Ford New Holland 40 on luotettava ja käyttäjiensä arvostama traktori – 40-sarjan esittely vuonna 1991 oli Fordin merkittävin maatalouskoneinvestointi sitten 60-luvun

Ford lanseerasi vuonna 1991 omien sanojensa mukaan merkittävimmän traktoriuutuutensa sitten vuoden 1964, kun 10-sarja korvattiin uudella 40-sarjalla. Muutoksia oli tehty niin moottoriin, ohjaamoon kuin voimansiirtoonkin. Samoihin aikoihin Ford Motor Company valmistautui myymään traktoriosastonsa New Hollandille.
7840 oli 100-hevosvoimaisella moottorillaan 40-sarjan pienin kuusisylinterinen malli. Traktoreita on varustettu runsain määrin jälkiasenteisella turboahtimella.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

1980-luvulla Fordin traktoritehtailu oli vielä voimissaan ja 80-luvun puolivälissä Ford olikin maailmanlaajuisesti toiseksi suurin valmistaja heti Massey Fergusonin jälkeen. Ford oli kasvattanut Pohjois-Amerikassa markkaosuuksiaan ja lähestyi markkinajohdossa olleita John Deereä ja Internationalia.

Fordin asema oli vahva myös Englannissa, jossa se oli pitänyt markkinajohtajan valtikkaa jo yli vuosikymmenen ajan. 1980-luvulla maailmantalouden yskimisestä alettiin saada ensimakua, ja myös huhut Fordin traktoriosaston irrottamisesta Ford Motor Companystä alkoivat vahvistua.

Fordilla uskottiin, että traktoridivisioona olisi helpompi myydä uudelle omistajalle, mikäli valmistus olisi laajempaa ja kilpailuasetelmat parempia silloisia pahimpia kilpailijoita Massey Fergusonia, John Deereä ja Internationalia vastaan. Myyntiä alettiinkin valmistella hankkimalla New Holland Fordin omistukseen Sperry Corporationilta vuonna 1985. Valikoimaa täydennettiin vielä vuonna 1987 hankkimalla Versatile Fordin omistukseen.

Samana vuonna 1987 Ford Tractor Operations nimettiin uudelleen Ford New Hollandiksi, Amerikan traktorituotanto ajettiin alas ja valmistus siirrettiin Englannin Basildoniin. Ford löi traktoriosastonsa lihoiksi vuonna 1991, kun Fiat osti 80 % Ford New Hollandin osakkeista ja sulautti sen Fiatagri-divisioonaansa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Marraskuun alusta 1995 lähtien tuotantolinjalla traktoreihin liimattiin New Hollandin tarrat. 40-sarjan loppuvuosina traktoria myytiin myös Fiatin terrakottaväreissä Fiat-fanaattisimmissa maissa, kuten Italiassa. Nämä traktorit myytiin New Holland S-sarjana.

40-sarjasta valmistettiin kolmea nelisylinteristä mallia. Tässä vielä Fordin merkeillä ja väreissä ollut malliston pienin 75-hevosvoimainen 5640 SL -malli vetää Nordsten-kylvökonetta.
40-sarjasta valmistettiin kolmea nelisylinteristä mallia. Tässä vielä Fordin merkeillä ja väreissä ollut malliston pienin 75-hevosvoimainen 5640 SL -malli vetää Nordsten-kylvökonetta. Kuva: Valmistaja
8340 oli malliston tehokkain malli, New Hollandin värit kertovat traktorin olevan alkuperäinen turbomalli. Voimanottotehoksi ilmoitettiin 106 hevosvoimaa.
8340 oli malliston tehokkain malli, New Hollandin värit kertovat traktorin olevan alkuperäinen turbomalli. Voimanottotehoksi ilmoitettiin 106 hevosvoimaa. Kuva: Valmistaja

40-sarja esiteltiin vuonna 1991

Ford valmisti 1990-luvulla useita traktorimalleja ja kauppa kävi hyvin. Kilpailussa mukana pysyäkseen myös Fordilla alettiin 1980-luvun lopulla suunnitella täysin uutta traktorimallistoa – Projekti P358 käynnistettiin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suunnittelutyö huipentui vuoden 1991 lokakuussa The Royal Smithfield Show -näyttelyssä esiteltyyn 40-sarjan traktorimallistoon, jolla korvattiin viimeisetkin kolmannen sukupolven 10-sarjan traktorimallit Fordin mallistossa. 40-sarjan kehitystyö oli Fordin suurin maatalouskoneisiin kohdistunut investointi ja esittelyn kerrottiin olleen Fordin kattavin ja tärkein julkistus viimeiseen 27 vuoteen.

Myynti kuitenkin alkoi vasta vuoden 1992 puolella. Merkittävin uudistus oli omana projektinaan suunnitellut uudet PowerStar-moottorit, mutta uudistuksia tehtiin myös vaihteistopuolella. Vain 5 % komponenteista oli yhteisiä vanhan 10-sarjan kanssa, ja näistäkin suurin osa oli perässä.

Basildonin tehtailla valmistettiin yli 100 000 40-sarjan traktoria vuosina 1991–1998. 40-sarja korvattiin vuonna 1998 New Holland TS-mallistolla. 40-sarjassa vaihtoehtoina oli kolme varustetasoa, S, SL ja SLE. Suomessa yleisimmät olivat SL ja SLE, keskitymmekin tässä jutussa lähinnä näihin kahteen vaihtoehtoon.

