Nisula Forestilla on ollut tärkeä rooli metsäkonetekniikan kehityksessä – yritys kasvoi traktoriurakoinnista merkittäväksi metsäkonevalmistajaksi

Nisula Forest sai alkunsa hyvin perinteiseen tapaan metsäkoneyrittämisen perustalta. Maataloustraktorin jälkeen siirryttiin Seppo ja Ali Nisulan omavalmisteiseen runko-ohjattuun kuormatraktoriin. Omalla työpanoksella saatiin kohtuuhinnalla riittävän tehokas kone, jotta bisnekset pyörivät plussalla. Koneiden omatoiminen kehitys johdatti yrityksen metsäkonevalmistukseen ja metsäurakointi oli kuvassa mukana vuoteen 2007 asti. Kuva: Nisula Forest Oy

Tuskin Kuoreveden Palsinan kylässä syntyneet Nisulan veljekset miettivät traktorilla puita vinssatessaan, mihin metsätyöt voivat johtaa. Omavalmisteisen metsäperävaunun valmistuminen avasi kekseliäille metsien miehille vimman kehittää omaa työskentelyään. Kun Torsti Nisula jäi kotitilan pyörittäjäksi, aloittivat pojat Seppo ja Ali oman metsäkoneen rakentamisen. Se johti monipolviselle matkalle metsäkoneiden parissa – tarina on hyvin samanlainen kuin Einari Vidgrenin kohdalla – ja nämä kaksi yritystä ovatkin kohdanneet toisensa kehitystöiden merkeissä.

Nisula Forestin taival kohti metsäkonevalmistusta alkoi vaatimattomasta maatilapajasta. Torsti ja Seppo valmistivat Kuoreveden Palsinan kylässä sijaitsevalla tilalla ensimmäisen metsäperävaunun. Kuva: Nisula Forest Oy

Kevyempien varsinaisten metsäkoneiden osalta 60–70-luvuilla perustana oli usein maataloustraktori, järeämmät koneet taasen perustuivat usein maansiirtodumppereiden tekniikkaan. Koska Nisulat urakoivat sekä harvennus- että uudistushakkuilla, kevyemmät koneet kiinnostivat. Aloittelevilla yrittäjillä raha oli tiukassa ja tehdasvalmisteisten koneiden hinnat liian korkeita. Kotitilan Valmet 702:n tekniikka oli tuttua ja ideoinnin perusteella päätettiin aloittaa oman koneen valmistus tämän mallin pohjalta.

Koska kotitilan traktoria ei ollut järkevää pilkkoa, päätettiin investoida uuteen peruskoneeseen. Peruskoneen löytäminen olikin helppoa, sillä muiden traktorivalmistajien tavoin Valmet valmisti riisuttua ”teollisuusmallia” monista malleistaan. Myös 702 oli saatavana pelkkänä runkona, jossa oli pakettina täydellinen moottori ja voimansiirtokokonaisuus. Sellainen hankittiin verstaaseen Suolahden tehtailta.

Ensimmäisen kuormatraktorin peruskoneeksi hankittiin kaivurikäyttöön suunniteltu perusrunko, jossa oli moottori ja voimansiirto. Ohjaamorunko löytyi Valmetin Kuoreveden ohjaamotehtaalta. Teliratkaisu ja takarunko tehtiin alusta asti, akselit olivat Man-kuorma-autosta. Valmistunut kuormatraktori on edelleen maatilakäytössä. Kuva: Nisula Forest Oy

Nisulat käänsivät Valmetin portaalivetopyörästöjä 180 astetta, jolloin akseli asettui lähemmäs keulaa ja keula lyheni. Peruskoneen päälle ostettiin testikäytössä ollut ohjaamorunko lähes naapurista, eli Valmetin silloiselta Kuoreveden ohjaamotehtaalta. Ohjaamo muokattiin tasalattiaiseksi ja ovien avaussuunta muutettiin, jotta ne sopivat edempänä olevien renkaiden vuoksi avautumaan. Ohjaamoon tehtiin ulkopuolinen tukikaari jämäköittämään rakennetta. Varusteluun kuuluivat myös täydelliset kaksoishallintalaitteet.

