Lisää Masinistikesää 2021 ja kuvia veteraanikoneista

Hyvä veteraanikonetapahtuma ei koostu pelkästään näyttävistä museotraktoririvistöistä. Moni aikanaan tuiki tavallinen työväline saattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan olla hyvinkin kiinnostava.
Deutz D15:n kaltaisille, tonnin painoisille pikkutraktoreille ei ollut Suomessa enää 60-luvulla menekkiä, mutta Saksassa nämä 15-hevosvoimaiset 1-sylinteriset koneet möivät vielä hyvin. Keskiniittokone oli lähes vakiovaruste, keskivoimanoton ansiosta traktorin takaosa jäi vapaaksi, joten se sai olla kupeessa jatkuvasti. Leikkuukorkeuden säätökin hoitui näpsästi hydrauliikalla. Oulainen
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Valmet 565 oli heti ensiesittelystään (1964) lähtien suosituin yksittäinen traktorimalli, kahdessa vuodessa sitä myytiin lähes 8000 kpl. Vuoteen -68 mennessä, jolloin se korvattiin tekniikaltaan samanlaisella 500-Valmetilla, sitä tehtiin yli 10 000 traktorin verran. Noihin aikoihin kunnat ja valtion laitokset siirtyivät hankinnoissaan kotimaisiin traktoreihin, joten läheskään kaikki 565:t eivät menneet maatiloille. Vuolijoki
Valmet 565 oli heti ensiesittelystään (1964) lähtien suosituin yksittäinen traktorimalli, kahdessa vuodessa sitä myytiin lähes 8000 kpl. Vuoteen -68 mennessä, jolloin se korvattiin tekniikaltaan samanlaisella 500-Valmetilla, sitä tehtiin yli 10 000 traktorin verran. Noihin aikoihin kunnat ja valtion laitokset siirtyivät hankinnoissaan kotimaisiin traktoreihin, joten läheskään kaikki 565:t eivät menneet maatiloille. Vuolijoki Kuva: Kimmo Kotta
Lautasauroja kehuttiin päteviksi kivisten maiden kynnössä, mutta meillä ne eivät yleistyneet, vaikka kivet ovat joillakin alueilla melkoinen riesa. Meillä saatavilla olleita merkkejä olivat Ferguson, Klausing ja kuvan Ransomes TD17, jota edustivat mm. Ford ja Kesko. Tavalliseen auraan verrattuna lautasaura oli vähintään tuplahintainen, mikä osaltaan selittää menekin vähyyttä. Orimattila
Lautasauroja kehuttiin päteviksi kivisten maiden kynnössä, mutta meillä ne eivät yleistyneet, vaikka kivet ovat joillakin alueilla melkoinen riesa. Meillä saatavilla olleita merkkejä olivat Ferguson, Klausing ja kuvan Ransomes TD17, jota edustivat mm. Ford ja Kesko. Tavalliseen auraan verrattuna lautasaura oli vähintään tuplahintainen, mikä osaltaan selittää menekin vähyyttä. Orimattila Kuva: Kimmo Kotta
Suurtraktoriksi 70-luvun puolivälissä mielletty saksalainen International 1046 oli meillä teholuokkansa suosituimpia ja halvimpia, mutta kovin kovaa intoa yli 100 hv:n koneiden hankintaan ei viljelijöillä vielä ollut. Ei ollut vielä muuallakaan, vuosina 1971-78  Neussin tehtaalla valmistui vain 3634 IH 1046-traktoria.  Maalahti
Suurtraktoriksi 70-luvun puolivälissä mielletty saksalainen International 1046 oli meillä teholuokkansa suosituimpia ja halvimpia, mutta kovin kovaa intoa yli 100 hv:n koneiden hankintaan ei viljelijöillä vielä ollut. Ei ollut vielä muuallakaan, vuosina 1971-78 Neussin tehtaalla valmistui vain 3634 IH 1046-traktoria. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
40-50 hevosvoiman traktorit menivät vielä 70-luvun alussa hyvin kaupaksi, suosikkimalleja olivat MF135, Ford 3000, Volvo T-430 Buster ja David Brown 880. Deutz 4006 kuului tehonsa, ominaisuuksiensa ja hintansa puolesta samaan joukkoon, mutta sitä myytiin vain muutamia kappaleita. Porilainen Aug. Lipsanen Oy ei onnistunut markkinoinnissa, eikä myöskään edustusta jatkanut kuopiolainen Carlson Oy.  Oulainen
40-50 hevosvoiman traktorit menivät vielä 70-luvun alussa hyvin kaupaksi, suosikkimalleja olivat MF135, Ford 3000, Volvo T-430 Buster ja David Brown 880. Deutz 4006 kuului tehonsa, ominaisuuksiensa ja hintansa puolesta samaan joukkoon, mutta sitä myytiin vain muutamia kappaleita. Porilainen Aug. Lipsanen Oy ei onnistunut markkinoinnissa, eikä myöskään edustusta jatkanut kuopiolainen Carlson Oy. Oulainen Kuva: Kimmo Kotta
Vanhempaan Valmet-tekniikkaan perustuneet mallit 504 ja 604 korvattiin vuodesta -85 lähtien kokonaan uusilla traktoreilla 305 ja 405, jotka lisättiin sarjan alapäähän. Molemmissa oli 2,7-litraiset turbokolmoset, nelivetoa haluaville oli tarjolla ZF:n etuakselilla varustetut mallit. Perusrakenne oli sama kuin tehokkaammissa Volvo BM Valmet-traktoreissa Vuolijoki
Vanhempaan Valmet-tekniikkaan perustuneet mallit 504 ja 604 korvattiin vuodesta -85 lähtien kokonaan uusilla traktoreilla 305 ja 405, jotka lisättiin sarjan alapäähän. Molemmissa oli 2,7-litraiset turbokolmoset, nelivetoa haluaville oli tarjolla ZF:n etuakselilla varustetut mallit. Perusrakenne oli sama kuin tehokkaammissa Volvo BM Valmet-traktoreissa Vuolijoki Kuva: Kimmo Kotta
Fordin uuden 7A-malliston Q-ohjaamoineen piti saada ensiesittelynsä jo syksyllä -74, mutta viivästysten takia sarja valmistui vasta seuraavan vuoden maaliskuussa ja silloinkin vielä vanhalla ohjaamolla varustettuna. Mallit 3600 ja 4600 vastasivat aiempia 3000- ja 4000-Fordeja, niiden väliin lisättiin 54 hv:n 4100, joka sai muun malliston tapaan uuden valkeakattoisen Q-ohjaamon vuotta myöhemmin. Vuolijoki
Fordin uuden 7A-malliston Q-ohjaamoineen piti saada ensiesittelynsä jo syksyllä -74, mutta viivästysten takia sarja valmistui vasta seuraavan vuoden maaliskuussa ja silloinkin vielä vanhalla ohjaamolla varustettuna. Mallit 3600 ja 4600 vastasivat aiempia 3000- ja 4000-Fordeja, niiden väliin lisättiin 54 hv:n 4100, joka sai muun malliston tapaan uuden valkeakattoisen Q-ohjaamon vuotta myöhemmin. Vuolijoki Kuva: Kimmo Kotta
Vanhasta rättikopista saa hyvän konepeiton vaikka aggregaatille. Cabriolet-tyyppinen kuomu on helposti avattavissa ja avonainen alaosa takaa tehokkaan ilmanvaihdon joka säällä. Maalahti
Vanhasta rättikopista saa hyvän konepeiton vaikka aggregaatille. Cabriolet-tyyppinen kuomu on helposti avattavissa ja avonainen alaosa takaa tehokkaan ilmanvaihdon joka säällä. Maalahti Kuva: Kimmo Kotta
Vicon Acrobat-pyöröharavat tulivat Suomeen 50-luvulla. Ne olivat poikittaisiin haraviin verrattuna huomattavan nopeita, kone kun toimi parhaiten jossain 10 km/h paikkeilla. Seiväsmenetelmässä perinteinen haravakone oli parempi, sillä "akrobaatti" pyöritti karhon kierteelle, josta heinä irtosi vain repimällä. Pöyhiminenkin onnistui mitenkuten. Parkano
Vicon Acrobat-pyöröharavat tulivat Suomeen 50-luvulla. Ne olivat poikittaisiin haraviin verrattuna huomattavan nopeita, kone kun toimi parhaiten jossain 10 km/h paikkeilla. Seiväsmenetelmässä perinteinen haravakone oli parempi, sillä "akrobaatti" pyöritti karhon kierteelle, josta heinä irtosi vain repimällä. Pöyhiminenkin onnistui mitenkuten. Parkano Kuva: Kimmo Kotta
Pärehöylä oli vielä pitkään sotien jälkeen tarpeellinen työkone, lukuisten latojen ja muiden varastojen katot vaativat jatkuvaa korjaamista ja uusimista. Tehokkaassa tuotannossa tarvittiin varsinainen koneenkäyttäjä, joka oli tottunut varjelemaan sormiaan, sekä vastaanottaja, mihin toimeen kelpasi äkkinäisempikin henkilö. Tiheäsyisestä kuusesta saatiin paras päre, mutta haapa ja mäntykin olivat hyviä kateaineita. Alavus
Pärehöylä oli vielä pitkään sotien jälkeen tarpeellinen työkone, lukuisten latojen ja muiden varastojen katot vaativat jatkuvaa korjaamista ja uusimista. Tehokkaassa tuotannossa tarvittiin varsinainen koneenkäyttäjä, joka oli tottunut varjelemaan sormiaan, sekä vastaanottaja, mihin toimeen kelpasi äkkinäisempikin henkilö. Tiheäsyisestä kuusesta saatiin paras päre, mutta haapa ja mäntykin olivat hyviä kateaineita. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Pellavan käsittelyyn kuuluu monta työvaihetta, kuten rohkiminen, liotus, kuivaus, loukutus ja lihtaaminen, mikä tarkoittaa ylimääräisten kuitujen poistamista. Siinä on verrattomana apuna ollut Lyyli-konelihta, missä korret on pantu takaosassa näkyvään koloon ja vedetty pois sitä mukaa, kun pyörivä propelli on hakannut liiat kuidut irti. Lihtauksen jälkeen ennen kehräämistä on tarvittu vielä vitomista, häkilöintiä ja harjaamista. Alavus
Pellavan käsittelyyn kuuluu monta työvaihetta, kuten rohkiminen, liotus, kuivaus, loukutus ja lihtaaminen, mikä tarkoittaa ylimääräisten kuitujen poistamista. Siinä on verrattomana apuna ollut Lyyli-konelihta, missä korret on pantu takaosassa näkyvään koloon ja vedetty pois sitä mukaa, kun pyörivä propelli on hakannut liiat kuidut irti. Lihtauksen jälkeen ennen kehräämistä on tarvittu vielä vitomista, häkilöintiä ja harjaamista. Alavus Kuva: Kimmo Kotta
Riihessä puinnin jäljiltä oljet olivat täyspitkiä, jolloin niitä ei voinut käyttää siltään kuivikkeina ja hevosen appeen raaka-aineena. Olki saatiin lyhyeksi pätkiksi silppukoneella, jossa oli säädettävä automaattinen syöttölaite. Konetta käytettiin jalkapolkimella, mutta tehokkaammassa tuotannossa voitiin tarvita apumiestä vauhtipyörän kampeen. Olkien lisäksi silppukoneilla katkesi myös monia sormia ja joskus kokonaisia käsiä. Joroinen
Riihessä puinnin jäljiltä oljet olivat täyspitkiä, jolloin niitä ei voinut käyttää siltään kuivikkeina ja hevosen appeen raaka-aineena. Olki saatiin lyhyeksi pätkiksi silppukoneella, jossa oli säädettävä automaattinen syöttölaite. Konetta käytettiin jalkapolkimella, mutta tehokkaammassa tuotannossa voitiin tarvita apumiestä vauhtipyörän kampeen. Olkien lisäksi silppukoneilla katkesi myös monia sormia ja joskus kokonaisia käsiä. Joroinen Kuva: Kimmo Kotta

