Ville-Matti Vuollet on koneurakoinnin kulmamies — "Intohimo näkyy siinä, että vaikka rahaa ei saisi penniäkään, töitä tehdään rakkaudesta traktoriin ja tekniikkaan"

Ville-Matti Vuollet perusti Kalajoen Neliveto Oy:n yhdessä veljensä Juha-Pekka Vuolletin kanssa.
”Toivoisin tälle alalle uskottavaa ja kannattavaa liiketoimintaa, joka pystyy täyttämään yhteiskunnan asettamat velvollisuudet ja pystyisi myös työllistämään. 48 euron tuntihinta ei pelkästään syö yrityksen kehittymistä, vaan estää koko toimialan kehittymisen,” Vuollet sanoo.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ville-Matti Vuollet

  • Ikä 41
  • Viljelijänä veljensä Juha-Pekan kanssa vuodesta 2002, kun tämä täytti 18 vuotta
  • Koneyrittäjä
  • Omistajana yhdessä vaimonsa kanssa optikkoliikkeessä
  • Ahkera Lapin kävijä kesällä ja talvella
  • Vetokisoissa Valtran tehdastallin kuljettajana osana omaa harrastusta

Ville-Matti Vuollet muutti perheensä mukana Kalajoelle vuonna 1987. Vanhemmat päätyivät ostamaan hänen isovanhempiensa tilan Mäkelän, jonka maat olivat olleet vuokralla jo vuosia ja koneet oli myyty.

Maatilan myötä isä opetti traktoreista innostuneet poikansa Ville-Matin ja Juha-Pekan ajamaan heti, kun näiden jalat yltivät polkimille. Naapureista näytti, että puimuri kulkee pellolla itsekseen, kun pienikokoista kuljettajaa ei heti havainnut ohjaamosta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Naapurin perunanviljelijä otti tilalleen traktoria ajamaan jo 10-vuotiaana, ja työllisti koko kylän poikia. Vuollet muistelee, että kaksirivinen Underhaug-perunannostokone oli tarkka ajettava, sillä perunat nostettiin suoraan laatikoihin. Pian pojat kulkivat ajamassa milloin mitäkin konetta pitkin naapuritiloja, tosin tielle päästiin vasta 15-vuotiaana traktorikortin myötä.

Pojat aloittivat lumityöt – aluksi vanhempiensa nimiin, mutta muutaman vuoden päästä alkoi Metsäliiton auraustyöt. Kuorma-autokortin myötä Vuollet pääsi ajamaan paikallista maitoautoa, mikä mahdollisti paikan armeijassa hävittäjälentolaivueen kuljettajakoulutukseen.

Armeijan jälkeen Ville-Matin oli suoritettava ammatillinen perustutkinto EU-tukien ja viljelijästatuksen saamiseksi tulevaa tilakauppaa ajatellen. Hän aloitti armeijasta pääsyn jälkeen heti ensimmäisenä arkipäivänä työt puuauton kuljettajana väliaikaisella, armeijasta saadulla ajokortilla. Vuollet oli siitä eteenpäin talvisin puuauton kuljettajana ja kesäisin traktoritöissä.

Viljelijäksi

Tilakauppa tehtiin vuonna 2002. ”Naapuri kysyi, että laittaisitteko ajosilppurin, kun saattaisi olla parin muun tilan kanssa tarvetta.” Vuollet soitti asiasta nuoremmalle veljelleen armeijaan mielipidettä kysyäkseen. ”Jupe vastasi, että ostetaan vaan,” Vuollet kertoo.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Näin urakointi lähti laajenemaan. Aluksi korjuuala oli noin 150 ha. ”Kun ajosilppuri tuli, naapuritkin kiinnostuivat. Tuntui käsittämättömältä, miten paljon siitä meni heinää lävitse,” Vuollet muistelee.

Ensimmäisen sadon loppupuolella silppuri yhtäkkiä sammui työkierroksilta, eikä lähtenyt enää käyntiin. Silppurin vieressä perävaunuyhdistelmällä ajanut kuljettaja kertoi, että pakoputkesta oli tupsahtanut koneen sammuessa harmaat savut.

Luokoa jäi korjaamatta noin 20 hehtaaria. Vuollet kertoo kuulleensa, että edelliskesänä silppurin hankkineet Ari ja Juha Pylväs olivat saaneet rehut tehtyä alueellaan Ylivieskassa kesä-heinäkuussa myöhään. He tulivat ajamaan loput, jotta siilo saatiin täyteen. Loput paalattiin.

Moottorivaurio

Ajosilppurissa oli vajaan 14-litran moottori, jonka rivipumppu oli akselipyöritteinen. Starttimoottorin pyöriessä syöttöpumppu ei kuitenkaan pyörinyt. Öljypohjan irroitus paljasti, että kampiakseli oli leikkautunut poikki.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Puhelinkeskustelussa saksalaisten kanssa kävi ilmi, että kyseisessä moottorissa oli ilmennyt muuallakin samankaltaisia oireita. Saksasta lähetettiin tehdaskunnostettu moottori, joka asennettiin koneeseen itse. Vanha moottori lähetettiin takaisin myyjille. Kakkossadon korjuu alkoi näin normaalisti.

Kalusto vaihtuu

Ajosilppuriin piti kuitenkin tehdä useita korjauksia seuraavalle korjuukaudelle. Lisäksi heti ykkössadon alkupuolella noukkimen syöttörummun akseli katkesi. Vuollet kertoo, että silloin kävi mielessä, tuleeko koneurakoinnista ikinä mitään.

Selvittelyjen perusteella saatiin tietää, että Saksassa oli vapaana lähes ajamaton esittelykäytössä ollut New Holland FX40 -ajosilppuri. Kone tilattiin ja se ehti ensimmäisen korjuun lopulle töihin vielä päiväksi. Yhdeksän vuotta uudemmalla, hydraulikäyttöisellä syöttölaitteistolla varustetulla ajosilppurilla ajaminen muuttui ja korjuuteho parani.

Myös karhotin oireili. Karhotinvarret vääntyilivät ja lopuksi ohjainrata rikkoutui, sillä konetta ei ollut suunniteltu karhottamaan vastakkain neljää ja viittä luokoa yhteen. Maahantuoja selvitti asiaa ja kertoi, että Keski-Euroopassa olisi keskellekarhottava Kuhn 1502 vapaana. Näin kakkossadolle saatiin uusi karhotin.

”Vasta uusien koneiden myötä urakointi oikeasti alkoi sujua ja Kalajoen Neliveto Oy perustettiin,” Vuollet kertoo. Osakeyhtiölle ostettiin ensimmäiseksi traktoriksi Valtra T190.

Piennarmurskeet

Veljesten insinöörituttava oli suunnitellut päällystystyömaille soravaunun, jossa oli soran purkuun pohja- ja poikittaiskuljetin, sekä laatikko, johon murske pudotettiin uuden asfaltin reunaan. Murske tiivistettiin tärylätkällä. Asfaltointiyritys tarvitsi urakoitsijan työmailleen piennarmurskeen levitykseen. Näin veljesten työmaat laajenivat ympäri Suomea.

Ensimmäiset työntekijät tulivat mukaan rehunkorjuuseen. Vuonna 2005 hankittiin yksi traktori murskeen levitykseen, kun aiempi kone tarvittiin peltourakoinnissa, sekä uusi Valtra C150 -karhottimen hinaukseen ja lumitöihin, joita tehtiin kahdella traktorilla.

Puunajo päättyy

Vuollet itse lopetti talviaikaisen puunajon, kun konetöitä oli niin paljon, ettei aika enää riittänyt – oli lumitöitä, kuivalannan ajoa ja koneiden rakentelua. Piennarmurskeita ajettiin lisäksi kahdella traktorilla koko kesä ympäri Suomea. Kalajoen Nelivedolla oli tuolloin myös Vieskan Metallin nelimetrinen suorakylvökone.