Nisuloiden koneurakointi alkoi hyvin tyypilliseen 1970-luvun tapaan osa-aikaisena traktoriurakointina. Nisulat rakensivat puutavaran ajoon metsäperävaunun ja muokkasivat siihen puutavarakuormaimen kuorma-auton kappaletavaranosturista. Kuva: Nisula Forest Oy

Koneen takavaunu ja telirakenne tehtiin ”suorasta raudasta”, ja akseleiksi valittiin kaksi Man-kuorma-auton napavälitteistä akselia. Suuremmilla 14 x 24” -pyörillä maa- varaksi saatiin taka-akselistojen alle yli 50 senttiä. Nosturiksi hankittiin aikansa huippunosturi eli Cranab 4010. ”Se oli lyhyempi taittopuomi pois lukien sama kuin isompi 6010, painetasoilla siitä oli tehty pikkunosturi. Me nostimme paineet ja pidensimme taittopuomin”, toteaa Ali Nisula.

Ensimmäinen varsinainen metsäkone valmistui 1978 ja se toimi yrityksen käytössä kuormatraktorina aina vuoteen 1985 asti. Silloin sen korvasi tehdasvalmisteinen, juuri esitelty kevyt Valmet 832. Joka olikin ensimmäinen kone, joka Nisuloille kelpasi tehtaan suoraan tehtaan jäljiltä. Kuva: Nisula Forest Oy

Omavalmisteinen kuormatraktori pääsi heti tulikokeeseen, kun 1978 Mauri-myrsky pyyhälsi yli Suomen. ”Serlachiuksen mailla oli heti töitä, pelkkiä myrskytuhoja koottiin puolitoista vuotta”, muistelee tilanteen hurjuutta Nisula.

Vuosikymmenen vaihtuessa 1980-luvulle Nisulat totesivat töiden tehokkuuden kärsivän puutavaran valmistuksen hitaudesta – veljekset hakkasivat jopa osin itse moottorisahalla ajettavat puut – eli toimivat jo silloin kokonaisurakoinnin tyylillä. ”Kun viikko tai pari oli hakattu, päivässä olivat puut ajettu”, naurahti Nisula.

Ratkaisuksi päätettiin siirtyä koneelliseen hakkuuseen, joka tekikin tuloaan. Kyseiseen aikaan hakkuukoneet olivat pääsääntöisesti kuormatraktorin päälle rakennettuja karsinta/katkontakoneita, eli prosessoreita, joille Suomessa metsurit kaatoivat ennakolta puut. Syy metsureiden käyttöön oli kaatopäiden heikoissa sahalaitteissa. Usein koneellisen kaadon yhteydessä arvokkaaseen tyvitukkiin syntyi piilohalkeamia, jotka pilasivat arvokkaat pintalaudat. Tämä siis Suomessa, Ruotsissa asian kanssa ei tuskailtu, vaan puuta kaadettiin säleet lennellen.

Ruotsalaisvalmistaja Kockums oli tuonut markkinoille oman ”82-55 kompaktiprosessorin”. Nelipyöräisen kaatokoneen takarungolle oli suunniteltu kevyt prosessoriosa. Yhdistelmää markkinoitiin myös harvennushakkuille sopivaksi paketiksi. Nisulat vierailivat mielenkiinnosta kyseisen koneen työmaalla ja pitivät konseptia hyvänä – mutta monimutkaisena ja kalliina. Koska hitsikone ja polttopilli pysyivät käsissä, päättivät veljekset tehdä kustannustehokkaasti itse vastaavan tyyppisen koneen.

Nelipyöräiseksi alustakoneeksi löytyi paljon tuttua tekniikkaa sisältävä Valmet CK. 1981 Valmetin takapihalta löytyi sopiva yksilö projektiin – vähän aikaisemmin metsurihakkuupuiden esikasausmenetelmäkokeiluun rakennettu erittäin pitkäpuominen yksilö. Ilman nosturia alustakone kuljetettiin Nisuloille ja projekti aloitettiin.

Paja ja ovet suurenivat samaa tahtia, kun konekehittely sai vauhtia. Ensimmäinen monitoimikone syntyi Valmet CK -kasauskoneprotosta, ja karsintapää sai osia aavikkonosturista. Kuva: Nisula Forest Oy

Koska alustakone oli hyväkuntoinen, suurin muutos oli tehokkaamman hydrauliikan asennus. Takarungolle asennettiin taas Cranabin nosturi, jossa oli Marttiinin pitkä jatkopuomilla ja kevyt pihtikahmari – aivan kuten Kockumssissa.

