Kannokon klassikot: Lokomo 909 -metsätraktori oli keveämmän luokan klassikko – mallin peruskoneena käytettiin maataloustraktoria

1970-luvun alkuun asti metsätraktoreiden kehitys oli jatkuvaa järeytymistä. Harvennushakkuille alettiin kuitenkin kaivata kevyempää kalustoa, eikä maataloustraktoreihin perustuneiden telatraktorien ergonomiassa ollut hurraamista. Aika alkoi olla kypsä kevyemmän kokoluokan runko-ohjatuille kuormatraktoreille, joista esimerkkinä on Lokomo 909.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

70-luvun alussa Lokomon mallistossa oli vain yksi metsäkone, järeä 925. Markkinoilla oli kuitenkin kysyntää kevyemmälle malleille, jollaisia kilpailijoilla jo oli. Volvon mallistossa oli kevyt nelipyöräinen 462, jonka valmistus alkoi vuonna 1971. Valmet valmisti samaan aikaan kevyempänä mallinaan 870 CK:ta, joka oli käytännössä apuakselistolla varustettu nelipyöräinen malli.

Lokomon vastaus haasteeseen oli malli 909, jossa peruskoneena käytettiin maataloustraktoria. Tämä johti kuitenkin ongelmiin kestävyyden osalta – kuten muillakin vamistajilla, jotka olivat valinneet saman strategian. Irvileukojen suussa Lokomon mallimerkintä vääntyikin muotoon ”susinollasusi”. 909 oli kuitenkin suosittu kone, ja sen elinkaari kesti vuodesta 1973 aina vuoteen 1982.

Jutun hyvin alkuperäiskuntoinen vuoden 1974 909 on Kurulaisen Ari Hanhisuon käytössä, nykyiset vähät käyttötunnit syntyvät metsätilaa hoideltaessa. Kommentteja erittäin tutusta työkalusta on kertoillut myös Ruovesiläinen Matti Tervanen, hänellä on edelleen käytössään kolme 909:ä, vuosimallit -74, -75 ja -76.

”Useampi kymmenen tuhatta tuntia on vuoren -80 jälkeen tullut niillä ajettua”, keroo Tervanen. ”Ensimmäinen kone uudelleenrakennettiin eturungoltaan palaneesta koneesta vuonna 1980”.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Massikan sydän…

Lokomoa myyneellä Hankkijalla oli mallistossaan kevyempänä koneena MF Robur ja MF Kärppä. Ne olivat MF 50-teollisuustraktoriin perustuneita puolitelakoneita. Lokomolla lähtökohdaksi otettiin sama peruskone ja sen ympärille rakennettiin moderni kuormatraktori, alkuperäiseltä nimeltään HL 909. Teollisuustraktorista saatiin etupään sydän, nelisylinterisellä Perkins-moottorilla ja momentinmuuntimella varustettu voimansiirtokokonaisuus. Ne paketoitiin kantavan kotelorungon sisään.

Klassinen, ahtamaton ja MF 185 -maataloustraktoristakin tuttu Perkins 2.484 -moottori puhkuu voimaa Borg&Beck-momentinmuuntimelle, jonka jatkeena on powershift-suunnanvaihdin. Suunnanvaihtimen käyttö käy näppärästi ja joustavasti ilman kytkintä ja helpottaa kuormauksen aikana siirtymistä. Nelivaihteinen perusvaihteisto on kuitenkin mekaaninen hammaspyörävaihteisto, jota hallitaan kahdella erillisellä edestakaisin liikkuvalla kepillä.