40-sarjaa silmällä pitäen käynnistettiin Genesis-moottoriprojekti. PowerStar-moottoreiden hyviksi puoliksi kerrottiin mm. vahva lohko, suuret laakeripinnat ja automaattikiristimellä varustettu tuulettimen ja laturin hihna.
40-sarjaa silmällä pitäen käynnistettiin Genesis-moottoriprojekti. PowerStar-moottoreiden hyviksi puoliksi kerrottiin mm. vahva lohko, suuret laakeripinnat ja automaattikiristimellä varustettu tuulettimen ja laturin hihna. Kuva: Valmistaja
Männän tappi sijoitettiin aavistuksen sivuun männän keskilinjasta, minkä ansiosta värinä vähenee männän liikkuessa. Tämän luvattiin tasoittavan männän öljykalvoa sekä moottorin käyntiä ja alentavan sitä kautta moottorin melutasoa. Mäntiä jäähdytetään niiden pohjaan suunnatuilla öljysuihkuilla.
Männän tappi sijoitettiin aavistuksen sivuun männän keskilinjasta, minkä ansiosta värinä vähenee männän liikkuessa. Tämän luvattiin tasoittavan männän öljykalvoa sekä moottorin käyntiä ja alentavan sitä kautta moottorin melutasoa. Mäntiä jäähdytetään niiden pohjaan suunnatuilla öljysuihkuilla. Kuva: Valmistaja
Sylinterinkannen imukanavat muotoiltiin PowerStar-moottoreissa siten, että sylinteriin tullessaan ilma muodostaa pyörteitä, mikä parantaa sen sekoittumista polttoaineeseen.
Sylinterinkannen imukanavat muotoiltiin PowerStar-moottoreissa siten, että sylinteriin tullessaan ilma muodostaa pyörteitä, mikä parantaa sen sekoittumista polttoaineeseen. Kuva: Valmistaja
10-sarjassakin käytetyissä vanhemman sukupolven Ford-moottoreissa kavitaatio oli tunnettu ongelma. Kavitaatio tapahtuu, kun sylinterin seinämän muoto muuttuu työtahdin aikana ja männän liikkuessa alas sylinteri palaa mittaansa. Muodonmuutos aiheuttaa vesitilan puolella alipaineen, joka saa jäähdytysnesteen poksahtelemaan pieniksi kaasukupliksi. Vasemmalla näkyvää vanhaa moottorikonstruktiota parannettiin oikealla näkyvässä PowerStar-moottoriperheessä lisäämällä sylinteriä ympäröivään vesitilaan rautaa (nuoli).
10-sarjassakin käytetyissä vanhemman sukupolven Ford-moottoreissa kavitaatio oli tunnettu ongelma. Kavitaatio tapahtuu, kun sylinterin seinämän muoto muuttuu työtahdin aikana ja männän liikkuessa alas sylinteri palaa mittaansa. Muodonmuutos aiheuttaa vesitilan puolella alipaineen, joka saa jäähdytysnesteen poksahtelemaan pieniksi kaasukupliksi. Vasemmalla näkyvää vanhaa moottorikonstruktiota parannettiin oikealla näkyvässä PowerStar-moottoriperheessä lisäämällä sylinteriä ympäröivään vesitilaan rautaa (nuoli). Kuva: Valmistaja

Genesis-moottoriprojekti 40-sarjaa silmällä pitäen

Fordin traktoriosastolla käynnistettiin vuonna 1987 Genesis-moottoriprojekti, jonka tarkoituksena oli korvata 10-sarjassakin käytetyt edellisen polven moottorit, joiden perusrakenne periytyi 1960-luvulla esitellyistä moottoreista. Näiden vanhempien moottoreiden tunnettu vaiva oli kavitaatio-ongelmat. Kavitaatio-ongelmista päästiin eroon lisäämällä sylinterien ympärillä oleviin vesitiloihin lisää rautaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Uudet PowerStar-moottorit olivat putkettomia ja ne valmistettiin muun traktorin tavoin Basildonin tehtaalla. Täysin uusien 5,0- ja 7,5-litraisten PowerStar-moottoreiden lisäksi 40-sarjassa käytettiin myös vanhempaa perua olevia 4,4-litraisia ja 6,6-litraisia Fordin moottoreita, joihin kuitenkin tuotiin joitain PowerStar-moottoreiden ominaisuuksia.

Moottoriöljyn ja suodattimen vaihtovälit olivat kaikissa malleissa 300 käyttötuntia. SL- ja SLE-malleissa moottorissa käytettiin viskotuuletinta.

Polttoainelaitteet toimitti CAV, kaikissa moottoreissa käytettiin jakajapumppua. Pumppujen ominaisuuksiin kuului muun muassa automaattinen pakkosyöttö. Traktorin polttoainesäiliö sijaitsee traktorin keulalla, osaan malleista oli saatavilla samasta täyttöaukosta täyttyvä lisäsäiliö.

Aluksi mallistossa oli vain yksi turbomoottorilla varustettu malli 7740, mutta tilanne muuttui, kun 8340-mallit varustettiin tuotantolinjalla turboilla syyskuun 1993 alusta alkaen.

Kysyimme 40-sarjan traktoreiden omistajien kokemuksia Koneviestin nettisivuilla olevalla lomakkeella. Saimme jälleen runsaasti vastauksia, mistä kiitos aktiivisille lukijoillemme. Kyselyssä ilmi tulleet ominaisuudet on sisällytetty tähän artikkeliin.

Kunnossa oleva moottori ei huohota öljyä

Moottorit ovat osoittautuneet varsin luotettaviksi. Kyselyymme vastanneet kiittelivät moottorin käyntiinlähtöä myös kylmissä olosuhteissa. Moottoreita kehuttiin sitkeiksi, vääntäviksi ja polttoainetaloudellisiksi.

Alun perin ahtamattomien mallien moottorien tapauksessa kannattaa tarkastaa, onko moottorissa joskus ollut turbo. Erityisesti vapaastihengittävissä moottoreissa kannattaa tarkastaa, onko ruiskutuspumpun päässä oleva muovinen sinetti paikallaan.