Varsinainen prosessoriosa valmistettiin omien ideoiden perusteella, ja siihen paikallinen sähköseppä toteutti automatiikkaa sekä sahayhtiöiden vaatiman pituusmittalaitteen. Syöttöpyöriksi valittiin aavikkomobiilinosturiin tarkoitetut pyörät, vetomoottoreiksi löytyi valtavan kokoiset (2,8 litran kierrostilavuus) syöttömoottorit. Ne antoivat julmat voimat syötölle, tosin hitaalla n. 2 m/s syöttönopeudella. Pitoa ketjuilla varustetuille vetorenkaille antoi peräti 100 millin männän hydraulisylinterin puristusvoima. ”Voimaa oli niin paljon, että jos isompi kuusi oli juuttuneena hankeen, koneen peräpää lähti puun perässä liukumaan, ja seurauksena pari kertaa peruskoneen pyörän napalaippa murtui – kerran ison puunhaaran kohdalla katkesi jopa 85 millinen karsimaterän akseli”.

2,8 litran kierrostilavuuden syöttömoottoreilla vetovoima oli niin kova, että ajoittain alustakone lähti puun mukana liukumaan sivuttain. Kuva: Nisula Forest Oy

Oma prosessori toimi hyvin ja työmaita riitti. Osa työmaista oli järeämpien metsien väljennyshakkuuta. Niissä työskentely prosessorilla ei sujunut kovin näppärästi. Saman ongelman kanssa oli painittu metsäkonevalmistajien piireissä, ja ensimmäiset ketterämmät nosturin kouran tilalle asennetut kouraprosessorit tekivät jo tuloaan metsiin. Suomalainen Finko ja ruotsalaisperäinen Valmet GP 450 olivat jo käytössä, niiden idea kiinnosti myös Nisuloita.

Ensimmäinen hakkuupää oli prosessorimalli, jossa oli käytetty Skogsjanin ja Valmetin samaan aikaan lanseeraamaa ideaa – runko muistuttaa kourasahalla varustettua puutavarakahmaria, johon on asennettu syöttörullat ja karsimaterät. Nosturiksi varusteltiin kuorma-automallin Fiskars 65 ja alustakoneeksi lyhennettiin Valmet CK. Kuva: Nisula Forest Oy

Oman hakkuupään valmistus aloitettiin, ja valmistuttuaan 1984 se muistutti varsin paljon Valmetin versiota. Ensimmäiset kokeilut metsässä todistivat ratkaisun olleen oikea: puuta alkoi katketa myös harvennusmetsissä kovaa tahtia. Tahti kiihtyi niin paljon, että kuormatraktoriksi hankittiin 1985 ensimmäinen täysin tehdastekoinen kone – samana vuonna esitelty uunituore kevyt kuormatraktori Valmet 832. Valmet 702 -perustainen ensimmäinen kone myytiin pois isäntälinjan käyttöön.

Tilanne oli siis se, että Nisuloiden prosessorit pätkivät puuta ja metsuritaksoihin perustuva hakkuutyö oli hyvää bisnestä. Mutta metsätyön koneellistaminen oli valtavassa vauhdissa, ja metsurityötä haluttiin vähentää. Tämä vaati koneiden muuttumista myös kaadon suorittavaksi. Nisulat toteuttivat omaan kouraprosessoriinsa mekaanisen, painovoimaiseen rullarataan perustuvan tilttitoiminnon. Rakenteessa oli kuitenkin ongelmana, että sillä ei saanut riittävän tukevaa otetta puusta, ja siksi järeämpien puiden kaato oli epävarmaa.

Tehdastekoisissa hakkuukoneissa oli juuri tullut markkinoille mullistava Valmet 901. Nisulat kävivät Valmet-myyjän kanssa esittelytyömaalla, jossa Suomen markkinoille saapunut ensimmäinen uutuuskone työskenteli. Alustakoneen ratkaisut teleskooppinostureineen veljekset totesivat hyviksi, mutta Valmetin GP 480 -kouraprosessorista jatkokehittämä 948-harvesteripää ei innostanut hankintaan – kuten ei myöskään koneen 1,2 miljoonan markan hinta (tämän päivän arvolle muutettuna 390 000 euroa).

