Koneklassikot

Piha täynnä sinisiä traktoreita – Anttilan Maurin Fordsonit ja Fordit

Suomessa on muutamia useiden kymmenien traktoreiden kokoelmia, parissa kolmessa taidetaan päästä yli sataan. Siinä mielessä pöytyäläisen Mauri Anttilan päälle 50 traktoria eivät ole mikään sensaatio. Ainutlaatuista on se, että kyseessä ei ole museo, vaan kaikki traktorit ovat työkuntoisia Fordsoneita ja Fordeja, eikä joukosta löydy kahta samanlaista.
Kimmo Kotta
Mauri Anttilaa kovempaa Ford-miestä ei löydy ihan vähällä hakemisella – yli 50 Fordsonia, Fordia tai New Hollandia on mahtava ryhmä sinisiä traktoreita. Kaikki ovat toimivia, Pöytyän Riihikoskella sijaitsevan tilan pelto- ja muihin töihin käytetään säännöllisesti kahdeksaa uudempaa traktoria. 5000-Fordit ovat suosikkikoneita, mutta ne on jo siirretty eläkkeelle.

Maanviljelijä-urakoitsija Mauri Anttilan maatilalle on viimeisen 65 vuoden aikana ostettu pelkästään Fordsonia, Fordia ja New Hollandia. Kokemukset sinisistä traktoreista ovat olleet ilmeisen hyviä. Samoja havaintoja ovat tehneet muutkin paikkakuntalaiset, sillä Pöytyä oli aikanaan vahvaa Fordson- ja Ford-aluetta. Osansa on varmasti ollut markkinoinnillakin – alle 40 kilometrin säteeltä kun löytyi kaksikin tehokasta Ford-liikettä, Loimaalla Auto- ja Koneliike K.Vihanto, Turussa Valli-Auto Oy.

Maurin usko Fordsonin ylivoimaan vahvistui jo alle kouluikäisenä 1960-luvun alkupuolella, kun isän kotona tarjoutui mahdollisuus Dextalla ajeluun. Majuritkin olisivat varmasti totelleet pientä traktorimiestä, mutta Dextan polkimille ja vipuihin yletti paremmin.

Urakointi on ollut tilalla kuvioissa jo pitkään. Ensimmäinen Majuriin asennettu Shawnee Warrior -kaivuri tuli suunnilleen 60 vuotta sitten ja lähitienoon ainoana sen alan koneena sille riitti työtä vaikka kellon ympäri.

Ei tarvetta jättikoneille

Mauri Anttilalla on ollut ja on vieläkin Ford-pohjaisia metsätraktoreita, mutta varsinaiset urakkakoneet ovat vaihtuneet kotimaisiin. Viljelypuolella on pysytty tutuilla linjoilla, noin 200 peltohehtaarin työt hoidetaan kahdeksalla Fordilla ja New Hollandilla. Vähempikin riittäisi, mutta systeemi, jossa jokaiselle työkoneelle on pyhitetty oma traktorinsa, on todettu tehokkaaksi – sen kun vain kipuaa ohjaimiin ja antaa mennä. Lähes kaikki nykyajan nostolaitetyökoneet ovat hyvin massiivisia ja kun niissä on vielä hirmuinen nippu hydrauliletkuja, niin usein toistuvat kiinnittämiset olisivat työläitä. Varsinkin kasvinsuojeluruiskua saatetaan tarvita hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.

Aktiivitraktoreista vanhin on vuosimallin 1988 Ford 8210, uusin New Holland T6080 vuodelta 2010, jonka vajaassa 170 hevosvoimassa on Mauri mukaan tehoreserviä yllin kyllin. Yhtään suuremmalle ja teknisemmälle traktorille ei ole tarvetta, eikä luultavasti tulekaan. Muutamat vanhemmatkin Fordit ovat satunnaisessa käytössä, mutta enimmät viistonniset ja kaikki Fordsonit viettävät jo eläkepäiviä. Aika on ajanut ohi myös Ford 550-kaivurikuormaajasta. Toiminnoissa ei ole vikaa, mutta ympäripyörivä telakone on niin paljon kätevämpi ja monipuolisempi, että mehuvetoisella Fordilla on enää roolinsa vain suursäkkien nostelussa.

Pari harvinaisuutta puuttuu vielä

Traktoreiden keräily alkoi parikymmentä vuotta sitten 1930-lukulaisesta N-Fordsonista. Muutamia koneita on tullut hyvinkin kaukaa, F-Fordson löytyi sopuhintaan Floridasta, vihreä sota-ajan N-Fordson ja Deering 10–20 aika paljon lähempää, Hollannista. Tavoitteena on ollut saada kokoelmaan kone jokaiselta aikakaudelta, mikä on melko helppoa 1960-luvun puoliväliin asti, johon mennessä oli tehty pariakymmentä erilaista Fordsonia. Sen jälkeen mallistot laajentuivat ja vaihtuivat sikäli tiuhaan, että täydellisten sarjojen kokoaminen olisi, jos nyt ei täysin mahdotonta, niin ainakin hyvin vaativaa. Tilaa tarvittaisiin valtavasti, nyt kokoelma on ainakin toistaiseksi mahtunut kattojen alle. Fordson-kauden jälkeisten mallien osalta Mauri on rajannut kiinnostuksensa 5000-Fordeihin ja niiden johdannaisiin.

Alkuperäinen suunnitelma on kuitenkin toteutunut, jokaisesta mallistosta löytyy ainakin yksi edustaja New Hollandien tulemiseen asti. Jos keräily täytyisi aloittaa alusta, niin vanhat petroolikoneet jätettäisiin kylmästi sivuun ja keskityttäisiin kauteen 1951–1995. Kokoelman vanhimmat traktorit tulevat kuitenkin pysymään Maurin rivistöissä ja sinne hankitaan vielä lisää ainakin yhden irlantilaisen N-Fordsonin verran, jos sellainen jostain löytyy. Kaksikin kelpaisi, niitähän tehtiin vuosina 1929–1932 Corkissa, ja viimeisen puolen vuoden aikana tuotannossa oli uudistettu malli. Suomeen Irlannin Fordsonia on tuotu 280 kappaletta.

Toinen haussa oleva traktori kuuluu myöhäiseen Major-kauteen. Kokoelmaan liitettäisiin mielellään Super Major -pohjainen County Super-6 vuosilta 1962–1965. Näitä 95-hevosvoimaisia aikansa tehokkaimpia nelivetoja tuli Suomeen varmasti kymmeniä kappaleita, mutta luultavasti ei satoja. Riihikoskella sellainen pääsisi arvoiseensa seuraan.

Noista Maurin nimeämästä parista puutteesta huolimatta hänen sinisten traktoreiden sarjaansa voi sanoa täydelliseksi. Varsinkin erilaisten 5000-Fordien joukko on yllättävän laaja. Äkkiä muisteltunahan niitä on vain vanhempaa ja uudempaa sorttia, mutta yksistään ohjaamoja on ollut neljää eri lajia, on jakaja- ja rivipumpullisia, kovaa laatikkoa ja "selestooppia", simpukkatehostinta tai etukehdon sisälle tulevaa – luettelo on tosi pitkä. Maurin yksityisessä museossa avautuu Ford-traktorihistoria katkeamattomana ketjuna lähes 100 vuoden takaa aina merkin 1990-luvun puolivälissä tapahtuneeseen päätökseen saakka.

Lue lisää