Ylenpalttisesti ruuvattu moottori on saattanut saada liikaa polttoainetta, mikä on kulkeutunut moottoriöljyn joukkoon heikentäen siten moottorin kestoa. Vapaastihengittävissä moottoreissa käytettiin eri sisuskaluja kuin turbomoottoreissa.

PowerStarit pölläyttävät kunnossa ollessaankin käynnistyksen yhteydessä tumman savupilven, joka kuitenkin hälvenee nopeasti. Jatkuva savutus viittaa syöttöjen lisäämiseen.

Moottorin kunnon tarkastamisessa toimiva konsti on laittaa käsi moottorin oikealla puolella olevan huohotinputken alle. Paljonkin huohottava moottori saattaa olla kunnossa, kunhan huohotinputkesta ei tule suurempaa määrää öljyä. Pienet öljymäärät ovat normaalia, mutta tipat kertovat ongelmista. Moottorista kannattaa tarkastaa myös öljypohjan tiiviste, joka useimmiten vuotaa.

Moottorin ylävesiletkusta tihkuvaan jäähdytysnesteeseen auttaa usein tuplaklemmari. Jäähdytysjärjestelmää tutkiessa kannattaa avata sivulle vedettävät öljynjäähdyttimen kenno ja mahdollinen ilmastoinnin lauhdutin ja varmistaa, että moottorin jäähdyttimen kenno on puhdas. Sivulle vedettävien kennojen kiskot kannattaa tutkia, sillä ne saattavat murtua.

Moottorin termostaatit sijaitsevat vesipumpun yhteydessä, kylmäkäynnistyksiä varten varustukseen kuuluu imusarjassa oleva liekkihehku.

Moottoriongelmia raportoitiin kymmenkunta, kannentiivisteen vaurioitumisesta täydelliseen moottoririkkoon saakka. Hyvin pidettynä ilman haavereita moottori on kuitenkin kestävä, sillä erään traktorin moottori oli pyörinyt pienillä remonteilla jo 23 000 tuntia ja toisen lähes 19 000 tuntia.

Electro-Shift-vaihteistossa kaikki vaihteiston kolme vipua liikkuvat vain pitkittäissuunnassa. Kuljettajasta uloimpana on nopean/hitaan alueen vipu, keskimmäisestä vivusta valitaan mekaanisesti käyttöön vaihteet 1–4 tai 5–6 ja kuljettajaa lähimmällä olevalla valitaan suunta. Pieni oranssipäinen vipu on käsikaasu.
Electro-Shift-vaihteistossa kaikki vaihteiston kolme vipua liikkuvat vain pitkittäissuunnassa. Kuljettajasta uloimpana on nopean/hitaan alueen vipu, keskimmäisestä vivusta valitaan mekaanisesti käyttöön vaihteet 1–4 tai 5–6 ja kuljettajaa lähimmällä olevalla valitaan suunta. Pieni oranssipäinen vipu on käsikaasu. Kuva: Valmistaja
Synchro-Shift-malleissa vaihteistossa on myös kolme vipua, kuljettajasta kauimmaisella valitaan aluevaihteiden L, M ja H väliltä, keskimmäisellä yksi neljästä päävaihteesta ja lähimmällä suunta. Tässäkin kuljettajaa lähinnä näkyy käsikaasun vipu.
Synchro-Shift-malleissa vaihteistossa on myös kolme vipua, kuljettajasta kauimmaisella valitaan aluevaihteiden L, M ja H väliltä, keskimmäisellä yksi neljästä päävaihteesta ja lähimmällä suunta. Tässäkin kuljettajaa lähinnä näkyy käsikaasun vipu. Kuva: Valmistaja

Ensimmäinen päivitys vuonna 1993

Varsin pian esittelyn jälkeen kentältä kuului naputusta muutamista traktorin ominaisuuksista. Vaihteiston siirtäjävivustot todettiin ongelmallisiksi käyttötuntien myötä ja Quadmod-muutokset, joilla alkupään mallien vaihteisto-ongelmia korjattiin, tehtiin tuotantolinjalla vuonna 1993. Tuolloin SLE-mallien vaihdevipuihin lisättiin nappikytkimen painikkeet ja samalla ongelmalliseksi havaitut vaihteiston siirtäjävivustot korvattiin siirtäjävaijereilla. Muutokset tehtiin aikanaan takuukampanjoilla myös vanhempiin traktoreihin.

Siirtäjävivustolla varustetuissa traktoreissa vivustot kuluivat siten, että vaihteisto saattoi jumiutua kolmosvaihteelle. Normaalisti oireet alkoivat noin 5 000–6 000 käyttötunnin tienoilla.

Muutokset vaihteistoihin tehtiin toukokuusta 1993 alkaen. Vaihteiston valmistusajankohta selviää konepellin alla olevasta valmistekilvestä, joka kertoo vaihteiston sarjanumeron. Valmistenumerosta 3E (3 viittaa vuoteen 1993 ja E toukokuuhun) alkaen vaihteistot olivat uutta tyyppiä.

Samassa yhteydessä vaihteistoihin tuotiin pikavaihteiden nopeudensovitusautomatiikka ja sähköinen vetovastustunnustelu tuli vakiovarusteeksi SLE-malleihin. Seuraavana vuonna suunnanvaihto ilman kytkintä tuli vakiovarusteeksi myös SL-malleihin.

Aluksi kolme vaihteistovaihtoehtoa

Vaihteistovaihtoehtoja oli kolme, ja kytkimen tyyppi riippui vaihteistosta. Kaikissa versioissa suunnanvaihdinta käytettiin kuitenkin mekaanisella vivulla malliston loppuun asti. Kaikki Suomeen tuodut nelivetomallit kulkivat 40 km/h.