Vuolletin velimies Jupe keskittyi myös autojen rakenteluun ja virittämiseen, mikä teki hänestä aikaa myöten erittäin osaavan mekaanikon. Vuollet kertoo, että hänen veljensä Jupe pystyy huoltamaan kaikki uudet traktorit, silppurit ja myös autot.

Vuolletin viljelijäuralla tulee 20 vuotta täyteen. Palo ja intohimo koneisiin on ollut kova ja töitäkin on riittänyt. Työn hinta 2000-luvun alussa oli edullinen ja koneet olivat huomattavasti nykyistä halvempia.

Tuolloin isot koneet nostivat työskentelyn päiväsaavutukset rehunkorjuussa 30 hehtaarista 70–80 hehtaarin tasolle, lähes kolminkertaiseksi. Alhainen hehtaarihinta toi tehokkuuden kautta liikevaihtoa, jolla voitiin rahoittaa kaluston ylläpitoa ja hankintaa.

Traktoreiden keskitehojen kasvu lähti kiihtymään jo 1990-luvun lopulla, ja kehitys on ollut nopeaa viimeisiin vuosiin saakka. Nelivedolta vaihtoon mennyt traktorikanta on ollut kysyttyä, sillä vähän ajettuja yli 200 hevosvoimaisia traktoreita ei ollut tarjolla käytettyinä kovin paljoa yrityksen perustamisen jälkeisinä vuosina. Näin välirahat uusiin traktoreihin olivat pieniä, mikä mahdollisti kaluston uusimisen 4–5 euron tuntihinnalla uuteen.

Valtran tuotekehitys

Vuonna 2007 Vuolletit olivat ensimmäistä kertaa tekemisissä Valtran tuotekehityksen kanssa. Neliveto sai ajoon käytännön töihin protovaiheessa olevan T202 Directin, kutsumanimeltään Repe, jossa oli Valtran oma portaaton vaihteisto.

Repe oli kesän ajan Nelivedolla ajossa. Konetta päivitettiin kesän aikana ja ohjelmistoa muutettiin vastoinkäymisten mukaan. ”Yhteistyö tiivistyi tuotekehityksen kanssa Repeä viritellessä”, Vuollet kertoo. Tuosta lähtien Neliveto on tehnyt yhteistyötä Valtran tuotekehityksen kanssa ja tekee edelleen.

Tuotekehityksen kanssa tehty yhteistyö on lujittanut Nelivedon kauppasuhdetta Valtran kanssa. Vuolletin mukaan vaikeinakin aikoina on saatu teknistä apua ja osaamista. Näin on puolin ja toisin oltu kumppaneita vuodesta toiseen henkilöstövaihdoksista huolimatta. ”Intohimo näkyy siinä, että vaikka rahaa ei saisi penniäkään, töitä tehdään rakkaudesta traktoriin ja tekniikkaan. Näin yhteistyöstä hyötyy sekä tehdas että kentän tekijät.”

Pölliauto

Neliveto teki yhteistyötä myös kalajokisen Karkon kanssa - rakennettiin moduulivaunu ja siihen lietesäiliö. Samalla syntyi ajatus tehdä säiliöt puuauton päälle, jolloin lietettä saataisiin kerralla kulkemaan enemmän.

Sattumalta Metsäliitosta oltiin Vuolletiin yhteydessä, kun joku sopimusautoilija oli jäänyt jumiin auraamattomien teiden vuoksi. Samalla ilmeni, että yhdelle kausiautolle voisi yllättäen ollakin puunajoa. Myöhemmin puunajo laajeni ja Nelivedolle tuli toinenkin puuauto ja sopimukset jatkuivat. Ajatuksena oli pitää samoja työntekijöitä ristiin peltotöissä ja puunajossa.

