Valikoivaa sadonkorjuuta

Kasvit tai niiden osat, joita ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen, vaativat kasvun lopussa sadonkorjuun. Oikean ajankohdan määrittäminen liittyy kerättävän tuotteen laatuvaatimuksiin ja määrän maksimointiin (riskit huomioon ottaen). Mansikoiden oikea-aikaisen korjuuajankohdan määrittämisen aikayksikkö on päivä ja havumetsikön vuosi.

Peltoviljelykasvien koneellinen viljely on johtanut massatuotantoon, jossa jokaista kasvia tai aaria ei erotella optimaalisen ajankohdan valitsemiseksi, vaan koko kasvulohkoa arvioidaan kokonaisuutena. Miten paljon kasvuaste vaihtelee eri puolilla lohkoa, riippuu osaltaan kasvukauden säästä ja sateista, mutta myös käytetyistä viljelymenetelmistä, esimerkiksi kylvösyvyyden hallinnasta.

Olosuhteet ovat tänä vuonna olleet kevätviljojen jälkiversonnalle otolliset. Samalla peltolohkolla on kasveja, joissa on merkittävästi erilainen kasvuaste tai kypsyysvaihe. Vaihtelua on sekä saman neliömetrin alueella että myös lohkon eri osissa. Vaihteleva valmistuminen eri lohkon osissa on kannustanut suorittamaan sadonkorjuun vyöhykkeittäin. vain se osa lohkosta korjataan, joka on valmistunut.

Valikoiva sadonkorjuu on tutumpaa kuitenkin metsänkorjuussa tai marjojen- ja hedelmien poiminnassa, jossa valikoidaan ihmisen arvioon perustuen sadonkorjuuseen valmiit yksilöt. Kaikkea ei korjata kerralla, vaan sadonkorjuu tapahtuu peräkkäisinä päivinä, viikkoina tai vuosina. Tavoitteena on yleensä parempi laatu – oikeaan aikaan korjattu sato on parempilaatuinen ja siitä saa paremman taloudellisen tuoton.

Viljan- tai nurmenviljelyyn valikoiva sadonkorjuu soveltuu, kun menetelmään tarvittava ylimääräinen työaika, logistiikka ja energiankulutus on pienempi kuin menetelmällä saatava määrän- ja/tai laadun parantuminen taloudellisesti mitattuna. Korjuuketjuun tarvittavien komponenttien pitäisi joustaa ja työ pitäisi pystyä suunnittelemaan etukäteen. Suunnittelua vaikeuttaa, jos ennen työn aloitusta ei ole käytettävissä "kypsyyskarttaa" tai "oikea-aikaisuuskarttaa”.

Robotisoidun maatalouden tutkijat ovat jo kauan sitten esittäneet ajatuksia, että automatisoidut ilman kuljettajaa kulkevat koneet voisivat hoitaa peltokasvien sadonkorjuun tarpeen mukaan, valikoiden valmiit yksilöt. Tämä edellyttää erityisesti, että on teknologisesti ratkaistu korjattavan kohteen kypsyyden nopea mittaus, mikä riippuu täysin viljelykasvista – mansikan ja mallasohran kypsyyden havainnoiminen vaatinee eri anturin. Toiseksi korjattavan sadon logistiikka pitäisi soveltua ajatukseen, että pieni puimuri tai silppuri käy ronkkimassa peltoa joka päivä. Pellon reunasta voisi aamuisin hakea täyden perävaunun, jonka robotti on yön aikana kerännyt – jos unohdetaan käytännön rajoitteet. Käytännön rajoitteista, kuten tilastollisten kevätviljojen puintipäivien rajallisuudesta ja jokavuotisesta kuivaustarpeesta johtuen, Suomi ei ole otollisin maaperä tällaiselle menetelmälle tulevaisuudessakaan. Toisaalta monien kasvien sadonkorjuumenetelmä on muuttunut merkittävästi viidenkymmenen vuoden takaisesta ja samaa voi povata seuraavalle puolivuosisadalle.

Automatisoitu kone saattaisi muuttaa valikoivan sadonkorjuun taloudellista yhtälöä ja siten jonain päivänä mahdollistaa menetelmän myös viljakasveille. Suurempi potentiaali automaattiselle valikoivalle sadonkorjuulle on kuitenkin avomaan vihanneksissa, joissa myytävän sadon laadunhallinta on kriittistä. Kasvihuonetuotannossa automaatioteknologia on viety jo hyvin pitkälle.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.