Karjatalouden huima kehitys

1960-luvun alkupuolella oli lypsylehmiä joka talossa ja torpassa. 1990-luvulle tultaessa oli lypsykarjatiloja vielä 45 000. Nyt niitä on reilut 5 000. Mutta maidon kokonaismäärä ei ole juurikaan pudonnut.

Karjan keskikoko on jo yli 40 lypsylehmää ja nousee kovaa vauhtia.

Toinen maitomäärää nostanut tekijä on lypsylehmien keskituotos. Katselin 1960-luvun alkupuolen karjantarkkailutietoja. Lehmien keskituotos oli silloin alle 3 500 litraa/v. Nyt se on 10 000 litran vaiheilla.

Kun viljatiloilla on keskisato noussut 60 vuoden aikana kaksikertaiseksi, lypsylehmien keskituotos on noussut kolminkertaiseksi.

Keskituotoksen nousun takana on kaksi merkittävää tekijää: karjanjalostus ja ruokinta.

Kun nyt rakennetaan uutta navettaa, sinne tulee pääsääntöisesti lypsyrobotti tai useampia, ja myös vanhoja lypsyasemia muutetaan robotille. Itse asiassa Suomi on robottitekniikan käyttäjänä Euroopan kärkimaita, edellä on Hollanti.

Saksa, missä tuotettu maitomäärä on Suomeen verrattuna 15-kertainen, on lypsyrobottien käyttäjänä jälkijunassa. Siellä on isoissa karjoissa käytetty lypsykarusellia ja puolalaisia lypsäjiä.

Ensimmäisen kerran kuulin lypsyrobotista reilut 40 vuotta sitten. Pohjoismaisten maataloustutkijain seminaarissa Norjassa asiaa sivuttiin. Esitelmän pitäjä ennusti, että kyllä ne vielä tulevat, vaikka olivatkin silloin kovasti kehityksen alkutaipaleella. ”Robotti tarvitsee jatkuvasti paikalle yhden diplomi-insinöörin”, sanottiin seminaarissa.

Mutta ei tarvitse enää.

Rehunteko on muuttunut viime vuosikymmenien kuluessa kovasti. 45 vuotta sitten Valion rehuneuvonta ei hyväksynyt laakasiiloja eikä säiliörehun esikuivatusta. Rehu pitää korjata tuoreena ja torniin, sanottiin Valion taholta. Vain sillä pystytään varmistamaan säilörehun moitteeton laatu.

Pohjanmaalla oli iso karjatila, joka teki molemmat synnit: esikuivatettu rehu korjattiin tarkkuussilppurilla ja ajettiin laakasiiloon. Valion tutkijat menivät paikalle ja alkoivat analysoimaan rehun laatua. Yllätys, yllätys: rehu oli hyvää. Sen jälkeen Valiossa mielipiteet muuttuivat.

Säilörehun korjuukalustoon kuului 1970-luvulla yleisperävaunu, jolla ajettiin pellolle lannat ja rehuvarustuksella tavallisen niittosilppurin korjaama rehu pellolta navetalle. Vaunuja myytiin parhaina vuosina tuhansia. Vakolan taholta tätä logistiikka pidettiin tehottomana. Pellolta kuskattiin muutaman kuution löyhää kuormaa rehutornin juurelle, missä se hiljakseen tyhjeni elevaattorille. Vakolan tutkija piti hommaa terveisten kuljettamisena.

”Rehuvaunuun pitää mahtua vähintään 20 m3”, jyrähti tutkija. Nyt isoihin rehukärryihin mahtuu 50 m3.

Elektroniikka ja automaatio ovat muuttaneet työt navetassa. Lypsyn lisäksi automaatio hoitaa ruokinnan, akkukäyttöinen siivouslaite hoitaa lantakäytävien puhdistuksen. Automaatti hoitaa makuuparsien kuivituksen. Lehmän jalkaan kytketty aktiivisuusmittari kertoo, milloin eläin on kiimassa.

On esitetty epäilyksiä, että karjatalous ei olisi enää eläinystävällistä. Ei huonosti kohdeltu lehmä lypsä 10 000:tta litraa maitoa vuodessa.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien.