Yksityistielaki muuttumassa – norminpurku rullaa yksityisteillekin - Yksityistielaki muuttumassa

Yksityistielaki vaihtuu uuteen hyvin todennäköisesti ensi vuonna. Tien hallinnointiin on tulossa helpotusta. 

Uutta yksityistielakia on valmisteltu Liikenne- ja viestintäministeriössä jo kotvan aikaa. Lakiluonnos on ollut helmimaaliskuun aikana lausuntokierroksella ja siihen on saatu reilusti yli 200 lausuntoa eri tahoilta. Lausunnot käsitellään kevään mittaan ja lakiluonnos etenee eduskunnan käsittelyyn alkuperäisen aikataulun mukaan loppukevään ja alkukesän aikana.

Tieyhdistyksen johtaja Jaakko Rahja toivoo, että lakiluonnoksen lausuntojen käsittelyyn varataan riittävästi aikaa.

”Yleisesti ottaen yksityistielaki on esityksen mukaan selvästi selkeytymässä, Rahja sanoo. ”Joitakin epäselviä kohtia on kuitenkin yhä jäljellä.”

Yksityistielaki koskettaa huomattavaa määrää erityisesti maaseudulla asuvia ihmisiä. Nykyisin voimassa oleva laki on melko sekava, eikä se helposti avaudu ns. tavalliselle kadunmiehelle.

Jaakko Rahja sanoo, että Tieyhdistyksen tavoitteena on ollut saada uudesta laista mahdollisimman selkeä. Lakiluonnoksen perusteella tavoite näyttää toteutuvan.

”Yksityistielain pitäisi olla eräänlainen kansalaislaki. Näin onkin käymässä, laki on selkeytymässä ja esimerkiksi eri asiat löytyvät omien otsikoidensa alta. Lisäksi laista on poistettu sellaisia kohtia, jotka on jo käsitelty muissa laeissa.”

Ammattimaisuus lisäntynee

Yksityistielain modernisoinnilla pyritään lain selkeyttämisen lisäksi tiekuntien toiminnan virtaviivaistamiseen. Laki kannustaakin selvästi tienpidon ammattimaistamiseen.

Yksityisteitä hallinnoivat tiekunnat eivät perinteisesti ole kaikkein halutuimpia vaikuttamisen paikkoja ja tämä ongelma tunnistetaan lainlaatijan taholtakin.

Yleensä talkoovoimin ylläpidettyihin tiekuntien hoitokuntiin ei tahdo löytyä virkeitä jäseniä ja tähän ongelmaan takavuosina keksittiin tieisännöitsijä-koulutus. Se ei aivan ole pystynyt täyttämään ¨asetettuja odotuksia.

”Meillä oli ajatus, että ns. mökkitalkkarit ja ehkä kiinteistöpuolen isännöitsijätkin aktivoituisivat tieisännöitsijöiksi, mutta näin ei oikeastaan ole käynyt”, Rahja pohtii.

Lakiluonnoksen mukaan tiekunnan osakkaat voivat ulkoistaa koko yksityistien hallinnon ja tienpidon. Uusi laki mahdollistaa ns. avaimet käteen -toiminnan, jolloin tiekunnan osakkaat sopivat esimerkiksi urakoitsijan kanssa tien laatutasosta ja vuosikustannuksesta. Tiekunta kuitenkin kokoontuisi edelleen vähintään neljän vuoden välein tekemään tarvittavat päätökset. Maksimiaika tienpidon ulkoistamiselle on uuden lain mukaan juuri neljä vuotta.

”Tämä mahdollistaa jonkinlaisen uuden yrittäjyyden tai tarjoaa uusia mahdollisuuksia paikallisesti toimiville yrittäjille. Yrittäjällä voisi tietenkin olla useampia yksityisteitä hoidettavanaan”, Jaakko Rahja sanoo.

”Tieisännöitsijöistä voisikin tulla eräänlaisia infraisännöitsijöitä, jotka hoitaisivat tieasioiden lisäksi esimerkiksi ojitus- ja vaikkapa vesiosuuskunta-asioita.”

Tiealue on muutakin kuin kulkuväylä

Uutta on se, että tiekunta voi laatia säännöt, joiden mukaan se toimii ja hoitaa tien. Myös tiekuntien yhdistäminen helpottuisi, kun tiekunnat voisivat päättää siitä itsenäisesti kunnan tielautakunnan sijasta.