Koska kytkintä ei ole, on välitystä vaihdettaessa kytkettävä ensin suunnanvaihdin vapaalle. Se tekee 909:stä varsin jännittävän ajettavan maantiesiirtymillä, etenkin vaihdettaessa ylämäessä kolmosvaihteelta kakkoselle – silloin on hämmennettävä samaan aikaan kolmea keppiä ja ote ohjauspyörästä on pakko vapauttaa. Jos vaihto ei onnistu, kone helposti pysähtyy.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vaihteiston jatkeena on teollisuustraktorin taka-akselisto, joka on varustettu vetoakselistoissa sijaitsevilla planeettavälityksillä. Vaikka vaihteiston yhteydessä on voimansiirtoa säästävä mekaaninen katkeava ”sulake”, ovat napavälitykset liian kovilla, vaikka tasauspyörästön lukkoa ei ole. Planeettapyörästöjen rattaat

jouduttiinkin suunnittelemaan Lokomolla järeimmiksi jo alkuvaiheessa, eikä niitä käytetä missään muussa konemallissa. Toinen järeytetty kohta on perävaunuun voimaa välittänyt planeettapyörästö, senkin osien löytäminen on jo hankalaa.

”Jarruthan tässä on siitä erilaiset, että paineiden kadottua ei ole automaattijarrua. Kerran tulin yhden mäen alas paineiden kadottua ja tuli ilmat pihalle”, vakavoitui kertomuksessaan Tervanen. ”Samassa rytäkässä kone katkes”. Yksi Tervasen koneista on koottu saman kohtalon lähistöllä kokeneen 909 perävaunusta ja Lokomolle aikoinaan varastoon jääneestä etupäästä.

…Lokomon perä

Peruskoneen voimanulosotosta saadaan laajakulmanivelkardaanin kautta voimaa Lokomon omaa tuotantoa olevalle perävaunun hammasratasvälitteiselle keinutelille. Telien valmistus oli Lokomolle jo tiekarhujen valmistuksen myötä tuttua työtä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Perän sisuskalut ja telien rattaat on samat, telikotelot ja perän kuoret on erilaiset”, kertoo Tervanen. Hänen, vuonna -74 valmistunessa koneessa numero 8, jonka mittarissa on tällä hetkellä tunteja 38 000 tuntia, oli alkujaan tiekarhun telien kannattimet. ”Muttei ne kestäny mettässä ja järeämmät tulivat tilalle”.

Koska maastossa tarvitaan kaikki mahdollinen vetopito, suunniteltiin 909-malliin ilman tasauspyörästöä oleva yksinkertainen ”jäykkä perä”(myös 925 oli ilman tasauspyörästöä). Ajatuksena oli, että kapeiden renkaiden luisto riittäisi käännöksissä säätämään pyörimisnopeuksien eroa. Lopputuloksena oli kone, joka eteni hyvin, koska perävaunun pito oli hyvä, mutta oli kankea kääntymään. 909 onkin tunnettu ”puskemisestaan”, eli käännöksissä etuvaunun renkaiden sivuttaisesta liukumisesta. Myöhemmin takatasauspyörästö muuttui malliksi, jossa on No-Spin-automaattinen tasauspyörästön lukko. Käytännössä lukko oli kuitenkin lähes koko ajan kytkeytyneenä, eivätkä ajo-ominaisuudet juurikaan parantuneet.

”Kuorma pitää tehrä etutyviseksi, sillo paikat kestää”, kertoo Tervanen. Tasauspyörästöstä voimaa pyörille välittävät rehelliset ja reilun kokoiset hammasrattaat, kuten järeimmissäkin koneissa. Telikoteloiden kaarevalla muotoilulla saatiin koneelle kunnollinen maavara.

Ohjaamo, ei hytti

909:n suunnittelussa ohjaamon ergonomia nostettiin tärkeäksi suunnitteluperusteeksi. Lokomon ohjaamo olikin aikoinaan luokkansa kärkeä. Selkeä, täysin tasalattiainen ohjaamo on tilava ja näkyvyys on hyvä. Näkyvyyttä eteenpäin parantaa kiilamaiseksi muotoiltu ja lyhyt konepeitto. Ohjaamo sijaitsee myös matalalla, mikä pienentää sivuttaista heiluntaa. Lämmityslaite puhaltaa pakkaskeleillä ohjaamon taka-alanurkasta tehokkaasti lämmintä, avattava kattoluukku ja raolleen lukittavat ovet tuovat hieman viilennystä kesäkeleillä.