Nisulat alkoivat kartoittaa uuden harvesterin hankintaa ja kiinnostuivat nelipyöräisestä Ponsse S20 -alustakoneesta. Samaan aikaan valmistui ensimmäinen Ponssen valmistama harvesteripää, H520. Nisulat kiinnostuivat sen keveydestä ja harkinnan jälkeen kaupat syntyivät H520:sta, mutta asennettuna ”keltavihreään” Ponsse S15 -alustakoneeseen. Nosturina oli Foresterin suosittu harvesterinosturimalli.

Ali ja Seppo Nisula ostivat ensimmäisen suoraan harvesteriksi valmistetun Ponssen. S15 oli varustettu aikansa yleisimmällä kouraharvesterinosturilla eli Foresterilla. Nisulat halusivat kuitenkin jotain muuta: heidän aloitteestaan erityyppisen nosturimallin piirrokset syntyivät Ponssella nopealla aikataululla. Kuva: Nisula Forest Oy

Nisuloille toimitettu kone oli ensimmäinen Ponssen valmistama uusialustainen, lyhennetyllä takarungolla oleva harvesterikokonaisuus. Koneen kauppa ja Nisuloiden esittämät ideat koneen valmistuksessa avasivat yhteistyön Einari Vidgrenin Ponssen kanssa – Nisuloiden innovatiivisuus oli samasta lähtökohdasta aloittaneelle Vidgrenille ilmeisen tuttua ja Nisuloiden mielipiteet kiinnostivat kovassa nousussa olleen Ponssen perustajaa.

Nisuloiden S15-harvesterin perinteinen nivelpuominosturi oli väliaikainen ratkaisu. Konekaupan yhteydessä idea uudesta nosturimallista esiteltiin Vidgrenille, joka välittömästi totesi sen olevan toteuttamiskelpoinen. Veljekset olivat hahmotelleet ruutupaperille omaa versiotaan teleskooppinosturista. Ratkaisu oli yhdistelmä Valmetin teleskooppinosturia lisättynä liikkuvalla pystypilarilla.

Ponssen suunnittelija Kelppe laitettiin töihin, ja noin puolen vuoden jälkeen valmistui ensimmäinen Ponsse H125 -harvesterinosturi. Protomallissa oli huima yli 11 metrin ulottuma. Pienillä muutoksilla kyseinen nosturimalli oli valmistuksessa hyvin pitkään, ja sen perusidea on saanut oman paikkansa Ponssen mallistossa – nykyisin C5-versiona. Nisuloiden S15 sai siis uuden nosturin ensimmäisenä.

Nisulan suunnittelema harvesterinosturi valmistui Ponssen suunnittelijä Kelppen avustuksella kerralla niin onnistuneeksi, että siitä muodostui edelleen jatkuva teleskooppinosturin perusta Ponsselle. Kuva: Nisula Forest Oy

Seuraava askel yhteistyössä oli Nisuloiden kaipaama muutos harvesterin kokonaisratkaisuun. Hyvien kokemusten perusteella Vidgren antoi heille vapaat kädet toteuttaa itseään Vieremän tehtaan takapihan kaarihallissa. Syntyi seuraavan sukupolven HS15, jossa ohjaamo oli apurungon avulla siirretty taaemmas. Hydraulisäiliö siirrettiin samalla ohjaamon ja moottoritilan väliin, jolloin melutaso ohjaamossa laski merkittävästi. Lisäksi näkyvyys hakkuupäähän parani huomattavasti. Samalla kertaa päivitettiin HN125-nosturi vakiomallin mittoihin ja H520-hakkuupää vaihdettiin seuraavan kehitysversion H600-hakkuupään.

Ratkaisun etuna on mataluus, mikä alentaa koneen painopistettä. Päijänteen rantamaastoissa Nisulalla oli hyvät maastot testata kokonaisuuden toimivuutta. Kuva: Nisula Forest Oy

Samalla kun Nisulat olivat tehneet yhteistyötä Ponssen kanssa ja urakoineet tehokkaalla järeällä harvesterillaan, oli heillä ollut ajatuksissa kevyempi, ensiharvennuksiin soveltuva hakkuukone ja siihen oma harvesteripää. 1990 alkoivat kipinät lentää Palsinan kylässä ja alustakoneeksi oli hankittu jälleen tuttu Valmet CK. Myöhemmin Möykyksi ristitty harvennuskone oli saanut alkunsa.