Vanhat traktorit herättävät monenlaisia muistoja. Paljasjalkaisilla kaupunkilaisillakin on useassa tapauksessa ollut tiiviitä maaseutuyhteyksiä. Lapsena on ehkä vietetty kokonaisia kesiä mummolassa tai muussa sukulaispaikassa, jossa on saatu ajaa Fergusonia, Taavettia, Majuria, Nuhvia tai muuta entisajan traktoria. Se ensimmäinen ajokki on jäänyt mieleen, tapahtumissa ja museoissa saa usein seurata iloisia jälleennäkemisiä, joissa kerrataan hyvinkin tarkkaan vuosikymmenien takaisia ajotuntemuksia.

Monen nuoremmankin ensimmäinen traktoriajelu on tehty jollakin pienemmällä 50- tai 60-luvun koneella, harvemmin millään sähköisellä nykyjättiläisellä. Niinpä nuo mainitun ikäluokan traktorit näyttävät olevan tapahtumien kestosuosikkeja, mutta toki sekaan mahtuu huomattavasti vanhempia ja uudempiakin, jokaiselle jotakin.

Työkoneissa riittää pelastettavaa

Työvälineetkin ovat useasti muistelujen aiheena. ”Tuollaista silppukonetta käytiin polkemassa navetan vintillä, ja oli se ihme, ettei sen kanssa tapahtunut mitään vakavaa. Tämmöisellä vekottimella tehtiin ladon kattoon uusia päreitä, mutta me ei saatu mennä sen lähelle. Tämä on separaattori, mummolla oli Milka-merkkinen, tää on näköjään Lacta". Koneen ei tarvitse välttämättä liikkua, eikä edes pöristä, hyvinkin vähäpätöinen laite saattaa herättää nostalgisia tuntemuksia, joita erilaisilla masinistitapahtumilla on tarkoitus mieliin palauttaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Museokoneharrastuksessa on keskitytty lähinnä traktoreihin, vähemmän niiden työkoneisiin. Pajukossa tai ladon takana vuosia maannut niittokone, aura, äes tai muu pieneksi käynyt tai muodista mennyt laite päätyy herkästi romukeräykseen maisemia rumentamasta. Seuraavassa siivousoperaatiossa niitä kannattaa tarjota jollekin harrastajalle samalla kilohinnalla. Jatkossa ne voivat olla värittämässä jotain tapahtumaa ja vahvistamassa edellä kuvatun kaltaisia muistoja. Tässä vielä joitakin lisäkuvia Oulaisten Weteraanikonepäiviltä, Parkanon Vahojärveltä, Alavudelta Katteluksen Perinnepäiviltä, Vuolijoen Riihipihan Kesäpäiviltä, Maalahden ja Orimattilan Heinämaan kyntöpäiviltä, sekä Elävä Maaseutu-messuilta Joroisista.

Lue myös alkuperäinen artikkeli kesän 2021 masinistitapahtumista:

Masinistikesä 2021 tarjosi vähän veteraanikonetapahtumia, mutta konetarjonta tapahtumissa oli hyvää – pitkän tauon jälkeen monen tapahtuman tulevaisuus on epävarma