Kaikki katkaisijat ja mittarit on sijoitettu ohjauspyörän läheisyyteen, lisäksi lataukselle ja öljynpaineelle on merkkivalot ohjaamon takapaneelissa. Varustukseen kuuluvat myös täydelliset kaksoishallintalaitteet, aina käyttöjarrua myöten. Kuormaajan käyttöventtiili oli perinteisen 909-mallin valmistuksen loppuun asti kuusivipuinen.

Kun 909 tuli markkinoille, hakattiin kuitupuu kaksimetrisenä ajouran varteen. Tästä syystä nosturiksi katsottiin riittävän Ösan kevyt 340-malli. Sen huima 4,7 metrin ulottuma todettiin

pian liian lyhyeksi, joten nostureihin asennettiin jälkikäteen kaksijatkeisia Suomessa valmistettuja taittopuomeja. ”Aarno Järvinen ja Haliseva niitä jatkeita teki”, muistelee Tervanen. Viimeisissä vuosimalleissa nosturiksi tulikin modernimpi Cranab tai Fiskars.

Maastokelpoinen, tiettyyn rajaan asti

Koska etupään perusvoimansiirto oli pienikokoinen, saatiin 909:stä näppärä harvennuskone. Noin 8 metrin pituus ja 2,5 metrin leveys teki siitä yhden aikansa ketterimmistä koneista. Keskinivel on onnistuneessa kohdassa, eikä perävaunu oio kovin paljon käännöksissä. Koska perävaunun rengastus on alkuperäisenä kapea 14-tuumainen, on kuormatilan pohja leveä ja matalalla. Kuormatila on valmistettu yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki pankot tukevat toisiaan reunapalkin myötä. Polttoainesäiliönä toimii osa takarungosta, mikä ei ole talvikäytössä paras idea.

”Haluaisin nähdä sen insinöörin, joka on keksiny laittaa hydraulisäiliön moottoritilaan ja tankin takarunkoon – alkuperäine siirtopumppu kun o mitotettu moottorin yläpuolella olevalle säiliölle”, pohdiskelee Tervanen. ”Määhän oon muuttanu kahessa koneessa, niissä ne on nosturin kääntösylinteri alla”. Yhdessä koneessa säiliönä on alumiininen 909T:n säiliö konetilassa.

Rengastus on kuitenkin ollut myös koneen ongelma. Alkuperäisillä 18.4 x 34 etu- ja ”sirkkelinteriksi” kutsutuilla 14 x 24 -takarenkailla kone eteni lumisessa maastossa hyvin, etenkin teloilla varustettuna. Mutta pehmeissä maastoissa kantavuus loppui hyvinkin pian. Viimeisimmissä vuosimalleissa on ollut leveämpänä vaihtoehtona 23,1 x 26 etu- ja 500 x 22.5 -takarengastus. ”Tos meirän yhdessä koneessa on edes kuussataset, kantavuus o vähintää riittävä”, kommentoi Tervanen.

Koska moottori ei ole turhan suuri, se työskentelee vaikeammissa oloissa äärirajoillaan, ja liikkuminen muuttuu ähräämiseksi. Moottorin kierroksia on laskettu alkuperäisestä voimansiirron kestävyyden parantamiseksi, joten rauhallinen liikkuminen on 909:n perusominaisuus. Metsässä kuulee jo äänestä, missäpäin 909 puhkuu eteenpäin.

Seuraajista hittimalleja

Muiden valmistajien siirtyessä pois traktoriperustaisista malleista, muutettiin myös Lokomo 909 -mallia. Viimeisissä valmistuneissa perusversioissa kuormatila tehtiin taivutetuista putkista. Suurempi muutos oli malli 909T, jossa sukulaisuus edeltäjään näkyi vielä keskinivelen ja eturungon muodoissa sekä aikaisemmin esiteltyjen teräslevyrakenteisten telien muodossa. Turboahdetun Perkinsin voimat riittivät aivan eri tavalla, ja Clark-vaihteistoon yhdistettynä saatiin erinomainen vetovoima. Samalla kuormatila suureni reilusti. Koneesta tulikin yksi 80-luvun ”kymppitonnikokoluokan” statuksista. Malli päivittyi pikku muutoksilla FMG 910 -malliksi, joka on käytettyjen markkinoilla yksi suosituimpia kuormatraktorimalleja. Myöhemmin samalla mitoituksella tuli markkinoille Timberjack 1010 -malli.

Järeät mallit vaihtuivat Lokomolla tiuhaan, mutta 909 aloittama keskikokoisten mallien ketju jatkui vielä pitkälle 2000-luvulle. ”Taitaa mies loppua ennen kuin ysinollaysit”, on Tervasen mielipide omista luottotyökaluistaan. Nykyisin ”perinnetyökalujen” työkuormaa vähentävät yrityksen Lokomo 909T ja FMG 910 – mikä ei pitkän linjan lokomolaisen kohdalla liene yllätys.

