Norjan maatalous on lähellä sitä, mitä Suomen maatalous oli ennen EU:ta – traktoreita myydään kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa
Norja on pinta-alaltaan ja väkimäärältään Suomen kokoinen, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Norja ei ole EU-maa.
Norjan peltoala on 40 prosenttia Suomen peltoalasta, mutta siellä myydään kaksi kertaa enemmän traktoreita. Kuvituskuva kyntöauravertailusta vuodelta 2019. Kuva: Martin Innerdal DalenKun Suomi liittyi Euroopan unioniin, liittymistä perusteltiin sillä, että Suomi on viennistä riippuvainen maa. Suurin osa viennistä suuntautuu EU:n alueelle, ja vientituotteet ovat sellaisia, joita valmistetaan myös muissa EU-maissa. Oleminen EU:n sisämarkkinoilla antaa tasavertaiset vientimahdollisuudet.
Norjakin tarvitsee vientiä, mutta 50 prosenttia viennistä on öljyä ja kaasua, joita ei muissa EU-maissa ole vietäväksi.
Valtio ei Norjassa pane öljytuloja suoraan valtion budjettiin. Öljytulot rahastoidaan ja rahastojen koko on jo yli 1000 miljardia euroa. Tuolla rahalla varaudutaan siihen, kun öljyä ja kaasua ei enää pumpata.
Rahastojen varat eivät makaa seteleinä kassakaapissa, vaan ne on sijoitettu tuottavasti ja niistä kertyy sivuvirtoja myös maataloutta lähellä oleviin kohteisiin. Näin voi hyvin olettaa.
Maatalouspolitiikka Norjassa muistuttaa suuresti Suomen maatalouspolitiikkaa ennen EU-aikaa. Maataloustuottajat ja maatalousministeriö neuvottelevat tuottajahintojen korotuksista. Neuvotteluissa katsotaan, paljonko kustannukset ovat nousseet ja tuottajahintoja nostetaan korvaamaan kustannusten nousu.
Kun Norjaan joudutaan tuomaan viljaa, sen hinta rajalla nostetaan tuontimaksuilla sellaiselle tasolle, että se ei kilpaile norjalaisen viljan kanssa.
Karjatalous on merkittävä osa Norjan maataloutta. Pelloista 68 prosenttia on nurmella. Viljalla on pelloista 300 000 hehtaaria.
Norjan peltoala on 40 prosenttia Suomen peltoalasta, mutta siellä myydään kaksi kertaa enemmän traktoreita. Aivan huonosti ei ilmeisesti maataloudessa mene. Suomalainen Valtra kisailee John Deeren kanssa kärkisijasta.
Puimureita myydään vilja-alaan suhteutettuna kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.
Norja on pientilavaltainen, keskimääräinen tilakoko on 26 hehtaaria ja keskimääräinen karjakoko on 31 lehmää.
Joku voisi olettaa, että Suomenkin maataloudessa menisi yhtä hyvin kuin Norjassa, jos ei olisi menty Euroopan Unioniin. Minä en uskalla sitä väitettä allekirjoittaa. Norjalla on juuri öljystä johtuen varaa kulkea omaa latuaan. Norja on maailman kuudenneksi suurin öljyntuottaja.
Sähköstä Norja tuottaa 99 prosenttia vesivoimalla. Kun se on kerran rakennettu, sen jälkeen tuotanto on lähes ilmaista. Tällä perusteella voisi olettaa, että sähkö on norjalaiselle kuluttajalle halpaa, mutta ei ole. Englantiin ja Tanskaan ja siitä edelleen Saksaan on rakennettu vahvat siirtoyhteydet. Kun noissa maissa sähkö on kallista, norjalaiset sähköyhtiöt myyvät mieluummin sinne tai ainakin haluavat sähköstä saman hinnan.
Elintarvikeomavaraisuus on Norjassa 50 prosenttia. Totta kai sen haluttaisiin olevan korkeampi, mutta Norjassa ei ole enempää viljelyskelpoista maata ja paikoin nuo olemassa olevatkin pellot ovat kovasti kivisiä. Niistä syntyy kovalla työllä hienoa kiviaitaa, mutta ei auta nostamaan tuotantoa. Se auttaa korkeintaan kehittämään kivenkeruukoneita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