Harmaaväritteinen, Ponssemaisilla raidoilla varustettu Möykky jäi Nisulan viimeiseksi omaksi alustakoneeksi. Se oli lyhennetyn Valmet CK:n perusrungolle rakennettu nelipyöräinen harvesteri harvennushakkuisiin. Möykky toimi myös hakkuupäiden testialustana ja se myytiin myöhemmin nykyiselle omistajalleen, joka käyttää konetta edelleen Kuva: Tommi Hakala

Harvesterikäyttöön riittävän voimakas nosturi saatiin käytetystä kuorma-auton Fiskars 65 -mallista. Sitä terästettiin hakkuupääkäyttöön lisäämällä toiset kääntösylinterit. Nosturiin toteutettiin myös hydraulinen liikeratatoiminto. Hakkuupään suunnittelussa lähdettiin täysin puhtaalta pöydältä. Tuloksena oli erittäin kevyt ”Onse 40” -malli. Myöhemmin koneeseen tehtiin hieman järeämpi hakkuupää, työnimeltään 50H.

Nisuloiden seuraavaksi kehittelemä kolmirullainen ja vain 650 kg:n painoinen hakkuupääproto herätti taas kiinnostuksen Vieremällä – Ponsse oli tuomassa kevyemmän 8-pyöräisen HS10-harvesterin markkinoille. Pikavauhtia Nisulat tekivät Ponsselle protomallista viimeistellyn ”tuotantoversion”. Se ensiesiteltiin Ponsse H53 -mallina Ruotsin Elmia-näyttelyssä, vain 1,5 kuukauden kiivaan projektin jälkeen. ”Se on ollut hulluin puristus kautta aikain, sahakoteloakin muuteltiin jo lavetille ajetussa koneessa. Venttiilistökin paljastui koeajossa väärin koneistetuksi…”, muistelee tilannetta Nisula. ”Elmian näytökset menivät kuitenkin nappiin, ja tuote sai erinomaisen vastaanoton.”

Uudentyyppisen hakkuupään kova kysyntä ja toimiva perusrakenne saivat Ponssen tilaamaan myös suuremman version, ja Nisulat rakensivat samaan ideaan perustuvan H73-mallin kolme ensimmäistä versiota – teollinen metsäkonevalmistus sai otteen yrityksestä. Hakkuupäät valmistuivat jo yrityksen uusissa hallitiloissa, aivan Kuoreveden lentokentän läheisyydessä. Huolto/korjaamohalli toimi tuolloin myös voimallisen urakoinnin tukikohtana ja yrityksellä oli koneita metsässä suurimmillaan peräti 11 kappaletta. Niiden lisäksi toimintaan sisältyi myös Ponssen koneiden myyntivarustelua ja syöttörullakunnostuksia. Ali jäikin vuonna 1995 pois metsäurakoinnista ja siirtyi metallipuolen vetäjäksi.

2000-lukua lähestyttäessä Nisuloiden ajatukset olivat siirtyneet kohti hakkuun ja kuljetuksen samalla suorittavan yhdistelmäkoneen kehittämistä. Metsätöissä työmaat pienenivät, ja kahden erillisen koneen kuljetukset nostivat kustannuksia. Ylöjärveläinen idealinko, eli Sakari Pinomäki, oli jo esitellyt oman versionsa Himoksessa pidetyssä FinnMetko-näyttelyssä.

Ja jälleen kerran Nisulat löysivät "Valmetin takapihalta" alustakoneen projektiinsa. 1980-luvun lopulla Valmetin Uumajan osasto oli kehittänyt 838 Combi -kuorma- traktorin, joka oli yhdistelmä kahta konetta. Peruskone oli puristuspankoilla varustettu 838-kuormatraktori, jonka ohjaamon tilalle oli asennettu 901-harvesterin ohjaamo+kääntökehä ja Cranabin nivelpuominosturi. Kourasahalla varustettuna se oli suunniteltu kokopuukorjuuseen – menetelmässä puut vain katkottiin metsässä ja syötettiin karsimattomina tehtaan kuorimarumpuun. Suomeen koeajoihin tuotu yksilö siirtyi 1998 Nisuloille.

