Tämän vuoden kilpailuissa nähtiin protesteja ja tuomariston painostusta, joka koitui joidenkin maiden eduksi. Aiempina vuosina sellaista on harvoin nähty, ja se ihmetytti Suomen joukkuetta. Pro-sarjassa tänä vuonna sahasivat Jukka Perämäki, Jarmo Laatikainen ja Pentti Paananen, naisten sarjassa Janniina Hämäläinen. Nuorten U24-sarjaan ei Suomesta osallistuttu.
Sponsorituella toimineiden joukkueiden, kuten Itävallan, kilpailijoille annettiin hyvin helposti uusia yrityksiä. Vaikka virheet johtuivat selvästi heidän omista ratkaisuistaan – kahdessa tapauksessa, eli kaatosuunnassa ja oksantyngän tulkinnassa, tuomaristo taipui joukkueenjohtajien painostuksesta, mikä vaikutti kilpailun mitalien jakamiseen.
Tarkkuussahauksessa myös Suomi teki protestin. Joukkue huomasi, että puuta jäi sahaamatta epätavallisen paljon. Asiaa tutkittaessa havaittiin, että sahausalustana käytetty vaneri oli notkolla lähes sentin. Todennäköisesti tämä oli seurausta siitä, että vaneri oli kastunut edellisen päivän kosteasta purusta ja tukin painosta. Protesti meni läpi, ja alustavanerit suoristettiin ennen seuraavia suorituksia.
Suomen moottorisahauksen maailmanmestaruuskilpailujen joukkueen kisat alkoivat kaatotehtävällä. Järjestäjät olivat toteuttaneet suorituspaikan, jossa kilpailijoille oli tarjolla hyvä ja tasapuolinen alusta. Kaatoalueella oli kolme noin 50 senttimetriä korkeaa ja parin metrin levyistä maavallia, jotka oli rakennettu koko alueen läpi. Vallien tarkoituksena oli estää, ettei kaadettava puu pomppaa osuessaan maahan. Käytännössä suomalaisilla puut eivät hypänneet, vaan jäivät tarkasti siihen, mihin osuivat, mikä kertoo onnistuneesta valmistelusta. Lisäksi kaatotolpat olivat laadukkaat.
Perämäen suoritus oli erittäin onnistunut – 10 cm ohi kepistä ja kannon virheettömyys toivat 650 pistettä. Laatikainen suoritti kaadon seuraavana ja kannosta hän sai täydet pisteet, mutta pisteitä laski 55 senttimetrin poikkeama (605 p). Paananen kaatoi kolmantena. Hän sai lähes täydellisen osuman – vain kolme senttimetriä ohi, mutta kannon tasoerovirhe laski pisteitä ja tulos oli 647 pistettä. Hämäläinen osui 22 senttimetrin päähän, mutta aikarajan ylitys ja kannon virheet pudottivat tuloksen 552 pisteeseen.
Arvonnassa suomalaisten kilpailunumerot asettuivat heti aamuun, lämpötilan ollessa viitisen astetta. Tämä ei kuitenkaan sormia jäykistänyt ja teräketjun vaihdot hoituivat hienosti viileässä säässä. Saksan Martin Schraitle otti voiton 8,02 sekunnin suorituksellaan.
Perämäki teki jopa moottorisahauksen maailmanmestaruuskilpailujen ennätyksensä, saaden ajan 8,92 sekuntia. Laatikaisen 15,99 sekunnin suoritus ei ollut normaalilla tasolla. Paanasen aika 12,89 sekuntia vastasi hänen tavanomaista kisatasoaan. Hämäläinen oli hieman aamukohmeessa, tuloksena aika 16,88 sekuntia.
Altapäältäsahauksessa Perämäki onnistui hyvin, mutta pistesaldo ihmetytti. Kakkoskiekossa kulmaksi oli kirjattu 88,2 astetta – mutta kiekkoon oli merkitty täysiin pisteisiin oikeuttanut 89,2 astetta. Asia selvisi vasta myöhemmin Suomessa kiekkojen valokuvia tarkastellessa, oikea tulos olisi ollut 189 pistettä. Laatikaisella kakkoskiekko epäonnistui kulman osalta, mikä laski kokonaispisteet 163:een. Paanasen suurin kulmavirhe oli 91,40 astetta, mutta mittavirheistä huolimatta pisteitä kertyi 178. Hämäläisellä molempien kiekkojen tulosta heikensivät kulmavirheet, hänen tulos oli 168 pistettä.
Tarkkuussahaukset olivat vahvempia suomalaisille. Perämäki keräsi tarkkuussahauksesta 239 pistettä ja Laatikainen 229. Vahvan tuloksen tekivät myös Paananen (225 p) ja Hämäläinen (211 p).
Sahauksissa voitot ottivat Norjan Ole Harald L. Kveseth (204 p) ja Saksan Thomas Schneider (250 p).
Kilpailun päättävässä karsintatehtävässä Hämäläinen teki virheettömän suorituksen 35,85 sekunnissa ja sai 378 pistettä. Tulos oli naisten sarjan kuudenneksi paras. Paanasen aika oli 25,07 sekuntia ja pistemäärä 420. Laatikaisen karsintasuoritus oli ajallisesti 20,35 sekuntia ja virheettömyys toi 440 pistettä ja Suomen joukkueen parhaan sijoituksen 11. Perämäki pyrki riskiä ottaen kärkisijoille ja sai ajaksi 15,84 sekuntia, mutta yhdestä tyngästä tuli virhepisteet ja pistemääräksi muodostui 438 ja sijaksi tuli 13.
Saksan Marco Trabert oli nopein, peräti 13,3 sekunnin ajallaan. Itävallan Jürgen Erlacher oli erinäisten kiistelyiden ja tuomariston painostamisen jälkeen toinen. Kun häneltä poistettiin yhden tyngän virhepisteet, hän nousi toiseksi sijalta 11. Samalla hän varmisti mestaruuden itselleen. Ilman virhepisteen poistoa mestaruuden olisi vienyt isäntämaa Slovenian Robert Cuk. Pronssia otti Ole Harald L. Kveseth.
Lopullisissa pisteissä suomalaisista oli Perämäki 9:s, Paananen 23:s ja Laatikainen 39:s. Naisten sarjassa Hämäläinen oli hienosti 6:s. Joukkueena Suomi oli 5:s, joukkueen pistekeskiarvo oli 1 596. Tämä sijoitus on paras sitten vuoden 2012, jolloin Suomi voitti joukkuekultaa Valko-Venäjällä.
Pro-sarjalaisten joukkueella oli Relay-race-joukkuekilpailussa epäonnea. Paananen oli unohtanut kiristää laipanmutterit ennen suoritusta, jolloin terälaite irtosi kesken suorituksen. Siitä huolimatta joukkueelle 10. sija. Erittäin positiivinen suoritus oli neljän naisten sekajoukkueiden osalla – voittaneessa nelikossa oli mukana Suomen Hämäläinen.
Kilpailua leimasivat tuomariston ratkaisut. Suomalaisten hyvä valmistautuminen ja tarkka protestien seuraaminen osoittivat arvonsa näissä arvokisoissa, ja menestyksekäs sijoitus antoi uskoa jatkoon.
Tulevista kilpailuista sen sijaan ei ole varmuutta: kahden vuoden päähän 2028 ei ole ilmoittautunut järjestäjämaata, mutta vuodelle 2030 on yksi maa asettunut ehdokkaaksi. Toivottavasti seuraava järjestäjäkin löytyy pian.
Teksti Tommi Hakala, kuvat ja tekninen avustus Marjo Perämäki