70-luvulla harvennushakkuiden lisääntyminen loi tarpeen ketterälle ja pienikokoiselle kuormatraktorille. Lokomo vastasi haasteeseen mallilla 909. Sen Perkinssin pörinä ja kapeat renkaanjäljet ovat tulleet hyvin tutuiksi suomalaisilla harvennushakkuilla.
70-luvulla harvennushakkuiden lisääntyminen loi tarpeen ketterälle ja pienikokoiselle kuormatraktorille. Lokomo vastasi haasteeseen mallilla 909. Sen Perkinssin pörinä ja kapeat renkaanjäljet ovat tulleet hyvin tutuiksi suomalaisilla harvennushakkuilla.
Ulospäin vain etuakseliston planeettapyörästöt paljastavat 909:n sielun. Muu MF 50 on piiloutunut sievän eturungon sisään. Lyhyen keulan kiilamainen muotoilu tekee koneesta maastokelpoisen.
Ulospäin vain etuakseliston planeettapyörästöt paljastavat 909:n sielun. Muu MF 50 on piiloutunut sievän eturungon sisään. Lyhyen keulan kiilamainen muotoilu tekee koneesta maastokelpoisen.
Klassinen nelipyttyinen Perkins piiloutuu hydraulisäiliön alle. Eturunkopalkkeihin on suunniteltu kannelliset työkalukotelot, ja akku on lämpimässä konehuoneessa. Uudemmissa malleissa akut olivat ohjaamon takana kylmässä. Pidempien johdotusten vuoksi talviaamujen starttaukset saattoivat olla nahkeita.
Klassinen nelipyttyinen Perkins piiloutuu hydraulisäiliön alle. Eturunkopalkkeihin on suunniteltu kannelliset työkalukotelot, ja akku on lämpimässä konehuoneessa. Uudemmissa malleissa akut olivat ohjaamon takana kylmässä. Pidempien johdotusten vuoksi talviaamujen starttaukset saattoivat olla nahkeita.
Lokomolla onnistuttiin hyvin suunnittelemaan kuormatraktori 70-luvun kaksimetrisen kuitupuun ajoon. Kun siirryttiin pidempien mittojen käyttöön, sen kuormakapasiteetti jäi vajaaksi, tai ylikuormitus oli yleistä. Kuorman takapainoisuus periytyi vielä 909T-malliin asti.
Lokomolla onnistuttiin hyvin suunnittelemaan kuormatraktori 70-luvun kaksimetrisen kuitupuun ajoon. Kun siirryttiin pidempien mittojen käyttöön, sen kuormakapasiteetti jäi vajaaksi, tai ylikuormitus oli yleistä. Kuorman takapainoisuus periytyi vielä 909T-malliin asti.
Ösa oli hyvin yleinen nosturi 70-luvun alkupuolella. Se oli nostureista ensimmäisiä, joka oli varustettu laajakulmanivelellä ja puhtaasti metsäkäyttöön suunniteltu. Moni konemies on opetellut Ösalla nosturinkäytön saloja metsäoppilaitosten kourajumpassa.
Ösa oli hyvin yleinen nosturi 70-luvun alkupuolella. Se oli nostureista ensimmäisiä, joka oli varustettu laajakulmanivelellä ja puhtaasti metsäkäyttöön suunniteltu. Moni konemies on opetellut Ösalla nosturinkäytön saloja metsäoppilaitosten kourajumpassa.
Ohjaamoltaan 909 harppasi suoraan ruotsalaisten kilpailijoiden tasolle. Tilava ja täysin tasalattiainen ohjaamo tarjosi mukavia työpäiviä savoitoille. Peruskoneen kaksi vaihdevipua paljastavat koneen olevan traktoriperustainen.
Ohjaamoltaan 909 harppasi suoraan ruotsalaisten kilpailijoiden tasolle. Tilava ja täysin tasalattiainen ohjaamo tarjosi mukavia työpäiviä savoitoille. Peruskoneen kaksi vaihdevipua paljastavat koneen olevan traktoriperustainen.
Tiukkaan pakatun eturungon takia polttoainesäiliö on sijoitettu  takarunkoon. Kovilla pakkasilla ja polttoaineen jähmettyessä ovat  ilmaustalkoot usein tarpeen. Tästä syystä 909 olikin varustettu sähköisellä ilmauspumpulla, jonka sai kytkettyä päälle kojetaulusta.
Tiukkaan pakatun eturungon takia polttoainesäiliö on sijoitettu takarunkoon. Kovilla pakkasilla ja polttoaineen jähmettyessä ovat ilmaustalkoot usein tarpeen. Tästä syystä 909 olikin varustettu sähköisellä ilmauspumpulla, jonka sai kytkettyä päälle kojetaulusta.
Kuormatilan pankkojen kiinteä sijoittelu on kaikua kaksimetrisen kuitupuun ajoilta. Sermille on kuitenkin taaempi kiinnityspaikka kolmemetrisen puun ajamiseen. Kiinteä valovarustus oli aikoinaan tarpeen, siirrot tapahtuivat ajamalla.
Kuormatilan pankkojen kiinteä sijoittelu on kaikua kaksimetrisen kuitupuun ajoilta. Sermille on kuitenkin taaempi kiinnityspaikka kolmemetrisen puun ajamiseen. Kiinteä valovarustus oli aikoinaan tarpeen, siirrot tapahtuivat ajamalla.
Selkeä ja isoilla rattailla toteutettu teli tuo hyvin maavaraa. Veto-pitoa parantaa ilman tasauspyörästöä oleva perämurikka, eli molemmat telit vetävät 100 prosenttisesti.
Selkeä ja isoilla rattailla toteutettu teli tuo hyvin maavaraa. Veto-pitoa parantaa ilman tasauspyörästöä oleva perämurikka, eli molemmat telit vetävät 100 prosenttisesti.
Tervasen ensimmäinen 909 oli siirtoajossa palaneesta koneesta 1980 uudelleenrakennettu yksilö. Se pääsi koeajolle omien lautapuiden ajossa. Ösan kaksijatkeisella nosturilla varustettuna 909 on ketterä ja näppärä harvennushakkuiden kone.
Tervasen ensimmäinen 909 oli siirtoajossa palaneesta koneesta 1980 uudelleenrakennettu yksilö. Se pääsi koeajolle omien lautapuiden ajossa. Ösan kaksijatkeisella nosturilla varustettuna 909 on ketterä ja näppärä harvennushakkuiden kone.

Avaa artikkelin PDF