Synchro-Shift-malleissa käytettiin kuivaa, 330-millistä yksilevyistä kytkintä, jota belleville-jousi painaa vauhtipyörää vasten. Samaa kytkintä käytettiin myös Econo-Shift-malleissa. Synchro-Shift-malleissa oli neljä päävaihdetta ja kolme aluevaihdetta sekä mekaaninen suunnanvaihdin, mikä tarkoitti 12 nopeutta sekä eteen että taakse. Pienintä aluevaihdetta lukuun ottamatta kaikki vaihteet olivat synkronoituja.

Valmistusohjelmaan kuuluvat myös täysin mekaanisella 8x2 Econo-Shift-voimansiirrolla varustetut mallit, joita ei kuitenkaan tuotu Suomeen.

Electro-Shift-malleissa oli kaksiportainen aluevaihteisto, kaksi päävaihdetta ja neljä pikavaihdetta ja suunnanvaihdin, näin ollen välityksiä oli 16 sekä eteen että taakse. Näissä malleissa ajokytkimen käyttö oli sähköistetty, ja kytkinpolkimen painallus muutettiin sähkösignaaliksi vipuvälitteisellä potentiometrillä.

Tämä mahdollisti myös nappikytkimen, joka lisättiin vakiovarusteeksi vuonna 1993. Seuraava vaihde oli 22 % edellistä vaihdetta nopeampi, alaspäin vaihtaessa nopeus väheni 18 %.

Electro-Shiftin pikavaihteisto perustui neljään märkään monilevykytkimeen, joita ohjaavia solenoidiventtiileitä ohjattiin tietokoneella. Vaihteiston toiminnan takaamiseksi kytkimet tulisi kalibroida huolto-ohjelman mukaan 1 200 tunnin välein.

Electro-Shiftissä vaihdevivut liikkuvat vain eteen–taakse-suunnassa, toisella vivulla valitaan ajosuunta ja toisella käytetään hidas/nopea-aluevaihdetta. Electro-Shift-vaihteiston perustuvaa Electro-Command-vaihteistoa valmistetaan edelleen.

DualPower -pikavaihde esiteltiin 1993

Vuonna 1993 vaihteistovalikoimaan lisättiin lisävarusteena saatava alentava DualPower-pikavaihde, joka tuli saataville Synchro-Shift-malleihin. Pikavaihde tuplasi välitykset 12x12:sta 24x24:ään.

Ensimmäisissä DualPower -malleissa oli lastentauteja, jotka korjattiin kuitenkin nopeasti valmistajan kustannuksella. Vaihteiston sisuksissa valuosat saattoivat murtua ja myös pikavaihteen kytkinpakoissa oli aluksi ongelmia. Myöhemmissä versioissa pakkojen öljykanavia suurennettiin, minkä ansiosta niin kytkimen käyttö kuin vaihteenvaihtokin olivat sujuvampia.

Ensimmäisten DualPowerien ongelmana oli erityisesti kytkimen käyttö työkonetta kytkiessä, mikä johti myöhemmin muutoskampanjaan.

SL-mallien vaihteita vaihtaessa on syytä olla huolellinen vipua liikutettaessa. Erityisesti kakkoselta kolmoselle ja päinvastoin vaihtaessa keppiä on syytä liikuttaa kulmikkaasti ensin vapaalle, sitten reilusti sivulle ja sitten vasta seuraavalle vaihteelle. Viistosti liikuttaessa kepin alapäässä oleva siirtäjäsormi saattaa hypätä vastakappaleestaan, mikä aiheuttaa vaihdevivun jumiutumisen ja kahden vaihteen menon päälle yhtä aikaa.

Jumista selviytyy yleensä ronkkimalla siirtäjiä esimerkiksi meisselillä tai rengasraudalla, mikäli vivun liikuttaminen vastakkaiseen suuntaan jumahtamisen tapahduttua ei auta. Ongelmaa vähentää huolellisen käytön lisäksi vivustojen juuressa olevien rasvanippojen rasvaaminen, mitä monikaan käyttäjä ei huomaa tehdä. Vivuston kulumisesta johtuvia ongelmia voi helpottaa varaosana saatavilla uusilla vivuston puslilla.

Kunnossa ollessaankin vaihteiden 2 ja 3 välillä vaihtaessa vaihteisto saattaa takellella muita pykäliä enemmän varsinkin alkupään malleissa.

Kyselyssämme neljässä tapauksessa suunnanvaihto oli särkynyt, kaikissa tapauksista kyseessä oli Electro-Shift-vaihteistolla varustettu traktori. Suunnanvaihtajaremontin kustannukset vaihtelivat vastaajilla 2 500 ja 10 000 euron välillä, kalleimmassa remontissa vaihteisto rakennettiin käytännössä uudestaan. Raportoidut haaverit sattuivat 5 500, 6 000 ja 7 000 käyttötunnin kohdalla. Vetolevyn jousien pettäminen ei ole tavatonta yli 5 000 tuntia ajetuissa koneissa.