Tämän kuvan värit eivät valehtele, vaan kuvassa on kokopuukorjuuseen suunniteltu, pyöriväohjaamoinen Valmet 838 Combi – mutta Ponssen keltaharmaana. Aikaisemmin Ponssen kanssa yhteistyötä tehnyt Nisula varusteli Ruotsista hankkimastaan yksilöstä yhdistelmäkoneen ja siihen suunniteltiin hakkuupää. Tämä kehitystyö jatkui kuitenkin Valmetin siipien suojassa. Yhteistyön pohjalta syntyi Valmet 801C -konemallisto ja Nisula valmisti niihin Valmet 330 Duo -hakkuupäät. Kuva: Nisula Forest Oy

Nisulat aloittivat samalla jo viidennen harvesteripään kehityksen. Nyt yhdistelmäkoneessa sen piti toimia myös kuormauksessa ja lastauksessa. Ensimmäisen version koeajot suoritettiin Möykkyyn asennettuna. Kolmella syöttörullalla varustettu malli oli puunsyötössä tehokas, mutta painoltaan liian raskas yhdistelmäkäyttöön. Todettiin, ettei ensimmäinen ratkaisu ollut sopiva yhdistelmäkäyttöön, ja mallin suunnittelu aloitettiin täysin uudelta pohjalta.

Uudelleen ideoitu hakkuupää toteutettiin kapeilla, erikseen toimivilla kuormausleuoilla ja kahdella vetorullalla. Hakkuupää asennettiin Ponsse-väreihin maalattuun Valmet 838 Combiin. Alustakone oli kokenut radikaaleja muutoksia: hydrauliikkaa oli paranneltu, ohjaamon etulasi oli yksiosainen ja korkea, nosturi oli muutettu kallistuvan pystypilarin myötä kolminiveliseksi ja siten mahdollisimman notkeaksi eri työvaiheisiin.

Vaikka kone oli Ponssen väreissä, projekti oli Nisuloiden. Ponssella yhdistelmäkonekonsepti ei saanut kiinnostusta osakseen, suurelta osin erittäin hurjan markkinaosuuden nousun aiheuttamien kapasiteettiongelmien vuoksi. Sen sijaan Valmetin silloinen omistaja Partek kiinnostui ratkaisusta – uudistuvaan kuormatraktorimallistoon kehitettiin Nisulan idean pohjalta Valmet 801C -yhdistelmäkone. Cranab muokkasi Nisulan ideoimasta kolminivelisestä nosturista tuotantoversion. Samalla Nisula aloitti hakkuupäiden valmistuksen Valmetille, kehitetty yhdistelmähakkuupää sai tyyppinimen Valmet 330 Duo. Sitä asennettiin myös ilman kuormausleukavarustusta harvennushakkuukäyttöön myytyihin 901-harvestereihin, mikä mahdollisti 11 metrin puomiston käytön.

Nisula avasi suuremmassa mittakaavassa yksinkertaisten giljotiinkaatopäiden markkinat. 2004 esitelty Nisula 150 oli ilman lisäletkutuksia toimiva kaatopää. Kaatopäiden yhteydessä aloitettiin myös yhteistyö ruotsalaisen Mowin kanssa metsäperävaunujen ja kevyiden liikeratanostureiden osalta. Kuva: Tommi Hakala

Metsäkoneurakointi ajettiin alas vuoteen 2007 mennessä. Osasyynä oli paikallinen kuntaliitos, joka muutti urakointialueiden rajoja ja olisi vaatinut myös konekaluston reilua lisäämistä. Vähitellen koneet myytiin pois. Viimeisenä yrityksen koneena toimi omien ajatusten kasvattama hedelmä, yhdistelmäkone Valmet 801C. ”Yhdistelmäkoneilla olisi vieläkin paikkansa, kunhan se huomioitaisiin työmaajärjestelyissä”, pohdiskelee Nisula.

Yhdistelmäkoneeseen suunnitellun hakkuupään pienenennetty versio soveltui myös maataloustraktoriasennuksiin. Nisula 400 -sarja avasikin yhteistyön Valtran kanssa. Nisulan punaharmaa väritys ja oma nimi tulivat käyttöön, suurempaa (Valmet 330) hakkuupäätä myytiin päivityksen jälkeen Nisula 500C -mallina. Molemmat mallit saivat myös kuormausleukojen vaihtoehdoksi lisäkarsimaterät, joilla kaato-ote on järeillä rungoillakin tukeva.

