Kokeilussa ollut Kranmanin itseliikkuva prosessori kevensi hakkuutyötä – käytön keskiössä ovat rutiinit ja maltillinen työskentelyvauhti

Uudistusalan koivutukkirunkojen hakkuun yhteydessä oli mahdollisuus kokeilla koneen kapasiteettia järeämpien oksien kanssa. Nekin karsiutuivat, vain paksumpia oksia piti poistaa moottorisahalla. Kuva: Tommi Hakala

• Siirrettiin hinaamalla työmaiden väleillä, traktorin metsäperävaunun perässä.
• Käsiteltävät rungot olivat hyvin vaihtelevan kokoisia.
• Osa rungoista oli tukkikokoisia tuulenkaatoja.

Koneviestillä oli mahdollisuus kokeilla Kranman P25D Pro -prosessoria keväällä 2026. Pääkokeilukohde oli kuusikon ensiharvennusta, pehmeällä maaperällä ja 20 m uravälein. Prosessorin ajourille muodostama oksamatto oli tarpeeseen, vaikka routaakin oli vielä lumen alla.

Koneella käsiteltiin myös tuulikaatorunkoja, sekä uudistusalan pienempiä tukkikoivuja ja niistä suurempien latvuksia.

Työskentelyn tehokkuuden pohja luodaan jo kaatovaiheessa. Yksi tärkeä asia on ennen kaatoa tyven karsinta rinnankorkeudelle asti – tarttumapihdin ja karsimaterien väli on saman verran.

Kokeilussa käytettiin kaatotavoissa kahta menetelmää. Molemmissa tavoissa ajouran avaus tehtiin samalla tavalla – ajouran rungot kaadettiin ajouran suunnassa ja ne karsittiin viistoon uran viereen. Kerralla avautui 25 metriä ajouraa.

Samalla ajouralla ollut lumi tiivistyi ja hieman aurautuukin. Tähän kohtaan sopii mainita myös tärkeä turvallisuusasia: Ajourat kannattaa raivata aluskasvillisuudesta viimeistään kaatotyön yhteydessä. Sillä koska käyttäjä kävelee koneen takana, koneen alta nousevat raipat lyövät käyttäjää. Kokeilussa tällaisessa tilanteessa turvakytkimestä irtosikin painonappi.

Konetta käytetään takaosan käyttöpaneelista, myös ajamisen aikana. Koska käyttäjä on koneen takana, näkyvyys koneen eteen on huono. Kun prosessoriosan kääntää poikittain ja vaakasuoraan, näkyvyys paranee. Kuva: Tommi Hakala

Kaataessa rungot kannattaa karsia rinnankorkeudelle asti. Näin karsimaterät pääsevät aloittamaan karsinnan ”puhtaalta pöydältä”. Jos rungon tyvi ei ole vedetty pitopihdille asti, sen voi karsimaterillä ja syötöllä vetää lähemmäs. Kuva: Tommi Hakala

Ajouraa kannattaa avata kerralla pidempi matka. Kun koneen ajaa hieman uran reunapuiden sekaan, saa uran puut katkottua uran sivuun. Samalla ajouran lumi ja oksat aurautuvat sivuun. Vinssin käytön aikana sykesyöttövarsi toimii tukijalkana. Kuva: Tommi Hakala

Ajourat on syytä raivata kunnolla aluskasvillisuudesta. Koneen alle taipuneet ja katkenneet risut voivat lyödä käyttäjää tai kuvan kaltaisesti irrottaa turvakytkimen painonapin. Painonappi saatiin korjattua maastossa, sen muovimutteri oli vain livennyt irti. Kuva: Tommi Hakala

Ensin kokeiltiin kaksipuoleista hakkuuta, eli molemmat uran reunapuustot kaadettiin samaan aikaan. Ratkaisulla syntyi siis kerralla valmista jälkeä. Koska lähikuljetus tapahtui 2 m leveällä traktorikalustolla, se aiheutti ylimääräistä ajelua – P25 on vain 145 cm leveä ja katkotut rungot putoavat aivan koneen viereen. Näin pölkkyjen päät jäivät kohtaan, missä traktori katkoisi niitä yliajaessaan. Niinpä työskentelyssä piti ajaa siksakkia ja edestakaisin ajouralla, jotta ajoura jäi riittävän avoimeksi.