Varusteita

  • SL = varustetaso, jonka tärkeimpiä varusteita olivat aluksi työntövarsitunnustelu, hammaspyöräpumppu ja analoginen mittaristo, sittemmin myös DualPower-pikavaihde
  • SLE = paras varustetaso, johon kuului mm. sähkönostolaite, sähköinen vetovarsitunnustelu, kuormantunteva hydrauliikka ja ohjaamon ilmastointi
  • Synchro-Shift = mekaanisesti käytettävä 12x12-vaihteisto, vakiovarusteena SL-malleissa
  • Electro-Shift = 16x16-vaihteinen osapoweshift-vaihteisto mekaanisella suunnanvaihtajalla, vakiovarusteena SLE-malleissa
  • DualPower = kaksiportainen alentava pikavaihde
  • Electro-Link = sähköisellä vetovarsitunnustelulla varustettu nostolaite
40-sarjassa kaikkien mallien nelivedon, tasauspyörästön lukon ja voimanoton kytkentä tapahtui sähköisesti. Kuvassakin olevassa SLE-mallissa lisäksi nostolaitteen hallinta tapahtuu sähköisesti. Hallintalaitteiden värikoodaus on ASAE-normien mukainen (kts. seuraava kuva).
40-sarjassa kaikkien mallien nelivedon, tasauspyörästön lukon ja voimanoton kytkentä tapahtui sähköisesti. Kuvassakin olevassa SLE-mallissa lisäksi nostolaitteen hallinta tapahtuu sähköisesti. Hallintalaitteiden värikoodaus on ASAE-normien mukainen (kts. seuraava kuva). Kuva: Uolevi Oristo
Hydrauliikkalohkojen neljä vipua näkyvät myös kuvassa. Lohkojen toiminnot ovat varsinkin Deluxe-venttiileissä monipuoliset.
Hydrauliikkalohkojen neljä vipua näkyvät myös kuvassa. Lohkojen toiminnot ovat varsinkin Deluxe-venttiileissä monipuoliset. Kuva: Uolevi Oristo
SLE-mallien vakiovarusteisiin lukeutui digitaalimittaristo, joka näytti tavanomaisten tietojen lisäksi ajotietokoneen tietoja sekä vikojen ilmaantuessa myös vikakoodeja.
SLE-mallien vakiovarusteisiin lukeutui digitaalimittaristo, joka näytti tavanomaisten tietojen lisäksi ajotietokoneen tietoja sekä vikojen ilmaantuessa myös vikakoodeja. Kuva: Valmistaja
SLE-mallien hydrauliikka oli varsinkin 90-luvun alkupuolen mittareilla edistynyttä. Tässä yksilössä on neljä takaventtiiliparia ja kuormantunteva pumppu tuottaa 76 l/min virtauksen.
SLE-mallien hydrauliikka oli varsinkin 90-luvun alkupuolen mittareilla edistynyttä. Tässä yksilössä on neljä takaventtiiliparia ja kuormantunteva pumppu tuottaa 76 l/min virtauksen. Kuva: Uolevi Oristo

Kaksinopeuksinen voimanotto

Voimanoton pakat ovat osoittautuneet käytössä varsin kestäviksi. Vakiovarustukseen kuului 540 ja 1 000 k/min nopeudet, kytkentä tapahtui SL- ja SLE-malleissa sähköhydraulisesti ja nopeuden vaihto mekaanisesti ohjaamossa sijaitsevalla vivulla. Ominaisuuksiin kuuluvat pehmeä käynnistys ja automaattinen jarru.

Voimanoton vikatapauksia raportoitiin vain yksi, 6 500 käyttötunnin kohdalla voimanotto alkoi luistaa, mistä selvittiin parin tonnin remontilla.

Avoin tai suljettu hydrauliikka

SLE-malleissa uutta oli kuormantunteva hydrauliikkajärjestelmä, joka toteutettiin kolmella pumpulla. LS--pumpun lisäksi oli omat hammaspyöräpumput ohjaukselle ja matalapainehydrauliikalle. Nostolaitteessa uutta oli elektroninen vetovarresta tapahtuva vetovastustunnustelu. SLE-malleissa oli myös digitaalinen mittaristo sekä lisävarusteena luistotutka ja uudet sähköiset nelivedon ja tasauspyörästön lukon kytkennät.

SL-malleissa hydrauliikkajärjestelmä on avoin ja siinäkin on kolme pumppua: taka-akselikoteloon asennettu hammaspyöräpumppu, matalapainehydrauliikan pumppu ja ohjauksen pumppu. SL-malleihin asennettiin myös reilut 30 l/min tuottava lisäpumppu moottorin jakopäähän.

Vakiovarustukseen kuului kaksi kaksitoimista hydrauliikkaventtiiliä, jotka voitiin muuttaa myös yksitoimisiksi. Molempien varustukseen kuului myös mm. virtaussäätö sekä kellunta. Hydrauliikkaventtiileitä oli saatavilla enintään neljä kappaletta.

Venttiilit olivat aikalaisekseen varsin hyvin varusteltuja, sillä kaikki voitiin muuttaa yksi/kaksitoimisiksi ja kaikki oli varustettu muun muassa pikaliittimien viereisestä nupista tapahtuvalla virtauksen säädöllä.

Kaikkiin malleihin oli saatavilla lisävarusteena etunostolaite ja -voimanotto.

Nostolaitteen nostoteho riippui vahvasti siitä, monellako apusylinterillä se oli varustettu. Vetokoukun nostotankojen oikeaan kireyteen kannattaa kiinnittää huomiota, myös vetokoukun nivelet saattavat vanhemmiten kulua.
Nostolaitteen nostoteho riippui vahvasti siitä, monellako apusylinterillä se oli varustettu. Vetokoukun nostotankojen oikeaan kireyteen kannattaa kiinnittää huomiota, myös vetokoukun nivelet saattavat vanhemmiten kulua. Kuva: Valmistaja
SLE-malleissa nostolaite oli Fordin kehittämä Electro-Link, jonka erikoisuuksiin kuuluu mekaanisen nostolaitteen tavoin käytettävä syvyydensäätövipu (kts. seuraava kuva).
SLE-malleissa nostolaite oli Fordin kehittämä Electro-Link, jonka erikoisuuksiin kuuluu mekaanisen nostolaitteen tavoin käytettävä syvyydensäätövipu (kts. seuraava kuva). Kuva: Uolevi Oristo
Lähikuvassa syvyydensäätövipu.
Lähikuvassa syvyydensäätövipu. Kuva: Uolevi Oristo

Nostolaitteissa vaihtoehtoja

Sähköisesti hallittu nostolaite kuului SLE-malleissa vakiovarusteisiin. Erikoisena yksityiskohtana nostolaitteen hallintavipu oli toteutettu samalla tavoin liikkuvana vipuna kuin mekaanisesti hallitussakin nostolaitteessa, millä lievennettiin mekaanisiin nostolaitteisiin tottuneelle sähkönostolaitteisiin siirtymisen tuskaa.

