Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Pelkkä metsänistutus ei turvaa hyvää taimikkoa – taimiston varhaishoito palkitsee pitkäjänteisesti

Metsänviljelyn ja taimiston varhaishoidon kuluista tinkiminen on pahinta itsepetosta, mihin metsänomistaja voi sortua puusukupolven aikana. Mitä ravinteekkaammille maapohjille metsikkö uudistetaan, sitä varmemmin taimia on avustettava kasvun alkuun heinäntorjunnalla ja vähintään reikäperkauksella. Ensimmäiset taimetuksen jälkeiset vuodet ovat riskialtteimmat. Varhaishoito ei ole välineurheilua. Työkalut saa halvimmillaan muutamalla kympillä. Tarpeellisinta ovat aika ja viitseliäisyys.
Tilaajalle
Rehevästä maapohjasta huolimatta puulaji piti vaihtaa kuusesta männyksi, kun juurikääpä hivuttautui päätehakkuuikäisiin kuusiin. Äestyksen jälkeen istutus myöhästyi vuodella. 2-3 kolme kesää taimet nenestyivät hyvin. Sitten heinä, vatukko, horsmat ja lehtipuuvesat saivat yliotteen. Pelastustöihin jalkamiehenä meni useita päiviä hehtaaria kohti. Kaadettu roina tukahdutti osaltaan uusien syntyä. Vielä pari vuotta jännätään mahdollisia hirvituhoja. Tuskainen   synnytys, sanoisin, mutta sisukkuuden voitto.