nuffield 4/65:n ja siihen liitetyn Ukko-Mestari 355:n teho ja ominaisuudet kun ovat riittäneet jatkuvaan urakointikäyttöön tänne saakka. Alussa oli tosin pientä hankaluutta, kun puomisto hajosi routaisen maan kaivussa, mutta se meni tehtaan takuuseen, eikä merkittävämpiä kestävyysongelmia ole sen jälkeen ollut. Koneella on nyt kaivettu reilut 40 000 tuntia. Luonnollisen kulumisen takia tulleita remontteja on tietysti tehty ja paranneltu yhtä jos toistakin paikkaa, mutta perustekniikka on pääosin alkuperäistä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pentti Partanen on vuosien mittaan tehnyt Nuffiinsa etenkin metsäojituksia ja laikutustöitä helpottavia muutoksia. Hytti on korotettu ja tasalattiainen, hydrauliikkaa on ehostettu ja hallintalaitteita muutettu tarkoituksenmukaisemmiksi. Partasen nuorempaa kaivajasukupolvea edustava Mika Partanen sanookin koneen olevan niin henkilökohtaisesti varustettu, että sillä ei osaa kaivaa muut kuin Pentti itse.

Erityisen päteväksi laitteeksi on osoittautunut yleiskauha; kun mätäs on rouhaistu, painetaan kauhassa olevalla istutustapilla reikä, johon on vaivatonta tipauttaa paakkutaimi pottiputkella. Taimet kulkevat mukana Nuffin nokalla olevassa laatikossa, eikä työryhmään kuuluvan istuttajan tarvitse raahata kovin suuria kantamuksia. Menetelmä on sekä tehokas että kustannustehokas.

Kaivurin ennätyspitkä aktiiviura on Pentti Partasen mukaan ollut ihan tarkoituksellista. Kun koneella on kaivanut näin pitkään, on se tullut äärimmäisen tutuksi ja kun sen on pitänyt hyvässä kunnossa, ei sitä ole hennonut vaihtaa pois. Toisekseen kun viimeaikojen uusille koneille pystyy kotioloissa tekemään perin vaatimattomia korjauksia, Nuffieldin ja Ukko-Mestarin pystyy huoletta purkamaan ja kokoamaan ihan omatoimisesti. Ergonomia nyt olisi uudemmissa koneissa kokonaan toisella tasolla, mutta Pentti vakuuttaa Nuffieldin kolkohkon ohjaamon olleen hänelle ihan riittävän viihtyisän.

Metsäojien kaivamiseen on yksinkertaiset varotoimet

Pentti Partanen ennätti olla 23 vuotta lähes yksinomaan Metsähallituksen töissä, jotka koostuivat lähinnä metsäojien ja purojen perkauksista. Luppoaikoina tehtiin metsien lannoitusta moottorikelkalla sekä sivubisneksenä kenttäsahausta ja hirrenveistoa omatekoisella hirsisorvilla. Parasta kaivuriaikaa Pentin mielestä oli 80-luku, sen jälkeen alettiin kilpailuttaa tarjouksia, mikä pudotti taksoja roimasti. Konealaa hankaloittaneita uusia vaatimuksia alettiin myös keksiä urakalla, mm. luontoöljyjen käyttöpakko nosti käyttökustannuksia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Metsähallituksen urakat olivat parhaimmillaan hyvin simppeleitä. Keväällä määriteltiin metritaksat ja katsottiin kartalta alueet, ojamäärä oli yleensä n. 90 km kesää kohden. Sulan maan aikana ei sitten tarvinnut muuta kuin kaivaa. Sovituista ojakilometreistä myös pidettiin kiinni; eräänä kesäkautena perkaus jäi 1,5 km vajaaksi, mistä seurasi pienoinen sanktio.