Nostolaitteen nostokyky oli aikalaisekseen perustasoa, yhdellä apusylinterillä nostokyvyksi ilmoitettiin 4 249 kg ja kahdella 5 578 kg. Nämä lukemat koskevat SL-malleja 5640–7840. SLE-versioissa 7840-malliin asti nostokyky yhdellä apusylinterillä oli 4 482 kg ja kahdella apusylinterillä kaikissa SLE-malleissa 5 897 kg.

Nostolaitteen mekaanisesti vioista raportoitiin muutamia nostovarsien rikkoutumisia ja vetovarsien pettämisiä.

SLE-mallien nostolaitteissa käytettiin sähköistä Electro-Link-vetovarsitunnustelua. Sähköisen tunnustelun tapit paikallaan pitävät kiinnikkeet saattavat ajan myötä löystyä, mikä johtaa tappien lipsahtamiseen paikoiltaan. Kiinnityskappaleiden pulttien ja muttereiden kireys kannattaa tarkastaa ajoittain.

SL-malleissa ja 5640 SLE -malleissa vetovastussäätö on mekaaninen ja tapahtuu hydraulisesti työntövarresta. Nostolaiteongelmista raportoitiin eniten sähkönostolaitteen häiriöitä, joista osa asettuu yleensä traktorin uudelleenkäynnistyksellä, muutamissa tapauksissa vetovastussäädön kanssa oli ongelmia niin sähköisellä kuin hydraulisellakin tunnustelulla varustetuissa traktoreissa.

Suhteellisen luotettava sähköjärjestelmä

40-sarjan traktoreiden sähköjärjestelmä on kohtuullisessa maineessa, eikä pahoja sähkövikoja esiintynyt kyselyssämmekään. Traktori voitiin varustaa lisävarusteena kahdella akulla. Traktorin akku on sijoitettu ohjaamon alle, missä se saattaa likaantua. Käynnistysongelmien ilmaantuessa yksi helposti tarkastettava kohde on akun takana oleva maajohdon ja rungon välinen liitos.

Varsinkin sähköisesti hallittu nostolaite saattaa aiheuttaa vikakoodeja, mutta usein ongelma ratkeaa esimerkiksi asentotunnistimen puhdistamisella.

Laturin väsyminen saattaa aiheuttaa ongelmia akkujen varaustason lisäksi muun muassa voimanoton kytkeytymiseen. Laturin vikaantumisia raportoitiin kolme kappaletta 3 600, 5 400 ja 6 000 käyttötunnin kohdalla, kustannukset laturin vaihdoille vaihtelivat 250 ja 400 euron välillä.

Akkujen mystisen tyhjenemisen syyksi saattaa selvitä esimerkiksi viallisen releen vuoksi itsekseen ohjaamossa syttyvät vaihteiston merkkivalot, tämän vian löytäminen saattaa olla hyvinkin haastavaa.

SLE-mallien ohjaamossa vakiovarustukseen kuuluivat muun muassa ilmastointi ja digitaalimittaristo. Ohjaamo oli sama kaikissa malliston malleissa nelisylinterisistä kuusisylinterisiin.
SLE-mallien ohjaamossa vakiovarustukseen kuuluivat muun muassa ilmastointi ja digitaalimittaristo. Ohjaamo oli sama kaikissa malliston malleissa nelisylinterisistä kuusisylinterisiin. Kuva: Valmistaja
Loppupään malleissa, kuten tässäkin vuoden 1997 yksilössä käytettiin New Hollandin etuakseleita. Vuoteen 1995 40-sarjassa käytettiin Carraron etuakseleita. Pyörien kääntökulma oli 55 astetta ja oskilloinnilla varaa 12 astetta kummallekin puolelle.
Loppupään malleissa, kuten tässäkin vuoden 1997 yksilössä käytettiin New Hollandin etuakseleita. Vuoteen 1995 40-sarjassa käytettiin Carraron etuakseleita. Pyörien kääntökulma oli 55 astetta ja oskilloinnilla varaa 12 astetta kummallekin puolelle. Kuva: Uolevi Oristo
40-sarjan nelivedon erikoisuutena oli jäykkä kardaani. Ratkaisu on periaatteessa huoltovapaa, sillä ristikoita ei ole ja öljypohjan tiivisteellä on tapana vuotaa, mikä voitelee kardaanin takapään. Etupäässä ongelmia on enemmän, sillä pitkittäisliikkeestä johtuen kardaani painaa etuperän pinionakselia jarrutusten yhteydessä.
40-sarjan nelivedon erikoisuutena oli jäykkä kardaani. Ratkaisu on periaatteessa huoltovapaa, sillä ristikoita ei ole ja öljypohjan tiivisteellä on tapana vuotaa, mikä voitelee kardaanin takapään. Etupäässä ongelmia on enemmän, sillä pitkittäisliikkeestä johtuen kardaani painaa etuperän pinionakselia jarrutusten yhteydessä. Kuva: Uolevi Oristo
Lokasuojat muuttuivat vuonna 1995 teräksisistä muovisiksi samalla kun traktorin nimi vaihtui Fordista New Hollandiksi.
Lokasuojat muuttuivat vuonna 1995 teräksisistä muovisiksi samalla kun traktorin nimi vaihtui Fordista New Hollandiksi. Kuva: Uolevi Oristo

Tilava ja hiljainen ohjaamo

40-sarjan uudessa Super-Lux-ohjaamossa oli 30 % suuremmat lasipinta-alat edelliseen ohjaamoon verrattuna. 6-pilarinen ohjaamon runko oli sama läpi koko malliston. Ohjaamo kehitettiin USA:ssa yhteistyössä Fordin ja tanskalaisen ohjaamovalmistaja Sekuran kanssa. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 77 dB.

