Fiat 25R -traktori toi uutta väriä Euroopan traktorimarkkinoille – uusi malli nousi välittömästi Italian markkinajohtajaksi

Italialaiset viljelijät ovat suosineet traktorihankinnoissaan telakoneita. Nelivedot ovat laskeneet telatraktoreiden kysyntää viimeisen 50 vuoden aikana, mutta suurilla italialaismerkeillä on vieläkin valikoimissaan telamalleja. Samella yksi, Lamborghinilla sekä Landinilla neljä ja New Hollandilla peräti viisi.
Fiat 25R 1953–56, Torino, Italia.  Valmistettu yhteensä n. 45 000 kpl
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kun neliveto teki Italiassa tuloaan 50-luvun lopulla, tela- ja pyörätraktoreiden markkinaosuudet olivat suunnilleen puolet ja puolet. Kymmenisen vuotta myöhemmin myydyistä uusista maataloustraktoreista telakoneita oli kolmannes. Nykyään enää 7,5 prosenttia traktoreista on teloilla.

Syyt tela- ja nelivetoisten traktoreiden suosioon ovat maantieteelliset. Pellot ja etenkin viiniviljelmät ovat usein niin jyrkillä rinteillä, että takavetotraktorin käyttäminen on mahdotonta. Tasaisemmat maat taas saattavat ajoittain olla kivikovia, jolloin muokkauksiin tarvitaan kaikki mahdollinen vetovoima.

Vielä 60-luvulla miltei jokaisesta italialaisesta pyörätraktorimallista oli saatavilla telaversio, joskus myös päinvastoin. Fiatin pyörätraktorituotanto oli 40-luvun lopulle saakka melko verkkaista, mutta sitten alkoi tapahtua.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Muutamassa vuodessa markkinajohtajaksi

Fiatin ensimmäinen pyörätraktorimalli, vuonna 1919 esitelty 702, oli tuotannossa seitsemän vuotta, minkä jälkeen se korvattiin hieman pienemmällä Fiat 700 -traktorilla. Uusi versio pysyi muutamilla muutoksilla ehostettuna valmistusohjelmassa seuraavat 24 vuotta. Vuodesta 1932 lähtien 700:aa sai myös telamallina, jota tehtiin huomattavasti enemmän.

Pyörätraktoria eri variaatioineen valmistui vuoteen 1950 mennessä 4651 kappaletta. Seuraavia uutuuksia olivat vuonna 1946 markkinoille tullut Fiat 50 -telakone ja kolme vuotta myöhemmin esitelty Fiat 600 -pyörätraktori.

Maaliskuussa 1949 Veronan suuressa maatalousnäyttelyssä julkistetussa uudessa pyörä-Fiatissa oli valuosista koottu itsekantava runko, 4-sylinterinen, 22 hv:n kaasutinmoottori magneettosytytyksellä ja kumipyörät. Rautapyörät sai valinnaisvarusteena, kuten myös tela-alustaisen Fiat 601:n ja 3-pyöräisen 602:n.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kirkkaankeltainen traktori oli entisiin Fiateihin verrattuna modernin näköinen, mutta sivuventtiilit ja kampikäynnistys olivat tuolloin jo vanhanaikaisia ratkaisuja. Veivistarttia puolusteltiin Italian syrjäisten kolkkien sähköttömyydellä, tyhjentyneet akut kun olisi pitänyt käydä lataamassa pitkienkin matkojen päässä.

Traktorin hintaakin sähkövarusteiden puuttuminen tiputti. Italialaiset viljelijät, kuten koko muukin kansa, olivat sodan jäljiltä heikoissa varoissa. Kilpailijoihin verrattuna 1,1 miljoonan liiraa maksanut Fiat oli edullinen: Ferguson maksoi 1,5 miljoonaa ja 4 hv tehokkaampi Landini Velite kokonaiset 2 miljoonaa.

Kahden vuoden ja tuhannen traktorin jälkeen Fiatin lokasuojia ja etuakselia paranneltiin, ja muutamia muitakin pikkumuutoksia tehtiin. Näkyvimpiä uudistuksia oli oranssi väri, joka pysyi Fiatin tunnusmerkkinä aina 80-luvun alkuun saakka, sekä uusi tyyppimerkintä 25.

Vuonna 1953 Fiat sai uuden moottorin, joka oli sama kuin Fiat 1400 -henkilöautossa. Diesel-malli saatiin sylinterikannen vaihdolla ja ruiskutuspumpun lisäämisellä. Samaa dieseliä käytettiin 1400-henkilöauton lisäksi Fiatin Compagnola-maastoautossa ja 615N-kevytkuorma-autossa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Autokäytössä moottorista otettiin jopa 60 hv, traktorissa teho rajoitettiin kierrosluvun laskulla 25 hevosvoimaan. Ensimmäistä kertaa Fiat-traktorissa oli nyt myös sähköstartti, vieläpä 24-volttinen. Myös hydraulinen nostolaite oli uusi Fiat-varuste.

Moottorivaihdoksen myötä traktoriin tuli palkkirunko. Moottori voitiin nyt irrottaa traktoria katkaisematta. Taka-akselirakenteissa ja voimansiirrossa huomioitiin raskaampikin käyttö. Samoja osia hyödynnettiin myös trukeissa.

Normaalin pyörätraktorin lisäksi oli saatavana 3-pyöräinen malli, tela-alustainen traktori ja viininviljelyversio. Yhteensä erilaisia malleja oli 18. Ensimmäisiä nelivetokokeilujakin tehtiin.

Uusi Fiat oli onnistunut kone ja nousi välittömästi Italian markkinajohtajaksi. Mallia tehtiin 15 000 koneen vuosivauhdilla vuoteen 1956 saakka, jolloin sen johtoasema siirtyi Fiatin seuraavalle uutuudelle, Piccolalle.

Suomessa ei vielä innostuttu Fiatista

Fiatin ensimmäistä pyörätraktorimallia tuotiin joitain kappaleita Suomeenkin, mutta sitten tuontiin tuli reilun 30 vuoden tauko. Maahantuonnin 50-luvun alkupuolella uudelleen aloittanut Työväline Oy panosti markkinoinnissaan ainakin aluksi enemmän Fiatin tela-alustaisiin puskutraktoreihin. Muitakin italialaispillareita täällä nähtiin. Merkkejä olivat muun muassa Ansaldo-Fossati, Vender, Savigliano ja Breda.

Ensimmäinen Fiat 25R tuli Suomeen heti tuoreeltaan vuonna 1953. Jatkoa seurasi vasta kahden vuoden kuluttua, kun näytetraktori oli läpäissyt kunnialla Vakolan testit. Toisessa erässä saapui 36 traktoria ja viimeisessä vuoden 1956 erässä 100 konetta.

Traktorina Fiat oli kokonaan eri luokkaa kuin muutamat 50-luvun alussa tänne tuodut hajamerkit, mutta vastaavanlaiseksi kummajaiseksi sekin hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta vielä jäi. Vähäinen tuonti saattoi johtua saatavuudesta, sillä tehtaan 15 000 koneen vuosituotannosta vientiin liikeni vain kolmannes ja vientimaita oli kymmeniä.

Avaa artikkelin PDF