Uutta lakiluonnoksessa on myös se, että tiealueesta muodostuisi pelkkää kulkuväylää laajempi käsite. Tiekunta päättäisi esimerkiksi tiealueelle sijoitettavista sähkö- tai muista johdoista. Varsinkin sähköyhtiöt kaivavat tätä nykyä kiivaasti sähkölinjoja maahan ja tämä aiheuttaa melkoisen sopimusrumban. Yhtiöiden toimintaa helpottaisi, mikäli yksityistien alueella toimittaessa lupa tarvittaisiin vain tiekunnalta.

Maanomistaja ja tien osakas saisi puolestaan Rahjan näkemyksen mukaan entistä voimakkaamman vipuvarren yhtiön kanssa käytäviin keskusteluihin. Mahdollisia ristiriitatilanteita ratkoisi jatkossa yksittäisen osakkaan sijaan tiekunta.

”Tämä saattaisi muuttaa yhtiöiden toimintaa nykyistä vastuullisemmaksi ja mahdollisia ristiriitoja aiheuttavien asioiden hoito voisi helpottua ja nopeutua, mikä olisi tietenkin hyvä asia”, Rahja sanoo.

Vielä mutkia matkassa

Kaapeleiden sijoittaminen tiealueelle kuitenkin on yksi niistä asioista, joita Jaakko Rahjan mukaan joudutaan lain valmistelussa vielä hiomaan. Kaapeleille on kaavailtu muodostuvaksi tieoikeus, mutta tämä voi olla omiaan aiheuttamaan epäselvyyksiä.

”Entä jos tietä joudutaan siirtämään. Kuka silloin maksaa kaapeleiden siirron? Tiekunta ei voi olla vastuussa näistä kustannuksista.”

Toinen epäselvä asia lakiluonnoksessa on, että esityksen mukaan olisi mahdollista ohjata yleistä liikennettä yksityisteille.

”Valtio, kunta tai maakunta voisi ohjata yleistä liikennettä, esimerkiksi kevyttä liikennettä, yksityistielle. Tällöin se tulee tietenkin yksityistien osakkaaksi, mikä on sinällään hyvä asia”, Rahja sanoo. Epäselvää kuitenkin olisi, miten tämä vaikuttaisi tienpidon velvollisuuksiin.

”Tienpitäjän vastuu voi tällöin kasvaa. Esimerkkinä vaikkapa liukkauden torjunta. Jos tiellä kulkija liukastuu ja loukkaantuu, niin kuka vastaa? Tiekuntako?”, Rahja pohtii. Yleisen liikenteen ohjaaminen yksityistielle aiheuttaa haastetta myös tieyksiköinnille, joka täytyy tietysti tehdä oikeudenmukaisesti. Yleisen liikenteen määrän määrittäminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista.

”Missään tapauksessa tässä ei saa käydä niin, että yhteiskunnan velvoitteita siirrettäisiin tiekunnille”, Rahja sanoo.

kainalo 1

Mikäli yksityistielaki vahvistetaan luonnostellussa muodossaan, lopettaa se kuntien tielautakunnat. Uusi laki antaa vastuuta tiekunnille jopa niin, että ne voivat itse hoitaa toimitusasiat. Toinen vaihtoehto on, että tietoimitusasioita hoitaa Maanmittauslaitos.

Yksityisteiden avustukset menisivät myös uuteen jakoon. Yksityisen tien ja talvitien pidon avustuksista vastaisi jatkossa maakunta valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa. Avustusrahan riittävyys arvioitaisiin maakuntien valtuustokausittain eli neljän vuoden välein. Maakunnat vastaisivat myös lauttaliikenteen ylläpidosta osana saaristoliikenteen järjestämistä.

Kunta voi kuitenkin halutessaan avustaa tien rakentamista ja kunnossapitoa omista varoistaan, mutta jatkossa avustettavalla tiellä pitää olla tiekunta.

Kainalo 2

Kun tielautakunnat lakkautetaan, vaihtuu myös valitusosoite tiekunnan päätöksistä. Jatkossa valitukset käsitellään maaoikeudessa.

Tieyhdistyksen johtaja Jaakko Rahja näkee tämän ongelmallisena tieosakkaiden kannalta, sillä maaoikeuteen ei yleensä kannata lähteä ilman asiamiestä.

”Viidellä tonnilla voi selvitä, mutta parempi on varautua kymppitonnin laskuun, jos prosessin häviää”, Rahja toteaa lakonisesti.

Tieyhdistys näkeekin, että tuleviin maakuntiin pitäisi luoda toimielin, joka käsittelee yksityisteiden valitusasiat. Luonnos uudeksi yksityistielaiksi antaakin tähän mahdollisuuden.