Toisella kohtaa työskenneltiin kaksivaiheisesti. Ensin kaadettiin ja prosessoitiin ajoura ja toisen puolen rungot, paluumatkalla vastapuoli. Prosessoriyksikköä ei tarvinnut käännellä ja ajoreitti oli aina ajouran reunassa. Tämä menetelmä oli selvästi tehokkaampi.

Jos kuljetuskalustona on kapeampi kone, kuten mönkijä metsäperävaunulla, MF35 reellä varustettuna tai kapeampi pienoiskuormatraktori, kasojen väliin jää näille riittävä kulkureitti. Samalla prosessorin kulku yhteen suuntaan työskennelle on suoraviivaisempaa ja tehokkaampaa.

P25:llä työskentely on muihin metsäkoneisiin nähden niin omalaatuista, että sen käyttölogiikan omaksuminen vei kokeneeltakin hetken.

Suurin haaste oli totuttautua hallintapaneelin käyttöön ilman vilkuilua. Kaasuvivun lisäksi on 8 erilaista vipua, osa varsin samankaltaisia. Vielä kokeilun loppupuolellakin ajoittain sahalaipan painatusvipu ja prosessoriosan kallistusvipu menivät sekaisin.

Parannus olisi, jos vipujen päät muutettaisiin toisistaan eroaviksi. Esimerkiksi ohjauksen vipu olisi samanlainen kuin ajon vipu. Myös karsinnassa käytettävät syöttövipu ja pihdin/terien vipu voisivat olla samanlaiset pallopäiset vivut. Ja harvoin käytettävä rullavedon irtikytkemisvipu voisi olla huomaamattoman lyhyt.

Koneen toimintoja käytetään yhden käyttöpaneelin avulla, sen lisäksi on vinssille oma kauko-ohjain. Vipuja on paljon ja niiden päät turhan samankaltaisia. Kokeilukoneen tekstit oli toisella kotimaisella kielellä. Kumilenkillä lukitaan mekaanisesti ohjaus uivaan asentoon. Kuva: Tommi Hakala

Koska koneessa ei ole automatiikkaa, työskentelyssä on muodostettava toimivat rutiinit. Niiden myötä löytyy koneen tehokkuus.

Kaasuvivun osalta rutiiniksi muodostui: Tyhjäkäynnillä vinssaus (muutoin liian rivakka), puolikaasulla maastoajo ja korkeammilla kierroksilla prosessointi. Viimeksi mainittu siksi, että sahalaite ottaa eniten voimaa koko työskentelyssä. Kaasuvivussa voisikin olla kolme lukittuvaa porrasta, nykyisen portaattoman vivun sijaan?

Kun runko on vinssattu prosessoriosaan, sitä otetaan tarttumapihdillä kevyt ote. Sen jälkeen vedetään syöttötoiminnalla karsintaterät karsitulle tyviosalle ja nostetaan terät kiinni runkoon.

Seuraavaksi puristetaan pihdit ja terät kiinni, sekä tehdään ensimmäinen karsintaliike. Sitten avataan pihdit ja puristetaan karsintaterät tiukasti kiinni, jolloin sykesyötön takaisinvetoliike siirtää runkoa sahalaitteen suuntaan. Ja taas pihdit kiinni, karsintaliike ja rungon veto. Samaa toistetaan niin kauan, kunnes tavoiteltu katkaisukohta on sahalaitteen kohdalla.

Karsimaterien puristusvoima vaikuttaa karsintatulokseen. Notkeaoksaisilla kuusilla karsintaliikkeen aikana tuli napautettua kahdesti teriä kiinni. Männyllä riitti alkuvaiheen yksi puristus. Mutkaisemmilla ja pehmeämmillä koivuilla taasen puristusta oli kevennettävä ennen karsintaa, jotta terät eivät veistäneet runkoa poikki. Oksattomissa rungoissa kannattikin karsintaliike tehdä terät auki.

Kun viimeinen katkaisu on tehty, avataan pihdit ja työnnetään latvus syöttötoiminnalla mahdollisimman kauas. Sen jälkeen avataan karsimaterät ja lasketaan terät maahan. Näin latvuksen pääsee heittämään sivuun. Latvukset tulevat käytännössä kokonaan karsittua, eli niistä on helppo kerätä myös polttopuurankaa.