Nykyisen tehtaan asennusosastona toimiva kolmiosainen talli valmistui 1994. Sitä on laajennettu myöhemmin vuosina 2002 ja 2008. Kuva: Nisula Forest Oy

Valtra-yhteistyön aikana syntyivät myös omaan ideaan perustuneet giljotiinikaatopäät, joiden osalta Nisula on ollut markkinoilla edelläkävijöiden joukossa. Muita tuotteita ovat riipukejarrut ja erilaiset metsäkonevarusteet. Yhteistyö Valmetin loppui osalta 2010-luvun alussa.

Vuonna 2016 laajennettiin tehtaan tilat nykyisen mittoihin. Tehdas on sisältä ja ulkopihoiltaan lähes kliinisen siisti. ”Tavaroita ei saisi olla lattioilla, vaan kaikki pitää olla hyllyissä”, perustelee Ali Nisula toiminnan periaatetta. Kuva: Nisula Forest Oy

Koko 2000-luvun ajan Nisula on panostanut entistä vahvemmin omiin tuotteisiin, ja kun yritys sai yhteistyön auki Lännen Tractorsin kanssa, oma harvesterikin on nyt tarjolla kokonaisvaltaisena pakettina. Viimeisin yhteistyö liittyy Volvon kaivukoneisiin, sillä Nisula toimittaa koneisiin metsäkäyttöön suunniteltua kokonaispakettia.

Nisulan ja Lännen Tractorsin yhteistyö alkoi 2010, jolloin Nisula varusteli Lännen 8800 -alustakoneen metsäkäyttöön. Sama yrittäjä vaihtoi sen uuteen N5-malliin, joka varusteltiin Palfinger-nosturilla. Kuva: Nisula Forest Oy

Yhteistyö Lännen Tractorsin kanssa syveni, kun Nisulalle tehtiin oma-alustaversio. Ensimmäinen N4 valmistui 2012. Se on nyt uudistunut kolmanteen sukupolveen, sillä FinnMetko 2018 -näyttelyssä esiteltiin uudistettu N5, joka on saatavissa myös kuusipyöräisenä versiona. Kuva: Tommi Hakala

Nisula Forestin perusta on aina ollut ja tulee olemaankin vahva usko omiin kykyihin sekä metsässä tehdyssä työssä saadut kokemukset – joita ei voi kirjasta oppia. ”Kaikki on kiertynyt aina puun ympärille”, kiteyttää asian Ali Nisula.

Ali Nisulan työskentely-ympäristö on kokenut 40 vuodessa melkoisen mullistuksen. Hirsirunkoisesta pajasta on siirrytty tehokkaaseen tehdasympäristöön, jossa on muun muassa tuotteiden esittelytilat ja varaosavarasto. Tuotteiden laadusta pidetään huolta, ja se myös tuodaan esille, kuten kuvan maalaamattoman hakkuupään metallilevyjen tekstit kertovat – materiaalit ovat laadukkaita. Kuva: Tommi Hakala

• 1978 Omavalmisteinen kuormatraktori valmistuu
• 1981 Omavalmisteinen prosessori Valmet CK -alustalle
• 1984 Ensimmäinen hakkuupää, kouraprosessori
• 1986 Kouraprosessori muutettiin kaatavaksi harvesteriksi
• 1986 Yhteistyö Ponssen kanssa alkaa, HN 125 -nosturi syntyy Nisulan idean pohjalta
• 1990 Omavalmisteinen harvennusharvesteri, ”Möykky”
• 1994 Uusi korjaamohalli Kuoreveden halliin
• 1995 Nisulan kehittämä Ponsse H53 -hakkuupää esitellään, Ponsse H73:n kehitystyö
• 1998 Ensimmäinen yhdistelmäkonekäyttöön suunniteltu hakkuupää ja yhdistelmäkoneen proto
• 2000 Yhteistyö alkaa Valmetin kanssa, Valmet 330 Duo -hakkuupäiden toimitus
• 2001 Yhteistyö Valtran kanssa alkaa
• 2002 Hallin laajennus ja työstökoneiden uudistus
• 2004 Nisula 150 -energiapuukaatopää
• 2010 Lännen 8800 -varustelu metsäkäyttöön
• 2012 Nisula N4 -hakkuukone
• 2014 Nisula N5
• 2016 Yhteistyö Volvon kaivukonevarustelussa alkaa
• 2018 Uudistunut Nisula N5 ja N5 6w