Äänekosken tehdas

”Kun kolmatta autoa alettiin suunnittelemaan, lainsäädäntö nosti kuljetuskapasiteettia 15 % kerralla”, Vuollet kertoo. Samaan aikaan suunniteltiin puunhankintaa Äänekosken uuteen tehtaaseen. Vuolletin mukaan puuta olisi kuljetettu Pohjanmaan rannikkoalueilta tehtaalle. Hankintaa kiritettiin Vuolletin näkökulmasta puuautojen suorien kuljetusten alueelta, eivätkä junakuljetukset rannikkoalueelta toteutuneetkaan.

Puuautojen käyttöaste heikkeni yrityksessä vuonna 2017 ja teollisuus toi painetta taksojen alentamiseen. Kuluja haluttiin leikata, kun sama kuljettaja vei 60 tonnin sijasta 76 tonnia. Myös yrittäjiä oli liikaa.

Vuollet kertoo, että taksaa olisi pitänyt pudottaa entisestään 5 %. Talvella olisi ollut kova kiire ja kesällä vain yksi auto, jolla tehtäisiin nollatulos. Niin kuljetussopimus irtisanottiin.

Nelivedolla kuljettajia oli koulutettu puuajoon ja toimintaa kehitetty järjestelmällisesti useiden vuosien ajan, ja odotettiin puunajon laajetuvan. Yrityksessä oli konsepti uusista, matalista päällirakenteista, jotka valmistettiin itse uusilla ideoilla ja suurlujuusterästä käyttäen. Ajatuksena oli, että ne olisivat olleet tehokkaammat, kevyet ja erilaiset. ”Asiaan panostettiin tosissaan, mutta koko toiminta piti lopettaa,” Vuollet summaa.

Kuljetuksen irtisanominen ja puuautoilun päättyminen oli yksi Kalajoen Nelivedon käännekohta. Reilu puolet liikevaihdosta katosi.

Vuolletin mukaan nykytoiminnassa haasteellista on, että muutaman kuukauden aikana muodostuu suurin osa vuoden rahavirroista. Puuautoilussa tienestiä olisi kertynyt talvisaikaan ja maataloudesta kesällä, mikä olisi helpottanut kassavirran hallintaa.

Vuollet kertoo, että tämä talvi on tehty huoltotöitä erikoiskoneisiin, kuten linjanrakennuksen erikoiskoneisiin ja vaijerinkirityskoneisiin normaalin korjaamotoiminnan ohella.
Vuollet kertoo, että tämä talvi on tehty huoltotöitä erikoiskoneisiin, kuten linjanrakennuksen erikoiskoneisiin ja vaijerinkirityskoneisiin normaalin korjaamotoiminnan ohella. Kuva: Eemeli Linna

Urakoinnin alkuaskel

Vuollet näkee ensimmäisen ajosilppurin kampiakseliremontin myötä alkaneen yhteistyön saksalaisten koneliikkeiden kanssa käännekohtana koneurakoinnin kannalta. ”Se oli hyppy todellisuuteen, että maailmassa on traktoriurakointia merkittävässä mittakaavassa ja sitä tehdään ammattimaisesti.”

Hän kertoo, että Saksassa on puhtaita koneurakoitsijoita sekä koneasemia, joissa viljelijät ovat osakkaina. Tilat keskittyvät eläintuotantoon ja koneasemat konetöihin, joissa koneita ajavat ammattilaiset. Näin voidaan keskittyä oman toiminnan kannalta oleellisiin asioihin.

Vuolletin mukaan Saksan biokaasubuumi nosti koneurakoinnin tasolle, jossa koneasemaliiketoimintaa voitiin pyörittää ammattimaisessa mittakaavassa. Urakointitaksat ovat noin 20 % Suomea korkeammat siitä huolimatta, että olosuhteet ja työmäärä antavat saksalaisille mittakaavaetuja.