Ohjaamon ilmansuodattimet on kiinnitetty katon molemmille puolille, mikä vähentää niihin kulkeutuvan pölyn määrää.

Virta-avain sopi myös ovien lukkoihin. Työvaloja voitiin asentaa tehtaalla neljä paria, kahdet ylös ja kahdet vyötärölle sekä eteen että taakse.

Kyselyymme vastanneet kiittelivät lukuisissa vastauksissa traktorin ohjaamoa aikalaisekseen hiljaiseksi sekä tiloitaan hyväksi. Kiitosta keräsi myös hyvä ohjaamonäkyvyys ympäriinsä sekä lämmityslaite. Ohjaamon lasit pysyvät hyvin auki myös talvikeleillä ja lämmityslaite on tehokas. Ohjaamo on sijoitettu melko matalalle, sinne on helppo kiivetä ja myös kulkutiet ovat hyvät.

SLE-malleissa ilmastointi kuului vakiovarustukseen, mutta tiettyjen vuosimallien traktoreissa ilmastoinnin kompressorit vaihdettiin mitä todennäköisimmin japanilaisista Sandenin kompressoreista edullisempaan tuotteeseen, mikä aiheutti runsaasti ilmastointiremontteja. Kompressoritoimittaja vaihdettiin suhteellisen nopeasti takaisin Sandeniin.

Käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä myös hallintalaitteiden sijoitteluun ohjaamossa. Sähköisesti hallittavat tasauspyörästön lukko, neliveto ja voimanulosotto helpottavat päivittäistä käyttöä. Lisäksi ohjaamo on helppo muuntaa metsäkäyttöön sopivaksi.

Carraron tai New Hollandin etuakseli

Sekä Carraron että New Hollandin etuakselit ovat molemmat osoittautuneet käytössä suhteellisen luotettaviksi. Carraron akselin kerrotaan runsaassa tieajossa kuluttavan eturenkaita enemmän. New Hollandin omien akseleiden ensimmäisissä versioissa kerrotaan olleen ongelmia etunapojen tiiveyden kanssa, mutta ongelmat korjattiin yleensä takuuseen uudenlaisilla tiivisteillä. Raidetankojen päät saattavat kulua, sillä niissä ei ole rasvanippoja.

Nelivetomalleissa etuvedon kardaani oli toteutettu "jäykällä" akselilla, sillä kardaani kiinnittyy nelivedon kytkimeen ja etuakseliin booriholkkien välityksellä, joissa ei kuitenkaan ole pituuden muutoksen mahdollistavaa booritusta. Tästä syystä etuakselin keinunivelen pitkittäisvälystä on tarkkailtava huolella.

Etuakseleiden suurin ongelma on jo aiemmin mainitusta etuvedon kardaanin rakenteesta johtuva pinionakselin rasittuminen. Koska kardaani on jäykkä, toistuvasta jarrutuksen aiheuttamasta liikkeestä johtuen kardaani saattaa työntää pinionakselia ja aiheuttaa etuakselin sisuskaluihin välystä. Välys ilmenee kolahtavana äänenä, kun neliveto kytkeytyy päälle jarrutuksen alkaessa.

Kolauksen kuuluessa etuakselin ja voimansiirtoakselin kuntoa voi tutkia käsin pyörittelemällä, kunhan akselin suojus poistetaan ensin irrottamalla neljä pulttia. Taaemmassa liitoksessa on yleensä vähemmän ongelmia, sillä moottorin öljypohjan tiiviste tuppaa vuotamaan sen verran, että liitos pysyy voideltuna.

Taka-akselilla jarruina käytetään märkiä monilevyjarruja, jarrulevyjä on kolme puolellaan malleissa 5640–7840, suuremmissa malleissa levyjä on neljä per puoli. Jarrut ovat perusluotettavat, mutta seisontajarrun käyttömekanismit saattavat jumiutua, mikä voi tehdä tuhojaan myös jarruille. Taka-akselin päällä sijaitsevien mekanismien liikkuvuus kannattaakin ajoittain varmistaa.

Kyselyssämme kerrottiin myös jarrupääsylinterin vikaantuneen. Yhdessä tapauksessa myös työsylinterit jouduttiin vaihtamaan, mikä vaatii jo hieman enemmän purkamista, osineen itse tehtynä tämä tapaus kustansi verollisena noin 600 euroa.

