Alansa ammattilainen: Harri Sukuvaara maatalouden jatkuvasta myllerryksestä – ”Kaikkeen ei voi vaikuttaa yrittäjänä, mutta oma ruutu pitää hoitaa hyvin, jotta pysyy mukana.”

Lapualainen viljelijä Harri Sukuvaara osti peltoa ollessaan vielä opiskelija. Kotitilan sukupolvenvaihdos teki hänestä lypsykarjatilallisen, mutta tuotantosuunta vaihtui pian naudanlihan tuotantoon. Ratkaisut ovat poikenneet totutuista.
Harri arvostaa moderneja koneita. Hän sanoo, että koneiden pitää toimia, kun on työn aika. Hän panostaa yhteen merkkiin, jolloin koneliikekin kantaa omistamisen riskiä. Hän on erittäin tyytyväinen Wihurin kanssa tekemäänsä koneyhteistyöhön. Harrilla on ajosilppurissaan NIR-anturi, joka kertoo kosteuden, valkuaisen sekä kuitu- ja tuhkapitoisuuden.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Harri Sukuvaara

  • 44-vuotias maatalousyrittäjä
  • Viljelijänä vuodesta 1997
  • Sukupolvenvaihdos kotitilalle 2001
  • Viljelee kahta maatilakokonaisuutta vaimonsa kanssa
  • Lihakarjaa 1350 kpl ja lypsylehmiä 70 kpl

Harri Sukuvaara osti peltoa ja metsää opiskelijana vuonna 1997 ja ryhtyi viljelemään perunaa. Sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2001 hänelle tulivat myös kotitilan 30 peltohehtaaria ja 15 lehmää. Harrin isän oli tarkoitus olla mukana tilan töissä, mutta hän sairastui ja nukkui pois jo 2004.

Harrin mukaan jo siihen aikaan oli nähtävissä, ettei 15 lehmällä pärjää. ”Lehmät lähtivät 2006, kun Atrian kanssa tehtiin sopimus ternivasikoiden kasvattamisesta”, hän kertoo. Ensimmäinen iso kasvattamo rakennettiin 2008 ja samalla perunanviljely lopetettiin. Kasvattamossa oli aluksi vain pihvihiehoja. ”Perunannostokone meni kaverilleni. Se helpotti tuotantosuunnan vaihtoa”, Harri kertoo.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Käännekohta

”Käännekohta oli, kun teimme päätöksen lähteä panostamaan tosissaan eläintuotantoon”, Harri kertoo. Pihvisonneille tehtiin kasvattamo vuonna 2011 ja seuraava maitorotuisille vuonna 2013. Neljäs kasvattamo tuli 2015. ”Enää lihantuotantoon ei ole investoitu uusia eläinpaikkoja. Vaimon kotitilalla meillä on yksi lypsyrobotti ja 70 lehmää,” Harri kuvaa nykytilannetta.

Harri on uskonut omiin tavoitteisiinsa ja visioihinsa. ”Tuttu ja turvallinen ei ole tuntunut omalta. Erilaiset vaihtoehtoiset ratkaisut ovat olleet minulle hyvin tärkeitä,” hän tiivistää.

Vaihtoehtoisia ratkaisuja

Harri kokeili vuonna 2016 nestekompleksilannoitteita nurmella. ”Se on ollut onnistunut siirto. Nykyisellä eläinmäärällä nurmiala on vain 270 hehtaaria. Satotaso on hyvä ja maanäytteiden mukaan mikrobiologia pelaa. Myös maan pH on alkanut nousta”, hän analysoi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Harri hakee nestelannoitteen säiliöperävaunulla Ylihärmästä, jossa sitä valmistetaan hollantilaisen Nextin lisenssillä. Hinta on noussut Harrin mukaan raelannoitteita maltillisemmin ja käyttömäärä on 20 % pienempi. ”Hyötysuhde on parempi, koska sähkövarauksen ansiosta ravinteet sitoutuvat maaperään”, hän täsmentää.

Riskien hallinta

Harri näkee viljan hinnan heittelyt riskinä eläintuotannossa. ”Pellot täytyy saada kuntoon, jotta oltaisiin omavaraisia kaikilta osin”, hän toteaa. Harri kertoo kokeilevansa kemiallisten tautiaineiden korvaamista biologisilla. ”Kemiallisia ratkaisuja vähennetään ja biologisia lisätään. Näin maaperästä yritetään pitää hyvää huolta”, hän perustelee.

Harrilla on kaksi työntekijää ja kesäisin yksi osa-aikainen. ”Rehunteossa on lisäksi heittomiehiä, kun lohkoja kierretään ajosilppurilla. Muutamiin vuosiin ei ole käytetty ulkopuoleisia urakoitsijoita”, Harri kuvaa rehuntekojärjestelyjä. Hän kylvää ja pui itse, ja hoitaa ajot kasvinsuojeluruiskulla ja ajosilppurilla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Jonkinasteinen myllerrys on menossa jatkuvasti, kuten vasikkapula lihataloilla tai Ukrainan konflikti ja panosten voimakkaat hinnannousut. Kaikkeen ei voi yrittäjänä vaikuttaa, mutta oma ruutu pitää hoitaa hyvin, koska se on ainoa tapa pysyä mukana, jos tulee hankala tilanne”, Harri analysoi.

”Suomalainen naudanliha on hormonivapaata, lääkkeitä käytetään hyvin vähän ja salmonellat hoidetaan ‒ on se on kumma, ettei tällaisella laadulla saada kunnollista hintaa.”