Suomen rakenteelliset ongelmat

Vuollet näkee, että Suomessa alkoi EU:iin liittymisen myötä rakennemuutos. Tukipolitiikka nostaa pellon hintaa ja estää päätymisen vuokramarkkinoille, mikä rajoittaa maatilojen kehittymistä mittakaavallisesti. ”Kehittyvillä tiloilla, jotka ovat investoineet ja laajentaneet, raha valuu tuotannosta maan omistukseen, eikä jää tuotannon lisäarvoksi vauhdittamaan tuotannon rakenteellista kehittämistä,” Vuollet linjaa.

Hollanti ja Tanska ovat Vuolletin mukaan maatalouden rahoituksen osalta aivan eri maailmassa Suomeen verrattuna. Hän kertoo, että Hollannissa pelto on liiketoimintaan sidottu investointi, jolloin pellon omistaja saa pellon vuokraajalta käyvän koron mukaisen vuokran eikä pankki näe järkeväksi ajaa tilaa ahdinkoon pääoman takaisin saamista ajatellen. Suomessa taas ajatellaan pelto maksettavaksi pois kokonaan viidessä vuodessa. ”Hollannissa hehtaari maksaa 70 000 euroa. Hollanti on pieni maa, ja heillä on pienet pinta-alat, mutta he ruokkivat miljardi ihmistä.”

”Hollanti on BKT:hen suhteutettuna maailman suurin ruoan viejä, maa on samassa EU:ssa ja saavat sieltä samat tuet. Miksi merkittävä elintarviketeollisuus on Hollannissa hyväksyttävä asia, mutta ei Suomessa?”, Vuollet kysyy.

”Meillä teollisuus ei ole kehittynyt niin, että olisi sellaisia hyväkatteisia ja kannattavia tuotteita, jotta voisi paremmalla hinnalla ostaa maataloudelta, joka voisi kehittyä eteenpäin, tehokkaammaksi ja paremmaksi.”

Liiketoimintaa järkiperustein

Kalajoen Nelivedon ajatuksena on aina ollut, että liiketoiminnan pitää olla järkevää, ja että työn pitää olla miellyttävää ja mielenkiintoista. Työssä pitää olla intohimo mukana. Järjettömiä riskejä ei voi ottaa vaihtelevien ajomäärien vuoksi.

Parhaimmillaan Nelivedolla oli veljesten itsensä lisäksi seitsemän vakituista työntekijää ja kausityöntekijät päälle. Nykyään on vain kolme vakituista: Vuollet itse, veljensä Jupe sekä yksi työntekijä. Aliurakoitsijoita on kesäisin jopa kymmenkunta.

Maatalouden kustannuskriisin pitkittyessä ja toimialan painiessa kannattavuusongelmien kanssa näkymä tulevaisuudesta on Vuolletin mukaan poikkeuksellisen sekava. Koska selkeää myönteistä kehitystä ei ole näköpiirissä, kiinnostus kehittämiseen ja uusiin investointeihin on ollut rajallinen.

Vuollet näkee, että Ukrainassa käytävän sodan seurauksena energian omavaraisuuden merkitys murroksen liikkeelle panevana voimana Suomessa on hyvin merkittävä. Kaikki metsän ja jopa peltojen biomassat tarvitaan, jolloin energian hinnannousun ja mahdollisten uusien tukien myötä uutta liiketoimintaa voi alkaa syntymään. ”Esimerkiksi biokaasua tarvitaan sekä liikennepolttoaineeksi että muuhun energiantuotantoon. Kuljetusmäärät lisääntyvät bioenergiasyötteiden vuoksi.”

Tämä vaatii Vuolletin mukaan myös logistisen koneiston rakentamista ja Suomen erityispiirteiden huomioimista, joista hän mainitsee varsinkin 76 tonnin kokonaispainon ja kelirikot. Vuollet arvioi silti, että biokaasusta voitaisiin tehdä kannattavaa logististen ketjujen tehokkuuden avulla. Biokaasulaitosten lisääntyminen antaa teollisuudelle mahdollisuuden hypätä mukaan kehityskulkuun. Toimintamalleja kehittämällä myös koneyrittäjä- ja -urakoitsijaportaalla voidaan luoda uskottavaa ja kannattavaa liiketoimintaa.