Kaikkien 40-sarjan traktorimallien räjäytyskuvia ja varaosaluetteloita pääsee tutkailemaan ilmaiseksi ja kirjautumatta osoitteesta https://partstore.agriculture.newholland.com/. Tässä kuvakaappauksessa näkyy esimerkkinä etuvedon kardaanin niveletön rakenne.
Kaikkien 40-sarjan traktorimallien räjäytyskuvia ja varaosaluetteloita pääsee tutkailemaan ilmaiseksi ja kirjautumatta osoitteesta https://partstore.agriculture.newholland.com/. Tässä kuvakaappauksessa näkyy esimerkkinä etuvedon kardaanin niveletön rakenne. Kuva: Valmistaja
Huoltoa ja jäähdyttimen puhdistamista helpotti esimerkiksi sivuun vedettävä jäähdyttimen kenno, joka näkyy tässä kuvassa.
Huoltoa ja jäähdyttimen puhdistamista helpotti esimerkiksi sivuun vedettävä jäähdyttimen kenno, joka näkyy tässä kuvassa. Kuva: Valmistaja
Kyselyymme vastanneet traktorin omistajat kertoivat 40-sarjan olevan helppo huoltaa ja korjata itsekin. Varaosia on saatavilla varsin hyvin niin alkuperäis-, tarvike- kuin purkuosanakin. Traktoria pidettiin myös luotettavana ja varmatoimisena (kts. seuraava kuva).
Kyselyymme vastanneet traktorin omistajat kertoivat 40-sarjan olevan helppo huoltaa ja korjata itsekin. Varaosia on saatavilla varsin hyvin niin alkuperäis-, tarvike- kuin purkuosanakin. Traktoria pidettiin myös luotettavana ja varmatoimisena (kts. seuraava kuva). Kuva: Valmistaja

Osia saatavilla hyvin

40-sarjankin New Hollandien ja Fordien räjäytyskuviin voi tutustua netissä osoitteessa https://partstore.agriculture.newholland.com. Osia on saatavilla edelleen varsin hyvin niin alkuperäis- kuin tarvikeosanakin. Lisäksi suuresta kannasta johtuen myös purkuosia on suhteellisen hyvin saatavilla.

Suomessa on rekisterissä edelleen noin 1 300 40-sarjan Fordia tai New Hollandia. Tilastojen perusteella yleisin malli on 6640, joita on kilvissä edelleen yli 800 kappaletta. Seuraavaksi suosituin on malli 7740 reilulla 200 yksilöllä. Vähiten rekisterissä on 8240-mallia, joita on kilvissä tilaston mukaan enää 24 kappaletta.

New Hollandin traktoreiden maahantuojana on toiminut 1990-luvun alusta saakka SGN Agritek. Agritekin varaosien nettikaupassa on edelleen oma alavalikkonsa 40-sarjan varaosille, mikä myöskin kertoo mallin suosiosta.

Osien tilaamisessa saattaa kuitenkin esiintyä ongelmia niissä traktoreissa, joita valmistettiin isompien mallimuutosten ajankohtana. Vanhat osavarastot asennettiin traktoreihin, minkä vuoksi vuosimallin perusteella ostettu osa ei välttämättä sovi.

Sinisen pintamaalin irtoaminen pohjamaalista konepeitosta ja muista peltiosista ei ole 40-sarjassa tavatonta. Kyselyssämmekin maalin irtoamisia raportoitiin noin kymmenessä tapauksessa. Sinistä maalia on saatavilla alkuperäisosana niin spraypurkeissa kuin litran purkeissakin. Samaa Ford Blue -sävyä käytettiin New Hollandin maalitaulukon mukaan traktoreissa vuodesta 1965 vuoteen 2000 asti.

Tyytyväisiä omistajia

Kyselyymme vastanneista traktorin omistajista kolmasosa ilmoitti hankkineensa traktorin uutena ja loput käytettynä. Käyttäjät olivat hyvin tyytyväisiä traktoreihinsa, asteikolla 1–5 kysyttäessä keskiarvoksi muodostui 4,3 ja yli puolet vastaajista antoivat traktorilleen täyden vitosen.

Vikaraporteissa viidesosa vioista koski moottoreita tai apulaitteita, neljäsosan kerrottiin olevan maalauksessa tai traktorin viimeistelyssä. Kolmanneksi yleisin vikakohde oli sähköjärjestelmä.

2/3 vioista korjattiin itse, mikä kertoo koneen olevan suhteellisen helposti korjattavissa itsekin.

Yleisiä huomioita

40-sarjan ketteryys keräsi runsaasti kiitosta kyselyssämme. Traktoria pidettiin myös teho/painosuhteeltaan onnistuneena, sillä painoa ei ole pihapyörityksessä liikaa, mutta sitä on kuitenkin riittävästi raskaammankin perävaunun vetoon ilman lisäpainotusta.

Ketteryyden ja kohtuullisten ulkomittojen vuoksi traktorilla mahtuu työskentelemään myös sisätiloissa. Etukuormainkäytössä traktoria pidettiin vastausten perusteella tasapainoisena ja painojakauma keräsi kiitosta.

Vaihteiston osalta Electro-Shift -malleja pidettiin hyvin aikaa kestäneinä ja miellyttävinä käyttää, mutta traktoriin kaipailtiin myös useassa vastauksessa myöhemmässä TS-sarjassa esiteltyä sähköhydraulista suunnanvaihdinta.

40-sarjaa pidetään ominaisuuksiltaan hyvin aikaa kestäneenä, mutta silti kestävänä ja taloudellisena sekä yksinkertaisena ja helppona huoltaa.

Kuvat: Uolevi Oristo, Tapio Vesterinen, Valmistaja

Alkuperäisten varaosien verollisia hintoja

  • Moottorin ilmansuodatin, ulompi 63,67 euroa
  • Ohjaamon ilmansuodatin, 37,36 euroa
  • Vesipumppu 305,16 euroa
  • Laturin hihna 36,37 euroa
  • Takalasi 170,41 euroa
  • Laturi 350 euroa
  • Starttimoottori 368,63 euroa
  • Ilmastoinnin kompressori 858,45 euroa
  • Maali Ford Blue litran purkissa 24,32 euroa
  • Varaosien hinnat kysytty SGN Agritekiltä 3/2020 vm. 1997 New Holland 7740 SLE -traktoriin

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Ford New Holland 40 -malliston historiaa

Tarkastettavaa käytettyä New Holland 40 -traktoria hankittaessa

Käyttäjäkommentti New Holland 7740 SLE vm 1997 -traktorista