Liperiläistä lihakarjatilallista Vesa Erosta suomalaisen maanviljelyn tulevaisuus huolettaa – "Alan pitäisi olla ihan eri tasolla, jos tätä haluaisi jälkipolville markkinoida"

Kuva: Arto Turpeinen

Minä kutsun itseäni maanviljelijäksi, vaikka tässä työssä täytyy hallita talous, koneet ja toiminnan suunnittelu. Maanviljelyä me tehdään ja sillä eletään”, aloittaa liperiläinen Vesa Eronen.

Erosen toiminta on kasvanut pienestä lypsykarjatilasta huomattavaksi lihakarjankasvattajaksi. Kun alussa peltoa oli noin 17 hehtaaria, niin nykyään peltopinta-ala on 650 hehtaaria ja karjan pääluku 2 000.

Erosen mukaan oleellista on toiminnan jatkuva kehittäminen ja ajan hengen seuraaminen. Toimintaa pyöritetään lähes täysin omalla kalustolla.

”Alussa urakoimme, mutta nykyään koko kalusto on omassa käytössä. Ainoastaan kasvinsuojelutyöt ostetaan ulkopuolisilta. Mittapuun täytyy olla sellainen, että käytössä on sopivat koneet ja työntekijöitä sopivasti. Motivoivinta on ollut saada kokonaisuus toimivaksi. ”

Kotimaisen ruuan arvostus on korona-aikana noussut, mutta Erosen mukaan tämä ei ole koko totuus.

”Tuottajaa ei arvosteta yhtään – keskustelu on saanut jopa koomisia mittasuhteita. Jos olisin herkempinahkainen, niin varmaan olisin jo laittanut lehteen tilan myynti-ilmoituksen. Olisi mukava puhua oikeista asioista, kuten mitä tuotanto on käytännössä.”

Eronen on investoinut toimintaan runsaasti. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa – perheessä on kaksi pientä lasta, joiden elämä on luonnollisesti sidoksissa myös kotitilaan. Sitoutumisen pitäisi olla todella vahvaa. Kyseessä ei ole lyhytkestoinen projekti, vaan elämäntapa, jossa ei työtunteja tai palkkoja niin tarkasti lasketa. Erosen onneksi myös vaimo on aktiivisesti mukana toiminnassa hoitaen navettojen lisäksi perhearkea ja paperitöitä.

”Tässä on iso kysymys. Alanko tietoisesti ohjaamaan poikia muualle, vai kannustanko jatkamaan tilaa? Minulla olisi 20–30 vuotta aikaa ajaa toimintaa hallitusti alas, jos sille tuntuu. Alan pitäisi olla ihan eri tasolla, jos tätä haluaisi jälkipolville markkinoida. On nähtävä positiivisia asioita ja oltava itse paljon mukana.”

Eronen kertoo, että kokonaisuuteen mahtuu niin monenlaista työtä, että kiinnostus säilyy – vaihtelevuutta on runsaasti.

"Tulevaisuuden kannalta todella iso asia on työvoiman saatavuus. Työntekijöiden täytyy perustöiden lisäksi ymmärtää myös ohjelmistoja ja tekniikkaa", Eronen valaisee.

Erosen mukaan ongelmat liittyvät etenkin kaupan keskittymiseen, mikä vaikuttaa tuottajahintoihin.

”Julkisuudessa puhutaan kauniita kotimaisesta ruuan tuotannosta, mutta käytännössä tehdään jotain aivan muuta. Turha väittää, että edistetään kotimaisuutta, jos myymme tappiolla koko ajan. Se on ihan sama, myydäänkö yksi vai tuhat. Tuhannesta tulee vaan isommat tappiot.”

Kotimaisella tuotannolla on merkitystä myös maaseudun elinvoimaan.

”Aika hiljaisia kylät olisivat, jos maanviljelijöitä ei ole. Työllistämme ihmisiä suoraan ja välillisesti. Tunnemme ruokaketjun alusta loppuun, se on turvallinen ja tunnettu. Jos kansakunta aiotaan ruokkia itsenäisesti, niin nyt on aika herätä. Ehkä ei vielä parissa vuodessa, mutta 10 vuoden päästä tilanne on jo toinen”, Eronen lopettaa.

• Ikä: 44 vuotta
• Kotipaikka: Liperi
• Ammatti: maanviljelijä
• Harrastukset: moottorikelkkailu ja ulkoilu
• Lihakarjatilan pääluku noin 2 000

Lue myös edellinen Alansa ammattilainen:

Konemyyjä Jari Salomäki on myynyt urallaan tuhansia koneita – ”Paini ja kaupankäynti ovat molemmat tahtoasioita”