Partasen Nuffi on ollut enimmäkseen metsäojilla ja laikutustöissä. Perusrakenteet ovat jokseenkin alkuperäisiä, mutta vuosien mittaan konetta on petrattu paremmin käteen käyväksi. Laikutuskauha on omaa suunnittelua, ohjaamoa on korotettu, hydrauliikkaa on parannettu jne.
Partasen Nuffi on ollut enimmäkseen metsäojilla ja laikutustöissä. Perusrakenteet ovat jokseenkin alkuperäisiä, mutta vuosien mittaan konetta on petrattu paremmin käteen käyväksi. Laikutuskauha on omaa suunnittelua, ohjaamoa on korotettu, hydrauliikkaa on parannettu jne. Kuva: Kimmo Kotta

Metsähallituksen ojanperkauksissa ei ollut muuta vikaa, kuin että työmaat olivat joskus kaukana, jopa Nurmeksessa asti, minne on Sukevalta matkaa pitkälti yli 100 km. Muuten työ oli helppoa, eikä kone rasittunut samalla lailla kuin uuden ojan kaivussa. Tietysti tiettömässä korvessa työskentely oli toisenlaista kuin ihmisten ilmoilla, mutta siihen tottui. Metsäojilla on Pentin mukaan muistettava yksi tärkeä sääntö; kattoluukun on oltava kiinni, ettei ilves pääse hyppäämään koppiin. Se kun saattaa olla kelju seuralainen ahtaassa hytissä…

Sukelluskaivuri

Pitkällä uralla on sattunut yksi ainoa mainittavampi haveri. Eräällä metsäojitustyömaalla seuraavalle palstalle siirtyminen virallisia reittejä myöten olisi tiennyt monen kilometrin ajomatkaa, mutta rantakallion kautta oikaisten matka lyheni murto-osaan. Pahaksi onneksi telat eivät pitäneet kaltevalla kalliolla ja kone alkoi luisua veteen. Pentti ennätti sammuttaa koneen ja hypätä pois kyydistä, ennen kuin Nuffi pulahti 4,5 metrin syvyyteen, missä se sai olla seuraavat kolme päivää. Sukeltajaporukan emännät kun olivat suunnitelleet juuri noiksi päiviksi mattopyykin ja sukeltajamestareita tarvittiin vuokratun painepesurin käyttämiseen. Mattojen puhdistuttua kaivuri saatiin ylös ja parin öljynvaihdon jälkeen se oli valmiina uusille ojille. Ulospäin öljyjä tai polttoainetta ei valunut edes löylykauhallista.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Viime vuodet Pentti Partanen on urakoinut metsänhoitoyhdistykselle sekä yksityisille laikutuksia ja istutuksia, työmaat ovat olleet lähiympäristössä. Työparina on yleensä ollut rouva Partanen, mihin järjestelyyn Pentillä on yläsavolainen peruste; ”Jos satun kyntsähtämmään mehtään, niin tuopahan emäntä sitten kynnet kirkkoherralle”.

Myös etupyörällään vetävä amerikkalainen Rokon-maastomoottoripyörä on erinomainen apu taimilaatikoiden siirrossa metsäautotien varresta istutusalueelle. Etutelineen ja tarakan lisäksi laatikoita kulkee pienessä perävaunussa.
Myös etupyörällään vetävä amerikkalainen Rokon-maastomoottoripyörä on erinomainen apu taimilaatikoiden siirrossa metsäautotien varresta istutusalueelle. Etutelineen ja tarakan lisäksi laatikoita kulkee pienessä perävaunussa. Kuva: Kimmo Kotta

Elokuun alussa Pentti pääsi pitkään odottamalleen eläkkeelle, työ maittaisi vielä vaikka kuinka, mutta terveys alkoi olla rajoittava tekijä. Uusi yrittäjä on jo 14-vuotiaasta lähtien kaivurin puikoissa viihtynyt Mika Partanen, joka jatkaa Partasten kaivuperinteitä hieman uudemmalla kalustolla. Nuffield saa täysinpalvelleena jäädä varajärjestelmäksi.

Avaa artikkelin PDF