Vinssillä runko vedetään prosessoriosan päälle ja mielellään pitopihdille asti. Kokeilussa käytettiin osan aikaa vinssissä pieniä juontosaksia, niiden kanssa runkoon tarttuminen oli helpompaa kuin vaijerin ujuttaminen rungon ympäri. Kuva: Tommi Hakala

Karsinnassa tartuntapihdeillä pidetään runkoa karsinnan aikana paikoillaan ja tiukkaan puristetuilla karsimaterillä vedetään runkoa avattujen pihtien väliin. Työskentely on kahden vivun rytmikästä käyttöä. Kuva: Tommi Hakala

Kun haluttu katkaisukohta on sahalaitteen kohdalla, kiristetään tarttumapihdit ja suoritetaan sahaus. Sen jälkeen jatketaan karsintaa. Kolme syöttöliikettä on kolme metriä. Kuva: Tommi Hakala

Jos rungosta on latva katkennut tai latvus on lyhyt, ei sitä saa syötettyä aivan loppuun asti. Näissä tilanteissa piti vetää runkoa hieman käsin, jotta latvan sai katkaistua minimikohdasta. Kuva: Tommi Hakala

Koska koneelle puut kaadetaan sahalla, on saha aina myös työmaalla. Koneessa onkin kaksi sahatelinettä. Toinen moottoriosassa (esim. järeämmälle kaatosahalle) ja toinen käyttöpaneelin reunassa.

Käyttöpaneelin vieressä voi olla kevyempi sahamalli, sen käyttö voi olla järeiden oksien tai haarojen irrotuksessa tarpeen. Tosin, 3,1 kN työntövoiman sykesyöttö kyllä karsi vaivattomasti järeitäkin oksia, etenkin hieman karsimaterien avauksella kikkailemalla.

Yhtä asiaa on korostettava P25 kohdalla ja se on maltillinen ja ajatuksella työskentely. Turvallisuussyistä on jo estetty erilaisia vaaratilanteita. Kaksintyöskentely on myös kiellettyä ja koneen vaara-alueeksi ilmoitetaan 40 metriä.

Turvallisuussyistä sahalaite vaatii toimiakseen kahden vivun yhtäaikaista käyttöä, toisella liikkuu ketju ja toisella liikutetaan sahalaippaa. Ajettaessa on molemmat kädet käytännössä oltava vivuilla, toisella ajetaan ja toisella ohjataan. Jos peruuttaessa kone tulee liian lähelle, sähköinen turvakytkin sammuttaa moottorin.

Silti riskejä on ja ne on tiedostettava. Vinssissä on voimaa niin paljon, että koko kone voi nousta ilmaan tukevan sykesyötön varren varaan. Kun prosessoriosaa kääntää puolelta toiselle, on muistettava vetää sykesyöttö sisään ja nostaa prosessoriosa vaakasuoraan – muutoin voi murjoa moottoriosan komponentteja, telineessä olevan sahan tai työkalulaatikoita.

Kun prosessoriyksikköä kääntää puolelta toiselle, on muistettava asettaa se vaakasuoraan. Muutoin on riskinä, että karsimaterät osuvat eturungon komponentteihin. Koneen mittaristo sijaitsee moottoriosan takaseinässä. Kuva: Tommi Hakala

Ajettaessa on huono näkyvyys koneen etupuolelle, siksi on seurattava jo pitkältä matkalta, millaista maastoa pitkin koneen perässä joutuu kävelemään. Epätasaisissa kohdissa voi käyttöpaneeli liikkua äkkinäisesti alas tai ylös.

Maastokelpoisuudessa suurin rajoite onkin käyttäjä. Koneessa on vetotehoa riittävästi ja se pystyy ylittämään varsin suuriakin kiviä ja kantoja. Lumisissa talviolosuhteissa voi kulkukykyä lisätä prosessoripään alle asennetuilla teloilla, jollaiset Kranmanilta löytyykin.

Etu- ja takapään välisessä nivelessä ei ole kiertymisen rajoitinta, eli koneen pyörät pitävät otteensa myös korkeidenkin esteiden ylityksissä – takana kävelevä käyttäjä on rajoittava tekijä. Kuva: Tommi Hakala

+ Ei vaadi erillistä alustakonetta ja on hinattavissa työmaille

+ Soveltuu kaikentyyppisten lähikuljetusmenetelmien pariksi

+ Koostaan huolimatta voimat riittävät myös pienempien tukkirunkojen käsittelyyn

– Ohjainvivut voisivat olla selkeämmin erottuvat

– Porrastettu moottorin kierrosnopeuden säätö notkistaisi työskentelyä

– Vinssi voisi olla rauhallisempi